vanhemmuudesta muodostui äitiyden ja isyyden erot huomioivaan analyysiin. Aluksi py-rin siis tutkimaan vanhemmuutta neutraalisti erottelematta äitiyttä ja isyyttä, mutta aineis-toon tarpeeksi paljon tutustuttuani ja analyysin edetessä en voinut olla käsittelemättä äi-tiyden ja isyyden erilaisia diskursseja myös erillisinä diskursseina. Laadullisen tutkimuk-sen luonne onkin tällä tavalla prosessimainen. Prosessimaisuutta kuvaa tässä työssä juuri tuon näkökulman tarkentuminen ja muuttuminen työskentelyn edetessä. Tutkimus voikin olla sillä tavoin kerrostunut prosessi, että tutkimuksen vaiheiden järjestely etukäteen ei välttämättä mahdollista tai pakollistakaan, vaan vaiheet, tutkimustehtävä ja aineiston ke-ruu sekä niihin liittyvien ratkaisujen muotoutuminen voi tapahtua pala kerrallaan samaan aikaan kun tutkimus menee eteenpäin. (Kiviniemi 2018, 197-200).
Muodostin aineistoni tutustumalla edellä esitetyllä tavoin moniin perhettä ja vanhem-muutta käsitteleviin lehtiin. Meidän Perhe -lehteen päädyin edellä esitetyin lehden sisäl-löllisin syin sekä saatavuuden puolesta. Aineistoon tutustumisen aloitin selaamalla kaikki lehdet läpi. Tämän jälkeen luin muutaman lehden kokonaan läpi, jonka perusteella sain hahmotuksen siitä, millaista sisältöä lehdessä on eri osioiden ja palstojen sisällä. Tämän perusteella päädyin aluksi keskittymään ”Ihmiset” ja ”Kasvatus” -osioiden tarkempaan lukemiseen. Loppujen lopuksi tiputin aineistosta kuitenkin ”Kasvatus” osion artikkelit ja keskityin enemmän ”Ihmiset” -osion artikkeleihin. Tämä päätös oli pitkällisen punninnan ja pohdinnan tulos, sillä myös ”Kasvatus” osion artikkelit sisälsivät paljon mielenkiin-toista analysoitavaa.
Päädyin rajaamaan artikkelit ”Ihmiset” -osion artikkeleihin, sillä ”Ihmiset” -osion artik-kelit sisälsivät eniten haastateltavien vanhempien yhdessä lehden kanssa tuottamaa van-hemmuuden diskurssia. Kun aloin keskittyä vain ”Ihmiset” -osion juttujen lukemiseen, jätin pois ”Ihmiset” -osiosta ”Kolumni” -, ”Minä väitän” - sekä ”Mun juttu” -palstan.
Näin rajasin artikkelit vaan vanhemmuutta koskeviin haastatteluihin. Näitä haastatteluja tai niiden osuuksia rajasin edelleen niin, että analyysiin päätyivät vain vanhempien yh-dessä Meidän Perhe -lehden kanssa tuottamat diskurssit. Ulos siis suljettiin niin lasten kuin artikkelissa muuten esiintyvien ulkopuolisten asiantuntijoiden diskurssit. Artikke-leita tuli luettua siis aluksi paljon monesta muustakin osiosta, kuin lopulliseen analyysiin päätyneestä osiosta.
Kun olin päätynyt ”Ihmiset” -osion vanhemmuuden artikkeleihin, aloin systemaattisesti lukemaan näitä artikkeleita, tekemään muistiinpanoja ja järjestelemään tietoja. Luin aluksi artikkelit kertaalleen läpi hahmottaakseni artikkeleiden kokonaiskuvan. Toisella lukukerralla tein tekstiin värikoodaukset alleviivaten tekstistä vanhemmuuden diskurs-seja. Kolmannella lukukerralla kirjoitin vanhemmuuden diskursseista muistiinpanot ylös.
