Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan nähdä, että erityistä tukea toteutetaan monipuoli-sesti kaupungissa X. Kaupungissa noudatetaan lähikouluperiaatetta (mm. Opetusministeriö 2007) ja oppilaille pyritään tarjoamaan heidän tarvitsemansa tuki pääsääntöisesti heidän omassa opetusryhmässään. Tällä tarkoitetaan sitä, että erityisen tuen oppilaat integroidaan yleisopetukseen mahdollisimman usein. Vaikka kyselyyn vastanneet erityisopettajat ja reh-torit puhuivatkin integroinnista, ei tutkimuksessa mukana olevan kaupungin toimintamalli edusta täysin perinteistä näkemystä integroinnista. Perinteisesti integroinnilla tarkoitetaan sitä, että oppilas siirretään erityisopetuksesta yleisopetukseen esimerkiksi muutaman oppi-tunnin ajaksi, mutta oppilas ei varsinaisesti ole osa yleisopetuksen ryhmää, vaan käy siellä vain vierailemassa välillä (Takala, Lakkala & Äikäs 2020, 15). Kaupungin X erityisen tuen toteuttamisen mallin mukaisesti oppilaat sen sijaan ovat osa yleisopetusta ja käyvät vain tar-vittaessa opiskelemassa joustavassa pienryhmässä (pl. vaativan erityisen tuen luokat ja JOPO-luokat). Vertaisten kanssa yhdessä opiskelemisen nähtiin olevan tärkeää varsinkin lasten ja nuorten sosiaalisten suhteiden ylläpitämiselle, ja esimerkiksi Takalan ym. (2020, 20) mukaan yhteenkuuluvuus luokkayhteisön kanssa lisää oppilaan hyvinvointia ja tukee oppimista.
Integroinnin ja vertaisten kanssa opiskelemisen lisäksi vastaajat näkivät kuitenkin myös pe-rinteisempien pienluokkien merkityksen tärkeänä osalle oppilaista, ja toivoi niitä lisättävän kaupunkiin. Myös OAJ:n (2017) selvityksessä saatiin samankaltaisia tuloksia. Selvityksen mukaan vain kolme viidestä erityisen tuen oppilaasta pääsee opiskelemaan pienempään ryh-mään silloin, kun sitä tarvitsee. Selvitykseen osallistuneista opettajista, johtajista ja rehto-reista jopa 90 % koki, että heidän opetusryhmissään oli oppilaita, joiden tulisi saada enem-män pienryhmäopetusta. (OAJ 2017.) Hienosen (2020) tutkimuksen mukaan se, opiskeliko erityisen tuen oppilas pääsääntöisesti yleisopetuksessa vai erityisluokalla, ei kuitenkaan vai-kuttanut oppilaan suoriutumiseen. Tutkimuksen mukaan tukea saavat oppilaat opiskelivat keskimäärin pienemmissä luokissa, vaikka luokkakoolla ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta erityistä tukea saavien oppilaiden suoriutumiseen. Sen sijaan tehostetun tuen op-pilaat olisivat voineet hyötyä pienemmistä ryhmistä, mutta he opiskelivat tyypillisesti nor-maalikokoisissa luokissa. Tukea saavat oppilaat hyötyivät siitä, että samassa luokassa oli muitakin tukea saavia, mutta muiden oppilaiden suoriutuminen oli heikompaa verrattuna muiden luokkien oppilaisiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tukea saavat oppilaat
vaikuttaisivat negatiivisesti muihin oppilaisiin, vaan kyse on ennemminkin siitä, että oppi-laita ryhmiteltäessä väistämättä syntyy koulun sisälle eritasoisia luokkia. (Hienonen 2020.)
