Aineistoni koostuu kahdesta osasta: Kalevala Korun kaulakorujen ja riipusten nimistä ja infor-manttien vastauksista e-lomakekyselyyn. Korunnimet olen koonnut Kalevala Korun verkkosi-vuilta maaliskuussa 2016, ja luettelo kattaa nykyisin myynnissä olevien kaulakorujen ja riipus-ten nimet sekä Kalevala Korun tuotearkiston vanhojen korujen kuvastosta löytyvät käätyjen ja riipusten nimet. Vanhoja korunnimiä aineistossa on 53, ja nykyisin myynnissä olevien korujen nimiä on 84, joista 29 kuuluu klassikko-mallistoon. Kalevala Korun verkkosivuilla kerrotaan,
3
että klassikkokorut ovat joko saaneet innoituksen historiallisesta korusta tai esineestä tai ky-seistä korua on valmistettu pitkään. Kyselylomakkeessa käytän luetteloimiani korunnimiä. Ai-neisto sisältää sekä miehille että naisille suunnattuja koruja.
Tässä tutkielmassa keskityn analysoimaan nykyisin myynnissä olevien korujen nimiä, mutta koska nykyisin myytäviä koruja on myös vanhojen korujen kuvastossa, voin hyödyntää sitä korunnimiä analysoidessani. Vanhojen korujen kuvasto on Kalevala Korun verkkosivujen osa, jossa on näkyvissä myös myynnistä jo poistuneita kalevalakoruja. Vanhoilla korunnimillä tarkoitan kyseisestä kuvastosta löytyvien käätyjen ja riipusten nimiä. Osalla kuvaston koruista ei ole nimeä, vaan nimen korvaa koodi (esim. kaaty-61). Koska koodit eivät ole propreja, en käsittele niitä tutkimuksessani. Kuvastossa ei kerrota korujen tarkkoja julkaisemisvuosia, mutta käädyistä ja riipuksista aikaisimmat ovat 1940-luvulta ja myöhäisimmät vuodelta 1996.
Luetteloin kaikki verkkosivuilta löytyvät kaulakorut ja riipukset, mutta jätän kuitenkin pois eri variaatiot samannimisistä koruista. Esimerkiksi Aarrekääty-riipuksia oli kolmenlaisia:
pieni hopeinen ja pieni pronssinen sekä iso pronssinen. Koska kaikki kolme kantavat samaa nimeä: niitä edustaa aineistossa vain yksi tuotenimi, Aarrekääty. Tätä perustelen sillä, että tut-kimukseni keskittyy tuotenimiin, ei korujen kokoon. Käytän tutkimuksessani termiä esittely-teksti. Tällä tarkoitan kalevalakorujen mukana tulevaa ja verkkosivuilta löytyvää esittelytekstiä tai ”tarinaa”, jossa kerrotaan kyseisestä korusta. Käytän näitä esittelytekstejä tulkintojeni tu-kena, koska nämä tekstit voivat selventää nimeämisperusteita. Esimerkiksi Maman Aurore -korusarjan kerrotaan olevan kunnianosoitus 1800-luvulla eläneelle hovineidolle sekä hyvänte-kijälle Aurora Karamzinille, jota kutsuttiin lähipiirissä korun kantamalla nimellä. Vanhoissa koruissa vastaavia esittelytekstejä ei säännönmukaisesti ole, vaikkakin joissain tapauksissa tekstinä on mallin löytöpaikka ja vuosiluku. Tämän vuoksi aineistooni ei kuulu vanhojen koru-jen esittelytekstejä.
Keräsin tutkimukseni kyselyaineiston keväällä 2017 kahdessa pohjoiskarjalaisessa oppi-laitoksessa, joten suurin osa vastaajista oli nuorisoa tai nuoria aikuisia. Kysely oli sähköisessä muodossa e-lomakkeella, ja olin henkilökohtaisesti valvomassa vastaustilanteita varmistaak-seni, etteivät informantit turvaudu apuvälineisiin tai neuvottele vastauksista toistensa kanssa.
Kyselyssä tiedotettiin, että vastaamalla kyselyyn henkilö antaa luvan käyttää vastaustaan tutki-muksessa.
