Tässä pro gradu tutkielmassa käytetty aineisto oli kerätty Mentoroinnin VERMEET – hankkeen toimesta. Hankkeessa oli haettu asianmukainen tutkimuslupa hankkeen hal-linnoivalta organisaatioilta sekä tässä työssä esitettyjen kyselyn että ryhmähaastattelun tekemiselle yhdessä muiden hankkeessa toteutettavien tutkimusten kanssa. Täten tutki-musluvat ja aineiston keruu oli tutkimuksessa toteutettu hyvän tieteellisen käytännön mukaisesti huolellisesti että rehellisesti. Aineiston keruu oli suunniteltu yhdessä koulut-tajien kanssa valmennuksen viimeisen lähipäivän yhteyteen. Aineiston keruussa oli huomioitu tila, päivän muu ohjelma ja menettelyt, ja siihen oli varattu aikaa noin puoli tuntia. Ennen lähipäivää kaikille valmennukseen osallistujille oli lähetetty päivän oh-jelma, jossa samassa yhteydessä heille oli myös tiedotettu tulevasta tutkimuksesta ja osallistumisen vapaaehtoisuudesta (ks. Burns & Grove 2009).
Ennen tutkimuksen aloitusta osallistujille oli annettu vielä tietoa kyselystä sekä suulli-sesti että saatekirjeellä (liite 2), jossa kerrottiin tutkimuksen tarkoituksesta, osallistumi-sen vapaaehtoisuudesta sekä tulosten julkaisemisesta. Heiltä oli samassa yhteydessä pyydetty kirjallinen tietoon perustuva suostumus (liite 3) osallistumisestaan tutkimuk-seen, jonka kaikki päivän lopussa läsnä olleet viisi osallistujaa allekirjoittivat. Valmen-nus pidettiin normaalissa luokkahuoneessa, jossa osallistujat istuivat pulpeteissaan ym-pyrässä. Sama asetelma oli pidetty myös kyselyn toteutuksessa, sillä jokaisella oli ollut riittävästi yksityistä tilaa kyselyn vastausten kirjoittamiseen. Kyselyyn vastattiin val-miille lomakkeille, jotka oli jaettu kullekin henkilökohtaisesti. Lomakkeen esitestausta ei oltu tehty. Aikaa vastausten kirjoittamiseen oli kulunut keskimäärin 30 minuuttia.
Lähipäivästä ja kyselystä poissaolleille oli sovittu ja järjestetty uusintatutkimus ryhmä-haastatteluna. Ryhmähaastattelun toteutusajankohta oli sovittu sähköpostilla ja samalla oli lähetetty myös saatekirje. Ryhmähaastattelu toteutui erään hankkeeseen osallistuvan organisaation neuvotteluhuoneessa, joka soveltui kaikille helpon sijaintinsa vuoksi.
Osallistujilta ei pyydetty kirjallista suostumusta tutkimukseen osallistumisesta, vaan ryhmähaastatteluun osallistuminen katsottiin suostumukseksi. Kuitenkin haastattelun
yhteydessä tutkimuksen tarkoitus ja vapaaehtoisuus oli käyty läpi, samoin tulosten jul-kaisuun liittyvät asiat. Ryhmähaastattelu toteutui samojen BOS -nelikentän kysymysten mukaan kuin kirjallinen kysely. Haastattelutilaisuus kesti tunnin ja se nauhoitettiin.
