Tutkimuseettinen neuvottelukunta (2018) tulkitsee tutkimustulosten olevan luotettavia, mikäli tutkimus on toteutettu tieteellisen käytännön edellyttämällä tavalla. Eettiset kysy-mykset ja tutkimuksen luotettavuus ovat olleet ensisijaisia tutkimusta tehdessäni. Olen tutkimuksessani pyrkinyt noudattamaan hyviä tieteellisiä käytäntöjä koko tutkimuspro-sessin ajan.
Rehellisyys on tutkimuksen toiminnan lähtökohta. Tällöin tutkimusta lukevat tai sen tu-loksia hyödyntävät pystyvät luottamaan siihen, että tutkimustulokset ovat esitetty avoi-mesti ja niitä ei ole tuotettu epärehellisin keinoin. (Karjalainen & Saxen 2002, 221.) Heik-kilän (2002) mukaan tutkijan vastuussa on otettava huomioon kolme asiaa, joista ensim-mäinen on tutkimustulosten vastuullinen hyödyntäminen. Tämä kohta saa alkunsa jo tut-kimuskohteen ja -kysymysten vallinnassa. Toiseksi tutkijan on selkeästi esitettävä tutki-muksensa johtopäätökset, joita tutkimuksen tulokset tukevat. Kolmas asia liittyy ajatuk-seen, että empiirisessä tutkimuksessa tulisi olla vähän tulkintaa ja päättelyn perustua tut-kimuksessa esiin nousseisiin asioihin. (Heikkilä 2002, 175–176.) Olen pyrkinyt tutki-muksessa esittämään saamani tulokset mahdollisimman selkeästi ja perustelemaan pää-telmäni aineistosta esiin nousseisiin asioihin. Ajoittain koin haastavana sen, että kuinka pystyn avaamaan riittävästi saamiani tuloksia ja samanaikaisesti suojelemaan tutkimuk-seen osallistuneita henkilöitä. Halusin tuoda esille haastateltavien kokemukset ja äänen, joka osaltaan vaikutti tapaani rakentaa tyyppitarinat.
Laadullisessa tutkimuksessa tekijä joutuu koko tutkimuksensa teon ajan pohtimaan teke-miään ratkaisuja ja tutkimusprosessin luotettavuutta. Tutkimus sisältää tutkijan henkilö-kohtaista pohdintaa, ja tutkimuksen luotettavuutta ei pystytä arvioimaan mittaamisen kei-noin, kuten määrällisessä tutkimuksessa. Eskola ja Suoranta (2000) arvioivat laadullisen tutkimuksen luotettavuutta uskottavuuden, siirrettävyyden ja vahvistettavuuden avulla.
Uskottavuudella tarkoitetaan sitä, että tutkijan tekemät tulkinnat kuvaavat tutkimuksessa mukana olleiden käsityksiä. Laadullisessa tutkimuksessa tulosten siirrettävyys on rajal-lista, sillä harvoin yleistettävyys on sosiaalisen todellisuuden johdosta mahdollista.
Vah-vistettavuudella viitataan siihen, että muut samaa aihepiiriä käsittelevät tutkimukset tu-kevat saatuja tulkintoja. (Eskola & Suoranta 2000, 208–212.) Olen huomioinut edellä mainitut luotettavuuden kriteerit tutkimuksessani. Uskottavuus tulee esille tavassa, jolla olen pyrkinyt saamaan haastateltavien äänet kuuluviin, niin tyyppitarinoissa kuin niiden tulkinnassa. Jokainen haastateltavan tarina on yksilöllinen kokemus, jolloin ei ole mah-dollista löytää useampaa samanlaista tarinaa. Tämä osaltaan vaikuttaa tulosten siirrettä-vyyteen. Muut tutkimustulokset tukevat tässä tutkimuksessa esiinnousseita asioita, joka tukee tulosten vahvistettavuutta.
Launis (2007, 28) kuvailee hyvän ja luotettavan tutkimuksen olevan eettisesti hyväksyt-tävästi tehty sekä noudattavan hyviä tieteellisiä käytäntöjä. Ihmisarvon loukkaamatto-muus, tutkimukseen osallistuvien vapaaehtoinen suostumus ja heille koituvien riskien mi-nimoiminen ovat tärkeä huomioida tutkimuksessa, johon henkilöt itse osallistuvat. Mä-kelän (2005, 10) mukaan tutkimukseen osallistuneiden oikeuksien huomioiminen edel-lyttää tutkijalta kykyä tunnistaa velvollisuutensa ja huomioimaan siihen liittyvät asiat.
