Pukeutuminen ≠ pätevyys

Yksi #ImWithSanna-liikehdinnän keskeisimmistä ja jaetuimmista argumenteista oli kä-sitys siitä, että pukeutuminen, kaula-aukon koko tai sukupuoli ei kuvasta kantajansa älykkyyttä, pätevyyttä tai ammattitaitoa millään tavalla. Erityisesti visuaalisella toistolla on näissä argumenteissa suuri merkitys: jokaisen #ImWithSanna-kuvan voisi todeta esittävän katsojalleen kysymyksen “Voitko väittää, etten minä ole omalla alallani päte-vä vain siksi, että pukeudun näin?”.

Pukeutuminen ≠ pätevyys -argumenttia voisi pitää Kakkuri-Knuuttilan (1998) kuvaa-manlaisena liikehdintään osallistuneiden yhteisesti jakamana esioletuksena: todelli-suutta koskevana totuutena tai otaksumana, joista sekä väitteen esittäjä että väitteen kohde voivat olla samaa mieltä. Suurimman osan yleisöstä voidaan uskoa yhtyvän esi-oletuksiin, jolloin niihin perustuvat argumentit näyttäytyvät järkevinä ja hyväksyttävinä (Summa 1989, 70). Postausten tekijöiden keskuudessa olikin havaittavissa paatokselli-sesti miltei turhautumista siitä, että kaikki eivät jaa kyseistä esioletusta samalla tavalla:

”Tuntuu absurdilta, että työnsä erinomaisesti hoitavaa pääministeriäm-me voidaan soimata liian syvästä kaula-aukosta. Tähänastisella elämän-kokemuksellani en ainakaan oo havainnut, että kaula-aukon koko saati muut pukeutumisen sivuseikat olisivat minkäänlaisessa korrelaatiossa ihmisen ammatillisen kyvykkyyden kanssa. Pukeutumisen närppiminen on halpa ad hominem siinä vaiheessa, kun järjelliset perustelut ovat loppu.”

Kyseisen argumentaation voi nähdä myös Potterin (1996) kuvaaman hyökkäävän reto-riikan ajatuksen kautta: hyökkäävä retoriikka pyrkii heikentämään vasta-argumenttia (106–107). Pukeutuminen ≠ pätevyys -argumentti ikään kuin vastaa jo aiemmin

esitet-43 tyyn ajatukseen siitä, että pukeutuminen kuvastaisi kantajansa ammattitaitoa tai päte-vyyttä. Tämä Sanna Marinin Trendi-lehden kuvasta syntynyt kritiikki voidaankin nähdä yhtenä #ImWithSanna-kampanjan liikkeellepanijana.

Seuraavissa esimerkeissä pukeutumisen ja pätevyyden rinnastava argumentti pyritään kyseenalaistamaan tekstuaalisin ja visuaalisin keinoin:

”Nytkö meni maine, kunnia, ammattitaito ja uskottavuus?”

”Menikö nyt ammatillinen uskottavuus?”

Molemmissa yllä olevissa esimerkkipostauksissa teksti on yhdistetty kuvaan, jossa esiintyvä henkilö poseeraa samalla tavalla stailattuna kuin Sanna Marin poseerasi Trendi-lehdessä: tumma bleiseri päällä ilman aluspaitaa. #ImWithSanna-protestin visu-aalisuus ja kuvallisuus perustuvat kokonaisuudessaan hyvin vahvasti kyseisten ele-menttien varaan. Kuvien denotaationa voidaankin näissä tapauksissa pitää niissä esiin-tyvää ilmeistä merkitystä, bleiseriin pukeutunutta ihmistä. Konnotaatio sen sijaan syn-tyy hashtagin luoman tulkintakehyksen avulla: #ImWithSanna. Kuvissa esiintyvät ihmi-set ovat pukeutuneet samalla tavalla kuin pääministeri kuvassa, josta aiheutui valtava kritiikkivyöry – samalla kuvien henkilöt asettavat itsensä alttiiksi samalle kritiikille ja arvostelulle, mitä Sanna Marin kuvansa takia kohtasi. Kuvaan liitetyt tekstit kuitenkin asettavat vasta-argumentin kyseenalaiseksi: ne esittävät suoran kysymyksen kuvan julkaisemisen seurauksista.

