Tässä tutkimuksessa on rajoituksia, jotka tulee huomioida tutkimuksen tuloksia tarkasteltaessa. Tutkimuksen rajoituksiin liittyy erityisesti tutkimusasetelma.
Tässä tutkimuksessa ei voitu tutkia syyvaikutussuhteita koulu-uupumuksen, nukkumisen ja koetun terveyden yhteydelle tutkimusasetelman ollessa poikittaistutkimus. Tutkittavien muuttujien välisestä yhteydestä ei siis voida päätellä muuttujien arvojen ajallista järjestymistä, sillä tutkimuksessa ei ollut ajallista ulottuvuutta. Tämä liittyy tutkimuksen ulkoiseen validiteettiin (Metsämuuronen, 2003, 35). Tutkimusotos koostui Helsingin metropolialueen oppilaista, jolloin tulosten yleistäminen koko Suomen 9. -luokkalaisiin ei ole johdonmukaista. Toisaalta tutkimuksen suuri otos (N ≈ 7738) puoltaa tutkimustulosten yleistettävyyttä tarkasteltaessa pääkaupunkiseudun 9.-luokkalaisia nuoria. Tutkimuksen tuloksia tarkastellessa tulee kuitenkin huomioida MetLoFIN-tutkimushankkeen ajankohta. Tämän tutkimuksen aineisto on kerätty vuonna 2014. Kouluterveyskyselyjen mukaan koulu-uupumus on lisääntynyt jonkin verran viime vuosien aikana (THL, 2020a), joten saattaa olla, että koulu-uupumusta esiintyy nykyään peruskoulun 9. -luokkalaisilla enemmän kuin tämän tutkimuksen tulokset vuodelta 2014 kerätystä aineistosta esittävät.
Toisena rajoituksena voidaan tarkastella tutkimusaineistoa, mihin liittyy nuorten itse arvioima tieto omasta hyvinvoinnistaan. Nuoret ovat itse arvioineet omaa koulu-uupumistaan, untaan ja koettua terveyttään, mikä tulee huomioida tutkimustuloksia tarkastellessa. Lisäksi mittaustilanne ja kysymysten ymmärtäminen saattavat vaikuttaa vastauksiin ollessaan osa tutkimuksen sisäistä validiteettia (Metsämuuronen, 2003, 35), joten tuloksia tarkastellessa tulee huomioida vastausten koostuvan vastaajien sen hetkisestä subjektiivisista kokemuksista. Myös tutkijan oma rooli saattaa vaikuttaa tutkimuksen kulkuun.
Tutkimusaiheen valinta muodostui tutkijan omasta kiinnostuksesta ajankohtaiseen ilmiöön, josta oli varsin vähän uutta, suomalaisia peruskouluikäisiä koskevaa tutkimustietoa. Aiheen valintaa ohjasi nuorten kouluhyvinvoinnin ja terveyden edistäminen.
Myös tutkimuksen mittareissa ja muuttujissa on rajoituksia, jotka tulee ottaa huomioon tutkimustuloksissa. Muuttujan jakauman normaalisuus on edellytyksenä parametristen menetelmien käytölle (Nummenmaa, 2009, 153–
154). Tutkittavien muuttujien normaalijakauman tarkastelussa kaikki muuttujat eivät kuitenkaan olleet normaalisti jakautuneita. Jokaisen muuttujan normaalijakauman ollessa raja-arvon -2 – 2 sisällä niiden todettiin kuitenkin olevan tarpeeksi normaalisti jakautuneita tähän tutkimukseen. Toisaalta ihmisen terveyttä ja hyvinvointia tutkittaessa, esimerkiksi koetun terveyden jakaumaa tarkastellessa, ei välttämättä voida olettaakaan tiettyjen muuttujien olevan normaalisti jakautuneita tiedettäessä nuorten koetun terveyden olevan yleisesti melko hyvä (Luopa ym., 2014, 30).