Tutkimuksessa mukana olleessa kaupungissa on pyritty kehittämään erityisen tuen järjestä-mistä joustavampaan suuntaan. Tätä on pyritty toteuttamaan järjestämällä joustavaa perus-opetusta JOPO-luokkien avulla sekä perustamalla joustavia pienryhmiä. Tällaiset joustavat opetusratkaisut noudattelevat esimerkiksi perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita (Opetushallitus 2014, 29, 61), jonka mukaisesti oppimisympäristöjen tulisi olla pedagogi-sesti monipuolisia ja joustavia, ja oppilaan saaman tuen tulisi olla joustavaa, pitkäjänteistä ja tarpeen mukaan muuttuvaa. Joustavan perusopetuksen JOPO-luokat perustettiin Suomeen tavoitteena vähentää koulupudokkuutta ja nuorten jäämistä vaille päättötodistusta, mutta nii-den merkitystä oppilainii-den oppimiselle ei ole juurikaan tutkittu Suomessa. JOPO-luokkien vaikuttavuutta on selvitetty JOPO-hankkeen alkuvaiheessa, kun luokat olivat olleen toimin-nassa vasta noin vuoden verran. Tällöin tutkimuksessa havaittiin, että JOPO-toiminta oli jo lyhyessä ajassa onnistunut vähentämään poissaoloja sekä lisäämään oppilaiden menesty-mistä ja koulumotivaatiota. (Manninen & Luukannel 2008.) Samankaltaisia tuloksia havaitsi myös Bonafield-Pierce (2018) väitöskirjassaan. Myös tässä tutkimuksessa kaupungin X eri-tyisopettajat ja rehtorit näkivät JOPO-luokkien merkityksen erityisesti syrjäytymisen ja kou-lupudokkuuden ehkäisyssä tärkeänä. JOPO-luokkien etuna pidettiin pienryhmän hyötyä, yk-silöllistä tukea sekä erilaisten oppimisen tyylien tukemista. JOPO-luokkien merkitys oppi-laiden oppimiselle nähtiin myös tärkeänä, ja näiden luokkien perustaminen ja lisääminen koettiin kannattavana asiana.
JOPO-luokkien lisäksi kaupungin alueelle on perustettu, ja lisää on perusteilla, joustavia pienryhmiä. Joustavalla pienryhmällä tarkoitetaan kaikkia oppilaita varten järjestettyä pien-ryhmää, johon voi tulla satunnaisesti tai säännöllisesti opiskelemaan yksilöllisemmin tuet-tuna. Joustavien pienryhmien tarkoituksena on luoda joustavampi vaihtoehto perinteisen pienluokan tilalle niille oppilaille, jotka tällaisesta mallista voivat hyötyä. Tutkimukseen osallistuneen kaupungin mukaan he ovat edelläkävijöitä tässä, sillä tällaisessa muodossa toi-mivia joustavia pienryhmiä ei ilmeisesti muualla Suomessa ole käytössä (Henkilökohtainen tiedonanto kaupungin X yhteyshenkilöltä 2020). Ahtiainen ym. (2012, 58–59) on nimennyt joustavat ryhmittelyt yhdeksi eriyttämisen muodoksi, ja tarkoittaa sillä oppilaiden ryhmitte-lyä pienryhmiksi oppimistarpeiden perusteella, jotta eriyttäminen olisi helpompaa. Tämän voidaan nähdä muistuttavan kaupungin X mallia, sillä pienryhmässä opiskelussa on
tavallaan kyse eriyttämisestä, koska opetuksen yksilöllisyyttä lisätään. Ahtiaisen ym. (2012, 59) mukaan joustavaa ryhmittelyä tulee tehdä tarkkaan harkitusti, kun taas kaupungin X mallissa joustavien pienryhmien tarkoituksena on todella olla joustavia, ja tavoittaa kaikki tukea tarvitsevat oppilaat välittömästi tuen tarpeen ilmetessä, ilman sen suurempaa suunni-telmallisuutta ryhmien järjestämiseksi. Joustavien pienryhmien hyvinä puolina erityisopet-tajien ja rehtoreiden mukaan nähdään yksilöllisen tuen ja rauhallisemman oppimisympäris-tön mahdollistaminen oppilaille sekä se, että se tavoittaa kaikki oppilaat tuen tasosta riippu-matta. Vastaajien mukaan uuden toimintamallin käyttöönotto vaatii kuitenkin vielä harjoit-telua ja kehittämistä.
Joustavien opetusjärjestelyiden lisäksi kaupungissa on pyritty tasapainottamaan erityisopet-tajien ja koulunkäynninohjaajien määrää. Kaupungin linjaus siitä, että koulunkäynninohjaa-jia vähennettäisiin ja erityisopettakoulunkäynninohjaa-jia lisättäisiin näillä resursseilla, sai paljon kritiikkiä eri-tyisopettajilta ja rehtoreilta. Vastaajien mukaan erityisopettaja ja koulunkäynninohjaaja työskentelevät työparina ja toisiaan täydentäen, sillä kummallakin ammattiryhmällä on eri-lainen työnkuva (ks. myös Takala 2016, 126–130), eikä siten näiden vähentäminen ja lisää-minen kulje käsi kädessä. Osin työnkuvien erilaisuuden takia, erityisopettajan ja ohjaajan merkityksen nähtiin olevan erilainen oppilaiden oppimiselle. Vastaajien mukaan opettajalla painottuu pedagoginen vastuu, kun taas ohjaajan merkitys korostuu työrauhan ja toiminnan-ohjauksen ylläpitämisessä. Rämän, Konnun ja Pirttimaan (2020, 169), autismin kirjon oppi-laisiin kohdistuvan tutkimuksen mukaan, koulunkäynninohjaajien ammatillinen osaaminen lisää heidän hyödyllisyyttään luokkahuoneessa sekä tukee opettajan ja oppilaiden toimintaa.
