Isyyden ja työn yhdistäminen

vanhemmuus näkyy myös yhteisenä arvokasvatuksena, tunnekasvatuksena ja vaikeista asioista puhumisena, mutta niitä ei käsitellä tässä sen enempää, sillä tällaiset kasvatuksel-liset asiat on suljettu tämän tarkastelun ulkopuolelle, jotta tutkimusta saadaan rajattua.

Pohjois-Amerikassa on hyvin yleistä, että vanhemmat vievät ja hakevat.

(Meidän Perhe 1/2020, ”Pois pelosta”)

”Pois pelosta” -artikkelin vanhemmista isällä oli takanaan jääkiekkoura, jonka jälkeen jutussa kerrotaan vanhemmuuden vastuiden jakaantuneen tasaisesti. Tämä tekstikappale käsittelee ”Pois pelosta” -artikkelia ja sen lainauksia. Artikkelista on ymmärrettävissä, että isän ura on ollut ensisijaista suhteessa vanhemmuuden vastuiden jakamiseen. Van-hemmuudesta on tullut jaettua ja tasa-arvoista vasta sen jälkeen, kun perheen isän jää-kiekkoura on tullut päätökseen. Artikkelista seuraavasta lauseesta ilmenee myös, että edelleen, jos perheen isällä on valmennustöitä, hän ei vie lapsia kouluun. Artikkelissa perheen kolmesta lapsista yksi on täysi-ikäinen ja kaksi muuta ovat yli kymmenenvuoti-aita. Suurin osa lapsuudesta on siis jo lapsilla takana siinä vaiheessa, kun perheen isä on alkanut osallistumaan vanhemmuuteen tasa-arvoisesti. Tässä, kuten muissakaan aineis-tossa olevista artikkeleista ei tule esiin sellaisia diskursseja, että isillä olisi syyllisyyttä aikaa vievästä urasta tai siitä, että vanhemmuus ja läsnäolo lasten elämässä ei ole jaettua ja tasa-arvoista. Tämän lisäksi aineiston artikkeleiden diskursseissa muut eivät syyllistä isiä tästä.

”Lawson on iloinen, että esikoinen syntyi silloin, kun hän oli jo siirtynyt opettajasta esiintyjäksi. TV-työ on keikkaluontoista, ja Lawson on pystynyt olemaan paljon kotona, vaikkei hän olekaan viettänyt varsinaisia perheva-paita. ”Työni on paljon vapaampaa kuin esimerkiksi opettajan työ. Normi-viikkoni saattaa olla sellainen, että alkuNormi-viikkoni on aivan tyhjä ja voin olla äidin ja lapsen kanssa kotona, ja menen vasta loppuviikosta töihin.” (Mei-dän Perhe 3/2020, ”Hassu ja sen isi”)

Myös tässä ”Hassu ja sen isi” -artikkelissa on tuotu esiin se, että vaikka on tapahtunut vanhemmuuden jakamista, se on tapahtunut vain sillä ehdolla, että se on luonnostaan on-nistunut isän uran kannalta suotuisalla tavalla. Tämä kappale käsittelee lainauksessa ol-lutta ”Hassu ja sen isi” -artikkelia. Artikkelissa ei tule esiin, että artikkelin isä olisi pyr-kinyt järjestämään työnsä vanhemmuuden jakamisen takia eri tavalla, vaan isällä on ollut oma henkilökohtainen tavoite uransa suuntaaminen opettajasta esiintyjäksi. Jaetusta

vanhemmuudesta ollaan iloisia, mutta jaettu vanhemmuus on tapahtunut isän uran eh-doilla ja isän uran käänteiden takia, eikä itseisarvona niin, että vanhemmuuden jakami-seen olisi pyritty tai uraa olisi pyritty muokkaamaan paremmin vanhemmuuteen sopi-vaksi. Artikkelissa tuodaan myös esiin, että ”isä ei pitänyt varsinaisia perhevapaita”. Eli tässäkään jutussa ei niin sanotusti perhevapaiden puolesta aidosti jaettu vanhemmuutta ja hoitovapaita, vaan yhdessäolo lapsen kanssa ja vanhemmuuden jakaminen on tapahtunut isän uraan ja työhön sopivalla tavalla. Tässäkin artikkelissa, kuin muissakin, automaatti-sena oletukautomaatti-sena ilman esiin tuotuja pohdintoja oli se, että ainakin äiti pitää perhevapaat.

”Muistan vielä, miten pahalta tuntui sen Suomessa vietetyn kesän jälkeen Helsingin lentokentällä. Olin jo niin tottunut vauva-arkeen ja intiimiin perhe-elämään. Se lähtö oli vaikein. Näin Mathildan seuraavan kerran vasta kolmen kuukauden päästä. (Meidän Perhe 6/2020, ”Siitäkin selvi-simme”)