Tutkimuksen luotettavuuden arviointiin liittyvät myös reliabiliteetti ja validiteetti. Validiteetilla kuvataan mittaustulosten sisältämää tietoa mitattavasta kohteesta (Nummenmaa, 2009, 360–362). Tutkimuksen sisäinen validiteetti liittyy tutkimuksen sisäiseen luotettavuuteen, eli mittareiden ja mitattavan ilmiön väliseen suhteeseen (Nummenmaa 2009, 346, 360–363; Metsämuuronen, 2003, 35). Tämän tutkimuksen aineisto oli osa MetLoFIN-tutkimushankkeen valmista aineistoa. Mittarien ja tutkimuksessa käytettyjen käsitteiden perustuessa aiempaan teoriaan, tutkimuksen sisäisen validiteetin voidaan nähdä olevan hyvä.
Koulu-uupumusta mitattiin mittarilla, joka on jo aiemmin todettu validiteetiltaan ja reliabiliteetiltaan hyväksi (Salmela-Aro ym., 2009b). On kuitenkin syytä huomioida, että taustamuuttujista sosioekonomista asemaa mitattiin äidin koulutuksella, jolloin ei huomioitu isän koulutustasoa, vanhempien ammattia ja perheen taloudellista tilannetta, jotka liittyvät myös sosioekonomiseen asemaan (Bradley & Corwyn, 2002; Sirin, 2016). Toisaalta äidin koulutuksella on havaittu olevan yhteyttä nuorten hyvinvointiin ja koulutukseen (esim. Kestilä ym., 2018;
Välimaa, 2000), jolloin sen käyttö sosioekonomisen aseman mittarina oli tässä tutkimuksessa perusteltua.
Koettua terveyttä mitattiin kysymällä vastaajan arviota terveydentilastaan vastaushetkellä. Vaikka koetun terveyden mittaamiseen käytettiin vain yhtä muuttujaa, mittarin käytölle on useita aiempia teoreettisia perusteita (Breidablik ym., 2008; Martikainen ym., 1999; Karvonen, 1998). Koettu terveys voi ilmaista nuoren sen hetkistä hyvinvointia terveydentilan mittausta laajemmin (Lahelma, 1992, 201; Karvonen, 1998), ja sen on todettu olevan suhteellisen luotettava mittari nuoria mitatessa (Breidablik ym., 2008). Myös tutkimuksessa käytetty unen mittari perustui aiempaan teoriaan ja samoja muuttujia käytettiin esimerkiksi Kortesojan ym., (2020) tutkimuksessa. Yöunen pituutta mitattiin nuorten itse
raportoimalla arviolla, mikä täytyy kuitenkin huomioida tulosten tulkinnassa.
Esimerkiksi Lehdon, Kortesojan ja Partosen (2019) mukaan sängyssä vietetty aika ei ollut yhteydessä koulu-uupumukseen. Toisaalta unen itsearviointi saattaa heijastaa ihmisen tyytyväisyyttä uneensa (Ohayon, 2017). Lisäksi sängyssä vietetyn ajan arviointi voi olla helpompaa verrattuna subjektiiviseen arvioon omasta nukahtamis- ja heräämisajasta (Iglowstein, Jenni, Molinari & Largo, 2003).
Reliabiliteetilla kuvataan mittarin johdonmukaisuutta ja tutkimuksen toistettavuutta (Nummenmaa 2009, 346; Metsämuuronen, 2003, 44–45). Tässä tutkimuksessa reliabiliteettia tarkasteltiin laskemalla koulu-uupumuksen summamuuttujasta Cronbachin alpha, joka oli hyvin korkea (α = .89). Näin ollen mittari todettiin reliaabeliksi ja sen sisäinen konsistentti melko hyväksi. Tähän liittyy myös tutkimuksen käsitevalidius, eli kysymys siitä, miten käytetyt käsitteet todella mittaavat tutkittavaa, latenttia ilmiötä (Metsämuuronen, 2003, 43–44).
Toisaalta ihmisen käyttäytymistä tai toimintaa tutkittaessa täytyy huomioida, että mittarit eivät välttämättä mittaa juuri niitä ilmiöitä, joita niiden oletetaan mittaavan.