Molempien aineistojen keruun suunnittelussa ja toteutuksessa oli huomioitu tutkimuk-sen tekemitutkimuk-sen eettiset kysymykset, joita on tarkasteltu laadullitutkimuk-sen tutkimuktutkimuk-sen lähtö-kohtiin perustuen (ks. Burns & Grove 2009; Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2012). Sekä kyselyyn vastaamisessa ja ryhmähaastattelussa oli varmistettu, ettei kelle-kään aiheuttanut minkelle-käänlaista haittaa, ongelmia tai esimerkiksi kustannuksia. Tutki-muksen aihe ei ollut arkaluonteinen eikä kysely ja ryhmähaastattelu edellyttäneet sellai-sia toimenpiteitä, joilla olisi ollut vaikutusta kenenkään fyysiseen, psyykkiseen tai sosi-aaliseen terveyteen tai hyvinvointiin. Lisäksi muun muassa vapaaehtoisuus oli huomioi-tu, eikä ketään velvoitettu osallistumaan. Vaikka esimerkiksi kyselytutkimus oli tapah-tunut lähipäivän yhteydessä, oli osallistujilla ollut mahdollisuus jättää vastaamatta kyse-lyyn. Samoin ryhmähaastatteluun oli vapaaehtoista saapua. Aineiston keruussa ja ana-lysoinnissa ja tulosten esittämisessä oli anonymiteetti myös varmistettu mahdollisim-man hyvin. Kuitenkin molempien aineistojen keruun aikana se ei täysin toteutunut, kun paikalla olivat muut osallistujat ja tutkija. Toisaalta kyselyssä kukin oli voinut vastata omassa rauhassaan ja kyselylomakkeiden palautus oli tapahtunut nimettömänä. Ryhmä-haastattelussa tuotiin esille vaitiolovelvollisuus. Lisäksi tulokset on myös esitetty tässä tutkimusraportissa niin, ettei kenenkään henkilöllisyys paljastu niissä missään kohdassa.
Tässä laadullisessa tutkimuksessa huomioitiin tutkimuksen luotettavuus läpi koko tut-kimusprosessin (ks. Burns & Grove 2009; Elo ym. 2014). Tutkimuksen tekijä tunsi hy-vin aihealueen ja oli perehtynyt myös tutkimuksessa käytettyyn aineistonkeruumene-telmään eli Sinisen meren strategian (BOS) -nelikenttään (Kim & Mauborgne 2005, 2010, 2015). Tutkimuksen toteutuksessa lähtökohdaksi valittu Sinisen meren strategia ei ole kovin runsaasti käytetty aineistonkeruun menetelmänä terveystieteellisissä tutki-muksissa. Kuitenkin strategian valintaan vaikutti sen ajatus tulevaisuuteen suuntautumi-sesta ja toimintojen uudistamisuuntautumi-sesta (ks. Kim & Mauborgne 2005, 2010, 2015.) Tämä hyödyttää sekä organisaatiota, työntekijöitä että asiakkaita, kun toimintojen kehittämi-sellä luodaan merkittävää arvoa kaikille.
Laadullisen tutkimuksen luotettavuutta voitiin arvioida siihen soveltuvien kriteerien avulla, joista yksi liittyi tutkimuksen reflektiivisyyteen. Koska tutkijan rooli on ollut keskeinen myös toteutetussa laadullisessa tutkimuksessa, niin tutkijan lähtökohdat, en-nakko-oletukset ja ajattelu on huomioitu. (Burns & Grove 2009; Kankkunen & Vehvi-läinen-Julkunen 2012; Elo ym. 2014). Tutkimuksen filosofisten (ontologiset ja episte-mologiset) lähtökohtia on arvioitu, muun muassa miten tutkimuskohde on ymmärretty ja miten tutkija on saanut siitä tietoa. Tässä tutkimuksessa jokaista osallistujaa pidettiin yksilönä, jolla on oma todellisuus omien kokemustensa, käsitystensä ja ymmärryksenä kautta, eli ei ole olemassa yhtä totuutta vaan useita totuuksia. Tutkimuksessa saatu tieto oli siten subjektiivista ja kontekstisidonnaista. Täten tietoa kunkin henkilökohtaisina totuuksia voitiin tutkia parhaiten tulkitsevan eli laadullisen tutkimusmenetelmän avulla.
(ks. Burns & Grove 2009.) Tutkija on pyrkinyt olemaan neutraali niin tutkimusta kuin sen tuloksia kohtaan. Kuitenkin heikkoutena tässä tutkimuksessa voidaan pitää tutkijan vahvaa hoitotieteellistä taustaa, joka on voinut heijastua liiaksi tutkimuksen näkökul-maan läpi työn. Tämän tutkija on kuitenkin tiedostanut ja myös tietoisesti pyrkinyt tar-kastelemaan tutkimuskohdetta terveyshallintotieteen perusluonteen edellyttämällä taval-la (ks. Vuori 2009).