Tutkimukseen osallistuneiden yksityisyyttä ei saa loukata, mutta samaan aikaan tutkija ei saa vääristää tuloksia liiallisella varjelemisella. Olen tutkimuksessa suhtautunut saamaani aineistoon kunnioittavasti ja ymmärtänyt aineiston ainutlaatuisuuden. Koko tutkimuksen ajan olen pyrkinyt suojelemaan tutkimukseen osallistuneiden yksityisyyttä.
Tutkimuksen luotettavuutta voi myös arvioida aineiston riittävyyden ja analyysin katta-vuuden kautta. Aineiston riittävää kokoa on mahdoton arvioida ennakkoon, ja se vaihtelee tilannekohtaisesti. Luotettavuuteen vaikuttaa myös se, kuinka selkeästi tutkija on pysty-nyt kuvaamaan aineiston pohjalta tekemänsä johtopäätökset. (Eskola & Suoranta 2000, 215–216.) Tähän tutkimukseen osallistui seitsemän haastateltavaa, ja tein tutkijana itse valinnan haastateltavien määrästä. Pyrin rajatulla aineiston määrällä tarkkaan tulkintaan ja aineistolähtöiseen menetelmään. Tunnistan tutkimukseni luotettavuutta arvioidessa, että suurempi aineistomäärä olisi voinut vahvistaa saamiani tuloksia entisestään. Olen pyrkinyt esittämään tekemäni analysoinnin ja johtopäätökset mahdollisimman tarkasti.
Tutkijan on pyrittävä siihen, että hänen omat käsityksensä aiheesta eivät vaikuta tutki-muksen luonteeseen, vaan hän pyrkii ymmärtämään haastateltavien tapaa tulkita ja jäsen-tää maailmaa. On kuitenkin syytä huomioida, että tutkijan oma teoreettinen koulukunta
ja ympäröivä kulttuuri vaikuttavat havaintoihin, joita hän tekee aiheesta. Aikaisemmat kokemukset, odotukset ja uskomukset vaikuttavat siihen, kuinka tutkija tarkkailee ja te-kee havaintoja tutkittavasta aiheesta. (Kiikeri & Ylikoski 2011, 26, 30.) Olen tutkimusta tehdessäni tunnistanut aikaisempien työkokemusten ja henkilökohtaisen kiinnostukseni vaikutukset tutkimuksen toteuttamiseen liittyen. Nämä voivat tahtomattani vaikuttaa tut-kimuksen toteuttamiseen, vaikka olen koko tutkimusprosessin ajan pyrkinyt mahdolli-simman objektiiviseen tarkasteluun niin hyvin kuin se on ollut mahdollista.
Eettiset kysymykset korostuvat narratiivisessa tutkimuksessa, ja ne tulee huomioida tut-kimuksen jokaisessa vaiheessa. Ne korostuvat erityisesti, kun haastattelun kohteena on sairaat ja toipumisvaiheessa olevat henkilöt. Narratiivisessa tutkimuksessa tutkijan ja haastateltavan keskinäinen suhde on poikkeuksellinen tutkimuskohteiden sensitiivisyy-den johdosta. Haastateltavat edustavat usein marginaalista ryhmää ja aiheet voivat käsi-tellä haastavia kokemuksia. (Hänninen 2008, 122–123.) Tutkijan ja haastateltavan välille muodostuu luottamuksellinen suhde, joka mahdollistaa asioiden käsittelyn (Smythe &
Murray 2000, 314). Tutkimushaastatteluja tehdessä pyrin luottamuksellisen ja avoimen ilmapiirin muodostamiseen. Ymmärsin tutkimuksen aiheen henkilökohtaisuuden ja herk-kyyden, jonka huomioin jokaisessa haastattelussa. Koen haastatteluiden tapahtuneen luottamuksellisessa ilmapiirissä, sillä jokainen haastateltava pystyi avoimesti jakamaan tarinansa kanssani. Toimin haastattelutilanteissa tutkijan roolissa, mutta samaan aikaan omana itsenäni, joka on aidosti kiinnostunut haastateltavien kokemuksista.