Kysely jakaantuu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa vastaajia pyydetään kuvaile-maan, millaiseksi korun kuvittelisi pelkän nimen perusteella. Toisessa osassa on viisi korunku-vaa, ja jokaiselle korulle on valittava nimi luettelosta ja perusteltava valinta. Nimivaihtoehtoja oli 76. Rajasin vaihtoehdoista ristiriipukset pois, koska poikkeuksetta korut, joiden nimi sisältää sanan risti, ovat ristin mallisia, eikä määrite tarkenna muotoa. Ohjeistin vastaajia merkitsemään
4
lomakkeelle korut, jotka he tuntevat ennestään. On kuitenkin mahdollista, että joku informan-teista on unohtanut ilmoittaa tuntevansa jonkin koruista. Tutkimukseni aineistoesimerkit olen kopioinut aineistostani sellaisina, kuin vastaajat ovat ne kirjoittaneet. En siis ole puuttunut vas-tausten oikeinkirjoitusseikkoihin.
Useimmat lomakkeessa käytettävät nimet olen pyrkinyt valitsemaan niin, että nimen ja korun ulkomuodon välillä olisi selvä yhteys. Mukana on kuitenkin myös Opus, jonka nimen ja ulkomuodon yhteyttä en ole pystynyt itse tulkitsemaan, sekä japaninkielinen Sakura, josta he-rännee eri mielikuvia sen mukaan, tietääkö sanan merkityksen vai herättääkö mielikuvia lä-hinnä yhteys Japaniin.
Vastaajia oli yhteensä 69. Heistä kolmasosa oli 16–17-vuotiaita. Yli puolet vastaajista (38) oli 19–25-vuotiaita ja kuusi vastaajaa yli 25-vuotiaita. Kaksi vastaajaa jätti ikänsä ilmoit-tamatta. Molempia sukupuolia oli edustettuna tasaisesti, naisia oli 38 ja miehiä 31. Vastaajat on koodattu aineistoesimerkkejä varten. Koodin ensimmäinen luku tarkoittaa vastaamisjärjestyk-sessä saatua numeroa, N naista ja M miestä ja viimeinen luku vastaajan ikää. Näin ollen 15N20 tarkoittaa 15. vastaajaa, joka on 20-vuotias nainen. Jos vastaaja ei ole ilmoittanut ikäänsä, iän tilalla on merkki ” –”.
Yksittäisen vastauksen voin hylätä kolmesta syystä: (1) jos vastaaja ilmaisee tuntevansa korun, (2) jos vastaus on selvästi kirjoitettu vastaukseksi eri kohtaan tai (3) jos vastaus on kir-joitettu niin vahvasti huumorimielessä, että se ei vastaa kysymykseen. Saman informantin muut vastaukset olen kuitenkin laskenut mukaan aineistoon analyysiin. Hylätyksi tuli aineistossani yhteensä 14 vastausta.
5
2 KAUPALLISTEN NIMIEN TUTKIMUS
Kaupalliset nimet ovat tavoitteellisia nimiä, joiden tarkoitus on ohjata kuluttajan valintoja ja saavuttaa näin taloudellista hyötyä. Tuotenimen valinta on merkityksellistä, koska propri yksi-löi ja erottaa tuotteen muista ja tekee siitä näkyvän. Koska nimien tarkoitteisiin liittyy mieliku-via, niitä voi hyödyntää nimen valinnassa: positiiviset mielikuvat lisäävät tuotteen ostajia. Tämä voi kuitenkin johtaa nimien samankaltaistumiseen. Jos saman lajin tuotteita yritetään myydä samoilla mielikuvilla, nimet eivät välttämättä erotu riittävästi toisistaan. Tämän takia nimeämi-sen täytyy jatkuvasti uudistua. Lisäksi nimien vaikuttavuutta on heikentänyt se, että nykykulut-tajat tiedostavat ja tunnistavat yritysten pyrkimykset vaikuttaa ostopäätöksiin. (Ainiala, Saa-relma & Sjöblom 2008: 275–276.)