Molemmat postaukset esittävät omalla tapaansa vasta-argumentin miltei pilkallisessa valossa. Kysymykset, joissa rinnastetaan niinkin mahtipontiset asiat, kuten maineen, kunnian, ammattitaidon ja uskottavuuden menetys, niinkin ”pieneen” tekoon, kuin Instagramissa julkaistuun kuvaan, luovat ristiriidan esitetyn syy-seuraussuhteen välille.

Esitetty kysymys pyrkii herättelemään lukijaa kyseenalaistamaan Marinin kuvan koh-taaman kritiikin ja siihen sisältyvän syy-seuraussuhteen: johtaako teko x tosiaan seu-raukseen y? Ja ennen kaikkea, kuuluisiko sen johtaa siihen? Kysymyksen kautta lukija joutuu myös tarkastelemaan omia arvojaan: onko esitetty ajattelutapa syy-seuraussuhteesta lukijan mielestä oikein?

44 Useissa julkaisuissa käytettiinkin hyväksi aikaisemmin esitettyihin vasta-argumentteihin sisältyneen syy-seuraussuhteen tekemistä näkyväksi ja naurunalaiseksi ironian keinoin:

”Oman kuvani saattelemana heitän hyvästit uskottavuudelleni.”

”Meni sitten uskottavuus ja osaaminen. Vain jakun ja korujen takia.”

”Tämän kuvan myötä meni maine ja vähintäänkin ammattiylpeys joten töihin tuskin tarvitsee huomenna mennä...”

Kuvien julkaisijat jatkoivat kysymyksissä esiintyneen syy-seuraussuhteen kyseenalais-tamista ironian avulla: he väittävät menettävänsä uskottavuutensa ja osaamisensa, jopa työpaikkansa julkaisemalla itsestään kuvan syvään uurretussa bleiserissä. Yksin-kertaistettuna ja itsejulkaistuihin kuviin liitettynä vasta-argumentin sisältö näyttäytyy-kin miltei naurunalaisessa valossa: alistaisiko kukaan itseään vapaaehtoisesti vastaa-vanlaisille seuraamuksille, jos vasta-argumentti olisi totta ja paikkansapitävä? Täten vasta-argumentin todellisuuspohja asettautuu kyseenalaiseksi ja vetoaa logokseen. Jos väite ei ole totta, niin miten sitä voisi pitää järkevänä?

Logokseen vetoavaa järkiargumenttia jatkaa myös postaus, jossa on kaksi kuvaa: en-simmäisessä henkilö on pukeutunut peittävästi, toisessa kuvassa sama henkilö on ran-nalla bikineissä. Kuvatekstissä lukee:

”Sama nainen, sama mieli, samat ajatukset. Eri paita.”

Kuvan julkaisija pyrkii havainnollistamaan visuaalisin keinoin ihmisen muuttumatto-muutta. Molemmissa kuvissa on täysin samanlaisilla ominaisuuksilla varusteltu ihmi-nen, jolta vaihtuu kuvan myötä osaamisen, ammattitaidon ja ajatusten sijasta pelkkä paita. Teksti kuvaa symbolisesti, kuinka mikään muu ihmiseen perustavanlaatuisesti liitetty ominaisuus ei lähde pois paidan mukana.

Samaa muuttumattomuuden ja pysyvyyden ajatusta jatkavat seuraavat esimerkit:

”Pätevä työssäni. Edelleen.”

45

”Still intelligent. Still a teacher.”

”Mä olen tämänkin kuvan jälkeen aivan yhtä pätevä kaikissa niissä toi-missa missä mä olin ennenkin pätevä.”

