Kun tekstissä puhutaan ”artikkeleista” monikossa, viitataan vähintään niihin kaikkiin ar-tikkeleihin, joista on viimeisimpänä otettu lainaukset ennen leipätekstiä. Näiden lisäksi mainittu diskurssi on voinut olla esillä jossain toisessakin artikkelissa. Yhteenveto osuu-dessa on taulukko (Taulukko 3.) kaikkien artikkeleiden diskursseista, joista tulee esiin, missä kaikissa artikkeleissa kyseisiä diskursseja on tunnistettu. Jos puhutaan yksittäisestä artikkelista, artikkeli on nimetty erikseen.
Jaetun tasa-arvoisen vanhemmuuden ihanne ja todellisuus nousi joissain artikkeleissa esiin. Oli kuitenkin myös artikkeleita, joissa vanhemmuus oli selkeästi kuvattu enemmän vanhempien sukupuolittuneiden vanhemmuuskäsityksien kautta, joita käsitellään osin tässä ja seuraavassa alaluvussa. Osassa teksteissä nimettiin tasa-arvoinen jaettu vanhem-muustyyli perheen vanhemmuuden tyyliksi, mutta samalla oli ymmärrettävissä jotain äiti- tai isäerityisiä vanhemmuuden piirteitä saman artikkelin diskursseista. Näin ollen tämä teema kulkee niin tässä kuin seuraavassa alaluvussa jollain tavalla mukana. Seuraavaksi kuvataan sitä, miten jaettua tasaarvoisen vanhemmuuden diskurssia on Meidän Perhe -lehden artikkeleissa tuotettu.
”Yhdessä työskenteleminen on vaikuttanut positiivisesti parisuhteeseemme.
Kun jaamme saman todellisuuden myös töissä, emme voi kadota toisil-tamme työmaailmaan. Arki tulee jaettua toisen kanssa aivan kokonaan. Äi-tiysvapaideni aikana asiat olivat toisin. Kun olin ollut koko päivän lasten kanssa ja Saku puolestaan töissä, niin maailmojen kohtaaminen tuntui vä-lillä raskaalta.” (Meidän Perhe 6/2020, ”Yhdessä joka hetki”)
”Koronatilanteen myötä olemme siirtyneet etätöihin kotiin. Se on sujunut hyvin. Helpottaa, kun on sama työpaikka ja samanlaiset työtehtävät. Ym-märrän, jos Sakulla on jokin tilanne, joka hänen on pakko hoitaa juuri tie-tyllä hetkellä. Silloin voin itse ottaa enemmän vastuuta lapsista ja päinvas-toin.” (Meidän Perhe 6/2020, ”Yhdessä joka hetki”)
Tässä tekstikappaleessa puhutaan yllä olevista lainauksista, eli ”Yhdessä joka hetki” -artikkelista. Vanhemmuuden jakaminen katsottiin artikkelissa helpommaksi, kun van-hemmat olivat samassa työpaikassa ja jakoivat saman todellisuuden tätä kautta. Artikke-lissa tuotiin esiin, että maailmojen kohtaaminen tuntui raskaalta silloin, kun perheen äiti oli äitiysvapailla ja isä oli työelämässä. Artikkelissa tuotettiin vahvasti diskurssia siitä, kuinka toisen maailman ymmärtäminen ja sen yhteinen kokeminen helpotti muutta ja vastuiden jakamista. Artikkeli herättelee kysymään sitä, että olisiko vanhem-muuden vastuiden jakaminen ja toisen todellisuuden ymmärtäminen myös helpompaa, jos molemmat vanhemmat kokisivat vanhempainvapaiden todellisuuden? Oletettavasti kaikki vanhemmat eivät voi olla täysin samalla työpaikalla täysin samoissa työtehtävissä kuin tämän artikkelin vanhemmat, mutta vanhemmuuden molemmat voisivat kokea ja näin jakaa sen todellisuuden. Artikkeli herättää myös kysymään sitä, että olisiko perheen isä ymmärtänyt äidin maailmaa paremmin, jos tämä olisi myös ollut kotona. Jakamisen todellisuutta vaikeutti se, että vanhemmuuden ja kotonaolon todellisuutta ei jaettu samalla tavalla kuin työmaailman todellisuutta.
