Tutkijan tulee noudattaa tutkimuseettisiä periaatteita ja valintoja koko tutkimusprosessin ajan (Cohen, Manion, & Morrison, 2007). Tämän tutkimuksen eettisiä periaatteita ohjasi hyvän tieteellisen käytännön noudattaminen, mikä toimi lähtökohtana tutkimuksen luotettavuudelle ja uskottavuudelle (Kuula, 2015, 34). Tutkimusetiikan tulee olla läsnä koko tutkimusprosessin ajan (Kuula, 2015, 36). Tutkimusaineiston suhteen eettiset näkökulmat liittyivät aineiston keruuseen,
säilytykseen ja käsittelyyn sekä tutkittavien suojaan. Tutkimuseettiset käytännöt liittyivät myös tutkimusaineiston hankintaan (Kuula, 2015, 25, 60.) Tutkimusaineiston hankinnassa THL:n eettisen toimikunnan lausunnon mukaan vastaajat olivat tarpeeksi vanhoja päättämään osallistumisestaan tutkimukseen.
Kuitenkin kolmen tutkimukseen osallistuneen kunnan opetustoimet vaativat vastaajien vanhemmilta aktiivisen suostumuksen tutkimukseen osallistumiseen (Vainikainen ym., 2015, 5.) Tässä tutkimuksessa tutkimusaineiston tallentaminen, säilytys ja jatkokäyttö tehtiin eettiset periaatteet huomioiden.
Eettisyyteen liittyi myös aineiston käyttöä koskevan tutkimusluvan hakeminen Tampereen yliopiston kasvatustieteen ja kulttuurin tiedekunnasta. Tutkimuksen kyselylomakkeet olivat näkyvissä vain kyseisen tutkimusryhmän jäsenille, jolloin kyselylomakkeet eivät voi päätyä näkyville muualle.
Tutkimuksen luottamuksellisuus perustuu siihen, ettei tutkittavien tietoja tai lupauksia aineiston käyttötavoista käsitellä muuten kuin tutkimuksessa sovitulla tavalla. Tutkittavien yksityisyys varmistettiin tietosuojan avulla. Tutkimustuloksia esittäessä huomioitiin, ettei yksittäisiä oppilaita tai kouluja voi tunnistaa aineistosta. Aineiston säilytykseen ja jatkokäyttöön liittyen tutkimuksen aineisto säilytettiin koko tutkimusprosessin ajan salasanan takana olevassa tiedostossa yliopiston palvelimella, eikä aineistoon päässyt käsiksi muut kuin tutkimusta tekevä henkilö (Kuula, 2015, 25, 64.) Tutkimus julkaistiin Tampereen yliopiston sähköisessä julkaisuarkistossa Trepossa, jolloin tutkimus on näkyvillä avoimesti noudattaen tieteen eettisiä periaatteita.
Ihmistieteiden tutkimuseettiset periaatteet ovat saaneet vaikutteita lääketieteen tutkimusetiikasta. Tähän liittyy hyöty-haitta-arviointi, eli tutkimuksen arvioiminen siltä kannalta, tuottaako se enemmän hyötyä vai haittaa tutkittaville.
Toisaalta hyötyä ja haittaa voi arvioida myös uuden tiedon näkökulmasta, jolloin uutta tietoa verrataan tutkittavan mahdollisiin riskeihin, mutta ihmistieteissä hyötyjen ja haittojen ennakoiminen on varsin vaikeaa (Kuula, 2015, 55–56.) Ihmistieteiden keskeisenä eettisenä periaatteena on ihmisarvon kunnioittaminen (Kuula, 2015, 60). Tämän tutkimuksen tutkimusaiheen valintaan liittyykin eettinen kysymys aiheen tutkimiseen liittyen, jolloin on syytä pohtia kyseisen aiheen tutkimisperusteita. Koulu-uupumus aiheena on melko sensitiivinen, sillä ilmiö liittyy nuorten kokemiin haasteisiin koulunkäyntiä kohtaan ja voi olla lisäksi yhteydessä nuorten kokemiin mielenterveyden ongelmiin, kuten masennukseen
(Salmela-Aro ym., 2009a). Ilmiön sensitiivisyyden vuoksi aihetta tulee lähestyä eettiset periaatteet huomioiden, leimaamatta nuoria, joilla on koulu-uupumusta.
Eettisyys tulee myös huomioida tutkimuskysymyksiä muodostettaessa huolehtimalla, että ne eivät sisällä oletuksia tai ohjaa tutkimuksen kulkua taikka vaikuta tutkimuksen tuloksiin asenteellisesti (Kuula, 2015). Tässä tutkimuksessa tutkimuskysymykset muodostettiin aiemman teorian perusteella.