Tutkimuksen luotettavuutta on lisännyt myös vahvistettavuuden huomiointi, jonka mu-kaan koko tutkimuksen prosessi on kuvattu selkeästi (Burns & Grove 2009; Kankkunen
& Vehviläinen-Julkunen 2012; Elo ym. 2014). Tutkimuksen lähtökohdat ja tehnyt va-linnat on pyritty kuvaamaan niin hyvin, että tehtyjä ratkaisuja ja tutkimuksen etenemistä pystyy seuraamaan mahdollisimman hyvin. Vahvistettavuuden toteutuminen varmistet-tiin myös sillä, että tuloksia on tarkasteltu suhteessa aiempaan kirjallisuuteen. Tutki-muksessa huomioitiin myös siirrettävyyden toteutuminen, eli tutkimusaineistoa ja tulok-sia on kuvailtu niin, että sen avulla lukija voi arvioida tutkimuksen tulosten soveltami-sen muihin vastaaviin tilanteisiin, konteksteihin ja tutkimuskohteisiin. (Graneheim &
Lundman 2004; Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2012.)
Tutkimuksen uskottavuus huomioitiin ja varmistettiin, että johtopäätökset olivat yhtey-dessä tutkimuskohteeseen (Elo ym. 2014). Aineistoista tehtyjen luokitusten luotetta-vuutta vahvistettiin kuvaamalla tehdyt luokittelut raportissa kuvioiden avulla. Sisällön analyysin kulku kuvattiin siten, että kategorioiden muodostamista on mahdollista seura-ta, ja yhteys aineiston, tuloksen ja johtopäätösten välillä on selkeästi löydettävissä (ks.
Kyngäs & Vanhanen 1999; Tuomi & Sarajärvi 2009). Näin lukijan on mahdollista arvi-oida luokitusten loogisuutta ja toistensa poissulkevuutta, sekä niiden uskottavuutta, että ne vastasivat tutkimuksen osallistuneiden näkemyksiä. Suoria lainauksia alkuperäisil-maisuista ei ole esitetty, mikä siltä osin heikentää tutkimuksen luotettavuutta, koska niiden puuttumisen takia lukijan ei ole mahdollista arvioida pelkistettyjen ilmausten oikeellisuutta sekä siten myös niistä tehtyjen luokittelujen onnistumista.
Aineiston määrä ei ole ratkaiseva laadullisessa tutkimuksessa (Burns & Grove 2009), mutta aineistosta haluttiin saada mahdollisimman kattava ja kaikkien osallistujien ko-kemukset hyödynnettyä. Koska kolmella kyselyn toteutuspäivänä poissaolleella ei ollut mahdollisuutta vastata kyselyyn, heille kullekin lähetettiin erikseen saatekirje ja kysely-lomake sähköpostin kautta myöhemmin. Heitä pyydettiin vastaamaan kyselyyn ja pos-tittamaan kyselylomake tutkijalle nimettömänä joko sisäisessä postissa tai haluamallaan tavalla. Yhtään vastausta ei kuitenkaan saatu pyydettyyn päivämäärään mennessä. Tä-män jälkeen päätettiin uusintakyselyn tekemisestä ryhmähaastatteluna, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, vaikka se toisaalta poikkesi alkuperäisestä suunnitelmasta. Kulta-kin kolmelta mentoriohjaajalta kysyttiin halukkuutta osallistua ryhmähaastatteluun ja jokainen suostui. Sopiva ajankohta löytyi ja aikaa siihen varattiin tunti ja kaikki saapui-vat paikalle. Lisäksi kyselyssä huomioitiin, ettei osallistujilla ollut vielä paljoa koke-musta toimimisesta mentoriohjaajana, mikä on voinut olla vaikuttamassa tuloksiin ja sitä kautta niiden luotettavuuteen. Ryhmähaastatteluissa luotettavuutta varmistettiin muun muassa haastateltavien etukäteistiedotuksella ja haastattelutilanteen hyvällä val-mistelulla (Barbour 2007; Parahoo 2007).