”Niinpä otimme asian puheeksi ohimennen ja kerroimme, että kohta tekin asutte välillä iskän kanssa toisessa kodissa ja äidin kanssa toisessa.” Mei-dän Perhe 1/2020, ”Olemme perhe myös eron jälkeen”)
”Yli-Tepsa on itse kahden lapsen äiti. Hän on eronnut, ja 7-vuotias Toivo ja 11-vuotias Helvi ovat vuoroviikoin isillään. Se on saanut Yli-Tepsan ym-märtämään, että lasten läsnäolo ei ole itsestäänselvää. Onneksi lasteni isät ovat lasten elämässä vuoroviikoin ja auttavat myös tarpeen tullen.” (Mei-dän Perhe 4/2020, ”Täysin läsnä”)
”Lapset vaihtavat kotia maanantaisin. ex hakee heidät luotani, teen silloin tällöin aamupalaa. On ollut valtavan helpottavaa tajuta, ettei kaikista yh-teisistä jutuista olekaan pakko luopua. Emme enää ole yhdessä, mutta olemme silti perhe. Kun lapset ovat ex-miehelläni soittelemme ja laitamme viestejä pitkin viikkoa. ” (Meidän Perhe 1/2020, ”Olemme perhe myös eron jälkeen”)
”Nyt elämässämme on mukana uudet kumppanit, mutta välimme ovat pysy-neet erinomaisina. Olemme viettäpysy-neet yhdessä lasten synttäreitä, ja pi-dämme yhteyttä toista emme kumppaneihin esimerkiksi somessa.” (Meidän Perhe 1/2020, ”Olemme perhe myös eron jälkeen”)
Näiden ”Olemme perhe myös eron jälkeen” ja ”Täysin läsnä” -artikkeleissa olevien lai-nauksien puheessa vanhemmuutta on jaettu tasavertaisesti erojen jälkeen, jota voidaan pitää jaetun tasa-arvoisen vanhemmuuden diskurssin ilmentymänä. Vanhemmuus on ar-tikkeleissa jaettua eron jälkeen, mutta artikkeleista ei käy ilmi, että oliko vanhemmuus ollut jaettua jo ennen eroa. Vanhemmuuden jakamisen onnistumiseen liittyi artikkeleissa vahvasti hyvä parisuhde ja tässä esimerkissä eronkin jälkeen hyvä ihmissuhde on edistä-nyt vanhemmuuden jakamisen onnistumista. Kun välit ovat pysyneet hyvinä, ovat mo-lemmat vanhemmat erosta huolimatta osallistuneet tasapuolisesti lasten elämään kuten esimerkiksi syntymäpäiville. Vanhemmuuden jakaminen eron jälkeen liittyi vahvasti myös ajatukseen molemmista vanhemmista tasavertaisina vanhempina. Näissä artikke-leissa eron jälkeen vanhemmuus jaettiin vuoroviikkojärjestelmällä puoliksi. Vaikuttaakin siltä, että ainakin näissä aineisto-otteissa eron jälkeinen vanhemmuus on ollut varsin ja-ettua ja tasavertaista.
”Päivät kuluivat sumussa, ja tunsin olevan jatkuvasti vähän hitaalla. Selvi-simme niin, että hoidimme Pertun kanssa yöheräämiset vuoroöinä. Toinen nukkui Pepin kanssa, toinen oven takana korvatulpat korvissa, Mari ker-too.” (Meidän Perhe 2/2020, ”Oman elämänsä johtaja”)
”Kangaskortetit sopivat, että kun Maria lopettaa yöimetykset, Tommi ottaa vastuulleen yöheräämiset vauvan kanssa. Arjesta tuli paljon mielekkääm-pää kaikille.” (Meidän Perhe 6/2020, ”Koko perhe kanavalla”)
”Marko siirtyy työrupeamien alla herkästi nukkumaan sohvalle. Kun Mar-kolla on vapaata, on Hilkan vuoro nukkua.” (Meidän Perhe 2/2020, ”Elä-män suojelija”)
Jaettu tasa-arvoinen vanhemmuus vaikuttaa artikkeleiden diskurssien mukaan onnistu-neen erityisen hyvin, sen jälkeen, kun molemmat vanhemmista olivat palanneet työelä-mään. Kaikissa edeltävissä kolmessa lainauksessa yövalvomisia jaettiin silloin, kun mo-lemmat vanhemmat olivat siirtyneet työelämään.
