Keskeisimpinä teemoina tutkielmani tuloksista nousevat esiin tutkittavien puutteelliset lähteidenlukutaidot sekä puutteelliset perustelut. Perusasiat erilaisten mediatekstien lukemisesta ovat hallinnassa, mutta moni kuudesluokkalainen ei kiinnitä huomiota leikkeiden lähteisiin eikä ymmärrä niiden merkitystä leikkeiden luotettavuudelle. He, jotka kiinnittävät huomiota lähteisiin, ymmärtävät selvästi niiden merkityksen leik-keen luotettavuuden kannalta. Lähdeviitteet huomioivien tutkittavien määrä on kuiten-kin selkeästi vähäisempi kuin lähdeviitteet huomioimattomien. Lähdeviitteiden luke-mattomuus ei ole kuitenkaan harvinaista vielä vanhemmillakaan oppilailla, sillä Kiilin ja Laurisen (2015, 264) tutkimuksessa kävi ilmi, että lukiolaisetkaan eivät kiinnitä huomiota erilaisiin lähdeviitteisiin eivätkä näin ollen arvioi erilaisten lähteiden luotet-tavuutta.
Tutkielmassani kävi ilmi, että tutkittavat luottavat erilaisiin lähteisiin niiden maineen mukaan. Matikaisen (2010 68-69) mukaan perinteinen media nauttii suurempaa luot-tamusta nuorten silmissä kuin digitaalinen media. Tutkimuksessani Karjalaisen lehti-leike sai osakseen suurta luottamusta, sillä ”Karjalainen on sanomalehti ja sen uutiset ovat yleensä totta”. Sen sijaan tekstiviestipalsta ei vakuuttanut suurinta osaa tutkitta-vista luotettavana lähteenä.
Toisaalta lähteiden luotettavuuden arviointiin vaikutti myös kyseisen median maine.
Vaikka 7 päivää -lehti on perinteisen median painettu tuote, sen maine ”juorulehtenä”
sai tutkittavat epäilemään leikkeen luotettavuutta. Matikaisen (2010, 68-69) mukaan myös yleinen käsitys tarkasteltavasta mediasta vaikuttaa lähteen luotettavuuden arvi-ointiin. Tutkimuksessani kuudesluokkalaisten vastauksista nousi myös esiin 7 päivää -lehden artikkelin lisäksi Wikipedian luotettavuus. Kun perusteltiin Wikipedian luo-tettavuutta, pohdittiin asiaa sen mukaan, mitä tutkittavat olivat kuulleet muiden ihmis-ten olevan mieltä sivuston luotettavuudesta.
Wikipedian arvioiminen aiempien kokemusten perusteella nosti esiin Wikipedian on-gelmallisuuden siinä suhteessa, että kuka vain voi muokata Wikipediassa olevaa tietoa mieleisekseen. Toisaalta Wikipedia nähtiin jokseenkin luotettavana tietolähteenä asi-oihin, joista tutkittava tiesi jo valmiiksi jotain. Sama ilmiö on havaittavissa myös muissa tutkimuksissa. Lukiolaisten medialukutaitoja tutkineessa tutkimuksessa ha-vaittiin, että lukiolaiset perustelevat lähteiden luotettavuutta myös aiemmin opittujen mallien mukaisesti (Mikkonen 2015, 195-196) .
Erilaisten tekstien lukemiseen kuuluu kiinteästi aina niiden todenperäisyyden ja vai-kutusten arviointi. Lukija arvioi lukemaansa jatkuvasti lukuprosessin edetessä ja ar-vioi, onko se hänen tarpeisiinsa sopivaa ja hyödyllistä. Tämä vaikuttaa myös siihen, palaako lukija saman tietolähteen ääreen uudelleen. (Suoninen 2004, 246–247.) Tut-kimuksessani näkyi erityisesti Wikipedian ja 7 päivää -lehden kohdalla se, miten tut-kittavat olivat todennäköisesti joskus lukeneet jotakin tekstiä näistä tietolähteistä ja muodostaneet kokemustensa perusteella mielikuvan lähteestä. Teksti oli siis vaikutta-nut heihin jollakin tavalla.
Vaikutusten arvioijina tutkimukseni kuudesluokkalaiset jakautuivat pääasiassa taidoil-taan hyviin tai heikkoihin. Keskivertolukijoita oli prosentuaalisesti vähiten. Tämä ker-tonee siitä, että kuudesluokkalaisella ei ole vielä niin paljoa elämänkokemusta, jonka
avulla he voisivat arvioida, millaisia seurauksia erilaisilla mediateksteillä on. Suonisen (2004, 173–174) mukaan lähteiden luotettavuuden arvioinnin osaamattomuuteen puo-lestaan vaikuttaa se, ettei tutkittavan abstrakti ajattelu ole vielä kehittynyt vahvalle ta-solle ja näin ollen hän ei osaa ajatella, että mediassa voisi olla keksittyjäkin asioita.
Lisäksi tietoisuus erilaisten tekstilajien tyypillisistä piirteistä ei ole vielä kehittyneim-mällä tasolla, jolloin niiden luotettavuuden arviointi saattaa olla hankalaa.
