Syrjäytymisen riskitekijät

Kuten syrjäytymisen käsitettä, myös syrjäytymisen riskitekijöitä määrittävät yhteiskun-nassa vallitseva tilanne sekä ajanjakso. Esimerkiksi 1990-luvulla Lämsän (2009) mukaan syrjäytymisriskissä olivat erityisesti nuoret työttömät. Tällöin laman seurauksena nuorten työllisyystilanne heikkeni ja heillä oli vaikeuksia löytää itselleen vakituista työpaikkaa.

Kaikkein vaikeimmassa asemassa olivat nuoret, joilla ei ollut peruskoulun jälkeistä tut-kintoa. Työmarkkinoiden epävakaisuus näyttäytyi nuorten elämässä vaikeuksina tulla toi-meen. Heikko työllisyystilanne vaikutti nuorten uskoon koulutuksen suhteen ja koulumo-tivaation puutteet nousivat ongelmaksi. Työmarkkinoilta syrjäytyminen onkin yhä yksi syrjäytymisen ulottuvuuksista. (Lämsä 2009, 198–201.)

Opetusministeriön vuonna 2003 tehdyn selvityksen mukaan syrjäytymisuhkien nykyti-lannetta arvioitaessa voidaan todeta kaikissa ikäryhmissä niiden lisääntyneen, joskin ris-kien ilmenemistavat ovat erilaiset. Suurimmassa syrjäytymisvaarassa ovat pitkäaikais-työttömät, ylivelkaiset, asunnottomat, alkoholiongelmaiset, huumeidenkäyttäjät, ongel-maperheiden lapset ja nuoret, oppimisvaikeuksista kärsivät lapset ja nuoret, vammaiset, pitkäaikaissairaat ja mielenterveysongelmaiset sekä maahanmuuttajat. (Opetusministe r iö 2003, 14.)

Syrjäytymisvaarassa tai -riskissä olevista nuorista voidaan Järvisen ja Jahnukaisen (2001) mukaan usein puhua vasta silloin kun nämä ovat esimerkiksi työttömiä ja kouluttamat to-mia. Samanaikaisesti kodin resursseihin liittyy vakavia riskejä ja/tai henkilöllä on muita vakavia toimintarajoitteita kuten sairaus, vamma tai oppimisvaikeus. Tilastollisissa ana-lyyseissa riskejä aikuisiän syrjäytyneisyyteen on löydetty varhaislapsuuden olosuhteista kuten vanhempien mielisairauksista ja päihdeongelmista sekä perheväkivallasta. Riskejä ovat myös lapsen käyttäytyminen, kuten voimakas aggressiivisuus ja käyttäytymisen it-sesäätelyn puutteet. Koska usein huomattava osa riskeistä jää aktivoitumatta syrjäyty-miseksi yksittäisen henkilön osalta, syrjäytymisvaarassa olevien merkitseminen eli lei-maaminen syrjäytyväksi aikaisessa vaiheessa voi toimia itseään toteuttavana ennusteena.

Lapsista ja nuorista puhuttaessa olisikin hyödyllisempää keskittyä juuri sillä hetkellä elä-mään vaikuttavien ongelmatekijöiden ratkaisemiseen kuin pohtia samaisten lasten ja nuorten syrjäytymisriskiä tulevaisuudessa. (Järvinen & Jahnukainen 2001, 136–137.)

Sosiaalisesti syrjäytyneen yksilön tulee täyttää Kortteisen ja Tuomikosken (1998) luokit-telun mukaan samanaikaisesti kolme seuraavaa kriteeriä. Yksilön tulee olla ollut työttö-mänä vähintään vuoden viimeisen kolmen vuoden kuluessa. Hänellä tulee olla jokin työ-kykyä haittaava sairaus ja yksilön kotitalouden tulot ovat vähemmän kuin puolet vastaa-van kotitalouden tuloista (Kajanoja 2000, 236.)

Työttömyys liitetään siis usein syrjäytymisen riskitekijöihin. Työttömyyteen voivat vai-kuttaa monet eri seikat. Esimerkiksi äitiys vaivai-kuttaa hyvin paljon naisten poisjäämisee n työmarkkinoilta ja opiskelusta. Työmarkkinoilla kouluttautumattomien asema on heikko.

Koulutusta vaille jäävien miesten ja naisten vaara päätyä työttömäksi onkin korkeampi kuin korkean tai keskiasteen suorittaneiden keskuudessa. (Myrskylä 2011, 73–74.)

Työttömyys ei suinkaan ole ainoa syrjäytymise n riskitekijä. Esimerkiksi suomalaisnuo-riin verrattuna vieraskieliset ovat Myrskylän (2011) mukaan vakavassa riskissä syrjäytyä.

