Naisviha näkyväksi

63 Myös seuraavissa esimerkeissä vastustetaan setämiehiä tottelemattomuudella – heissä jopa toivotaan (ehkä ironisesti) heräävän julkaisujen myötä vastareaktioita ja negatiivi-sia tunteita:

”Sedille vähän kaula-aukkoa kauhisteltavaksi”

”Siitä sedille!”

”Kauhistuneet ja mielensäpahoittaneet setämiehet ja tädit, siinä teille kaula-aukkoa!!!”

Kaikissa julkaisuissa sedille annetaan symbolisesti jotakin. Jotakin, josta he eivät pidä.

Kuvat voidaan nähdä miltei kostona Trendi-kuvasta aiheutuneille kauhisteleville kom-menteille. Tätä te ette halunneet nähdä, mutta tässä sitä nyt tulee, siitäs saitte. Kuva-tekstit voidaan nähdä myös sarkasmin kautta: kirjoittajat saattavat kokea, että heidän esittämänsä reaktio (kauhistuminen, mielensä pahoittaminen) niinkin vähäpätöisestä asiasta kuin Instagram-kuvasta olisi liioiteltu, jopa naurettava. Samalla tekstit ohjaavat kuvien lukemista yleisön arvojen pohjalta: onko kuvatunlainen reaktio tällaisista kuvis-ta väärin vai oikein?

Yksi taktiikka ja tavoite yhdistää kaikkia tässä luvussa esittelemiäni vihollisena setä-miehet -argumentteja: vasta-argumenttien esittäjä pyritään alentamaan ja asettamaan naurunalaiseksi. Kun argumenttien esittäjältä riisutaan eetos, lähtee myös argumen-teilta uskottavuus ja vaikuttavuus.

sukupuolite-64 tun vihan esiin nostamisesta oli Instagramin digitaalisessa ympäristössä jo valmiiksi pinnalla. Moni #ImWithSanna-liikehdintään osallistunut liittikin julkaisuunsa Cult Cunthin tunnisteen #NaisvihaNäkyväksi ja pyrki jatkamaan hashtagin sisältämää sano-maa sukupuolitetun vihan tietoisuuden lisäämisestä.

Poliittisen vihollisen kriittisen merkitsemisen strategiassa naisvihaajat tehdään näky-viksi: nämä ovat enimmäkseen julkisuuden reunoilla toimivia, usein nimettömiä häirit-sijöitä ja kulttuurin mahdollistajia. Yksi esiin nousseista vaikuttamispyrkimyksistä olikin Marinin kuvan kohtaaman kritiikin nimeäminen naisvihaksi:

”on ihan uskomattoman tunkkaista misogyniaa sanoa, että nainen on välittömästi tyhmä lortto jos kuvasta näkee, että sillä on rintakehä.”

”Sen olen todennut monesti, että kun asia-argumentit loppuvat, alkaa ul-konäön kommentointi, tytöttely ja huorittelu. Usein tämä alkaa ennen kuin on mitään asiallista edes sanottukaan.”

”Sanna Marinin saamat kommentit ovat täynnä naisvihaa ja yrityksiä saada hänet painettua alas kommentoimalla hänen ulkonäköä ja vaate-valintoja. Puhumattakaan tahallisista virheistä (henkilöhaastattelu on väännetty mallikuvauksiksi tai mainokseksi).”

Samantyyppisiä “kritiikki vai vihapuhe” -merkityskamppailuita on käyty esimerkiksi maahanmuuttokeskusteluissa, joissa termiä maahanmuuttokriittinen tai rasistinen on käytetty kuvaamaan samaa asiaa riippuen siitä kuka asian esittää. Näissä kaikissa kol-messa julkaisussa kohu pyritään nimeämään nimenomaan naisvihaksi. Ensimmäisessä kirjoittaja yksinkertaisesti toteaa faktapuheena, että kohu on tunkkaista misogyniaa, kolmannessa käytetään samaa faktuaalistavaa taktiikkaa: kommentit ovat täynnä nais-vihaa. Keskimmäisessä kommentit kuvataan asia-argumenttien sijasta negatiivisessa, asiattomassa valossa tytöttelynä ja huoritteluna, jotka ovat rinnastettavissa kiusaami-seen. Ensimmäisessä tekstissä vasta-argumentit yksinkertaistetaan liioittelun avulla järjettömiksi: nainen on välittömästi tyhmä ja lortto jos kuvasta näkee, että sillä on rintakehä. Kolmannessa taas vasta-argumentaation legitimiteetti kyseenalaistetaan sen sisältämien argumentaatiovirheiden, kuten valheellisuuden takia: henkilöhaastat-telu on väännetty mallikuvauksiksi tai mainokseksi. Kaikissa käytetään hyökkäävää tak-tiikkaa, joilla vasta-argumentaation vaikuttavuus pyritään kumoamaan. Kirjoittajat