Lasten mediabarometrissä (2012, 124-125) havaittiin, että vain 30 % tutkittavista us-koisi, että kuvat voivat välittää kaiken tarvittavan informaation sanomalehtiartikke-lista. Epäluottamus kuviin näkyy myös tutkimukseni tutkittavilla, sillä viidesosa tut-kittavista osaa arvioida huolellisesti kuvien luotettavuutta ja vain kolmasosa omaa hei-kot taidot kuvien tulkinnassa ja kuvien luotettavuuden arvioinnissa.
Salon (2000, 204) mukaan tänä päivänä kuvanlukutaidoissa korostuu kuitenkin erityi-sesti lähdetietojen merkitys sekä tieto siitä, miten kuvaa on käsitelty ennen sen julkai-semista. Tutkimuksessani vain medialukutaidoiltaan hyvään taitotasoon yltäneet oppi-laat kykenivät arvioimaan lähteiden vaikutusta kuvan luotettavuuteen. Määrä on melko pieni siihen nähden, että kuvamanipulaatio on päivä päivältä yleisempää ja nuo-ret muokkaavat itsekin omia kuviaan esimerkiksi sosiaalisen median sovelluksia var-ten.
Kuvien lukutaito on tutkimukseni kuudesluokkalaisilla kaikista vahvin medialukutai-don osa-alueista. Osasyynä kuvalukutaimedialukutai-don vahvalle kehittymiselle on varmasti maa-ilman jatkuva digitalisoituminen sekä erilaiset mahdollisuudet harjoittaa kuvamanipu-laatiota. Internetissä pyörii erilaisia kampanjoita ja videoita kuvanmuokkauksen mah-dollisuuksista ja nuoret ovat hyvin tietoisia, että kuvamanipulaatiota tapahtuu kaikki-alla. Myös opetussuunnitelma korostaa, että kuvien tulkinta on osa mediakasvatusta sanallisen ja auditiivisen mediakasvatuksen rinnalla (POPS 2014, 100).
Lasten mediabarometrissä (2012, 124-125) on havaittu, että kuudesluokkalaisista 35
% uskoo mainosten antavan luotettavaa tietoa mainostettavasta tuotteesta. Mainosten lukutaidot tutkimukseni kuudesluokkalaisilla olivat keskinkertaisella tasolla; mainok-set pääasiassa tunnistettiin muiden tekstilajien joukosta, mutta mainoksen piirteiden nimeäminen tuotti vaikeuksia suurimmalle osalle tutkittavista. Olisi kuitenkin tärkeää, että kuudesluokkalaiset tunnistaisivat mainokset ja vaikuttamaan pyrkivät tekstit
muista tekstilajeista, sillä mainonta on oleellinen osa erilaisten tuotteiden vientiä ja valmistusta (Malmelin 2003, 20, 22).
Tulos mainostenlukutaidosta on samansuuntainen kuin SHEG:n (2016, 10) tutkimuk-sessa, jossa jopa ¾ tutkittavista osasi jakaa mainokset uutisiin ja mainoksiin. Kuitenkin 80 % SHEG:n tutkittavista luuli sponsoroidun mainoksen olevan uutinen. Tutkimuk-sessani tutkittavilta vaadittiin myös perusteluja sille, miksi jokin leike on mainos ja miksi jokin ei ole. Lähes kaikki tutkittavat erottivat mainokset uutisista, mutta perus-telut jäivät uupumaan.
Myös Pentikäinen ym. (2007, 139) pitävät tärkeänä, että mainonnan perusteita opetet-taisiin lapsille jo mahdollisimman nuorena. Kun tietoisuus mainonnasta lisääntyy, pää-see kriittinen lukutaito kehittymään jo varhaisessa vaiheessa. Tutkimukseni perusteella mainosten lukutaidon tulisi sisältää myös erittelevää tietoa siitä, millaisin keinoin mai-noksilla pyritään vaikuttamaan ja mikä oikeastaan tekee mainoksesta mainoksen. Mo-nissa vastauksissa nousi esiin, että ”mainos on mainos, koska siinä mainostetaan jotain tai siinä näkyy hinta”. Tämänkaltaiset perustelut eivät ole kovin hyviä osoituksia vah-vasta medialukutaidosta ja kyvystä erotella piirteitä, jotka pyrkivät vaikuttamaan ih-miseen.
Tutkimuksessani kävi ilmi, että tyttöjen medialukutaidot ovat selkeästi vahvemmat kuin poikien. Tytöistä jopa 80 % omasi hyvät tai keskinkertaiset medialukutaidot, kun vastaava luku pojilla oli vain 43 %. Osasyynä tyttöjen vahvempiin medialukutaitoihin voidaan nähdä tyttöjen ja poikien väliset mediankäytön erot. Tytöt viettävät enemmän aikaansa sosiaalisessa mediassa ja lukevat erilaisia aikakauslehtiä, kun pojat pelaavat mieluummin digitaalisia pelejä ja lukevat sarjakuvalehtiä. (Suoninen 2012, 62, 167-169.) Esimerkiksi erilaisia mainoksia tulee vastaan enemmän aikakauslehtien sivuilla kuin suljetussa peliympäristössä, jolloin tytöt näkevät enemmän mainoksia ja joutuvat pohtimaan niiden luotettavuutta esimerkiksi kuvamanipulaation kannalta. Lisäksi eri-laisten tekstien lukeminen lisää medialukutaitoa ja opettaa arvioimaan tiedon luotetta-vuutta erilaissa lähteissä.