Tässä kohtaa suhteellisen avoin ja laaja tutkimuskysymys johti siihen, että kymmenien muistiinpanosivujen ja kymmenien eri diskurssihuomioiden jälkeen tajusin, että jollain tavalla tutkimuksesta on rajattava jotain pois. Neljännellä aineiston lukukerralla tein yh-teistyötä muistiinpanojeni, alleviivauksieni ja artikkeleiden kanssa aineistoa läpikäydes-säni ja pyrin löytämään eniten esillä olleita diskursseja. Tämän jälkeen aloin kirjoittamaan koneelle ylös vanhemmuuden diskurssien lainauksia koneelle.
Näiden työvaiheiden jälkeen aloin teemoittelemaan tekemiäni löydöksiä erilaisten dis-kurssien mukaan. Teemoittelussa tekstimassojen joukosta pyritään etsimään ja erottele-maan relevantit teemat suhteessa tutkimusongelerottele-maan (Eskola & Suoranta 1998, 40). män yhteydessä listasin ja nimesin löytämiäni diskursseja ja muodostin kategorioita. Tä-män jälkeen aloin jaottelemaan ylös kirjoittamiani lainauksia kategorioihin. Erilaisia dis-kursseja ja lainauksia tuli lopulta määrällisesti niin paljon, että jouduin vielä tässä kohtaa jättämään suurimman osan lainauksista pois käsittelystä ja tarkemmasta analyysista.
Muun muassa yhteisöllisen vanhemmuuden ja tukiverkostojen teemasta syntyi lainauksia kymmenien sivujen verran, mutta päädyin siihen, että vanhemmuuden erilaisiin rooleihin ja vanhemmuusroolin ja työroolin jakamiseen liittyvät kysymykset vastaavat enemmän tutkimuskysymykseeni.
Aineisto rajautui analyysin myötä lopulta seuraavasti. Tutkimusaineistona oli aluksi kaikki Meidän Perhe -lehdestä ”Ihmiset” -osiosta löytyvät vanhemmille tehdyt henkilö-haastattelut, joita oli yhteensä 44. Tästä laajemmasta aineistosta lopulliseen analyysiin valikoitui 26 henkilöhaastattelua ja niiden sivumäärä oli yhteensä 154 sivua. Tutkimus-aineisto löytyy liitteestä 1. Valintaperusteena lopulliselle 26 artikkelin määrälle oli kai-kista useimmin aineistosta löytyneet diskurssit, joiden perusteella tarkastelu rajautui näi-den diskurssien tarkasteluun. Vaikka lopuista 16 artikkelista löytyi myös erilaisia
vanhemmuuden diskursseja, oli diskurssien määrää jollain tavalla rajattava. Rajausperus-teeksi tuli se, mitä diskursseja aineistossa oli eniten esillä. Ne artikkelit, joissa oli analyy-siin valikoituja diskursseja, eli artikkeleissa eniten eanalyy-siintyneitä diskursseja, valittiin mu-kaan lopulliseen aineistoon ja loput artikkelit jätettiin aineiston ulkopuolelle. Muita dis-kursseja mitä aineistossa esiintyi, mutta jotka jätettiin analyysin ulkopuolelle, oli muun muassa arvokasvatuksen-, tunnekasvatuksen- ja yhteisöllisen vanhemmuuden diskurssit.
Yhteisöllisellä vanhemmuudella viittaan vanhemmuuteen ja perhe-elämään liittyviin tu-kiverkostoihin. Seuraavassa taulukossa käy ilmi artikkeleiden määrät, niin valittujen ar-tikkeleiden kuin pois lopullisesta tutkimusaineistosta jääneiden arar-tikkeleiden määrät.