ku-65 vaavat kritiikin olevan epätasa-arvoista, paikkansa pitämätöntä, järjetöntä kiusaamista, naisvihaa.

Aineistosta ilmeni myös yhden naisvihamielisen piirteen, sukupuolitettujen vaatimus-ten paljastaminen:

”Nainen on aina väärän ikäinen, väärän kokoinen, väärän näköinen, väärää mieltä, väärässä paikassa ja väärään aikaan. Naisen uskottavuus on aina kovemman työn takana kuin miehen.”

”Minulle on kerrottu, että minun pitäisi olla hiljaisempi, äänekkäämpi, lei-kata tukka, kasvattaa tukka, laittautua enemmän, laittautua vähemmän, pukeutua punaiseen, eikä missään nimessä siniseen. Pitäisi olla näkyvämpi, pitäisi antaa tilaa muille. Pitäisi olla koulutetumpi, koke-neempi. Pitäisi olla nuorempi, pitäisi olla vanhempi ja pitäisi olla äiti.”

”Paljasta pintaa ollaksesi eroottisesti vetävä, mutta älä tyrkytä niitä tisse-jäsi. Käytä rintaliivejä, mutta älä näytä painaumia, jotka niistä jää ihoon.

Sheivaa, mutta älä leikkaa lyhyttä tukkaa. Meikkaa, koska se on muiden huomioimista, mutta älä liikaa, koska se ei ole asiallista, vaan hutsua, ei-kä kukaan nainen halua olla hutsu.”

Keskeisin sanoma, mikä kaikissa näissä kolmessa esimerkkijulkaisussa kytee, on se, että nainen ei voi koskaan olla yhteiskunnan mielestä oikeanlainen. Ensimmäisessä ja toi-sessa kuvatekstissä käytetään retorisena tehokeinona listausta, ensimmäisessä toiston (väärän) avulla ja toisessa vastakohtaistamisen: pitäisi olla nuorempi, pitäisi olla van-hempi. Logokseen vetoaa käsitys siitä, että näitä kahta ei ole mahdollista olla samaan aikaan – naisen tehtävä on siis mahdoton. Myös kolmas julkaisu osoittaa vastakohtai-suuden kautta nuoran, jolla naisen on tasapainoteltava tullakseen yhteiskunnassa hy-väksytyksi: paljasta pintaa, mutta älä tyrkytä. Ei ole olemassa selkeää rajaa siitä, mil-loin nainen on liikaa ja milmil-loin liian vähän. Kaikki kolme julkaisua tekevät näkyväksi sen, että naisiin kohdistuva kirjoittamattomien säännöstöjen ja normien lista on pitkä ja ristiriitainen: voiko nainen muka koskaan välttää omilla teoillaan arvostelun kohteeksi joutumisen?

Seuraavien kolmen esimerkin voisi taas sanoa kuvastavan feminististen kampanjointi-taktiikoiden ”henkilökohtainen on poliittista” -ajatusta [Hanisch 1970] (ks. Gleeson &

66 Turner 2019, 53): aineistosta ilmeni, että #ImWithSanna-protestoijat pyrkivät havain-nollistamaan naisvihailmiön laajuutta vetoamalla omiin kokemuksiinsa:

”Ilmiö on minullekin tuttu nuorena naispuolisena vaikuttajana. Arvaa, montako kertaa olen saanut kuulla olevani epäpätevä. Arvaa, montako kertaa minun ulkoisia piirteitäni on kommentoitu tilanteessa, jossa mies-puolisen henkilön osaamista on. Arvaa, montako kertaa minua on ty-tötelty.”