Molempia aineistonkeruita tarkasteltiin myös luotettavuuden kannalta. Tutkija ja kou-luttaja olivat hankkeen puitteissa tuttuja vastaajille, ja he molemmat olivat läsnä aineis-tonkeruutilanteessa kyselytutkimuksen aikana lähipäivässä ja tutkija myös ryhmähaas-tattelussa. Molemmissa aineistonkeruun tilanteissa nähtiin, että tutkijavaikutus oli kui-tenkin vähäinen (Barbour 2007; Parahoo 2007). Toisaalta tuttuus on saattanut osaltaan heikentää vastausten luotettavuutta ohjaamalla osallistujia vastaamaan siten, kuin he olettivat kouluttajan tai tutkijan toivovan vastattavan. (ks. Burns & Grove 2009; Kank-kunen & Vehviläinen-JulKank-kunen 2012.) Toisaalta osallistujien uskottiin vastaavan kyse-lyyn rehellisesti, sillä he olivat valmennuksen kuluessa tuoneet avoimesti näkemyksiään esille ja osoittaneet myös kriittisyyttä asioihin. Ryhmähaastattelussa ryhmän koko oli
sopiva (Barbour 2007) eikä ryhmän vaikutusta vastauksiin ollut havaittavissa. Ryhmä-haastattelut toteutuivat turvallisessa ilmapiirissä, jossa oli mahdollisuus tasapuoliseen ja vapaaseen ilmaisuun, mikä lisäsi haastattelun luotettavuutta. (Barbour 2007; Parahoo 2007; Burns & Grove 2009.) Kuitenkin osallistujat ovat voineet käyttäytyä eri lailla kuin kirjalliseen kyselyyn vastatessa. Ryhmä on voinut haastattelutilanteessa rajoittaa jonkun osallistujan suullista ilmaisua, mutta myös aktivoida ajattelua ja tuoda uusia nä-kökulmia asiaan. (Barbour 2007; Parahoo 2007), samoin kuin kyselylomakkeeseen vas-tauksen kirjoittaminen on voinut olla jollekin vastaajalle epäluontevaa (ks. Tuomi &
Sarajärvi 2009).
Aineistojen analysoinnissa huomiota kiinnitettiin ryhmähaastatteluiden tallenteiden lit-terointiin sekä kirjallisen kyselyaineiston ja haastatteluaineiston analysointien luotetta-vuuteen. Kirjallisen kyselyaineiston osalta luokitteluiden tekemisessä oli osittain haas-teena aineiston jääminen melko yleiselle tasolle vastausten kohtalaisen niukkuuden ja siten konkreettisen sisältöjen puuttumisen takia, mikä saattaa heikentää tulosten laaduk-kuutta. Haastatteluaineisto oli puolestaan huomattavan runsas. Yksityiskohtaisia tausta-tietoja osallistujista ei tässä kokonaistutkimuksessa kerätty, koska niillä ei ollut merki-tystä tutkimuksen kannalta. Tutkimustulosten raportoinnin luotettavuutta lisäsi koko tutkimisprosessin kuvaaminen selkeästi ja yksityiskohtaisesti. (ks. Burns & Grove 2009;
Tuomi & Sarajärvi 2009; Elo ym. 2014.)
Tutkimuksen luottavuuden tarkastelussa huomioitiin näiden kahden erilaisen laadullisen aineiston eli ryhmähaastattelun ja kirjallisen aineiston yhdistäminen ja niiden vaikutus tuloksiin. Molemmista aineistoista haettiin vastauksia yhteiseen tutkimustehtävään ja aineistokeruussa oli käytetty samoja BOS nelikentän kysymyksiä, joten aineistojen yh-distäminen onnistui hyvin. Lisäksi molemmat aineistokeruutavat olivat perustaltaan laadullisen tutkimusperinteen mukaisia, jossa kahden eri menetelmän käyttö ja yhdistä-minen on mahdollista edustaen menetelmällistä triangulaatiota (Tuomi & Sarajärvi 2009), jolloin tutkimuskohteeseen saatiin laajempaa näkökulmaa. Tässä tutkimuksessa kahden aineiston käyttö oli onnistunut, sillä ne täydensivät toisiaan ja aineistojen yhdis-tämisen uskotaan tuoneen monipuolisemmat tulokset kuin pelkän kyselyn avulla olisi saatu. (ks. Burns & Grove 2009; Tuomi & Sarajärvi 2009; Elo ym. 2014.)