Kaupallisia nimiä ovat yritysnimet, tavaramerkit, tuotenimet ja brändit. Tuotenimi on sel-västi kielenaines, kun taas tavaramerkki voi sisältää myös esimerkiksi kuvioita tai tuotteen muodon. Myös tuotenimi voi olla osa tavaramerkkiä. (Ainiala, Saarelma & Sjöblom 2008: 277–
279.) Tuotteen laji voidaan yksilöidä appellatiivilla (mts. 320). Esimerkiksi Elämän Roihu -miniriipuksessa tuotenimi on Elämän Roihu ja tuotteen laji miniriipus. Tässä tutkimuksessa keskityn vain kalevalakorujen tuotenimiin enkä huomioi esimerkiksi tuotteen lajin vaihtelua saman tuotenimen yhteydessä. Näin ollen tuotenimi Elämän Roihu edustaa aineistossani niin Elämän Roihu -riipusta, Elämän Roihu -riipusta (pieni) kuin Elämän Roihu -miniriipusta. Ra-jaukseni riipuksiin ja kaulakoruihin on mielestäni riittävä, koska samoilla tuotenimillä myydään myös muita sarjan koruja, tässä tapauksessa esimerkiksi Elämän Roihu -rannekorua ja -kalvo-sinnappeja. Sama tuotenimi edustaa siis useampaa tuotetta eri lajeissa.
Kaupallinen nimistö alkoi kehittyä 1700-luvulla Keski-Euroopassa ja Isossa-Britanniassa vapaan kaupan ja kaupallisen kilpailun myötä. Sen jälkeen kaupallisia nimiä alettiin hyödyntää Amerikoissa ja Skandinaviassa. Teollisuus lisäsi tuotteiden määrää ja sen myötä kulutusta. Yri-tysnimillä pyrittiin erottautumaan muista saman alan toimijoista ja luomaan persoonallista ku-vaa yrityksestä. Tuotteita myytiin alun perin nimenomaan yritysnimen herättämällä mieliku-valla laadusta ja luotettavuudesta, ja varsinaiset tuotenimet kehittyivät myöhemmin. Tämän myötä syntyi myös brändejä. Yritysnimet kehittyivät vähitellen suoraan yritystä tai alaa kuvaa-vista nimistä assosiaatioita herättävään suuntaan. (Sjöblom 2016: 455, 456 ja siinä mainitut lähteet.)
1800-luvulla länsimaiden kaupalliseen nimistöön vaikuttivat muutokset yrityslainsäädän-nöissä. Seuraavan vuosisadan alussa yleistyivät tuotenimet, jotka eivät yhdistyneet enää suo-raan tuotteen valmistajaan. Nykyään kaupalliset nimet ovat tarkasti säädeltyjä imagon luojia.
Tuotenimi valitaan niin, että se vahvistaa yritykselle edullista muotoa ja sopii yrityksen muuhun
6
nimistöön. Tärkeänä pidetään myös persoonallisuutta, sillä erottuva nimi houkuttelee ostajia.
(Sjöblom 2016: 456, 467 ja siinä mainitut lähteet.)
Suomessa kaupalliseen nimistöön vaikuttavat esimerkiksi Toiminimilaki (1979) ja Tava-ramerkkilaki (1964). Nimien kielellistä asua lait eivät juuri rajoita, mutta ne turvaavat nimien erottuvuutta. (Ainiala, Saarelma & Sjöblom 2008: 286.) Toiminimilaki takaa sen, että yrityk-sellä on yksinoikeus toiminimeen. Nimi ei saa myöskään muistuttaa liikaa toista saman alan toiminimeä tai tavaramerkkiä. Nimi ei saa olla harhaanjohtava tai hyvien tapojen vastainen.
Tarkat ohjeet sekä toiminimen että tavaramerkin muodostamiseen on koottu Patentti- ja rekis-terihallituksen kotisivuille. (Mts. 287, 290.)
Tavaramerkkilain mukaan samaa tai samankaltaista tavaramerkkiä ei voi olla useammalla saman alan toimijalla. Sen sijaan eri tavaralajeihin viittaavat tavaramerkit voivat olla samanlai-set (esim. Karhu sekä oluen että urheiluvälineiden tavaramerkkinä). Toista elinkeinoharjoitta-jan nimeä, toiminimeä, aputoiminimeä, toissijaista tunnusta, tekijänoikeudella suojattua teok-sen nimeä, rekisteröityä kasvinnimeä tai muuta jonkun toiteok-sen omistamaa nimeä ei voi käyttää tavaramerkkinä. Tavaramerkin voi joko rekisteröidä tai vakiinnuttaa, minkä seurauksena sen haltija saa siihen yksinoikeuden. Tavaramerkki ei saa olla sana, joka kuvailee tuotetta, sen laa-tua, hintaa, valmistuspaikkaa tai valmistusaikaa. Tämä johtuu siitä, että mainitun kaltaiset nimet rajoittaisivat liikaa kilpailijoiden markkinointia. (Mts. 290, 291.)