Näissä julkaisuissa ilmenee yhä Potterin (1996) määrittelemää hyökkäävää retoriikkaa:

ne pyrkivät heikentämään vasta-argumentin luomaa totuutta syy-seuraussuhteesta.

Älykkyys ja pätevyys ovat jäljellä, vaikka käyttäjät julkaisivat samanlaisen kuvan, kuin minkä kautta Sanna Marinin älykkyys ja ammattitaito asettautuivat kriitikoiden mieles-tä kyseenalaiseen valoon.

Kahdessa ensimmäisessä esimerkissä lyhyt, toteava ja miltei julistava tyyli ei alennu selittelyyn, vaan toteaa yksinkertaisesti asian olevan niin kuin se on. Tosiasiapuhetta jatkaa myös kolmas esimerkki: kuvan julkaisu ei ole muuttanut julkaisijansa suuksia. Samalla kolmas esimerkki vetoaa eetokseen: kirjoittaja on itse omien ominai-suuksiensa asiantuntija, ja hänen jos kenen luulisi aistivan niissä tapahtuvan muutok-sen. Eetoksen puolesta puhuu myös kaikissa kolmessa esimerkissä käytetty pätevyys-viittaus: julistamalla pätevyyttään tai älykkyyttään julkaisijat tunnistavat arvonsa ja ottavat itselleen tilan, asettavat itsensä tietynlaiseen asiantuntija- ja auktoriteettiase-maan. Tässä tapauksessa eetos vertautuu kuvien julkaisijoiden itse esiin tuomaan pä-tevyyteen, osaamiseen ja asemaan.

Myös seuraavissa esimerkeissä hyödynnettiin eetosta:

”Olen itse vuosia mediassa työtä tehneenä toimittajana saanut osakseni paljon ulkonäköön ja tyyliin liittyvää nälvimistä, ohjeistusta ja vähättelyä.

Siksi olen myös vuosia puhunut siitä, ettei uskottavuus saa olla kiinni ul-konäöstä - eikä sukupuolesta. Siksi en myöskään itse ole halunnut alkaa larppaamaan mitään ”uskottavaa luukkia”, koska maailma ei muutu, jos alistuu sen paskoille ja alistavalle normeille.”

”Tein asiat selväksi jo vuonna 2004. Näistä kuvauksista menin suoraan kertauksiin.”

Ensimmäisessä esimerkissä Sanna Marinin Trendi-kuvalle tyypilliseen tapaan poseeraa mediasta tunnettu henkilö, jolla on miltei 30 000 seuraajan yleisö Instagramissa jo en-tuudestaan. Hän vetoaa kokemusasiantuntijuuteensa ja asemaansa julkisuuden

henki-46 lönä kertoessaan toimittajuudestaan ja kohtaamistaan naisvihan muodoista. Toisessa esimerkissä kuvassa poseeraa glamour-tyylillä kuvatekstin kirjoittaja vuonna 2004. Ku-vatekstin alussa julkaisija toteaa: Tein asiat selväksi jo vuonna 2004. Hän vetoaa omaan edelläkävijyyteensä ja vasta-argumentin vanhanaikaisuuteen. Hän myös hyödyntää omaa kokemustaan vasta-argumentin joko-tai-ajattelun hajottamiseksi. Yleisesti femi-niinisyyteen liitetty kauneus ja maskuliinisuuteen liitetty armeija yhdistyvät julkaisun kautta, eikä kumpikaan piirre sulje toista pois: nainen voi olla kiinnostunut kauneudes-taan ja maansa puolustuksesta samanaikaisesti. Julkaisija ei selittele, vaan toteaa asi-oiden olevan yksinkertaisesti niin kuin ne ovat käyttäen hyödykseen tosiasiapuhetta.