”Kuopuksen kanssa Tommi jäi vanhempainvapaalle vauvan ollessa nelikui-nen. Toisella kerralla vastuun jakaminen tuli jo luonnostaan. Sekin on hel-pottanut arkea, että Maria ja Tommi ajattelevat olevansa tiimi -että elä-mässä on yhteinen tavoite, jota kohti mennään. Lasten kasvattaminen tasa-vertaisina vanhempina ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki asiat jaetaan viivoittimella tasan: esimerkiksi kotityöt tekee se, joka jaksaa. Kangaskortet kertoo, että hänellä ja Tommille on tärkeää se, että kumpikaan ei kuormitu arjesta liikaa. ”Lapset ovat yhteisiä ja on tärkeää, että meillä molemmilla on tarpeeksi energiaa, jotta jaksamme hoitaa lapset hyvin.” (Meidän Perhe 6/2020, ”Koko perhe kanavalla”)
”Koko perhe kanavalla” -artikkeli oli yksi näistä muutamista harvinaisista artikkeleista, joissa myös isä oli pitänyt perhevapaita. Tämän lisäksi isyysvapaata pitivät isät ”Oman elämänsä johtaja” ja ”Tähti ja tenavat” -artikkeleiden isät. Tästä eteenpäin tekstikappa-leessa puhutaan ”Koko perhe kanavalla” -artikkelista. Artikkelissa tuodaan esiin, että kun vanhempainvapaita oli jaettu ensimmäiselläkin kerralla, vastuiden jakaminen tuli luon-nostaan, eikä vaatinut erillistä opettelua. Artikkelista saa sen kuvan, että kun vanhem-muuden vastuita pyritään jakamaan vanhempainvapaista alkaen ja vauvan syntymästä al-kaen, vanhemmuus rakentuu jaetuksi tasa-arvoiseksi vanhemmuudeksi ja jatkuu sellai-sena lapsen kehittyessä. Artikkelissa vanhempainvapaiden jakamista pidetään tärkeänä askeleena jaetun tasa-arvoisen vanhemmuuden muodostumista varten. Jotta vanhemmuu-den jakamisesta tulisi luonnollista, tulisi vanhempainvapaitakin jakaa vanhempien kes-ken. Tätä ajatusta tukee vanhempien ajatus siitä, että lapset ovat yhteisiä ja vastuu heistä on yhteistä. Vanhemmat mainitsevat myös erikseen tasavertaisen vanhemman ihanteen ja yhteisen tiimin ajatuksen. Ajatus yhteisestä tiimistä, yhteisistä lapsista ja jaetusta van-hemmuudesta ovat tukemassa jaetun tasa-arvoisen vanhemmuuden todellisuutta.
”Vellovasta legomerestä huolimatta Taisto ei saa vapautusta muista koti-töistä. Tämä on Marian käytännön feminisimiä: - En aio olla äiti, joka pas-saa poikaansa, vaan hänen tulee osallistua kotitöihin siinä missä muiden-kin. Puoliso on samalla kartalla: sekä lapsen kasvattaminen ja hoito että kotityöt ovat yhtä lailla hänen kuin Mariankin vastuulla, ja periaatteista on sovittu yhdessä.” (Meidän Perhe 2/2020, ”Kaikki lähtee pojasta”)
”Jos miehestä tulee isä, hänen pätevyyttään ei koskaan kyseenalaisteta. Jot-kut kuitenkin ajattelevat yhä, että naisen täytyy valita joko työ tai perhe.”
Kari vuorotteli miehensä kanssa vauvan hoitoa, ja vuoden ikäisenä poika meni päiväkotiin. Työ tuntui nyt entistä merkityksellisemmältä. Se ”abst-rakti tuleva sukupolvi”, jota varten Emma Kari ajoi tärkeänä pitämiään asioita, oli nyt täällä. Ympäristökysymykset, tasa-arvo, koulutus, varhais-kasvatus… Äitiys alleviivasi, että juuri näiden asioiden eteen kannattaa nähdä vaivaa.” (Meidän Perhe 8/2020, ”Kriisien läpi”)
Muutamissa perheissä tasavertainen jaettu vanhemmuus ja esimerkiksi näissä lainauk-sissa ”Kaikki lähtee pojasta” – ja ”Kriisien läpi” -artikkeleissa tasa-arvoinen vanhem-muus liitetään siihen, että niin lapsen kasvattaminen, hoito kuin kotityöt ovat molempien vastuulla, eikä vain toisen vanhemman vastuulla. Tässä tekstikappaleessa puhutaan
”Kaikki lähtee pojasta” – ja ”Kriisien läpi” -artikkeleista, ellei toisin mainita. Artikkelit kuitenkin ilmentävät sitä oletusta, että tämä ei ole yleinen automaatio, vaan näistä peri-aatteista on sovittu erikseen. Tasa-arvoinen jaettu vanhemmuus rakentuu tietoisen van-hemmuuden kautta, jossa pyritään tietoisesti jaettuun vanhemmuuteen. Tämä diskurssi voidaan liittää oletukseen siitä, että lähtökohtaisesti yhteiskunnassamme ei ole vielä nor-mia tasa-arvoisesta jaetusta vanhemmuudesta, vaan se täytyy erillisesti tiedostaa ja sopia.