Tämän vuosikymmenen kaupallisten nimien tutkimusta edustaa Paula Sjöblomin, Terhi Ainialan ja Ulla Hakalan kokoama teos Names in the Economy: Cultural Prospects (2013). Se perustuu neljänteen Names in the Economy (NITE 4) -symposiumiin, joka järjestettiin Turussa 2012. Teos sisältää 20 artikkelia kaupallisten nimien tutkimuksesta, ja niiden kirjoittajat ovat kymmenestä eri maasta ja kolmelta mantereelta. NITE:n julkaisut tähtäävät monitieteellisyy-teen, sillä kaupallisia nimiä tarkastellaan niin lingvistisistä ja onomastisista näkökulmista kuin markkinointi- ja bränditutkimuksen kannalta. Teos on jaettu neljään teemaan: (1) maailmanlaa-juisiin trendeihin ja nimien länsimaalaistumiseen, (2) paikallisiin eroihin ja kulttuuri-identiteet-tiin, (3) internetin aikakauden nimiin ja (4) muuttuvaan nimenkäyttöön ja nimeämisprosessei-hin muuttuvassa maailmassa. (Sjöblom, Ainala & Hakala 2013: viii–ix.) Artikkeleissa tarkas-tellaan kaupallisia nimiä muun muassa paikallisuuden ja globaaliuden, äännemuotojen sekä verbaalisten ja visuaalisten merkkien semioottisuuden näkökulmasta.
Paula Sjöblom toteaa artikkelissaan ”Lumia by Nokia, iPhone by Apple: Global or Local Features in Commercial Names?” Lumian olevan globaali mukakielinen sana (quasi-word), joka ei sellaisenaan ilmene missään kielessä. Hän olettaa nimen assosioituvan länsimaalaisessa kulttuurissa latinankieliseen sanaan lumen ’valo’ ja herättävän näin positiivisia mielleyhtymiä.
7
Suomalaisessa mediassa kolhun nimelle aiheutti kuitenkin kohu, kun espanjalaisen verkkosa-nakirjan mukaan nimi tarkoittaa prostituoitua. Haastatelluille espanjalaisille sana ei ollut kui-tenkaan edes tuttu, mutta silti he uskoivat negatiivisen yhtymäkohdan vaikuttavan ostohaluk-kuuteen. Vaikka näennäissanana Lumia toimii maailmanlaajuisilla markkinoilla, paikallisessa ympäristössä sillä on muita tulkintamahdollisuuksia. Nimi voi tuoda suomalaiselle mieleen puhtauden ja valkeuden, sillä lumia on myös sanan lumi taivutusmuoto. Nämä myönteiset mie-likuvat sopivat hyvin yhteen globaalien tulkintojen kanssa. (Sjöblom 2013: 3.)
Nimessä käytetyn kielen mukaan kaupalliset nimet voidaan jakaa kolmeen ryhmään: yk-sikielisiin, sekakielisiin ja universaaleihin nimiin. Nimensä mukaisesti yksikielisissä nimissä on käytetty vain yhtä olemassa olevaa kieltä, kun taas sekakielisessä nimessä kieliä on kaksi tai useampi. Universaaleihin nimiin puolestaan kuuluvat (1) kansainväliset nimet, joiden muoto ja merkitys esiintyvät samanlaisina useassa kielessä, (2) mukakieliset nimet, kuten edellä mainittu Lumia, jotka eivät ole minkään kielen sanoja sekä (3) nimet, jotka koostuvat pelkästä henkilön-nimestä. (Sjöblom 2006: 112,113.)
Paikallisina piirteinä nimissä Sjöblom pitää maan pääkielen käyttämistä, mutta myös pai-kannimen tai paikallisesti tunnetun henkilön nimen hyödyntämistä. Historiaan tai mytologiaan viittaaminen on myös keino ilmaista paikallisuutta. Esimerkiksi Kalevala Koru viittaa Suomen kansalliseepokseen. Kielen valinnalla nimestä voi tehdä myös globaalin. Kun tavoitteena ovat kansainväliset markkinat, nimi tai sen osa voi olla englantia, joka on suhteellisen laajalle levin-nyt kieli. Englantia neutraalimpia kieliä ovat latina ja antiikin kreikka, jotka eivät ole enää elä-viä kieliä eivätkä näin sidottuja mihinkään valtioon. (Ks. Sjöblom 2013: 8–9 ja siinä mainitut lähteet.)
