Työpajatoiminnan määrittely ja päätehtävät

Työpajoilla tarkoitetaan sosiaalisen työllistämisen yksikköjä, jotka tarjoavat asiakkail-leen mahdollisuuden saada tukea työ- ja yksilövalmennuksen keinoin. Asiakkaat ovat val-mentautujia, usein pitkäaikaistyöttömiä tai syrjäytymisvaarassa olevia nuoria. (Pekkala 2009, 11–12.) Työpaja on koulun ja työpaikan sijoittuva toimintamuoto, jossa käytännön avulla opitaan uusia asioita. Tekemällä oppiminen eli ”learning by doing” on yksi paja-toiminnan tärkeimmistä lähtökohdista. (Kukkola 2001, 8.) Tekemällä oppimisessa tär-keänä pidetään oppijan oman aktiivisuuden korostamista sekä opittavan asian kytkemistä oppijan elämänkäytäntöön (Väkevä 2004, 111).

Työpaja-käsitteen alle on sijoitettu mitä erilaisimpia toimintoja. Muun muassa ammatt i-pajat, työi-pajat, innopajat ja työkoulut ovat usein oppilaitoksiin perustettuja pajoja, jotka ovat osa tutkintoon johtavaa toisen asteen ammatillista koulutusta. Näissä opetussuunni-telmat muodostavat keskeisen toimintaa ohjaavan mallin. Myös rästipajat ja -pysäkit viit-taavat kouluun ja opetussuunnitelmapohjaiseen pajatoimintaan. Laajemmin työpaja-kä-site voi kattaa alleen ammattioppilaitoksien monimuotoisia toimintoja, joissa oppilas yri-tetään kiinnittää opintoihinsa ja tarjotaan tukea tutkinnon suorittamiseen. Työpajat voivat myös olla kuntien, säätiöiden ja yhdistysten ylläpitämiä työpajoja, johon nuoret ohjautu-vat eri viranomaisten toimesta tai oma-aloitteisesti. (Komonen 2007, 4-5.) Tässä tutki-muksessa emme keskity oppilaitosten ylläpitämiin työpajoihin vaan tarkastelemme juuri kuntien, säätiöiden sekä yhdistysten ylläpitämiä työpajatoimintoja.

Valtakunnallinen työpajayhdistys on määritellyt työpajoja siten, että ne ovat erityistyö l-listämisen yksiköitä, jotka tarjoavat eri-ikäisille asiakkaille mahdollisuuksia saada tukea työ- ja yksilövalmennuksen keinoin. Heikossa työmarkkina-asemassa olevat henkilöt ovat työpajojen kohderyhmää. Työpajoja voidaan jakaa suuntautumisen ja pajan erikois-tumisen mukaan muun muassa työtoiminnan yksiköihin, ohjaaviin pajoihin sekä startti-pajoihin. (Komonen 2007, 5.)

Työpajatoiminnan päätehtävänä on tukea asiakkaiden sosiaalisia sekä elämänhallinna n-taitoja että omatahtista yhteisöllistä kasvua, tarjota varhaista tukea ja tekemällä oppimista.

Työpajalla asiakkaalla on mahdollisuus ohjattuun ja tuettuun, yksilön taidot huomioo n

ottavaan työntekoon. Työpajoilla jokaiselle yksilölle asetetaan yhteistyössä hänen kans-saan tavoitteet, joita määrittää pajalle tulevan oma lähtötaso (Kuure 2010, 5). Jokaiselle asiakkaalle laaditaan yksilöllinen toimintasuunnitelma henkilön historian ja tulevais uu-den mahdollisuudet huomioon ottaen (Huotelin & Komonen 2006, 18).

Jotta asetetut tavoitteet sekä itsenäisyyden tukeminen onnistuisivat, kiinnitetään huo-miota asiakkaan elämänhallintaitojen paranemiseen. Elämänhallintataidoista puhutaan-kin usein syrjäytymiskehityksen yhteydessä. Syrjäytymiskehitykseen vaikuttavat usein puutteet yksilön sisäisessä ja ulkoisessa elämänhallinnassa. Kyseessä voi olla vaikeus so-peutua yhteiskuntaan. Yksilö kokee irrallisuutta, aloitekyvyttömyyttä, ihmissuhdeonge l-mia, elämänhalun kadottamista sekä hänellä voi ilmetä päihteiden väärinkäyttöä. Tämä voi monesti johtaa ulkoisten ongelmien kasautumiseen. (Huotelin & Komonen 2006, 8.)

Paju ja Vehviläinen (2001) käsitteellistävät elämänhallintaa esimerkin kautta. Kun lähes kaikki ongelmallinen nuorten tapauksessa liittyy jollakin tavalla syrjäytymiseen, liitt yvät ratkaisut usein juuri elämänhallintaan. Useassa nuorisoprojektissa elämänhallinta onkin asetettu toiminnan tavoitteeksi. Yleisesti elämänhallinta liitetään esimerkiksi rahan tai ajan yksilölliseen budjetointiin tai säätelyn tekniikoihin sekä itsekuriin, jota ne vaativat.