Koulunkäynninohjaajilla on merkittävä rooli oppilaiden tukemisessa, ja ohjaajien tulisi kan-nustaa ja tukea oppilaiden kommunikointia ja itsenäisyyttä mahdollisimman paljon, eikä op-pilaista saisi tulla liian riippuvaisia avusta (Rämä ym. 2020, 169).
Kokonaisuutta arvioiden, erityisopettajat ja rehtorit kokivat kaupungissa toteutettavan eri-tyisen tuen mallin toimivan hyvin erityisesti lähikouluperiaatteen sekä joustavien opetusjär-jestelyiden osalta. Oppilaan näkökulmasta katsottuna korostui yhteenkuuluvuuden tunne vertaisten kanssa sekä yksilölliset tarpeet ja erilaiset ratkaisut peruskoulun suorittamiseen.
Kehitettävinä kohteina mallissa nähtiin koulun henkilökunnan pysyvyys ja riittävyys, jotta oppilaille voidaan tarjota riittävää tukea. Myös yleisen tuen vahvistaminen ja tuen kohdista-minen alaluokille koettiin tärkeänä. Tätä tukevat myös Pulkkisen ja Jahnukaisen (2015, 96–
97) sekä Mäkihongon, Hakkaraisen ja Holopaisen (2017, 74) tutkimukset, joiden mukaan
erityisopetuksen resursseja ja oppimisen tukea, tulisi kohdistaa enemmän yleisopetukseen sekä peruskoulun ensimmäisille luokille, varhaisen tunnistamisen periaatteen mukaisesti.
Kyselyn vastauksissa nostettiin esiin myös resurssien riittämättömyys erityisopetuksessa, ja tämä korostui erityisesti kehittämiskohteita pohdittaessa. Samanlaisia tuloksia on nähty myös muissa opetusalan henkilöstölle kohdistetuissa tutkimuksissa. Rehtoreille kohdiste-tussa kyselyssä sekä vuonna 2012 (Pulkkinen & Jahnukainen 2015) että vuonna 2018 (Lin-tuvuori, Thuneberg & Vainikainen 2018) noin 30 % rehtoreista koki oppimisen ja koulun-käynnin tuen resurssit riittämättömiksi omassa koulussaan, ja suurin osa rehtoreista arvioi tuen tarvetta olevan paljon tai jonkin verran enemmän kuin käytössä olevia resursseja. Myös OAJ:n (2017) selvityksen mukaan osallistuneista opettajista, johtajista ja rehtoreista 34 % piti oppilaan tuen resursseja puutteellisena, ja vain 3 % mielestä tuen resurssit olivat riittävät.
Resurssien lisäksi ongelmakohtina OAJ:n (2017) selvityksessä riittävän tuen järjestämiselle nähtiin vaikeudet opettajien välisessä tiedonkulussa, yhteistyön organisoimisessa sekä riit-tämättömänä täydennyskoulutuksena. Samankaltaiset kehittämiskohteet nähtiin tärkeinä myös tässä tutkimuksessa, sillä yhteistyötä sekä koulun sisällä että koulujen välillä kaivattiin ja täydennyskoulutus nähtiin tärkeänä koko henkilöstölle. Opetushallituksen (2014, 36) mu-kaan koulun sisäinen ja koulujen keskinäinen yhteistyö on tärkeää, jotta opetusta voidaan kehittää, henkilökunnan osaamista ja yhtenäisyyttä voidaan vahvistaa. Lisäksi henkilöstön tiiviin yhteistyön nähdään auttavan koulun kasvatus- ja opetustavoitteiden toteuttamista (Opetushallitus 2014, 36).
7 POHDINTA
Tutkielma toteutettiin yhteistyössä kaupungin X kanssa ja sen tarkoituksena oli selvittää eri-tyisopettajien ja rehtoreiden kokemuksia erityisen tuen toteuttamisen uusien linjausten ja tavoitteiden toteutumisesta ja kehittämiskohteista. Luvun alussa esitän johtopäätöksiä tutki-muksen keskeisistä tuloksista ja muutamia ehdotuksia siihen, kuinka erityisopetusta voitai-siin jatkossa järjestää kaupungissa X. Tämän jälkeen arvioin tutkimuksen luotettavuutta ja eettisyyttä, ja lopuksi esitän jatkotutkimusehdotuksia.