5 POHDINTA
Tässä tutkimuksessa selvitettiin, miten 9.-luokkalaisten nuorten kokema koulu-uupumus on yhteydessä uneen sekä koettuun terveyteen. Lisäksi tutkittiin, esiintyykö koulu-uupumuksen, unen ja koetun terveyden esiintyvyyden suhteen eroja sukupuolittain tai sosioekonomisen aseman mukaan. Koulu-uupumuksen tutkiminen suhteessa nuoren terveyteen ja hyvinvointiin on tärkeää tässä ikävaiheessa, sillä nuoruusikä nähdään perustana myöhemmälle terveydelle.
Toisaalta myös peruskoulun päättymisvaihe nähdään merkityksellisenä, mutta myös monella tapaa haasteellisena vaiheena. Tutkimusaihetta taustoitti myös tietoisuus koulu-uupumuksen esiintyvyydestä eri tavoin eri sukupuolilla. Sen sijaan sosioekonomisen aseman ja koulu-uupumuksen yhteydestä oli aiemmin ristiriitaista tutkimustietoa. Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat, että sekä nuoren yöunen pituus että univaikeudet, mutta myös koettu terveys olivat yhteydessä koulu-uupumukseen. Seuraavaksi tutkimustuloksia tarkastellaan tarkemmin ja esitetään mahdollisia tekijöitä näiden yhteyksien taustalla.
5.1 Koulu-uupumus ja uni
Ensimmäiseksi tutkittiin, miten nuoren uni on yhteydessä koulu-uupumukseen.
Unen koostuessa kahdesta muuttujasta tutkittiin erikseen yöunen pituuden ja univaikeuksien yhteyttä koulu-uupumukseen. Tulosten perusteella yöunen pituus ja koulu-uupumus olivat kohtalaisesti yhteydessä, jolloin yöunen pituuden kasvaessa koulu-uupumusta koettiin vähemmän. Toisaalta lyhyt yöunen pituus oli yhteydessä suurempaan uupumukseen. Lisäksi univaikeudet ja koulu-uupumus olivat kohtalaisesti yhteydessä, jolloin univaikeuksien lisääntyessä koettiin enemmän koulu-uupumusta ja toisaalta vähemmän univaikeuksia kokevat olivat myös vähemmän koulu-uupuneita. Tutkimushypoteesi (H1) osoittautui oikeaksi tämän aineiston perusteella. Näiden tulosten perusteella
nuoren yöunen määrällä ja koetuilla univaikeuksilla voi olla yhteyttä nuoren koulu-uupumuksen esiintymiseen. Toisaalta tulokset voivat heijastaa tilannetta, jossa koulu-uupumuksesta kärsivä nuori saattaa kokea uupumuksen heijastuvan univaikeuksina ja lyhyenä yöunena.
Tämän tuloksen perusteella nuoren univaikeudet ja yöunen pituus ovat yhteydessä koulu-uupumukseen, mikä tukee aiempia tutkimustuloksia unen ja koulu-uupumuksen yhteydestä (Gerber ym., 2015; Lehto, Kortesoja & Partonen, 2019; Maksniemi ym., 2018; Salmela-Aro, 2008, 239). Tulokset ovat ymmärrettäviä käsittäessä koulu-uupumuksen stressioireyhtymänä, jonka yhtenä oireena on uupumisasteinen väsymys. Koettu stressi vaikuttaakin merkittävästi unen laatuun ja pituuteen (Urrila & Pesonen, 2012). Toisaalta stressi ja riittämättömyyden tunteet saattavat heijastua nukkumiseen myös koettuina univaikeuksina. Voidaankin pohtia, näyttäytyvätkö liian suuret kouluvaatimukset riittämättömänä yöunena?
