Terve luonto suomalaisille

Tässä alaluvussa tarkastelun kohteeksi otetaan Enson henkilöstölehdessä vuosina 1985 ja 1988 julkaistut seuraavat kaksi muutoskirjoitusta:

Enso 1985b: Lisää vastustuskykyä tehokkaalla metsänhoidolla (M) Enso 1988: Vastuumme ympäristöstä (M)

Vaikka tämän luvun kirjoitusten näkökulma ympäristönsuojeluun on edellä käsiteltyyn puolustuskirjoitukseen nähden hyvin erilainen, kirjoitukset jakavat

argumentaatio-perustansa suhteen jotakin yhteistä. Tämä jokin samalla erottaa nämä kirjoitukset muista primääriaineistoon kuuluvista Enson muutoskirjoituksista.

Enso 1985b -kirjoitus käsittelee sen tuottamishetkellä ajankohtaista kysymystä ilman happamoitumisen aiheuttamista metsätuhoista. Suomalaista metsätuhokeskustelua tutkineen Väliverrosen (1996, 23-37) mukaan laaja julkinen keskustelu Keski-Euroopan metsätuhoista käynnistyi varsinaisesti Der Spiegel -lehden kansikuvajutusta 'Metsä kuolee' marraskuussa 1981. Metsävaurioita havaittiin monissa Länsi-Euroopan maissa, mutta kiihkeää keskustelua metsätuhoista käytiin erityisesti ympäristötietoisuuden nousun kokeneessa Saksassa 1980-luvun alussa. Suomessa kiivas julkinen keskustelu metsätuhoista käynnistyi Keski-Eurooppaa myöhemmin vasta 1980-luvun jälkimmäisellä puoliskolla.

Enso 1985b -kirjoituksessa metsätuhot nähdään teollisuuden kannalta haitallisina, koska ne uhkaavat sen raaka-ainevaroja, ja kirjoituksessa pohditaankin keinoja tämän ongelman ratkaisemiseksi. Tässä kirjoituksessa ympäristönsuojelullinen tavoite on siis yhden-mukainen yrityksen liiketoiminnallisen tavoitteen kanssa.

Ympäristöasioita koskeva kirjoittelu lisääntyi Enson henkilöstölehdessä selvästi vuonna 1988. Tuona vuonna julkaistiin useita kirjoituksia, joissa kerrottiin yrityksessä tapahtuvista suojelutoimenpiteistä, kuten esimerkiksi metsien hoitoperiaatteiden uudistamisesta, metsätuhojen seurannasta ja yksittäisten tehtaiden ympäristöinvestoinneista (Rytteri 2002).

Tämän tutkimuksen primääriaineistoon kuuluva Enso 1988 -kirjoitus perustuu Enson Varkauden tehtaiden ympäristönsuojelupäällikön esitelmään tehtaiden henkilöstön ansiomerkkijuhlassa marraskuussa 1988. Kirjoitus poikkeaa tutkimusaineistoon kuuluvasta muusta Enson ympäristöpuheesta siinä, että se on juhlayleisölle kohdistettu 'juhlapuhe', joka käsittelee ympäristönsuojelua hyvin laajasti sekä Varkauden tehtaiden ympäristökäytäntöjen että paikallisyhteisön, suomalaisten ja jopa ihmiskunnan hyvinvoinnin kannalta. Kirjoituksen keskeisenä teemana on ympäristönsuojelun tärkeyden korostaminen nyt ja tulevaisuudessa. Pitkää ja monitasoistaEnso 1988 -kirjoitusta luetaan alla erityisesti siitä näkökulmasta, millaiseksi teollisuus -subjekti tuotetaan kirjoituksen kuvaamassa todellisuudessa. Näin ollen ne kohdat kirjoituksesta, joissa vakuutellaan

esimerkiksi ympäristönsuojelun tärkeyttä jokaisen ihmisen tekemissä valinnoissa, jäävät tehtävässä analyysissä vähemmälle huomiolle.