Kanavillil Rajagopalan on tarkastellut nimeämisen haasteita kansainvälisillä markki-noilla. Hänen mukaansa esimerkiksi musiikki- ja vaatemaut ovat kulttuurisidonnaisia, ja sa-moin kulttuuri vaikuttaa myös siihen, millaisia nimiä pidämme houkuttelevina. Nimi, joka yh-dessä kulttuurissa näyttäytyy vetoavana, voi toisessa kulttuurissa olla luotaantyöntävä. (Raja-gopalan 2013: 15.) Raja(Raja-gopalanin mukaan uudenlaiset nimet viehättävät kuluttajia, mutta ni-missä kuuluu silti olla jotain tuttuja piirteitä, jotta ne olisi helppo muistaa. Helposti tunnistetta-via ja aikaa kestäviä nimiä arvostetaan, mikä saa aikaan brändiuskollisuutta. Toisaalta turvau-tuminen vanhoihin ja tuttuihin nimiin voi antaa kuvan epämuodikkuudesta. (Mts. 16, 23, 24.)
Elke Ronneberger-Sibold ja Sabine Wahl ovat tarkastelleet artikkelissaan saksalaisten brändinimien äännemuotoja. Heidän mukaansa mieleenpainuvan nimen tulee olla helppo ään-tää, ymmärtää ja tunnistaa. Kuluttajat pitävät ainutlaatuisina tuotteita, joilla on erottuva nimi, joka sopii tuotteelle ja herättää positiivisia assosiaatioita. Esteettisesti viehättävä nimi tekee
8
tuotteesta haluttavan. Nämä seikat voivat kuitenkin olla ristiriidassa keskenään. Lyhyet, hel-posti äännettävät ja tuotetta hyvin kuvaavat nimet saattavat muistuttaa toisiaan, jolloin nimen erottuvuus kärsii. (Ronneberger-Sibold & Wahl 2013: 233.)
Saksalaisia brändejä tutkiessaan Ronneberger-Sibold ja Wahl selvittivät, että kolmitavui-set ja erittäin soinnikkaat nimet ovat suosittuja. Tällaikolmitavui-set äännemuodot voidaan jakaa germaa-nisiin, latinalaisiin, romaanisiin ja ranskalaisiin. Latinalainen äännemuoto assosioituu tieteelli-syyteen ja luotettavuuteen, ja sitä käytetään usein lääketuotteissa. Germaanisia ja romaanisia äännemuotoja käytetään paljon kosmetiikka-, ruoka- ja juomatuotteissa, sillä saksalaiset as-sosioivat romaaniset äännemuodot elämän nautintoihin ja helppouteen. Ranskalaista äänne-muotoa käytetään brändeissä, joiden tuotteet saksalaiset liittävät Pariisiin (esim. hajuvedet).
Vuodesta 1994 lähtien latinalaisen äännemuodon käyttö on vähentynyt ja sen sijaan germaani-sen ja erityisesti englantilaigermaani-sen äännemuodon suosio on lisääntynyt, mikä johtunee englannin asemasta kansainvälisenä valtakielenä. (Mts. 236, 237, 246, 247.)
Alan tuoreimmissa tutkimuksissa on siis tarkasteltu esimerkiksi kaupallisten nimien glo-baaliutta, kulttuurisidonnaisuutta ja äännemuotojen herättämiä assosiaatioita. Omassa tutki-muksessani näkökulma tuotenimiin on kuitenkin poikkeuksellinen. Vaikka esimerkiksi Ronne-berger-Siboldin ja Wahlin tutkimuksessa tarkasteltiin nimien äännemuotojen aiheuttamia asso-siaatioita muun muassa luotettavuuteen ja vapaa-aikaan, tuotenimien herättämiä mielikuvia tuotteen konkreettisesta ulkomuodosta ei ole tutkittu. Lisäksi tiedossani ei ole yhtään korunni-mistä tehtyä tutkimusta, vaikka korut ovat arvokasta kauppatavaraa. Sen sijaan edellä esitel-lyssä NITE:n julkaisussa on useampi tutkimus esimerkiksi ruokateollisuuden nimistöstä.