Taulukko 1. Artikkeleiden määrä lehdessä ja tutkimuksessa
Lehden numero
”Ihmiset” -osion artik-keleiden määrä
”Ihmiset”
-osion muut palstat kuin haastatte-lut
”Ihmiset” -osion van-hempien haastatte-luiden määrä
”Ihmiset” -osiosta ai-neistoon mukaan otetut van-hempien haastatte-lut
”Ihmiset” -osiosta ai-neistosta pois jäänet haastatte-lut
1/2020 8 3 5 4 1
2/2020 8 3 5 3 2
3/2020 9 4 5 5 0
4/2020 4 2 2 1 1
5/2020 8 4 4 2 2
6/2020 5 2 3 3 0
7/2020 5 3 2 2 0
8/2020 6 3 3 2 1
9/2020 6 2 4 1 3
10/2020 6 3 3 2 1
11/2020 6 3 3 1 2
12/2020 7 2 5 0 5
Yhteensä: 78 34 44 26 18
Diskurssianalyysissa kieli ymmärretään todellisuuden rakentajana, eikä pelkästään todel-lisuuden kuvaajana (Jokinen, Juhila & Suoninen 2016, 14). Näin ollen esimerkiksi löytyi diskurssi äidistä organisoijana. Kun esimerkiksi ”Lentoäiti” -artikkeleissa puhuttiin siitä, kuinka perheen äiti järjesti lastenhoidot, kouluaikataulut ja näin edelleen, kieli rakensi todellisuutta niin, että äidistä rakentui kuva organisoijana. Tällä samalla tavalla kielen
rakentamasta todellisuudesta analyysin tuloksena löytyi myös muut vanhemmuuden dis-kurssit. Tässä kohtaa analyysiani rajasinkin diskurssit koskemaan jaettua tasa-arvoista vanhemmuutta, intensiivistä vanhemmuutta, traditionaalisen vanhemmuuden kaikuja ten kotiäitiyttä ja äidinvaistoa, vanhemmuuden erilaisia rooleja äitien ja isien välillä, ku-ten ohjaajan ja apulaisen roolit sekä organisoijan ja hassuttelijan roolit. Näin tutkimus kuitenkin lopulta vasta monien lukukertojen ja analyysin eri suuntien jälkeen päätyi äi-tiyden ja isyyden käsittelyyn, vaikka alkuperäisenä lähtökohtana oli vanhemmuuden kä-sittely ilman erittelyä äitiyteen ja isyyteen.
Analyysini pyrkimyksenä oli tunnistaa vanhemmuuden diskursseja Meidän Perhe -lehden vanhempien henkilöhaastatteluista. Analyysissani halusin lähestyä diskursseja muun mu-assa seuraavista näkökulmista. Halusin analyysissani tuoda esiin sen, että mitä vanhem-muudesta sanotaan, mitä jätetään sanomatta, mitä diskurssissa peilataan ”normaaliksi äi-tiydeksi / isyydeksi / vanhemmuudeksi” ja miten kussakin haastattelussa oleva haastatel-tava asemoi itsensä suhteessa näihin diskursseihin, asemoiko näiden diskurssien osaksi, vai poikkeamaan näistä diskursseista jollain tavalla? Pitkään analyysivaiheen alussa pyrin tarkastelemaan kaikkea tekstiä vain niin sanotun ”neutraalin vanhemmuuden” kautta huo-mioimatta äitiyden tai isyyden erilaisia diskursseja. Analyysin edetessä kävi kuitenkin selväksi, että sukupuolittuneita diskursseja ei voi olla huomioimatta. Diskurssianalyy-sissä onkin keskeistä tunnistaa aineistosta muun muassa erilaisia jännitteitä (Jokinen, Juhila & Suoninen 2016, 17), kuten tämä jännite erilaisten vanhemmuuden sukupuoliroo-lien välillä.