Sitä vastoin taas lähes kaikissa muissa aineiston artikkeleissa vain äiti oli kotiäitinä, jos joku vanhemmista oli kotona tai äiti hoiti muuten enemmän lasten hoitoa, kasvatusta ja kotitöitä, mutta tästä epätasa-arvoisesta jaosta ei suuremmin oltu käyty keskusteluja, vaan vanhemmat jollain tavalla vain solahtivat näihin automaattisiin vanhahtaviin rooleihin.
Nämä muutamat haastattelut, joissa on mainittu tasa-arvoinen jaettu vanhemmuus van-hemmuuden tyyliksi perheessä, perheen äidit, jotka ovat olleet haastateltuina, ovat profi-loituneet julkisuudessa joko poliitikkoina (Emma Kari) tai televisiotoimittajana (Maria Veitola) feministeiksi ja tasa-arvon puolesta puhujiksi. Haastatelluilla on siis ollut vahva feministinen ja tasa-arvoinen arvomaailma ja haastatteluissa he ovat tuoneet esiin, että heidän puolisonsa jakavat heidän kanssaan tämän saman arvomaailman. Tämän aineiston perusteella vaikuttaa siis siltä, että niissä perheissä, joissa on muutenkin feminismiin ja tasa-arvoon perustuvat elämänarvot, myös vanhemmuus jaetaan tasa-arvoisesti vanhem-pien kesken, niin että molemmat vanhemmat toteuttavat tasapuolisesti monenlaisia roo-leja, yhdistäen vanhemmuuden sekä työn ja tarjoten molemmille vanhemmille laajempia vanhemmuuden rooleja hoivaajana, kasvattajana ja vanhempana ylipäätään.
”Joskus toivoisin, että Annamari olisi vähemmän poissa kotoa. Monen päi-vän reissut ovat rankkoja meille kaikille. En kuitenkaan ole koskaan toivo-nut, että hän tekisi työkseen jotain muuta. En ymmärrä, miten lapset voisivat kärsiä, jos äiti reissaa työkseen. Isät ovat tasavertaisia vanhempia.” (Mei-dän Perhe 3/2020, ”Lentoäiti”)
Matkustelevista isistä ei erikseen toivottu, että he olisivat enemmän kotona. Muun muassa
”Pois pelosta” ja ”Siitäkin selvisimme” -artikkeleissa isien aikaa vievään ja matkustusta sisältävään työhön ei ole liittynyt negatiivista palautetta muilta. Näiden artikkeleiden pe-rusteella se vaikutti olevan yleisesti hyväksytty asia, josta ei sovi olla valituksia, vaan isien poissaolot työmatkoilla otetaan otettuina. Tässä ”Lentoäiti” -artikkelissa äidin pois-saolosta kuitenkin on voitu esittää toivetta, että äiti olisi enemmän kotona. ”Pois pelosta”
ja ”Siitäkin selvisimme” -artikkeleissa oli isiä, jotka olivat pitkiä aikoja pois kotoa, mutta näissä artikkeleissa äidit olivat hyväksyneet vastuullisemman roolin kodin pyörittämisestä. Nämä teemat liittyivät vanhemmuuden vastuiden jakamiseen. Tässä ”Lentoäiti” -artikkelissa ja lainauksessa kuitenkin ilahduttavasti lapsen ja vanhemman suhteen kan-nalta eli itsen vanhemmuuden näkökulmasta katsottiin, että isä on yhtä tasavertainen van-hempi. Lähtökohdaksi tai vertailukohdaksi on kuitenkin otettu äiti, jota siis pidetään ylei-senä hyvän vanhemmuuden merkkipaaluna ja katsotaan, että isätkin voivat olla sitä mitä äidit, eli hyviä vanhempia.