”Mä oon elämäni aikana tehny töitä niin minihameessa kuin reisareissa ja tuulitakissakin ja voin omakohtaisestikkin kertoa ettei se vaatetus vaikuta vähättelyn tai paskan määrään. Joten ei, ongelma ei ole siinä miten nai-set, mukaan lukien meidän pääministeri, pukeutuu, ongelma on siinä että

#naisviha elää ja voi hyvin. Ja se ongelma on asenteissa, ei vaatteissa.”

”olen saanut kuulla koko ikäni tytöttelyä ”sä olet vielä niin nuori, ettet mi-tään ymmärrä” ”

Kaikissa esimerkeissä voitaisiin tulkita vedottavan eetokseen: ensimmäisessä kirjoittaja korostaa asemaansa nuorena naispuolisena vaikuttajana, kahdessa jälkimmäisessä eetos taas korostuu kokemusasiantuntijuuden kautta. Ensimmäisessä esimerkissä kir-joittaja käyttää toistoa retorisena tehokeinona ja tulee samalla esitelleeksi kolmipor-taisen luettelon. Toisessa vedotaan siihen, että tytöttelyyn ei auta mikään, ei edes vanheneminen. Kolmannessa käytetään samaa argumenttia: naisten kohtaamaan ar-vosteluun ei auta pukeutuminen, vähättely tai paskan määrä ei tällä konstilla muutu.

Oman kokemuksensa kautta keskimmäisen argumentin kirjoittaja rinnastaa välikoh-taukset pääministerin kohtaaman Trendi-kuvan arvosteluun ja selittää, että ongelma on asenteissa, ei vaatteissa. Hän käyttää induktiota, eli yleisen tosiasian päättelemistä yksittäistapauksesta: #Naisviha elää ja voi hyvin.

Viimeiseksi esittelemissäni kolmessa naisviha näkyväksi -kategoriaan istuvissa julkai-suissa tähdätään tietoisuuden lisäämiseen naisvihasta yleisellä tasolla. Aineistosta il-meni, että useat julkaisut pyrkivät tekemään yleisölle näkyväksi sen, miten naisviha ilmenee jokapäiväisessä arkielämässämme:

”Kun presidentti Trumpille toivottiin kuolemaa Twitterissä, Twitter puuttui asiaan. Tyttö-/naisviha se sijaan rehottaa jokaisella somealustalla ihan joka päivä…”

67

”Politiikan kaksoisstandardi, feminiinisyyden kapea tila, ahtaat roolit, 27-kertainen määrä häirintää netissä, toiseus, lasikatot, huorat ja madonnat,

"et ole niin kuin muut naiset".”

”Synny Suomeen tyttönä, ja sinusta voi tulla mitä vain. Muista kuitenkin pukeutua ja käyttäytyä kuten miesten maailmassa on naiselle soveliasta.”

Ensimmäinen esimerkki tuo ilmi sen, miten naisten kohtaamaan sukupuolitettuun verkkovihaan ei puututa. Vaikutusvaltaisen miehen kohdatessa verkkovihaa ilmiö pyrit-tiin kitkemään heti ensimmäiseen kuolematoivomukseen, mutta tyttöjen ja naisten kohdalla toistuvat teot ohitetaan olankohautuksella. Järkiajatteluun vedoten rinnastus tuo kyseenalaiseksi verkkovihaan kohdistuvan toimintamallin: miksi miehiin kohdistu-essa ongelmaan puututaan, mutta naisiin kohdistukohdistu-essa asialle ei tehdä mitään - sen jopa annetaan suorastaan rehottaa? Toisessa esimerkissä kirjoittaja listaa yksinkertai-seen tapaan naisvihan ilmenemismuotoja: termejä, lausahduksia ja tilastoja. Kaikki nämä yhdistetään yhden kattotermin alle tunnisteen avulla: #NaisvihaNäkyväksi. Huo-rilla ja madonnoilla kirjoittaja saattaa viitata suoraan Marinin kohtaamaan arvoste-luun: siihen, kuinka naiseen painetaan nopeasti dikotomisia leimoja. Kolmannessa kir-joittaja aloittaa tekstinsä positiivissävytteisesti, mutta vetää heti seuraavassa lauseessa maton viestinsä jalkojen alta: onnistua voi naisena ja tyttönä vain silloin, jos pystyy noudattamaan patriarkaatin naisille laatimia järjettömiä kirjoittamattomia sääntöjä.