Vieraskielisyys voi vaikuttaa muun muassa työnsaantimahdollisuuksiin. Myrskylän (2011) tutkimuksessa vieraskielisten työttömyysriski on lähes kuusinkertainen suoma-laisnuoriin verrattuna. (Myrskylä 2011, 14.)

Järventien (2000) mukaan käsitteenä syrjäytyminen on epäselvä ja lapsista puhuttaessa vielä erityisen epäselvä. Kaikki syrjäytymisen määrittelyt eivät sovellu lasten syrjäyty mi-sen tutkimiseen. Järventie (2000) esittää lasten syrjäytymisriskin tarkoittavan kansalais-tumisen sekä aikuiseksi tulemisen edellytysten ja mahdollisuuksien puuttumista tai rajau-tumista. Hänen mukaansa ihminen tarvitsee kasvussaan lapsesta aikuiseksi psyykkistä ja sosiaalista ravinnetta, jotta hänen identiteettinsä kehittyy. Järventien (2000) oletti tutki-muksessaan sosiaalisella ympäristöllä olevan merkittävä rooli lasten syrjäytymisriskissä.

Tämän vuoksi tutkimuksessa tarkasteltiin kahta vastakkaistyyppistä sosiaalisen ympäris-tön aluetta. (Järventie 2000, 136–137.)

Järventien (2000) tutkimuksen tulosten perusteella levon ja turvallisuuden puute luonne h-tivat lasten korkeaa syrjäytymisriskiä. Järventien (2000) tutkimukseen osallistui myös

lapsia, joilla oli päiviä, joiden aikana he eivät saaneet kouluruoan lisäksi muuta ravintoa.

Näiden lasten lisäksi lapset, jotka eivät peseytyneet tai vaihtaneet lainkaan vaatteitaan tutkimusviikon aikana, kuuluvat vakavan syrjäytymisriskin ryhmään. Vakavaan syrjäy-tymisriskiin kuuluvat lapset kokivat yksinäisyyttä sekä ystävien puutetta. Heillä ilme ni vakavia masennusoireita, joista kertoivat muun muassa itsesyytökset, päivittäinen itkui-suus sekä alemmuuden tunne. Suurin osa heistä oli koulukiusaamisen uhreja, kiusasivat itse muita oppilaita, eivätkä tunteneet lainkaan iloa koulussa. (Järventie 2000, 145–148.)

Nuoren jäädessä osattomaksi turvallisesta kasvuympäristöstä, on hän Kurosen (2010) mu-kaan syrjäytymisriskissä. Vanhempien alhainen koulutustaso, työttömyys, mielenterve ys-ongelmat sekä päihteidenkäyttö lisäävät turvattomuutta. Lapsuuden ympäristön riskite-kijöitä ovat myös muun muassa yksinhuoltajuus sekä alkoholismi. Lapsuusiän riskitek i-jöiden kuormittuminen lisää myös yksilön todennäköisyyttä tulla vanhemmaksi nuorella iällä, joka aiheuttaa selviämisen ongelmia aikuisiässä. Perhetaustalla on vaikutus myös nuorten koulutusvalintoihin. (Kuronen 2010, 53–54.)

Myös Myrskylän (2011) tutkimuksen mukaan kotitaustalla on merkittävä rooli nuoren alkutaipaleella. Keskimääräistä heikommin koulutettujen vanhempien lapset jäävät usein opiskelun ulkopuolelle ja työttömiksi. Vanhemmat myös kuuluvat usein alimpiin sosio-ekonomisiin ryhmiin. (Myrskylä 2011, 17.) Kodin kulttuuritausta vaikuttaa Kuulan (2000) mukaan oppilaan oppimistuloksiin sekä heidän asenteisiinsa opiskelua kohtaan.

Onkin selvää, että akateemisen perheen lapsilla usein akateeminen ura jatkuu. (Kuula 2000, 89.)

Jopa poliittisella tasolla Englannissa on keskusteltu oppilaiden vanhempien sitoutumi-sesta lastensa koulutukseen ja sen merkityksestä. Aiempien tutkimusten mukaan on ole-massa vahva korrelaatio vanhempien sekä heidän lastensa koulutusten välillä. Epäonnis-tuminen koulutuksessa nähdään helposti siirtyväksi asiaksi sukupolvien välillä, sillä van-hempien ja koulun suhteet ovat usein monimutkaiset ja koulu odottaa tietynlaista käyt-täytymistä vanhemmilta perheen sosiaaliluokasta riippumatta. (Gazeley 2012, 298.)

Sekä työttömyys että ulkopuolisuus ovat siis ominaisuuksia, jotka siirtyvät vanhemmilta lapsilleen. Koulutustaso ja sosioekonominen asema liittyvät vahvasti toisiinsa, eli kun työttömillä ja ulkopuoliseksi jääneillä vanhemmilla on heikko koulutustaso, myös heidän

kuuluminen alempaan sosioekonomiseen luokkaan on todennäköise mpää. (Myrskylä 2011, 111–112.)