”Siitäkin selvisimme” -artikkelin perheen isä työskenteli merikapteenina, joka tarkoitti vuorotellen kolmea kuukautta kotona ja kolmea kuukautta töissä. Tässä tekstikappaleessa puhutaan ”Siitäkin selvisimme” -artikkelista. Tässäkin tapauksessa lapsen syntymän jäl-keen isän kotona olo tapahtui työn ehdoilla ja työn takia, ei niinkään niin, että isä olisi ottanut perhevapaita missään kohtaa ja näin pidentänyt lapsen kanssa kotona olemisen aikaan. Artikkelissa tuodaan kuitenkin esiin se, kuinka ikävä isällä on lasta ja kuinka pal-jon isä nauttii vauva-arjesta ja intiimistä läsnäolosta perhe-elämässä. Tämä herättää aja-tuksia siitä, että mikseivät isät hyödyntäisi vanhempainvapaa mahdollisuuksia enemmän, sillä artikkeleissa suurin osa isistä kertoi kuinka lapset ja vanhemmuus ovat asioita, jotka tekevät heidät kaikkein onnellisimmaksi ja lisäksi vanhempainvapaat ja isyys eivät ole vaikuttaneet negatiivisesti isien urakehitykseen. Kuitenkin tämän yhdenkin vuoden otok-sessa 44 artikkelista vain kahdessa perheessä perheen isä oli ollenkaan hyödyntänyt per-hevapaa mahdollisuuksia pienimmässäkään määrin. Perinteinen kotiäidin ja elättäjäisän diskurssi siis oli suhteellisen valloillaan artikkeleiden diskursseissa, vaikka kotiäitiydestä ei suoraan niin paljoa puhuttukaan, vaan kotiäitiys oli oletettu todellisuus, jota ei tarvinnut edes erikseen nimetä.

Tässä ”Siitäkin selvisimme” -artikkelissa ainoana aineistossa olevana artikkelina tuotiin kuitenkin esiin sitäkin puolta, että isälle heräsi vaikeita tunteita töihin paluusta omasta lapsesta erossa olosta. Diskurssi ei kuitenkaan sisältänyt syyllisyyden tunteita omista va-linnoista työn ja vanhemmuuden yhdistämisen kanssa. Perheenäiti otti jutussa luonnolli-sena roolinaan itsenäisemmän omien sanojensa mukaan yksinhuoltajamaisemman roolin.

”Jos miehestä tulee isä, hänen pätevyyttään ei koskaan kyseenalaisteta. Jot-kut kuitenkin ajattelevat yhä, että naisen täytyy valita joko työ tai perhe.”

(Meidän Perhe 8/2020, ”Kriisien läpi”)

”Maria ei ole tavannut yhtäkään miestä, jonka työelämään lapsen saami-nen olisi vaikuttanut. Siksi hän näkee, että miehillä olisi mahdollisuus vai-kuttaa asiaan: jäädä kotiin ja jaksaa vastuu. Hän arvostaa sellaisia miehin, joille isyys merkittävä juttu ja jotka puhuvat siitä avoimesti. -Sellaisia, jotka Instagramissa kertovat, että olen isä ja johtaja tai isä ja sähköasentaja ja ottavat kuvia itsestään kurahousujen pukijoina. Jos isät alkaisivat kantaa enemmän vastuuta lapsista, ehkä lapsen sukupuoliroolitkin hälvenisivät.”

(Meidän Perhe 2/2020, ”Kaikki lähtee pojasta”)

”Kriisien läpi” -artikkelissa tuodaan esiin sitä, kuinka äidit joutuvat joustamaan urastaan, mutta isät eivät. Aineistossa olevissa artikkeleissa ei tullut esiin tarinoita siitä, että isät olisivat joutuneet joustamaan uransa toteuttamisesta isyyden takia. Isyyden ja työn yhdis-täminen tapahtui kuin luonnostaan äidin ja tukiverkostojen avulla. Lisäksi artikkeleista ei tullut esiin, että työnantajien puolelta isiä olisi alettu kyseenalaistaa isäksi tulon jälkeen.

Artikkeleissa olleiden isien urat olivat jatkuneet onnistuneina lastentulonkin jälkeen. Ar-tikkeleissa esitettyjen diskurssien mukaan isyyden ja työn yhdistämisessä ei ole isille on-gelmia, vaan niin yhteiskunta kuin lähellä olevat verkostot kuin automaattisesti mahdol-listavat isille uran jatkumisen. Isille on artikkeleiden perusteella laajempi valinnanvapaus siinä, että jäävätkö he pitämään vanhempainvapaita tai kuinka paljon he ottavat vastuuta vanhemmuudesta, kun taas äideille kaikissa artikkeleissa vastuu rooli näyttää olevan lä-hes automaattista ja silloin kuin se ei ole, äideillä on myös syyllisyyden tunteita työn ja vanhemmuuden yhdistämisestä.

Tässä tekstikappaleessa puhutaan ”Kaikki lähtee pojasta” -artikkelista. Isien tasa-arvoi-semmasta vanhemmuudesta katsotaan olevan paljon hyötyjä, esimerkiksi sukupuoliroo-lien hälventyminen. Artikkelissa toivotaan isiltä vastuullisempia rooleja isyydessä ja enemmän mukana oloa vanhemmuudessa ja isyydessä. Isiltä toivotaan artikkelissa sitä, että he myös jäisivät kotiin ja jakaisivat vastuuta. Artikkelissa tuodaan myös esiin, että esimerkiksi sosiaaliseen mediaan sisällön tuottaminen jaetusta tasa-arvoisesta vanhem-muudesta voisi rohkaista myös muita isiä samaan. Julkisten diskurssien vanhemmuuden jakamisesta katsotaan olevan mahdollisuutena vaikuttaa kannustavasti jaettuun vanhem-muuteen. Artikkelissa lisäksi kyseenalaistetaan sitä, minkä takia isät eivät enemmän jaa esimerkiksi vanhempainvapaita, kun sillä ei ole isien uraan negatiivisia vaikutuksia.