Eero Kiviniemen mukaan nimistöaiheisia opinnäytetöitä on valmistunut enenevässä mää-rin 1970-luvulta lähtien. Suumää-rin osa niistä on liittynyt paikannimitutkimukseen, mutta toinen suuri kiinnostuksen kohde on ollut henkilönnimistö. (Kiviniemi 1996: 6.) Tuotemerkkien tut-kiminen ei noudata perinteistä paikannimien tutkimuksen kaavaa, mutta uudet aiheet ovat in-noittaneet opinnäytetöiden tekijöitä (Komppa 2001: 7). Pro gradu -töidensä pohjalta artikkeleita ovat kirjoittaneet muun muassa Taina Saarela ja Toni Heikkinen. Saarelan etunimen sisältäviä tavaramerkkejä käsittelevä artikkeli (1996) on samalla sekä etunimitutkimusta että kaupallisten nimien tutkimusta, mutta Heikkinen keskittyy artikkelissaan täysin tavaramerkkeihin. Heikki-nen on jaotellut alkoholimerkkejä seitsemään eri ryhmään. Ryhmät muodostuvat sen perus-teella, viittaavatko tavaramerkit tuotteen valmistajaan, valmistuspaikkakuntaan, sisältöön, omi-naisuuteen, käyttötarkoitukseen tai -alaan, mahdolliseen käyttäjään vai vaikutustapaan. Tuo-tenimien tutkimukseen pro gradu -tutkielmassani antoi rohkaisua Itä-Suomen yliopistossa Anu Riikkulan tekemä pro gradu -tutkielma (2016) suomalaisten astiastojen nimistä. Riikkula on
9
tarkastellut, millaisia lausekkeita, yhdyssanoja ja viittauksia astiastojen nimet sisältävät ja mitä kieliä niissä on käytetty.
Tietoa kaupallisista nimistä on suunnattu myös tiedeyhteisöä suuremmalle yleisölle. Yri-tysten ja tuotteiden nimeämisprosessia on esitellyt Timo Leppänen teoksessaan Merkilliset ni-met. Tarinoita yritysten ja tuotteiden nimistä (2016). Teos ei kuitenkaan ole tarkasti tieteellinen, sillä tekijällä on eri alan tutkinto eikä hän ole konsultoinut kirjoittaessaan nimistöntutkijoita, kuten Terhi Ainiala (2017: 150–152) tuo esille arviossaan. Teoksessaan Leppänen käsittelee nimiä muodin alalta tietotekniikan maailmaan asti. Kirja on suunnattu ”kaikille niille, jotka ovat uteliaita kuulemaan tarinoita tuttujen nimien takana ja ymmärtämään, miksi yritysten ja tuot-teiden nimet ovat sellaisia kuin ovat” (Leppänen 2016: 10). Tämä kertonee siitä, että henkilön-nimien lisäksi myös kaupalliset nimet ovat herättäneet ei-kielitieteilijöiden mielenkiinnon. Teos sisältääkin yksilökohtaisia kuvauksia ja muisteluita nimeämisprosessista.
Yksi Leppäsen tarkastelemista yrityksistä on Marimekko. Leppäsen mukaan Marimekon tuotteiden nimissä on suosittu suomen kieltä. Jo ensimmäisessä kokoelmassa oli erottuvasti ni-mettyjä kankaita: Ethel Bromsin Kissa Kirnauskis, Eeva-Inkeri Tilheen Tik-tak ja Maija Lean-derin (myöh. Isola) Saunapolku. Mielenkiintoisella nimellä pyrittiin täydentämään kankaan ku-viointia niin, että kuluttajan mielessä syntyy tarina. Erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla kankaiden aiheet ja tuotenimet olivat usein luontoon liittyviä. Maija Isola suunnitteli vuonna 1964 Mari-mekolle muun muassa Karhunkukan, Maalaisruusun ja Unikon. Nimissä saattoi kuitenkin olla myös esimerkiksi kulttuuriviittauksia: Isola nimesi Mansikkavuoret-kuosinsa The Beatlesin kappaleet ”Strawberry Fields Forever” ja ”Lucy in the Sky with Diamonds” mielessään. (Lep-pänen 2016: 36–39 ja siinä mainitut lähteet.)
10
3 KALEVALA KORU
Kalevala Koru Oy on suurin kulta-, hopea- ja pronssikoruja suunnitteleva, valmistava ja mark-kinoiva yritys Suomessa. Pohjois-Euroopassa se on yksi suurimmista alan yrityksistä. Kalevala Koru Oy itse määrittelee valmistavansa koruja tuotemerkeillä Kalevala Koru ja Lapponia Je-welry. (Meistä.) Tutkimukseni keskittyy Kalevala Korun tuotenimiin.