”Marin mukaan arki voi olla hyvin mukavaa, vaikka molemmilla puolisoilla olisi vaativa työ. -Meistä molemmista on mahtavaa palata töistä kiinnosta-van työpäivän jälkeen, laskea kuinka suuri lapsikatras nurkista kulloinkin löytyy ja alkaa sitten kokata kaikille, Mari sanoo.” (Meidän Perhe 2/2020,
”Oman elämänsä johtaja”)
”Oman elämänsä johtaja” -artikkelissa tuodaan esiin, että arki voi olla mukavaa huoli-matta siitä, että molemmilla puolisoilla on vaativa työ. Tämä on sinänsä positiivinen dis-kurssi, että arki voi olla mukavaa, vaikka molemmilla vanhemmilla olisi vaativa työ, eli molemmat vanhemmat yhdistävän vanhemmuuden ja työn. Sanavalinnalla puhumalla siitä, että ”vaikka” molemmilla on vaativa työ, arki voi olla mukavaa huolimatta tästä
”vaikka” tekijästä, indikoidaan sitä, että arki on lähtökohtaisesti mukavaa niin, että mo-lemmilla ei ole vaativaa työtä ja asia täytyy erikseen perustella, että arki voi olla mukavaa, vaikka molemmat vanhemmat olisivatkin vaativissa, myös äiti isän lisäksi.
”Oman elämänsä johtaja” -artikkelista on tehtävissä se johtopäätös kaikkien muiden koh-tien perusteella, että tässä viitataan siihen, että kysymys on siitä, että vaikka myös äiti on vaativassa työssä, arki voi olla mukavaa. Tässä tekstikappaleessa puhutaan ”Oman elä-mänsä johtaja” -artikkelista. Artikkelissa tuodaan esiin, että perheen äiti on ollut perhe-vapailla ja perhevapailta töihin paluu on vaatinut lastenhoidon sovittelua perheen isän, isovanhempien ja lastenhoitajan kanssa. Artikkelissa myös tuodaan esiin, että tasa-arvo antaa äidille mahdollisuuksia valita. Saadaan siis kuva siitä, että on olemassa vielä vahva diskurssi siitä, että arki on mukavaa silloin, kun äiti on kotiäitinä tai vähintäänkin ei niin paljoa aikaa vievässä työssä. Tämä kokoaikaisen tai osa-aikaisen kotiäitiyden kuva on se, mihin tämänkin perheen tilannetta peilataan. Äidin täytyy erikseen perustella, että arki voi olla toimivaa, vaikka myös äiti yhdistäisi vanhemmuuden ja äitiyden, eikä se ole sa-manlainen automaattinen oletus, kuin isien kohdalla.
”Tärkeintä on, että olemme kasvattajina tiimi. Jos toinen sanoo jotain, toi-nen tukee.” (Meidän Perhe 3/2020, ”Vaikeinta on muistaa puhua suomea”)
”Minulla on todella hyvä puoliso, jonka kanssa olemme samalla puolella.
Harri on ollut luotettava kuin muuri. Jos minä olen väsynyt, hän on jaksa-nut, ja päinvastoin.” (Meidän Perhe 5/2020, ”Lapsi menee ihon alle”)
”Olemme vetänee yhtä köyttä siitä, että näistä asioista ei lähdetä neuvotte-lemaan lasten kanssa. Jos päikkärihommista tai ruokailuista lähtee näin isossa perheessä vääntämään, koko paletti kaatuu”, Konsta Hietanen ker-too.” (Meidän Perhe 10/2020, ”Tähti ja tenavat”)
Jaettu tasa-arvoinen vanhemmuus tulee eniten esiin ajatuksena yhteisestä vanhemmuu-desta, jota toteutetaan tiiminä. Käytännössä vanhemmille muodostuu näiden artikkelei-den mukaan erilaisiakin rooleja, mutta jaettu vanhemmuus näkyy yhartikkelei-den köyartikkelei-den vetämi-senä niin, että vanhemmat ovat yhdessä samalla puolella eivätkä toisiaan vastaan. Tietoi-nen jaettu tasa-arvoiTietoi-nen vanhemmuus tapahtuu nimenomaan yhteisenä ajatuksena yhtei-sestä tiimistä, jossa tuetaan toisen vanhemman kannanottoja. Yhteinen jaettu
vanhemmuus näkyy myös yhteisenä arvokasvatuksena, tunnekasvatuksena ja vaikeista asioista puhumisena, mutta niitä ei käsitellä tässä sen enempää, sillä tällaiset kasvatuksel-liset asiat on suljettu tämän tarkastelun ulkopuolelle, jotta tutkimusta saadaan rajattua.