Medialukutaitojen tutkiminen on painottunut pitkälti kvantitatiivisin menetelmin to-teutettuihin tutkimuksiin, mutta kvalitatiivisesti toteutettuja tutkimuksiakin on jonkin verran. Usein tutkimukset ovat kuitenkin kohdistuneet vain tiettyyn joukkoon, kuten aikuisiin tai lukiolaisiin. Lisäksi aiemmissa tutkimuksissa on mitattu usein vain tietyn medialukutaidon osa-alueen hallintaa. On myös hankalaa luoda asteikkoa, jolla pys-tyttäisiin kansainvälisesti arvioimaan eri maiden medialukutaidon tasoa, sillä käsityk-set medialukutaidosta vaihtelevat eri maiden välillä. (Schilder, Lockee & Saxon 2016, 33, 45.)
Vuonna 2012 toteutetusta Lasten mediabarometri -tutkimuksesta käy ilmi, että 10-12-vuotiaiden tyttöjen ja poikien mediankäyttötavoissa on selkeitä eroavaisuuksia. Lähes kaikilla 10-12-vuotiailla on kuitenkin mahdollisuus käyttää televisiota, internetiä ja tietokonetta kotonaan, joten lähtökohdat mediankäyttöön ovat laitteiden kannalta sa-mankaltaiset. Myös television katselu oli yleistä kaikilla tutkittavilla, sillä televisiota katsoi ainakin joskus 99 % vastaajista. Suosituimpia ohjelmatyyppejä olivat tosi-tv-ohjelmat, viihdeohjelmat ja aikuisille suunnatut animaatiot. (Suoninen 2012, 20-25.)
Kaikki tutkittavat pelasivat myös erilaisia digitaalisia pelejä, mutta poikien kohdalla erilaisten pelien pelaaminen pelikonsoleilla ja internetissä on huomattavasti tärkeäm-pää kuin tytöille. Tytöt sen sijaan viettävät aikaansa enemmän sosiaalisen median pa-rissa kuin pojat. Pojille tärkeintä internetin käytössä on pelaaminen, videoklippien kat-selu ja sosiaalinen media, kun tytöillä järjestys puolestaan on sosiaalinen media, vi-deoklipit ja pelit. Tytöt myös lukevat enemmän kirjoja sekä aikakauslehtiä kuin pojat, poikien lukemisharrastus keskittyy lähinnä sarjakuvalehtien lukemiseen. (Suoninen 2012, 62, 167-169.)
Nopparin (2014) tutkimuksesta käy ilmi, että jo alakoululaiset uskovat omiin media-lukutaitoihinsa ja kokevat osaavansa erotella luotettavan tiedon epäluotettavasta. Tut-kimustulokset puoltavat osaltaan tätä, sillä tutkimuksessa selvisi, etteivät lapset luota ensimmäiseen verkkosivuun, josta informaatiota etsivät, vaan he käyttävät aikaa tie-don vertailuun erilaisista lähteistä. Myös 14-vuotiaiden keskuudessa havaittiin, että vaikka he lukevat esimerkiksi keltaisen lehdistön uutisia, he eivät pidä kaikkea iltapäi-välehtien uutisointia totuudenmukaisena. Lisäksi tutkittavien mielestä oli helpompi tunnistaa epäluotettavat henkilöt ja uutiset televisiossa kuin esimerkiksi internetin kes-kustelupalstoilla. (Noppari 2014, 117-119.)
Kiili ja Laurinen (2015, 264) ovat tutkineet lukiolaisten mediankäyttötaitoja ja havain-neet, että lukiolaiset eivät arvioi erilaisten lähteiden luotettavuutta kovinkaan usein.
Lukiolaisten luotettavuuden arviointi -taitoja tutkittaessa on tullut ilmi, että lukiolaiset turvautuvat helposti auktoriteetteihin arvioidessaan jonkin tiedon luotettavuutta; jär-jestöt nähdään luotettavana lähteenä niiden aseman vuoksi. Lisäksi lähteiden puolu-eettomuus nähtiin luotettavuutta lisäävänä tekijänä. Osa turvautui perustelemaan läh-teiden luotettavuutta omien kokemusten perusteella tai aiemmin opitun mallin mukai-sesti. (Mikkonen 2015, 195-196.)
Hautaviidan (2012, 5-6) tutkimuksessa on havaittu, että vuoden kestäneen toimintatut-kimuksen aikana 6-9-vuotiaiden lasten mediavalmiudet kehittyivät eri osa-alueilla.
Toimintatutkimuksen päätteeksi havaittiin, että kuudestatoista lapsesta yhdellä oli erinomaiset mediataidot, kolmella hyvät ja yhdeksällä kohtalaiset mediataidot. Kolme oppilasta jäi heikkojen taitojen tasolle. Iällä ei ollut merkitystä siihen, mille taitotasolle
lapsi sijoittui, sillä jo eskarilainen sijoittui hyvien taitojen luokkaan. Mediataitoja har-joiteltiin muun muassa Paint -kuvankäsittelyohjelman ja Word -tekstinkäsittelyohjel-man avulla.