Tutkimuseettiset säännöt ohjeistavat narratiivisen tutkimuksen toteuttamista. Säännöissä korostetaan haastateltavien vapaaehtoista osallistumista tutkimukseen. Heillä on lupa keskeyttää haastattelu missä vaiheessa tahansa, ja halutessaan oikeus kieltää haastattelu-materiaalin käyttö. Tutkimukseen osallistuvan on annettava suostumus osallistumisesta, ja hänen tulee olla tietoinen tutkimuksen toteutuksesta ja tulosten hyödynnettävyydestä.
Haastattelutilanne on elävä ja kysymykset tarkentuvat haastattelun edetessä, jolloin sen kulkua on vaikea tarkkaan ennakoida. Tutkijan on varmistettava, että haastateltava on ymmärtänyt narratiivisen haastattelun luonteen ennen osallistumistaan. (Hänninen 2008, 125; Smythe & Murray 2000, 313.)
Tämä tutkimus ei vaatinut erillisiä tutkimuslupia, sillä jokainen tutkimukseen osallistuva oli täysi-ikäinen ja ilmoittautunut vapaaehtoisesti osallistuvansa tutkimukseen. Haasta-teltavien tavoittamiseen ei käytetty organisaatiota, jonka tietoja olisi välitetty minulle.
Jokainen tutkimukseen osallistuva sai tutkimushaastattelupyynnön luettavaksi ja allekir-joitti haastattelusuostumuksen ennen haastattelun aloittamista. Tutkimussuostumus edel-lyttää myös tutkijaa toimimaan moraalisesti luvatulla tavalla (Kuula 2006, 133). Haastat-telujen nauhoitukset ovat olleet ainoastaan minun käytössäni, ja olen lupautunut hävittä-mään ne oikeaoppisesti tutkimuksen päätyttyä.
Narratiivisessa tutkimuksessa korostuu anonyymiuden säilyminen, sillä materiaali koos-tuu ihmisten henkilökohtaisista tarinoista. Tutkijan on esitettävä tulokset niin, että haas-tateltavat tai heidän lähipiirinsä eivät selviä raportista. Haastatteluun osallistumisesta ei myöskään saa koitua haastateltavalle haittaa, vaan tutkimuksen hyötyjen tulee olla suu-remmat suhteessa tutkimukseen osallistumisesta koituviin haittoihin. Haastateltavan va-paa kerronta voi toimia terapeuttisena puheentuottamisena, mutta tarkoituksena ei ole hei-kentää haastateltavan oloa muistelemalla elämän vastoinkäymisiä. Tutkijan on valmis-tauduttava aiheen käsittelyn herättämiin tunteisiin ja reagoitava näihin tilanteessa par-haaksi katsomallaan tavalla. Tutkijan on suhtauduttava haastateltaviin ihmisinä, ei pel-kästään aineiston antajina. (Smythe & Murray 2000, 313–317; Hänninen 2008, 126–127.)
Kulttuuri vaikuttaa osaltaan siihen, mikä luetaan sensitiiviseksi tutkimuksen aiheeksi ja ihmiset mieltävät sen eri tavoin. On kuitenkin selvää, että syömishäiriöt tutkimusaiheena ja tätä sairastaneet haastatteluiden kohdejoukkona ovat hyvin sensitiivinen. Hydenin (2008, 135) mukaan kertojan ja kuuntelijan välisellä vuorovaikutuksella sekä henkilö-kohtaisilla ja kontekstiin liittyvillä tekijöillä on merkitystä sensitiivisen aiheen tulkintaan.
Tarinan kerronnassa on aina haaste, että kertoja ja tässä tapauksessa tutkija eivät jaa sa-maa käsitystä tarinasta, joka on kerrottu. Narratiivinen analyysi menee myös luonteensa vuoksi kauemmaksi kertojan puhutusta tarinasta. (Frank 2002, 116.) Narratiivisessa tut-kimuksessa on syytä pohtia tutkijalle kerrotun tarinan luotettavuutta sekä analyysin ja tyyppitarinan luotettavuutta, jonka tutkija on muodostanut (Riessman 2008, 184).