Molemmat yllä mainitut muutoskirjoitukset rakentavat tarinaa, jossa yhteiskunta ja erityisesti sen kansantalousjärjestelmä (lähettäjä) antaa metsäteollisuudelle (subjekti) velvoitteen tavoitella puhtaampaa ja terveempää luontoa (objekti) ympäristön epäpuhtauksia vähentämällä, ja tämän tehtävän suorittamisen kautta tuottaa hyvinvointia kaikille suomalaisille (vastaanottaja). Vuoden 1985 muutoskirjoituksessa tuotettu hyvinvointi on luonteeltaan taloudellista kun taas vuoden 1988 kirjoituksessa se pitää sisällään myös laajempaa elämänlaatuun perustuvaa hyvinvointia, kuten esimerkiksi "hyvät ihmissuhteet ja mielekäs työ". Yhtä osaa kansalaisten laajempaa hyvinvointia ja tarpeita edustaa vuoden 1988 kirjoituksessa ympäristönsuojelu. Talousdiskurssiin nojaten subjekti tuotetaan molemmissa muutoskirjoituksissa velvollisuudentuntoisena ja yhteisesti sovittuja päätöksiä tottelevana (epäitsenäisenä) toimijana, ja tositiedon diskurssin kautta oikeaan asiantuntijatietoon nojautuvana eksperttinä.

4.8 Ilman epäpuhtauksien aiheuttamat metsätuhot Keski-Euroopassa ovat herättäneet huolestumista myös meillä Suomessa. Onko kehityksen suunta täällä sama kuin siellä, ja mitä voidaan tehdä tärkeimmän kotimaisen raaka-aineen tulevaisuuden turvaamiseksi?

Suomihan elää metsästä. ... Kaikki asiantuntijat pitävät päästöjen vähentämistä ainoana todellisena keinona pitkällä aikavälillä. ...Asiantuntijat uskovat yleisesti, että metsien vastustuskykyä voidaan ja pitää lisätä metsänhoidollisin keinoin. (Talousdiskurssi) (Tositiedon diskurssi) (Enso 1985b)

4.9 Suomalaisen hyvinvointi on karttunut huimasti viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Bruttokansantuote on yli kolminkertaistunut. Talouskasvu johtuu teollisuus-tuotannon kasvusta ja monipuolistumisesta sekä maa- ja metsätalouden tehostumisesta.

Hyvinvoinnin rakentamisessa on tarvittu luontoa. Ympäristöä on jouduttu muuttamaan ja rasittamaan, paikoin kovinkin ottein. ...Korkean elintason oloissa katseet kääntyvät sosiaaliseen ympäristöön sekä työympäristöön. ... Ihmisten tarpeet eivät kuitenkaan vähene. Suomalaiset ovat kansa, jolle ympäristökysymykset ovat erityisen tärkeitä. ...

Vasta julkistetun "Valtioneuvoston periaatepäätöksen vesiensuojelun tavoiteohjelmasta vuoteen 1995" mukaan vesistökuormitusta tulee edelleen voimakkaasti vähentää. ...

Ympäristön kuormittajan tehtävänä on löytää taloudellisesti järkevät keinot, joilla yhteisesti viranomaisten kanssa sovitut tavoitteet saavutetaan. ... Ainoastaan tiedon ja säästävän teknologian sekä kansainvälisen yhteisymmärryksen avulla haitat pystytään ehkäisemään ennalta. (Talousdiskurssi) (Tositiedon diskurssi) (Enso 1988)

Oikean tiedon hallussapitoon perustuva asiantuntemus ei rakennu täysin samanlaiseksi subjektin ominaisuudeksi kuin Enso 1985a -puolustuskirjoituksessa. Kirjoituksissa ei pyritä

todistelemaan jonkun tahon omaaman tiedon oikeellisuutta suhtessa teollisuuden tietämykseen. Selitys todistelun puuttumisesta löytyy tarinan vastustajasta. Kummassakaan kirjoituksessa vastustajana ei esiinny taho, joka haastaisi subjektin asiantuntemusta. Sen sijaan molemmissa kirjoituksissa metsäteollisuus itse esiintyy myös tarinallisen vastustajan asemassa, olkoonkin että se ei miehitä tuota asemaa yksin. Vastustajaksi rakentuu kirjoituksissa metsäteollisuutta yleisempi taho: saastuttajat, joihin kuuluvat niin teollisuus, energiantuotanto, maatalous, asutus kuin liikennekin. Vuoden 1985 muutoskirjoituksessa saastuttajien ympäristölle aiheuttamia haittoja kuvattaessa puhutaan kirjoituksen käsittelemän aiheen mukaisesti happosateista kun taas vuoden 1988 juhlapuheessa ympäristöhaittoja käsitellään puheen tuottamistilanteelle ominaisesti happosateita laajemmin:

4.10 Metsäkuolemia on todettu jo Ruotsissa ja happamoituneita järviä on Etelä-Suomessakin. ... Vuosikymmenen pahimmaksi ympäristöongelmaksi sanottu hapan laskeuma sisältää Suomessa rikkiyhdisteitä noin 2/3 ja typpiyhdisteitä 1/3. Eniten ilmaan saastuttavat teollisuus ja energiantuotanto sekä yhä enemmän myös liikenne. Kemiallisen metsäteollisuuden osuus maan kaikista rikkipäästöistä oli 14 % v. 1983. ... Hapan laskeuma on siis kansainvälinen ongelma, jonka ratkaisemiseksi yhteiset toimet ovat välttämättömät. (Enso 1985b)

4.11 Vesistöjen tilan parantuminen on johtunut pääosin teollisuuden ja asutuksen jätevesikuormituksen vähenemisestä. Suomen metsäteollisuuden jätevesikuormitus on pienentynyt viidentoista vuoden aikana noin kolmasosaan ... Kuitenkin ympäristön happamoituminen on Suomessa mitä vakavin huolenaihe. ... Ilman epäpuhtaudet ovat jo nyt aiheuttaneet järviemme happamoitumista sekä metsävaurioita ... Epäpuhtauksia ilmaan tulee lämmityksestä ja energian tuotannosta sekä teollisuudesta ja liikenteestä. ...

Varkauden tehtaiden merkitys ympäristön kuormittajana kaupungissamme on edelleen keskeinen vaikkakin tehtaittemme ympäristön kokonaiskuormitus on tuotannon kasvusta huolimatta pienentynyt merkittävästi. (Enso 1988)

Molemmissa kirjoituksissa puhe vastustajasta saa paljon tilaa, mutta sen ominaisuudet ja

"persoonallisuus" jäävät kuitenkin hyvin ohuiksi. Tämä on ymmärrettävää, sillä vastustaja hahmottuu niin laajaksi, että henkilöityneenä tahona se kattaa periaatteessa kaikki kansalaiset. Vastustajaa koskeva puhe synnyttää kuvaa tahosta, jonka toiminta ja siitä aiheutuvat seuraukset ovat luonnollisia ja jopa väistämättä aiheutuneita. Kaikki ovat eräällä tavalla syyllisiä luontoympäristön likaantumiseen, jota metsäteollisuus tarinan sankari-tahona pyrkii vähentämään.

Kun edellisen luvun puolustavassa puheessa subjektin kyky voittaa vastustaja perustui vahvasti paremmuuteen tiedollisessa pätevyydessä ja sitä kautta totuuden hallussapitoon, muutoskirjoituksissa vastustajan voittamiseen tarvittava subjektin asiantuntemus ja velvollisuudentunto suuntautuu ympäristönsuojelua koskevien käytöntöjen parantamiseen.

Tarinan apuobjektiksi hahmottuvat siis toimenpiteet ympäristön tilan parantamiseksi (ympäristötyö) eikä totuus ympäristön tilasta, kuten puolustuskirjoituksessa.

Subjektia auttavat puolustuskirjoituksen tapaan tutkimus ja teknologia, jotka vahvistavat subjektin asiantuntemusta ja kykyä saavuttaa arvo-objekti. Niiden lisäksi auttajina esiintyvät myös eri asiantuntijat, viranomaiset ja kansainvälinen yhteisö. Erityisesti vuoden 1988 juhlapuheessa, jossa ympäristökysymyksiä käsitellään laajana kaikkia kansalaisia koskettavana ongelmana, subjektin kompetenssi rakentuu vahvasti sen kyvystä noudattaa sille viranomaisten taholta asetettuja ohjearvoja ja päästörajoituksia.

4.12 Maamme hallitus on teettämässä laajaa happamoitumistutkimusta 5-vuotisprojektina...

Metsäntutkimuslaitoksella on käynnissä laaja ILME-projekti jne. ... Hapan laskeuma on siis kansainvälinen ongelma, jonka ratkaisemiseksi yhteiset toimet ovat välttämättömät.

Monet Euroopan maat, Suomi mukaanlukien, ovat sitoutuneet vähentämään rikkipäästöjään 30 prosentilla vuoteen 1993 mennessä, näin myös Neuvostoliitto. ...