Usein ongelmat elämänhallinnassa tulevat esille kun yksilön pitkäjänteisyys ei riitä kou-lussa tai työssä pysymiseen. Esimerkiksi puhelinlaskun maksaminen on maksukyvyn ra-joissa tai yksilö etsii kemiallista pikaratkaisua eli esimerkiksi päihteitä ongelmiinsa. (Paju

& Vehviläinen 2001, 68–69.)

Kun elämänhallinta muodostuu ongelmaksi, tarkoittaa se Pajun sekä Vehviläisen (2001) mukaan esimerkiksi sitä, että arkiset perusvalmiudet asettavat haasteita. Näitä ovat esi-merkiksi ruuanlaitto tai kyky kysyä tarvittaessa neuvoa. Myös omien tarpeiden ilmaise-minen on vaikeaa, eikä yksilö pysty hallitsemaan arkielämäänsä tuhoamatta talouttaan ja mahdollisuuksiaan. (Paju & Vehviläinen 2001, 70.)

Elämänhallintaitojen parantumisen lisäksi työpaja voi tarjota myös räätälöidyn polun koulutukseen sekä sen loppuun suorittamiseen yhteistyössä koulutuksen järjestäjän kanssa. Myös työmarkkinoille työllistyminen otetaan työpajoilla huomioon. (Häggman 2011, 5.) Työpajojen tavoitteena on siis siirtyminen työmarkkinoille ja koulutuksee n, joka tapahtuu yksilön persoonallisen ja ammatillisen kasvun tukemisella (Kuure 2010, 5).

Asiakkaan yleisen itsenäisyyden tukeminen ja vahvistaminen ovat pajojen tavoite. Ta-voitteena on, että pajajaksolla on pysyvä merkitys yksilön elämässä (Pohjantammi 2007, 7) ja sopivan polun löytyminen esimerkiksi työelämään.

Pajun ja Vehviläisen (2001) mukaan nuorille kohdistettujen työpajojen päätehtävänä on nuorten poluttaminen. Tällöin nuorelle pyritään muodostamaan sopiva polku työelämää n yhdistelemällä erilaisia toimenpiteitä, kuten koulutusta sekä työharjoittelua. Suomalais et työpajat ovat usein pieniä verstaita, joissa ohjaajat sekä nuoret työskentelevät. Työpaja voi kuitenkin olla myös esimerkiksi osa jotain suurempaa projektia. (Paju & Vehvilä ine n 2001, 139.)

Poluttaminen on siis Pajun sekä Vehviläisen (2001) mukaan yksi työpajatoiminnan ta-voitteista. Nuorelle pyritään suunnittelemaan yksilöllinen polku, joka voi sisältää muun muassa koulutusta, työharjoitteluja tai tukityötä. Poluttamisen ansiosta nuori pidetään koko ajan samassa ohjausprosessissa. Poluttamisen hyvien puolien lisäksi keskeiseksi on-gelmaksi on määritelty työttömien nuorten kierrätys sekä nuoren tippuminen jaksojen vä-lisiin alueisiin. (Paju & Vehviläinen 2001, 147.)

Työpajatoiminta kohdistuukin usein nivel- tai siirtymävaiheisiin, kuten siirryttäessä pe-ruskoulusta toiselle asteelle, siirryttäessä työttömyydestä työhön sekä muihin yksilön elä-mäntilanteesta johtuviin yksilöllisiin tuen tarpeisiin. (Opetusministeriö 2004, 12.) Paja-toiminta ei kohdistu laajaan ikäluokkaan kuten koulutus, vaan se kohdistuu jo syrjäyty-misvaaraan joutuneisiin ja tiettyihin yksilöihin. Työpajatoiminta on ennaltaehkäisevää ja yksilöä itseään uudelleen vahvistavaa. Pajatoiminnan vaikuttavuus nähdään pitkällä aika-välillä, sillä pajatoiminta tavoittaa niitä yksilöitä, kenellä on työttömyyden ja koulutukse n valinnan vaikeuden pitkittyessä yhä enemmän riskejä syrjäytymiseen. (Pohjantammi 2007, 137–138.)

Pajoilla voidaan siten Pohjantammen (2007, 138) mukaan ennaltaehkäisevästi yrittää tu-kea asiakkaan itsenäistymistä valmennuksen keinoin sekä katkaista jo muodostunut yli-sukupolvinen ketju. Tällä tavalla ehkäistään asiakkaiden negatiivisten kokemusten kasau-tumista, jottei yksilö passivoituisi ja epävarmistuisi. Pajoilla pyritään myös ennaltaehkä i-semään syrjäytymistä tukevien lähtökohtien siirtymistä. Pajan asiakkaista monella on lap-sia. (Pohjantammi 2007, 138.)