Monesti tutkimusta tehdessä pohdin aiheeseen liittyviä eettisiä ja kulttuurillisia kysymyk-siä. Kuinka varmistan sen, että haastateltavat ovat valmiita kertomaan tarinansa ilman,
että siitä koituu heille haittaa? Kuinka pystyn toteuttamaan narratiivisen tutkimuksen niin, että haastateltavien anonyymius säilyy koko työn ajan? Miten säilytän tutkijan roolin koko tutkimuksen ajan, tietäen että aihe ja tarinat herättävät minussa tunteita? Minulla on koko tutkimuksen ajan ollut henkilökohtainen mielenkiinto ja herkkyys aiheen käsitte-lyyn. Olen kuitenkin pyrkinyt säilyttämään tutkijan roolin ja tarkastelemaan aihetta laa-jemmin, kuin mitä yksittäiset tarinat kuvaavat. Koko tutkimusprosessin ajan olen pyrki-nyt anonyymiuden säilyttämiseen ja käsittelemään kuulemiani tarinoita kunnioittavasti.
Kehityin haastattelujen toteutuksessa toistojen kautta. Alkujännitys katosi ensimmäisten haastattelujen jälkeen ja rauhoituin kuuntelemaan mitä haastateltava halusi kertoa. Tässä vaiheessa en huolehtinut enää siitä, tulevatko haastattelujen sisällöt antamaan riittävästi aineistoa tutkimuksen aiheen käsittelyyn, vaan keskityin kuuntelemaan tarinaa. Koen an-taneeni haastatteluissa puhujalle rauhan kertoa aiheesta omalla tavallaan, ja tarvittaessa esitin tarkentavia kysymyksiä tai muuten tuin läsnäolollani tarinan kerrontaa. Aikaisem-mat työkokemukseni ja ihmisten parissa työskentely ovat tuoneet vahvuutta kuunnella ihmisten erilaisia elämäntarinoita ja kunnioittamaan niitä. Tästä vahvuudesta huolimatta haastateltavien tarinat välillä herkistivät minua ja sai pohtimaan sairauden merkitystä henkilökohtaisemmin, kuin mitä tutkimuksen tekeminen olisi edellyttänyt.
Tutkijana minulle oli alusta asti selkeää, että tulen toteuttamaan tutkimuksen syömishäi-riöihin liittyen. Tutkimuksen aihe muotoutui vähitellen, ja nyt taaksepäin katsottuna se vaikuttaa ilmiselvältä. Haastatteluiden toteuttaminen oli minulle tärkeää niin opiskeli-jana, työntekijänä kuin henkilökohtaisestikin. Oma työhistoriani ja mielenkiinto aihetta kohtaan ovat varmasti osaltaan vaikuttaneet siihen, millaisten silmälasien takaa olen ai-hetta tarkastellut. Tästä huolimatta olen pyrkinyt säilyttämään tutkijan roolini tutkimuk-sen eri vaiheissa. Aineiston analysointia tehdessä syvennyin tutkimukseen ja huomasin eläväni ”omassa kuplassa” useiden päivien ajan. Välillä koin ilon hetkiä ja toisinaan ah-distusta siitä, että en tulosten analysoinnissa yksinkertaista liikaa tutkimuksessa mukana olleiden kokemuksia. Tutkimuksen teon kannalta oli mielestäni tärkeää, että minulla oli mahdollisuus keskittyä ajoittain pelkästään tutkimuksen tekemiseen. Tämä antoi tilaa aja-tuksille ja helpotti tutkimuksen etenemistä. Tutkijapolkuni on vasta alussa ja siinä tulen varmasti tulevaisuudessa kehittymään.
Tutkimuksen heikkoutena voi pitää mukaan otettujen haastateltavien lukumäärää. Suu-rempi haastateltavien lukumäärä olisi vahvistanut aineistoa ja sen analyysia. Myös tutki-jana olisin kehittynyt haastattelujen toteuttamisen myötä, joka olisi voinut vaikuttaa nii-den toteutukseen. Jälkikäteen koen, että seitsemän avointa haastattelua oli riittävä ja rea-listisesti mahdollinen haastateltavien määrä kyseiseen tutkimukseen.