Stanford History Education Groupin (2016) mukaan nettisukupolven edustajat ovat taitavia käyttämään internetiä ja erilaisia sosiaalisen median sovelluksia. Kuitenkin tiedon todenperäisyyden arviointitaidot eivät ole heillä korkealla tasolla ja vaarana on, että nettisukupolven edustajat tulevat internetissä huijatuiksi. Stanford History Educa-rion Groupin (myöhemmin SHEG) toteuttaman tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että yläkoululaiset osaavat pääasiassa erottaa mainokset uutisista, mutta jopa 80 % tutkit-tavista oletti, että ”sponsoroitu mainos” tekstin sisällään pitänyt leike oli uutinen.
Tämä havainto puoltaa ajatusta siitä, että mainostenlukutaidon opettaminen osana me-dialukutaitoja tulee opettaa jo hyvin varhaisessa vaiheessa. (SHEG 2016, 10.)
McWilliams, Hickey, Hines, Conner ja Bishop (2011, 243) tuovat artikkelissaan ilmi myös opettajan asenteen ja roolin merkityksen medialukutaitojen oppimisessa.
McWilliamsin ym. mukaan opettajalla on keskeinen rooli erilaisten tekstien analysoin-nin opettamisessa. Opettajan tehtävänä on innostaa leikillisyyden ja uteliaan asenteen avulla oppilaita tekstien analysoinnin pariin sekä antaa oppilaille uusia työkaluja ja ideoita tekstien analysointiin.
Ammattitaitoisten kasvattajien ansiosta Schmidtin (2015, 63) mukaan vähäisemmäl-läkin ja heikkotasoisemmalla mediakasvatuksella voidaan kasvattaa parempia me-dialukijoita. Schmidtin mukaan opetussuunnitelma ja koulutusjärjestelmä eivät aina mahdollista medialukutaitojen laajaa opettamista, vaan opetus kohdistuu rajatumpiin medialukutaitojen osa-alueisiin.
Medialukutaitojen kehittymisessä on tärkeää huomioida opetuksen monipuolisuus, kasvattajan ammattitaito sekä käytettävissä olevat resurssit (Schmidt 2015, 63;
McWilliams ym. 2011, 243). Eri osa-alueiden käsittelyn tulee olla monipuolista ja me-diakasvatus tulee aloittaa mahdollisimman nuorena, jotta medialukutaidot kehittyisi-vät optimaalisella tavalla (Pentikäinen ym. 2007, 139). Medialukutaidon osa-alueisiin kuuluvat keskeisinä mediakriittisyys ja erilaisten mediatekstien lukutaito (Potter 2004, 24-27). Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kuvanlukutaitoa, mainostenlukutaitoa,
teks-tileikkeiden lukutaitoa ja niiden vaikutusten arviointia lukijoihin. Kaikkien osa-aluei-den taustalla keskeisessä roolissa on myös mediakriittisyys, joka näkyy muun muassa lähdetietojen analysoinnissa.
Medialukutaitojen tasoa ei ole kuitenkaan tutkittu kovin laajasti vielä kvalitatiivisin menetelmin ja Schilder, Lockee & Saxon (2016, 33, 45) arvelevatkin, ettei kansainvä-listä tutkimuspohjaa ole mahdollista luoda medialukutaitojen tason mittaamiseen, sillä mediakasvatus käsitetään hyvin erilaisena eri maissa (myös Kotilainen ym. 1999, 34).
Suomessa on tutkittu mediankäyttötottumuksia Lasten mediabarometrin avulla sekä esimerkiksi lukiolaisten mediakriittisyystaitoja lähteiden valinnassa (Suoninen 2012;
Kiili & Laurinen 2015). Kuitenkin medialukutaitojen tason tutkimus on vielä vähäistä ja tutkimusta pitäisi tehdä enemmän, jotta taitotasosta saataisiin kattavampaa tietoa.
4 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS
Tässä luvussa esittelen tutkielmani tavoitteen, tutkimusmenetelmän sekä aineiston ja sen analyysin.
Tutkielmani aihe valikoitui kandidaatin tutkielmani perusteella, jossa tutkin viidensien ja kuudensien luokkien opettajina toimivien henkilöiden käsityksiä mediakriittisyy-destä. Pro gradu -tutkielmaani varten halusin laajentaa mediakriittisyyden tutkimisen medialukutaitojen tutkimiseen, sillä medialukutaitojen osaamisen tärkeys korostuu jo-kapäiväisessä elämässä, kun erilaisia tietolähteitä on tarjolla kaikkialla.