Unen ja koulu-uupumuksen yhteyttä saattavat selittää erilaiset psykososiaaliset tekijät. Fredriksenin ym., (2004) mukaan psykososiaaliset tekijät sekä nuoren koulumenestys voivat selittää unen määrän heikkenemistä paremmin kuin unen määrä näitä tekijöitä. Tällöin esimerkiksi nuoren kokema masennus saattaa näyttäytyä vähäisenä yöunena ja kehittyä samanaikaisesti koulu-uupumuksen kanssa (Salmela-Aro, ym., 2009a). Erilaisia muutoksia niin nuorten hyvinvoinnissa sekä psykososiaalisissa ja akateemisissakin toiminnoissa tulisi seurata. Koska riittämätön yöuni voi olla yhteydessä masennukseen, heikkoon itsetuntoon ja tämän tutkimuksen tuloksen perusteella myös koulu-uupumukseen, tulisi nuoren hyvinvoinnin heikentymistä ehkäistä ja parantaa nuorten elämänlaatua, terveyttä ja koulumenestystä panostamalla nuoren riittävään yöuneen (Fredriksen ym., 2004.) Nuorten riittävän yöunen takaamiseksi on aiemmin ehdotettu esimerkiksi koulun myöhempiä alkamisaikoja sekä opettajien ja vanhempien tukea (Fredriksen ym., 2004). Aiemmin on havaittu jo 11-vuotiaiden oppilaiden vähäisen yöunen yhteys masennukseen ja itsetunnon laskuun (Fredriksen ym., 2004), mikä tukee nuorten hyvinvoinnin eri ulottuvuuksien tutkimista jo varhaisnuoruudessa. Toisaalta tämä tutkimus ei vastannut siihen, miksi nuorten yöuni jää vähäiseksi tai miksi he kokevat univaikeuksia, jolloin tulosten perusteella ei voida esittää riittäviä ehdotuksia nuorten unen parantamiseksi.
Tämän tutkimuksen tulosten mukaan miltei 10% vastaajista koki lähes päivittäin vaikeuksia päästä uneen tai heräilemistä öisin. Kerran viikossa tai päivittäin univaikeuksia koki vastaajista hieman yli neljännes. Tässä tutkimuksessa univaikeudet määriteltiin nukahtamisvaikeuksina ja heräilynä öisin. Univaikeuksien kokeminen selitti eniten koulu-uupumuksen vaihtelua tutkimusasetelman puitteissa. Univaikeudet voivat heijastaa nuoren kuormittumistilaa, mikä voi liittyä koulu-uupumukseen. Nukahtamisviive voi olla merkki nuoren kuormittumisesta ja stressistä, mikä voi osaltaan selittää univaikeuksien yhteyttä koulu-uupumukseen. WHO:n koululaistutkimuksen mukaan nuoret saattavat kuormittuvat aiempaa enemmän kokiessaan useammin nukahtamisviivettä ja erilaisia stressioireita (Rimpelä, 2010.) Toisaalta kuormittuminen voi olla seurausta liian lyhyestä unen määrästä, mikä saattaa edistää univaikeuksia. Univaikeudet ja vaikeus nukahtaa saattavat siis olla merkki kuormituksesta ja stressistä. Tällöin koulutyöhön liittyvät huolet ja stressi voivat näyttäytyä univaikeuksina, mikä tämän tutkimuksen tulosten perusteella selittää hieman koulu-uupumuksen vaihtelua. Toisaalta nukahtamisviive voi liittyä korkeaan aktivaatiotasoon, jonka vuoksi nuori kokee vaikeuksia nukahtaa.
Esimerkiksi sosiaalisen median käyttö tai raskas liikuntaharrastus voivat tällöin vaikeuttaa unen saantia (Rimpelä, 2010.) Nuorten harrastukset voivat olla vielä myöhään illalla tai he käyttävät aikaa koulutehtäviin. Näin ollen nukahtamis- ja heräämisaika siirtyvät myöhemmäksi, mutta siitä huolimatta nuorten täytyy herätä aikaisin kouluun, jolloin vähäisestä unesta seuraa väsymystä päivällä (Urrila ym., 2012.)
Tulosten perusteella usein univaikeuksia kokevat nuoret ovat myös koulu-uupuneita. Univaikeudet ja riittämätön yöuni saattavat vaikuttaa myös nuoren menestymiseen koulussa. Aiemmin on havaittu kasvava kuilu koulumenestyksessä virkeiden ja kroonisesti väsyneiden oppilaiden välillä.
Koulumenestys kehittyi oppilailla, jotka olivat valppaita ja kärsivät vain joskus unettomuuden oireista, mutta ei kehittynyt juurikaan heillä, jotka kärsivät kroonisesta väsymyksestä (Kronholm ym., 2015.) Nuorten uniongelmiin pitäisi puuttua varhaisessa vaiheessa, sillä nuorten unettomuus ja muut unihäiriöt voivat jatkua aikuisuuteen asti ja näin ollen heikentää pitkän aikaa jaksamista ja päivittäistä hyvinvointia (Urrila & Pesonen, 2012; Dregan & Armstrong, 2010).