Tosiasiapuhetta hyödynnettiin myös useissa muissa pukeutuminen ≠ pätevyys -argumenteilla varustetuissa julkaisuissa:

”Kenenkään uskottavuus, ammattitaito tai osaaminen ei ole mistään ul-koisesta seikasta kiinni. Piste.”

”Pukeutuminen on pukeutumista. Ammattitaito on ammattitaitoa.”

”Se, että minulla on rinnat ja perse, ei poista sitä missä olen hyvä. Se, että käytän huulipunaa ja korkokenkiä, ei poista ammattitaitoani. Se, että näytän hyvältä, ei oikeuta asiatonta käytöstä sinulta. Se, että olen nai-nen, ei tarkoita sitä, että saat vähätellä minua.”

Ensimmäisessä esimerkissä pätevyyden ja ulkoisten seikkojen korrelaatio poissuljetaan faktana. Kirjoittaja yksinkertaistaa lausumansa näkemyksen itsestäänselvyydeksi, ja vahvistaa tätä tulkintaa lisäämällä lauseen lopussa olevan pisteen perään sanan ”piste”

vielä kirjallisessakin muodossa. Kirjoittamalla piste-käsitteen auki, kirjoittaja toteaa, että asia on loppuun käsitelty. Hänen esittämänsä näkemys on tosi, ja aiheesta on tur-ha lähteä väittelemään. Piste.

Myös toinen esimerkki jatkaa tosiasiapuheen käyttöä retorisena tehokeinona. Erotta-malla pukeutumisen ja ammattitaidon omiin lauseisiinsa pyrkii kirjoittaja poissulke-maan näiden kahden välisen korrelaation. Lyhyt, toteava esittämistyyli saattaa myös luoda mielikuvan tunnetusta suomalaisesta, esittämistyyliltään samankaltaisesta

to-47 teamuksesta: faktat faktoina. Niin myös pukeutuminen pukeutumisena ja ammattitai-to ammattitaiammattitai-tona.

Kolmannessa esimerkissä jatketaan samaa selittelemätöntä linjaa: kirjoittaja paljastaa aluksi itseensä liittyvän ominaisuuden ja kumoaa heti tämän jälkeen vasta-argumentin mukaisen ajatuksen ominaisuuden ja syy-seuraussuhteen olemassaolosta. Kirjoittaja myös luettelee syy-seuraussuhteita sääntötauluille tai -kirjoille tyypilliseen tapaan: hän toteaa mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Ilmaisu on selkeää ja yksinkertaista, aivan kuten sääntökirjoissakin. Retorisina tehokeinoina kirjoittaja käyttää toistoa ja suoraa puhut-telua: jokainen lause noudattaa samankaltaista rakennetta ja alkaa ilmaisulla se, kun taas kaksi viimeistä lausetta on osoitettu suoraan lukijalle sinä-pronominin käytön avulla. Tekstistä on havaittavissa myös syyttävä sävy: kirjoittaja osoittaa tekstinsä suo-raan kuvitteellisille tai todellisille Sanna Marinin Trendi-kuvan kriitikoille, ahdistelijoille ja vähättelijöille. Suorat syytökset vetoavat paatokseen ja saattavat herättää vastaan-ottajassa tunnereaktion, samaistumisen joko häirityn tai häirikön rooliin. Häirityn roo-liin samaistuessa lukija saattaa jakaa kirjoittajan kokeman turhautumisen, kyllästymi-sen tai jopa vihan, häirikön rooliin samaistuessa taas syyllisyyden tai ylemmyyden tun-non, omista lähtökohdista ja luonteenpiirteistään riippuen. Samaistumisella on tärkeä rooli media-aktivismissa, sillä Burken mukaan (1969) ihmiset tekevät merkittäviä pää-töksiä omiksi kokemiensa kertomusten ja lausuntojen perusteella: suostuttelun avulla yleisö voidaan saada identifioitumaan asian esittäjälle tärkeisiin asioihin (46). Jos luki-jassa herää tunnereaktio, kasvaa myös potentiaalinen osallistumisen mahdollisuus.