Tutkimuksen kiinnittyminen yhteiskuntatieteelliseen ympäristötutkimukseen

Ympäristöongelmien liittyminen yhteiskunnan ja luonnon keskinäiseen suhteeseen on merkinnyt sitä, että niihin sisältyy sekä luonnontieteellinen että yhteiskuntatieteellinen ulottuvuus. Yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen merkittävyys perustuu ympäristöongelmien yhteiskunnalliseen luonteeseen: ympäristöongelmien tunnistaminen ja määrittely tapahtuvat yhteiskunnallisten prosessien seurauksena, ja ongelmien ratkaiseminen vaatii yhteiskunnallisia toimia. (Massa 1990; Rannikko 1994, 19-20; Jokinen ym. 1995, 7-8; Väliverronen 1996, 38-40, 130; Haila 2001c, 261.) Yhteiskunnallisen ympäristötutkimuksen syntymisen taustalla on muutos yleisessä käsityksessä ihmisen ja luonnon suhteesta, mikä tapahtui 1960-luvulla alkunsa saaneen ympäristöherätyksen myötä.

Kun teollisen kehityksen aiheuttamat muutokset ja vaarat ihmisten elinympäristössä alkoivat lisääntyvässä määrin herättää ihmisissä huolta, luonto alettiin käsittää 'ympäristöksi', joka ei ole vain koskematonta, ihmistoiminnan ulkopuolista luontoympäristöä, vaan jotakin, jota ihmiset sekä puheessaan määrittelevät että toiminnallaan jatkuvasti muokkaavat. Luonnon ja ihmisen suhdetta koskevista kysymyksistä tuli näin vahvasti yhteiskunnallisia ja poliittisia. (Väliverronen 1994b, 48; ks.

myös Eder 1990; Haila & Levins 1992, 151-152; Macnaghten & Urry 1998, 30-31.) Sama tiedonintressi yhdistää tutkimukseni sekä liiketaloustieteellisen että laajemmin yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen piirissä käytyyn keskusteluun yritysten ja ympäristönsuojelijoiden välisestä ristiriitaisesta suhteesta, ja sen päätavoitteena on tuoda lisäselitystä ja –ymmärrystä osapuolten välisiin ristiriitoihin. Tämän päätehtävän lisäksi tutkimukseni tuottaa mielenkiintoista uutta tietoa myös varsinaista tutkimuskohdettaan laajemmin. Analyysistä voidaan tehdä joitakin kiinnostavia päätelmiä yritysten vihertymisen (ajan kuluessa tapahtunut ympäristöasioiden vahvempi huomioonotto) kielellisestä rakentumisesta. Tähän asti yritysten ympäristö- ja yhteiskuntavastuun tutkimusta on hallinnut lähestymistapa, jossa tutkijan huomio kiinnittyy yritysten käytännön tason toimintaan sekä ajattelutapoihin kielellisten käytäntöjen ja argumentaatiorakenteiden yksityiskohtaisen analyysin jäädessä vähäiselle huomiolle.

Esimerkiksi kaikki suurimmat suomalaiset metsäteollisuusyritykset ovat olleet sellaisten

tutkimusasetelmien kohteena, joissa yritysten edustajien mielipiteitä ja näkemyksiä sekä käytännön toimenpiteitä tutkimalla pyritään tekemään päätelmiä yritysten toiminta- ja ajattelutavoissa tapahtuneista muutoksista koskien ekologista tai laajempaa yhteiskunnallista vastuuta (esim. Halme 1997a; Leskinen 1998; Mäntylä 1999; Lahti-Nuuttila 2000; Rytteri 2002; Kuisma 2004.)

Ympäristötutkimusta yrityksissä on usein hankaloittanut tutkittavien pyrkimys saada asiat näyttämään yleisön silmissä paremmilta ja hyväksyttävämmiltä kuin ne "todellisuudessa"

ovat. Tästä johtuen esimerkiksi 1980-luvun lopulta alkaen yrityksissä tapahtuneista ympäristökäyttäytymisen parannuksista puhuttaessa on tapana ottaa varauksellinen kanta muutoksen ulottumiseen yritysten luontosuhdetta koskeviin arvoihin. Yritysten sanotaan usein muuttuneen ympäristöarvojen puolustajiksi 'ainakin puheen tasolla' (Kallio 2004, 283), mikä jättää auki kysymyksen siitä kuinka suuressa määrin tehdyissä muutoksissa on aidon luonnosta välittämisen sijasta kyse pyrkimyksestä saada asiat näyttämään hyviltä ja hyväksyttäviltä. Kysymykseen, onko tehtyjen ympäristöparannusten taustalla perustavan-laatuisia arvomuutoksia yritysjohtajien keskuudessa, on useimmiten suhtauduttu vähintään-kin epäillen. Esimerkiksi Lovio (1995) on perustellut epäilystään vetoamalla asenne-tutkimuksiin, joiden mukaan Suomen väestö on keskimäärin selvästi ympäristö-myönteisemmin asennoitunutta kuin yritysjohtajat. Arvomuutosten sijasta yritysten toiminta- ja ajattelutavoissa tapahtuneiden muutosten syynä on nähty ennen kaikkea