Uniongelmat myös heikentävät nuorten hyvinvointia ja ovat yhteydessä koulussa
viihtymiseen (Maksniemi ym., 2018). Nuorten uniongelmien ja väsymyksen kohdalla olisi tärkeä eritellä, mistä uneen liittyvät ongelman johtuvat. Uniongelmia tarkastellessa tulisikin huomioitava nuoren kokonaistilanne ja muut hyvinvoinnin osa-alueet, sillä uniongelmat saattavat johtua esimerkiksi murrosiän kehityshaasteista tai lapsuudessa koetuista traumoista (Urrila ym., 2012.)
Yöunen pituutta tarkastellessa 35.2% vastaajista arvioi nukkuvansa alle 8 tuntia yössä. Tällöin useampi kuin joka kolmas tutkimukseen vastannut nuori nukkuu vähemmän kuin suositukset esittävät. Vaikka tulokset oli kerätty pääkaupunkiseudun 9. -luokkalaisilta nuorilta, tulokset olivat yhdenmukaisia viime vuosien Kouluterveyskyselyjen tulosten kanssa (THL, 2020b). Nuorten myöhäiset nukkumisajat yhdistettyinä aikaisiin kouluaamuihin voivat johtaa riittämättömään yöuneen, mikä voi kroonistuessaan johtaa erilaisiin terveysongelmiin ja koulumenestyksen heikentymiseen, mutta myös uupumukseen (Fredriksen ym., 2004). Jatkossa pitäisikin tutkia, mistä lyhyeksi jääneet yöunet johtuvat. Tämä tutkimus ei kuitenkaan vastannut kysymykseen, mutta voidaan pohtia, heijastaako lyhyt yöunen pituus kiireistä yhteiskuntaa?
Uni ja lepo ovat tärkeimpiä ihmisen hyvinvointiin ja kokonaisvaltaiseen terveyteen vaikuttavia tekijöitä (Ohayon ym., 2017). Riittävän yöunen merkitys onkin erityisen tärkeä nuoruusiän psykososiaalisen ja fyysisen kehityksen näkökulmasta, mutta myös muistin ja oppimisen kannalta (Dewald ym., 2010;
Sallinen, 2013; Urrila ym., 2017). Vähäinen yöuni ja siitä johtuva väsymys on yhteydessä heikkoon koulumenestykseen, sekä koulumenestyksen heikentymiseen verrattuna hyvin ja riittävästi nukkuviin nuoriin (Gradisar ym., 2011; Dewald ym., 2010; Kronholm ym., 2015). Nuorten nukkumistrendit näyttäytyvät arjessa lyhyinä yöunina, kun taas viikonloppuisin nukutaan niin sanottua korvausunta (Gradisar ym., 2011). Tämä ei kuitenkaan riitä korvaamaan arkena saatua vähäistä unta ja voi toimia haasteena koulussa jaksamiselle sekä lisätä myöhempiä terveysriskejä. Jatkuva univaje edistää elimistön kuormitustilaa ja lisää erilaisia terveysriskejä (Rimpelä, 2010.) Riittämättömän yöunen merkitys kouluhyvinvoinnin laskuun on huomioitava (Maksniemi ym., 2018) tiedettäessä pitkittyvän koulu-uupumuksen riskit nuoren terveydelle ja hyvinvoinnille.
Murrosiässä unen määrä vähenee ja kevenee, mutta kehitysvaiheen lisäksi myös sosiaaliset tekijät saattavat vaikuttaa nuorten nukkumistottumuksiin. Eräs ajankohtainen nuorten uneen liittyvä ilmiö on sosiaalinen jetlag, joka saattaa
vaikuttaa nuoren uneen. Tämän tutkimuksen aineisto on vuodelta 2014, jonka jälkeen internetin ja erilaisten sosiaalisten medioiden käyttö ovat läpäisseet nuorten arkea yhä enemmän. Liiallisella internetin ja sosiaalisen median käytöllä on havaittu olevan yhteys koulu-uupumukseen (Salmela-Aro ym., 2016a). Koska digitaalisuus on kuitenkin vahvasti läsnä nuorten elämässä, tulisi sen yhteyttä nuoren koulu-uupumukseen ja uneen tutkia jatkossa, sillä aiemmin on havaittu, että tietynlaisella, pelaamiseen perustuvalla median käytöllä voi olla vaikutuksia uneen ja koulu-uupumukseen jo alakoulussa (Maksniemi ym., 2018).