Asiantuntijoiden mukaan happaman laskeuman vaikutuksista on saatu viitteitä mm.

pääkaupunkiseudulla ja Kaakkois-Suomessa sekä paikallisesti tehtaiden ja kaupunkien ympäristöissä.... Hän, kuten muutkaan asiantuntijat, ei vähättele ongelmaa, vaan pitää tärkeänä riittävien varojen osoittamista tutkimukseen, että spekuloinnin sijasta saataisiin tutkimustietoa. (Enso 1985b)

4.13 Tämä vaatii metsäteollisuudelta kiireellistä ja perusteellista tutkimustyötä... Suomi on osallistunut aktiivisesti kansainvälisien meriympäristön suojelua koskevien sopimusten valmisteluihin. ... Parhaillaan on valmistelun alla Ruotsin ja Suomen teollisuusjätevesiä koskevat suositukset. ... Uuden kattilalaitoksen myötä 1990 Varkauden ilman laatu entisestään paranee. Vanhanaikaisten savukaasujen puhdistuslaitteiden tilalle tulee nykyilmansuojelutekniikka. ... Ympäristölainsäädäntö ja ympäristöhallinto on osa muuta yhteiskunnallista päätöksentekoa. Niillä tuetaan ympäristönsuojelua... (Enso 1988)

Kertomuksellisena kokonaismerkityksenä yllä kuvattu tarinan kulku voidaan esittää seuraavanlaisena aktanttimallina:

Kuva 8. Enso 1985b- ja Enso 1988 -kirjoitusten sisältämä aktanttitarina.

Olen yllä käsitellyt Enson henkilöstölehden yhtä puolustuskirjoitusta ja kahta muutoskirjoitusta 1980-luvun jälkipuoliskolta. Vaikka kirjoitukset edustavat erilaisia puhujan asemia ja piirtävät erilaista kuvaa niin tarinan pääjännitteestä (subjekti tavoittelee arvo-objektia) kuin subjektia vastustavasta tahosta, ne jakavat keskenään myös paljon yhteistä esimerkiksi seuraavina analysoitaviin muutoskirjoituksiin verrattuna. Kirjoituksia yhdistäväksi tekijäksi voidaan tehdyn tekstianalyysin perusteella löytää se, että kaikista niistä näyttää henkivän vahvasti oletus metsäteollisuudesta Suomen taloudellisen hyvinvoinnin takaajana ja valtion Ensolle ja muulle metsäteollisuudelle antaman taloudellisen "mission" toimeenpanijana. Tätä kuvaa molempien ylläesitettyjen aktanttimallien "ylärivi", jossa lähettäjänä esiintyy yhteiskunta/kansantalous ja vastaanottajana suomalaiset.

Huolimatta siitä pyritäänkö kirjoituksessa puolustautumaan julkisuudessa esitettyä kritiikkiä vastaan vai peräänkuuluttamaan ympäristön paremmin huomioonottavien käytäntöjen käyttöönottoa, kaikissa kirjoituksissa piirtyvälle todellisuuskuvalle on

ominaista se, että metsäteollisuus esiintyy niissä verraten epäitsenäisenä, tottelevaisena ja jopa nöyränä subjektina. Tällaisesta "alamaisasemasta" tarvittavat toimenpidepäätökset tuotetaan tapahtuvaksi muualla kuin yrityksessä, joka vain noudattaa siltä vaadittuja tai sille annettuja tehtäviä ja ohjeita.

Yhteistä luvun kaikille kirjoituksille on myös se, että metsäteollisuus -subjekti esiintyy objektiiviseen ja oikeaan tietoon tukeutuvana eksperttinä. Puolustavassa puheessa (Enso 1985a) tämä ominaisuus saa aikaan subjektin ja vastustajan välisen "totuustaistelun", jossa osapuolten välinen rintamalinja rakentuu vahvaksi ja jossa puolustettavien ja vaadittavien käytäntöjen välinen kuilu rakentuu syväksi. Muutoskirjoituksissa ei käydä totuustaistelua, vaan oikean tiedon avulla pyritään ottamaan käyttöön parhaita ympäristön laatua parantavia toimenpiteitä. Yhteistä molemmille kirjoitustyypeille on se, että tarvittava oikea tieto ja asiantuntemus tuotetaan erityisesti subjektin ulkopuolisten tahojen avulla saavutettavaksi.