Lähestyin aineistoa aineistolähtöisesti. Aineistolähtöisyydessä on kyse siitä, että pyritään lähtemään niin puhtaasta pöydästä käsin kuin mahdollista. Eli aineistolähtöisyydessä py-ritään välttämään ennakko-olettamusten tai -määritelmien asettaminen. (Eskola & Suo-ranta 1998, 15). Ennen aineistoon tutustumista, olin siis suunnitellut, että käsittelen van-hemmuutta yhteisenä teemana erottelematta äitiyttä ja isyyttä, ennalta asettamatta äitiyttä ja isyyttä johonkin määritelmään. Toisaalta tätä vanhemmuuden erottelemattomuutta voi-daan pitää jonkinlaisena ennakko-olettamuksena, josta tosin luovuttiin tutkimuksen ede-tessä. Lukiessani aineistoa tavoittelin sitä, että minun ei tarvitsisi ollenkaan jaotella ai-neistossa äitiyden ja isyyden diskursseja erilaisiin lokeroihin, vaan pyrin löytämään
yhteisiä vanhemmuuden diskursseja äideille ja isille sekä jaetun tasa-arvoisen vanhem-muuden diskurssia. Vaikka nämä olivat lähtökohtani tutkimuksen tekemiselle, aineistosta löytyivät erilaiset lähtökohdat esimerkiksi erityisesti äitiyden ja työn tai isyyden ja työn yhdistämiselle ja ainakaan siltä osin jaettu tasa-arvoinen vanhemmuus ei vaikuttanut to-teutuvan monessa perheessä.
Yhteistä vanhemmuuden diskursseille niin äitien kuin isien osalta taas oli toiveet yhtei-söllisestä vanhemmuudesta, tunnekasvatus ja kannustus lapselle oman tien löytämisestä.
Tutkimusta tehdessäni aineistolähtöisesti, en lopulta yrittänyt löytää jotain tiettyyn muot-tiin sopivia diskursseja, vaan otin analyysiin aineistosta nousevat erilaisetkin diskurssit kuin ennakko-oletuksieni mukaiset diskurssit. Diskursseja käsitellään tässä paljolti isyyttä peilaten äitiyteen ja äitiyttä peilaten isyyteen, sillä niillä oli loppujen lopuksi suh-teellisen erilaiset diskurssit, esimerkiksi työn ja vanhemmuuden yhdistämisen osalta.
Vahvasti diskursseissa oli edelleen vallalla diskurssit isyyden ja työn yhdistämisen nor-maaliudesta ja äitiyden ja työn yhdistämisen erikoisuudesta ja erikoisjärjestelyistä. Esi-merkiksi vain kahdessa haastattelussa oli niin, että vanhempain vapaita oli jaettu äidin ja isän kesken.
Kun tutkimusta tehdään aineistolähtöisesti, tutkimuksessa painotetaan aineistoa. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi analyysiyksiköitä ei ole etukäteen määritelty ja teorian rakentaminen tapahtuu aineiston pohjalta. Aineistolähtöisestä lähestymistavasta puhutessa voidaan puhua myös induktiivisesta lähestymistavasta, jolla viitataan etenemisen ta-pahtumista yksittäisten havaintojen kohti yleisempien havaintojen tekemistä. Induktiivi-sessa lähestymistavassa ei ole siis ole muun muassa tarkoituksena testata teoriaa tai hy-poteesia. Puhtaasti induktiivinen päättely on kuitenkin mahdotonta ja havaintoja ei voida tehdä täysin objektiivisina. Teoria- ja aineistolähtöisen tutkimukseen väliin tulee teo-riasidonnainen tutkimus, jossa löydöksille haetaan tukea aiemmasta teoriasta. Tätä päät-telyä voidaan kutsua abduktiiviseksi. (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2009, 15.) Tässä tutkimuksessa, kuten sanottu, lähdin lähestymään aineistoa aineistolähtöisesti, mutta lopulta päättelyä voidaan kutsua abduktiiviseksi, kun tukea diskurssianalyysilla tehdyille huomioille haettiin aikaisemmista tutkimuksista.