Toisaalta unen yhteyttä koulu-uupumukseen voisi selittää myös iltapainotteinen rytmi, jonka on aiemmin havaittu olevan yhteydessä työuupumukseen nuorilla aikuisilla (Merikanto ym., 2016). Merikanto ym., (2013) onkin havainnut, että mitä myöhemmin nuoret menevät nukkumaan, sitä heikompaa heidän koulumenestyksensä ja motivaationsa on, minkä lisäksi myöhemmin nukkuvilla havaittiin myös enemmän poissaoloja sekä ylikuormittuneisuutta koulua kohtaan. Tämän tutkimusasetelman puitteissa ei kuitenkaan voitu selvittää tarkemmin unen ja koulu-uupumuksen yhteyden taustalla olevia tekijöitä, mutta aiemman tutkimustiedon valossa saattaa olla, että unen yhteys koulu-uupumukseen liittyy useisiin nuoren terveyden ja kouluhyvinvoinnin ulottuvuuksiin ja heijastaa haasteita usealla eri hyvinvoinnin osa-alueella.
Koska tutkimusaineistoon liittyi katoa, voidaan pohtia, jättivätkö vähemmän nukkuvat nuoret vastaamatta unta koskeviin kysymyksiin. Aiemmin on havaittu, että myöhään valvovilla nuorilla on heikko koulumenestys ja lisäksi muita enemmän poissaoloja, haitallista terveyskäyttäytymistä sekä ylikuormittuneisuuden tunnetta koulua kohtaan (Merikanto ym., 2013). Tämä voi selittää myös koulu-uupumuksen ja yöunen pituuden yhteyttä kertoessaan siitä, että vähän nukkuvat nuoret saattavat voida pahoin usealla muullakin osa-alueella. Tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan tutkittu muita ulottuvuuksia nuoren hyvinvoinnista, mutta tiedettäessä esimerkiksi nuoren unihäiriöiden ja yöunen pituuden liittyvän emotionaalisiin haasteisiin ja käyttäytymisongelmiin (Kortesoja ym., 2020) ymmärretään nuoren unen ja koulu-uupumuksen yhteyden saattavan heijastaa myös useampia muita nuoren hyvinvoinnin ulottuvuuksia.
Aiemmin unen ja koulu-uupumuksen yhteyttä oli tutkittu erityisesti toisen asteen opiskelijoiden näkökulmasta tai työuupumuksen kontekstista. Tämä
tutkimus toi uutta tietoa 9. – luokkalaisten nuorten koulu-uupumuksen ja unen yhteydestä. Kuitenkin aiemmin on havaittu unen ja koulu-uupumuksen yhteys jo 6.- luokkalaisten kohdalla (Maksniemi ym., 2018), mikä tämän tutkimuksen tulosten kanssa vahvistaa toteamusta siitä, että unen ja koulu-uupumuksen yhteyttä tulisi tutkia jatkossa lisää jo peruskoulukontekstissa.
5.2 Koulu-uupumus ja koettu terveys
Toisessa tutkimuskysymyksessä tarkasteltiin, miten nuoren koettu terveys on yhteydessä koulu-uupumukseen. Aiempaa tutkimusta koetun terveyden yhteydestä koulu-uupumukseen peruskoulukontekstissa ei ollut juurikaan tehty.
Tämän tutkimuksen tulosten perusteella koetun terveyden havaittiin olevan yhteydessä koulu-uupumukseen, jolloin mitä heikommaksi nuori terveytensä koki, sitä enemmän hän oli myös koulu-uupunut. Toisaalta mitä paremmaksi nuori koki terveytensä, sitä vähemmän hän oli koulu-uupunut. Tutkimushypoteesi 2 (H2) osoittautui oikeaksi tämän aineiston perusteella. Tämän tuloksen perusteella voidaan ensinnäkin nähdä koetun terveyden mittarin heijastavan nuoren kokonaisvaltaista hyvinvointia, kuten Manderbacka (1995, 12) on todennut. Aiemmin koetun terveyden ja koulu-uupumuksen yhteyttä oli tutkittu varsin vähän peruskoulukontekstissa, mutta tämän tutkimuksen tulokset olivat samansuuntaisia aiemman, lähinnä akateemisen stressin tai työuupumuksen yhteydestä hyvinvointiin ja terveyteen liittyvien tutkimustulosten kanssa (Wiklund ym., 2012; Ystgaard 1997; Melamed ym., 2006).
Toiseksi tuloksen voidaan tulkita ilmentävän koulu-uupumuksen moniulotteisuutta, joka saattaa näyttäytyä myös siinä, millaisena nuori terveydentilansa kokee. Tulosta voidaan pitää huolestuttavana, sillä nuoren koettu terveys nähdään sairastuvuuden ja kuolleisuuden mittarina (Breidablik ym., 2008). Tämän tutkimuksen tulosten perusteella nuoret, joilla on heikko koettu terveys, ovat myös koulu-uupuneita. Tämä saattaa näyttäytyä tilanteena, jossa nuori kokee haasteita monilla hyvinvoinnin ja terveyden alueilla, mikä nähdään riskinä esimerkiksi koulupudokkuudelle ja nuoren nykyiselle, mutta myös tulevaisuuden terveydelle (Karvonen, 1998). Breidablikin ym., (2008) mukaan nuorten koettu terveys heikkeneekin yleisen hyvinvoinnin heikentymisen myötä. Toisaalta nuoren toimintakyky sekä yksilö- ja ympäristötekijät liittyvät
koetun terveyden arviointiin (Vingilis ym., 2002), jolloin koulu-uupuneet nuoret voivat arvioida koettua terveyttään eri tavoin kuin vähemmän tai ei ollenkaan koulu-uupumusta kokevat nuoret.
Koetun terveyden ja koulu-uupumuksen yhteyttä voidaan selittää monin eri tavoin. Koulu-uupunut nuori saattaa kokea voimakasta stressiä sekä paineita ja riittämättömyyden tunteita opiskelua kohtaan, joilla on havaittu olevan merkittävä vaikutus nuoren subjektiiviselle hyvinvoinnille (Ystgaard, 1997; Markkanen ym., 2019). Myös erilaiset koulu-uupumuksen ulottuvuudet saattavat heijastua eri tavoin nuoren terveydentilaan ja näin ollen vaikuttaa siihen, millaiseksi nuori koetun terveytensä arvioi. Esimerkiksi uupumisasteinen väsymys voi näyttäytyä somaattisina oireina, kun taas kyynisyys ja riittämättömyyden tunteet voivat liittyä masennukseen (Salmela-Aro, 2008, 239.) Tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan tutkittu koulu-uupumusta dimensioittain vaan keskityttiin koulu-uupumukseen yleisenä uupumistilana.
Aiemman tutkimuksen perusteella nuorten väliset erot koetussa terveydessä näyttäytyvät koulumenestyksen perusteella (Karvonen & Koivusilta, 2010). Koska koulu-uupumusta saattaa esiintyä enemmän heikommin koulussa menestyvillä nuorilla, (Salmela-Aro ym., 2008a; Kiuru ym., 2008; Salmela-Aro ym., 2009b) saattaa olla, että koetun terveyden yhteys koulu-uupumukseen liittyy tilanteeseen, jossa heikosti koulussa menestynyt nuori on altis sekä koulu-uupumukselle että terveyden ja hyvinvoinnin haasteille. Toisaalta on huomioitava, että suuri osa tutkimukseen vastanneista koki terveytensä hyväksi.
Pieni osa vastanneista oli kuitenkin sekä koulu-uupunut että koki terveytensä heikoksi. Tämä heijastaa aiempaa tutkimusta nuorten kouluhyvinvoinnin ja terveyden polarisoitumisesta, jolloin osalle nuorista kasaantuu haasteita niin hyvinvoinnin, terveyden kuin koulunkin suhteen (Salmela-Aro & Tuominen-Soini, 2013).
Kaiken kaikkiaan tutkimustulos nuorten koetun terveyden yhteydestä koulu-uupumukseen on monella tapaa huolestuttava. Nuoruuden terveys on perusta aikuisuuden terveydelle, jolloin tutkimustulokset siitä, että jo peruskoulun 9. – luokkalaiset uupuvat ja kokevat samalla terveytensä heikoksi ovat huolestuttavia.
Nuorten terveyden tiedetään olevan yhteydessä koulutusvalintoihin luoden terveyseroja jo varhain nuoruudessa (Dobewall ym., 2019). Lisäksi tiedettäessä pitkittyneen työuupumuksen riskit erilaisille sairauksille, voidaan
koulu-uupumustilan jatkumista pitää huolestuttavana nuoren terveydentilan kannalta.
Kouluun liittyvät haasteet voivatkin liittyä heikompaan koettuun terveyteen vielä aikuisuudessakin (Lavikainen ym., 2006). Toisaalta tutkimuksen tulosten perusteella 83.7% eli suurin osa vastaajista arvioi koetun terveytensä melko hyväksi tai erittäin hyväksi, mikä heijastaa myös aiempaa tutkimusta (Luopa ym., 2014, 30). Tätä tutkimustulosta voidaan pitää positiivisena tuloksena suomalaisten 9. – luokkalaisten terveydestä. Kuitenkin noin 3% vastaajista arvioi koetun terveytensä melko huonoksi tai erittäin huonoksi, mikä tarkoitti noin 250 nuorta aineistosta.
Nuorten koettua terveyttä vahvistavat tekijät voivat ehkäistä myös koulu-uupumuksen kehittymistä. Psykososiaalisella kouluympäristöllä, eli vertaissuhteilla, vanhemmilta saadulla tuella ja nuoren koulutustavoitteilla on merkitystä nuoren koettuun terveyteen (Markkanen ym., 2019). Myös stressin ja akateemisten paineiden vähentäminen voisi näyttäytyä parempana koettuna terveytenä ja vähäisempänä koulu-uupumuksena (Ystgaard, 1997; Wiklund ym., 2012). Hyvä terveys onkin tärkeä voimavara kohdatessa erilaisia haasteita myös koulussa (Markkanen ym., 2019). Koska koettu terveys mittaa nuoren kokemuksia, se saattaa heijastaa melko hyvin sosiaalista ulottuvuutta ja ajankohtaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä (Karvonen, 1998, 70). Näin ollen kokemus heikosta koetusta terveydestä voi liittyä useisiin ilmiöihin, joita tässä tutkimuksessa ei tutkittu. Esimerkiksi koulu-uupumukseen liittyvä kiinnittyminen kouluun sekä opettajalta saatu tuki voivat ennustaa parempaa koettua terveyttä tytöillä (Markkanen ym., 2019). Toisaalta sitä, heijastavatko tämän tutkimuksen tulokset koetusta terveydestä koulu-uupumusta vai toisinpäin, täytyy kuitenkin tutkia jatkossa lisää. Koetun terveyden tiedetään vaihtelevan nuoren sosioekonomisen aseman mukaan (Bauldry ym., 2012; Sokol ym., 2017; Wade
& Vingilis, 1999; Piko & Keresztes, 2007; Välimaa, 2000), joten jatkossa olisi syytä tutkia myös näiden ilmiöiden välistä yhteyttä.
5.3 Koulu-uupumuksen sukupuolierot
Kolmannessa tutkimuskysymyksessä tutkittiin, selittääkö oppilaan sukupuoli koulu-uupumuksen vaihtelua. Aiemman tutkimuksen mukaisesti tässäkin tutkimuksessa tytöillä havaittiin esiintyvän vähän enemmän koulu-uupumusta
kuin pojilla, mutta tämän tutkimuksen tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä.
Kolmas tutkimushypoteesi (H3) ei tältä osin saanut vahvistusta. Sukupuolten välisiä eroja koulu-uupumuksen esiintyvyydessä kuitenkin havaittiin, mutta ne olivat erittäin pieniä ja voivat selittyä useilla eri tekijöillä, joita tässä tutkimuksessa ei tutkittu.
Aiemmissa tutkimuksissa koulu-uupumusta on havaittu enemmän tytöillä kuin pojilla huolimatta tyttöjen paremmasta koulumenestyksestä (Salmela-Aro &
Näätänen, 2005, 18; Salmela-Aro & Tynkkynen, 2012; Walburg, 2014). Tämän tutkimuksen tulosta saattaa selittää koulu-uupumuksen mitattavuus yleisenä uupumistilana sen sijaan, että koulu-uupumusta olisi tutkittu eri dimensioittain eli tarkasteltu sukupuolieroja koulu-uupumusoireiden esiintyvyydessä. Esimerkiksi Salmela-Aro & Näätänen (2005, 66–67) ovat havainneet tyttöjen kokevan enemmän uupumisasteista väsymystä ja riittämättömyyden tunteita ja Salmela-Aro (2008, 236) on esittänyt tytöillä esiintyvän poikia useammin kaikkia koulu-uupumuksen oireita. Tässä tutkimuksessa koulu-uupumusta kuitenkin tutkittiin yleisenä uupumistilana, joten koulu-uupumuksen eri oireita ei eroteltu.
Vaikka tämän tutkimuksen tuloksissa koulu-uupumuksessa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä sukupuolieroja, tytöillä esiintyi silti poikia hieman enemmän koulu-uupumusta. Koulu-uupumuksen esiintyvyydessä on aiemmin havaittu selkeitä sukupuolieroja, joita ei kuitenkaan havaittu tässä tutkimuksessa.
Koulu-uupumuksen sukupuolieroja on aiemmin tutkittu lukiolaiskontekstissa.
Tällöin havaittiin tyttöjen kokevan kovaa painetta menestymisestä, jolloin hyviä arvosanoja saatetaan tavoitella uupumisenkin kustannuksella. Sen sijaan lukioon siirtyneillä pojilla havaittiin kasvavaa kyynisyyttä, mikä vähentää kiinnostusta koulua kohtaan ja edistää koulu-uupumusta (Salmela-Aro ym., 2008c.)
Aiemmin on havaittu tyttöjen olevan enemmän kuormittuneempia koulusta ja kokevansa enemmän riittämättömyyttä kuin opinnoissaan poikiin verrattuna (Merikanto ym., 2013). Tytöt voivat olla tunnollisempia ja kokea enemmän ahdistuneisuutta ja paineita ja stressiä. Myös globaalilla tasolla WHO:n tutkimuksessa on havaittu 15-vuotiaiden tyttöjen kokevan poikia enemmän koulupaineita (Currie ym., 2012, 53–56). Erilaiset menestymisen paineet ja riittämättömyyden kokemukset saattavat siis edesauttaa koulu-uupumuksen kehittymistä tytöillä, kun taas pojilla kyyninen asenne ja välinpitämättömyys koulua kohtaan voivat johtaa uupumukseen. Tytöt myös voivat kokea poikia
useammin itsetuntonsa olevan riippuvainen koulumenestyksestä, mikä saattaa lisätä koulu-uupumuksen oireita (Herrman, Koeppen & Kessels, 2019).
Toisaalta sukupuolierot voivat osaltaan selittyä erilaisilla reagointitavoilla opintoihin liittyvissä saavutustilanteissa. Tytöt saattavat olla poikia alttiimpia sisäiselle ahdistuneisuudelle kohdatessaan epäonnistumisia huolimatta hyvästä koulumenestyksestä (Pomerantz, Altermatt & Saxon, 2002.) Toisaalta saattaa olla, että pojat reagoivat eri tavoin epäonnistumisiin ja stressiin esimerkiksi ongelmakäyttäytymisellä, kun taas tytöt saattavat kääntyä sisäänpäin ja ahdistua.
Nämä reagointitavat voivat liittyä sukupuoleen liittyviin odotuksiin ja stereotypioihin, jotka sallivat eri sukupuolilta erilaista käytöstä (Pomerantz ym., 2002). Koulu-uupumuksen sukupuolierot voivatkin osaltaan liittyä yhteiskunnan asettamille odotuksille eri sukupuolia kohtaan (Salmela-Aro & Tynkkynen, 2012).
Tytöiltä ja pojilta saatetaan vaatia ja odottaa erilaista käytöstä ja toimintaa.
Toisaalta tyttöjen korkeampi koulu-uupumus saattaisi osittain myös selittyä tyttöjen vähemmällä unella (Kortesoja ym., 2020), mikä vaikuttaisi edelleen päiväväsymyksenä ja edistäisi koulu-uupumukselle tyypillistä väsymystilaa ja riittämättömyyden tunteita (Salmela-Aro & Näätänen, 2005). Sukupuolieroihin saattaa liittyä myös nuoren vertaisryhmän vaikutus. Tyttöjen vertaisryhmissä on havaittu enemmän uupumusta kuin poikien ryhmissä ja koulu-uupumuksen ollessa ryhmäilmiö, vertaisryhmät muotoutuvat samankaltaisiksi ja ryhmässä esiintyvä uupumus tarttuu (Kiuru ym., 2008.)
Koulu-uupumusta käsitteleviin kysymyksiin vastanneista 9.6% katsottiin olevan hyvin koulu-uupuneita vastatessaan kaikkiin koulu-uupumusta käsitteleviin kysymyksiin ”melko samaa mieltä” tai ”täysin samaa mieltä”. Tulos oli melko yhdenmukainen aiemman tutkimuksen kanssa, jossa noin 10% nuorista esitetään olevan hyvin koulu-uupuneita (Salmela-Aro & Näätänen, 2005, 18).
Koulu-uupumuksen pitkittyminen voi pahimmillaan johtaa koulupudokkuuteen ja syrjäytymiseen (Salmela-Aro & Tuominen-Soini, 2013, 249). Nuorten terveyden ja hyvinvoinnin polarisoitumisessa syrjäytymiseen liittyvät riskit, kuten matala koulutus, liitetään usein miessukupuoleen. Sen sijaan naissukupuoleen liittyy riskejä mielenterveyden haasteiden näkökulmasta (Karvonen & Koivusilta, 2010).
Nuorten syrjäytymisen yksilölliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset ovat merkittävät niin inhimillisestä kuin taloudellisestakin näkökulmasta (Aalberg &
Siimes, 2007, 137–141). Kuten koulu-uupumuksen ehkäisyssä, myös
syrjäytymisen ehkäisyssä tulisi panostaa varhaiseen puuttumiseen. Kaiken kaikkiaan voi olla, että koulu-uupumukseen johtavat polut saattavat olla eri
syrjäytymisen ehkäisyssä tulisi panostaa varhaiseen puuttumiseen. Kaiken kaikkiaan voi olla, että koulu-uupumukseen johtavat polut saattavat olla eri