"ulkoiset pakot", joista merkittävimpiä ovat olleet lainsäädäntö ja markkinavoimat.¹

Tässä työssä huomio kiinnitetään esitettyjen väitteiden vähemmän näkyviin ja usein tiedostamattomiin perusoletuksiin sekä kielen käytön moniaineksisuuteen, jolloin päästään käsiksi yllämainittuun "ainakin puheen tasolla" tapahtuneiden muutosten analyyttiseen ja systemaattiseen tarkasteluun ilman tarvetta arvioida niiden vastaavuutta ulkopuolisessa

1 Kysymys arvojen ja toiminnan suhteesta on ympäristötutkimuksen piirissä ylipäätään ongelmallinen, sillä vahvatkaan ympäristönsuojelua tukevat arvot eivät läheskään aina toteudu käytännön ympäristönsuojelutoimina (Uusitalo 1986b; 1991). Tämä on johtanut tutkijoita osin luopumaan pyrkimyksistä etsiä ympäristönsuojelun oikeuttamisen perusteita arvojen muutosten pohjalta (Järvelä & Wilenius 1996, 140).

todellisuudessa tapahtuviin tekoihin. Kielen käytön tasolla yritysten vihertymisestä on tehty vain vähän systemaattista tutkimusta.

Entä mikä on tämän tutkimuksen suhde ympäristöpoliittisiin tutkimuksiin? Työni tutkimusasetelma on poliittisesti virittynyt, sillä tarkastelun kohteena on ympäristönsuojelua koskeva keskustelu, jota ovat käyneet kaksi ristiriitaisia etuja ja tavoitteita omaavaa yhteiskunnallista toimijaa. Laine ja Jokinen (2001) ovat määritelleet politisoitumisen ympäristökysymysten yhteydessä "ympäristöön liittyvien ristiriitaisten vaatimusten esiintymiseksi, jonka seurauksena vakiintuneet toimintatavat (tai ennakoidut tapahtumakulut) kyseenalaistuvat ja toimijat jakautuvat ”ystäviin” ja ”vihollisiin”." (s. 56.) Ympäristönsuojelijoiden yhtenä tavoitteena on nimenomaan ollut politisoida sellaisia asioita, jotka muuten saattaisivat jäädä ilman huomiota eli synnyttää eräänlaista muutosvoimaa suuren yleisön joukossa. Poliittisuuden näkökulmasta tälle tutkimukselle rakentuu mielenkiintoinen tehtävä: voidaanko osapuolten käymässä keskustelussa havaita voimakkaampia ja heikompia politisoitumisen jaksoja ja miten politisoituminen ilmenee kielenkäytön tasolla? Millaisia määritelmiä ympäristönsuojelusta synnytetään tai tuotetaan vahvempina politisoitumisen jaksoina, millaisia heikompina jaksoina?

Ympäristökonfliktien tutkimuksesta voidaan erottaa omaksi alalajikseen sellaiset tutkimukset, joiden tavoitteena on ollut lisätä ymmärrystä 1960-luvun lopulta alkunsa saaneesta yhteiskunnallisesta ympäristöliikkeestä ja ympäristöaktivismista (esim. Lowe &

Goyder 1983; McCormick 1989; Järvikoski 1991; Eyerman & Jamison 1991; Lehtinen &

Rannikko 1994; Rannikko 1994; 1995). Etenkin varhaisempi ympäristökiistojen ja – konfliktien tutkimus on ollut painottunutta ympäristönsuojelua ajavien kansalaisten asenteiden ja toiminnan tarkasteluun (Rannikko 1994). Tämän voi katsoa johtuvan ainakin osittain yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen yleisestä kehityksestä.

Yhteiskunnallisen ympäristötutkimuksen nousu ajoittuu 1960-80 luvuille, jolloin ympäristöongelmat ja niiden yhteiskunnallisen luonteen tiedostaminen lisääntyivät merkittävästi. Ympäristötutkimuksen alkutaipaleella keskeisiksi tutkimusaloiksi muodostuivat muun muassa ympäristöasenteet ja –arvot sekä ympäristöaktivismi (Buttel 1987; Massa 1991; Rannikko 1991; Jokinen ym. 1995, 10-11). Tässä tutkimuksessa

ympäristöliikkeen ja –aktivismin tutkimus on sivuroolissa, sillä tutkimusasetelmassa tarkastellaan ympäristökeskustelua ja sen kulkua ennen kaikkea yritysmaailman ja ympäristönsuojelijoiden kielenkäytössä tapahtuvien tekojen ja vaihtelun kautta.