Täysin reliaabelin mittarin luominen ihmistieteissä onkin harvinaista, sillä mittari ei välttämättä kerro koko kuvaa mitattavasta, latentista ilmiöstä, tässä tapauksessa koulu-uupumuksesta. (Nummenmaa 2009, 346–347.) Tutkimuksen tuottamaa tietoa tuleekin tarkastella huomioimalla mittarien rajoitukset ymmärtäen samalla, että tulosten tuottama tieto voi tuottaa tietoa jostakin muusta asiasta, jota tässä tutkimuksessa ei tutkittu.
Tutkimuksen mittarien validiteettiin liittyy käsitys ihmistieteiden todellisuudesta. Tämän tutkimuksen mittaustuloksia tarkastellessa tuleekin tiedostaa, että tulokset saattavat sisältää tietoa myös muusta kuin mitattavista käsitteistä. Esimerkiksi koettua terveyttä mitattaessa voidaan saada esille nuorten intuitiivisia tuntemuksia omasta terveydentilastaan. On kuitenkin syytä huomioida, että ihmiset voivat käsittää terveyden eri tavoin, mikä voi vaikuttaa vastauksiin (Lahelma, 1992, 201). Unimuuttujiin liittyen nuorten unta mitattiin kysymyksillä, jotka käsittelivät tyypillistä kouluviikon aikana tapahtuvaa nukkumaanmeno- ja heräämisaikaa sekä koettuja univaikeuksia. Mittari mittasi siis vain nuoren itse määrittelemää nukkumisaikaa ja koettuja univaikeuksia, mikä ei sisältänyt arvioita esimerkiksi unen laadusta. Tulevissa nuorten unta käsittelevissä tutkimuksissa mittareiden pitäisikin mitata tarkemmin unta
huomioiden kokonaisunimäärän, nukahtamisvaikeudet, päiväväsymyksen sekä unen vaikutuksen toimintaan kokonaiskuvan saamiseksi (Gradisar ym., 2011).
Tutkimuksen rajoituksiin liittyy myös kato, mikä on huomioitava tarkasteltaessa tutkimuksen tuloksia ja johtopäätöksiä. Käytettäessä valmista, alun perin pitkittäistutkimuksena toteutettua aineistoa, katoa esiintyi jonkin verran. Vastausprosentti vaihteli 72 prosentista 53 prosenttiin alkuperäisestä otoksesta (Minkkinen ym., 2019). Aiemmassa tutkimushankkeen suorittamassa katoanalyysissa havaittiin kadon kohdistuvan keskimäärin muita heikommin koulussa menestyneisiin oppilaisiin. Kadossa ei havaittu sukupuolieroja, mutta sen sijaan eroja havaittiin sosioekonomisen taustan mukaan, jolloin matalasti koulutettujen vanhempien lapset vastasivat harvemmin tutkimuksen molempiin osiin (Hotulainen ym., 2016, 18).
Tämän tutkimuksen vahvuudet liittyvät tutkimusotoksen kokoon sekä teoreettisesti perusteltuun tutkimusasetelmaan. Tässä tutkimuksessa tutkimusongelman muodostamista ohjasi aiempi teoria koulu-uupumuksesta sekä nuorten unesta ja koetusta terveydestä. Koulu-uupumusmittarin reliabiliteetin ollessa riittävän korkea (α = .89) mittarin sisäisen konsistentin todettiin olevan melko hyvä. Pelkkä korkea reliabiliteetti ei kuitenkaan vielä tarkoita mittarin olevan tarpeeksi validiteetti (Nummenmaa, 2009, 366), mutta koulu-uupumuksen mittarin perustuessa aiempaan teoreettiseen näyttöön (Salmela-Aro ym., 2009b) sen validiteetin voidaan nähdä olevan melko hyvä.
Tutkimuksen vahvuutena nähdään myös nuorten kouluhyvinvoinnin tarkastelu ja ymmärtäminen useista eri näkökulmista. Tällä tutkimuksella nähdäänkin olevan merkitystä yhteiskunnallisessa kontekstissa, mitä esitetään seuraavaksi tarkemmin. Lopuksi tutkimustuloksista esitetään johtopäätöksiä asettamalla tulokset laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin.