Kolmannen tutkimuskysymyksen tavoitteena oli selvittää erityisopettajien ja rehtoreiden ko-kemuksia erityisen tuen toteuttamisen mallin vahvuuksista ja kehittämiskohteista. Lisäksi haluttiin selvittää tulevaisuusnäkökulman avulla sitä, miten erityistä tukea tulisi toteuttaa vuonna 2025 ja mitä pitäisi tehdä, jotta sinne päästäisiin.
6.3.1 Vahvuudet
Kaupungin X nykyisen erityisen tuen toteuttamisen mallin vahvuuksina erityisopettajien ja rehtoreiden vastauksissa korostuivat erityisesti oppilaan sijoittamiseen liittyvät näkökulmat.
Erityisen tuen malli korostaa lähikouluperiaatetta ja se nähtiin vastauksissa vahvuutena, sillä suuri osa oppilaista saa opiskella lähikoulussaan yhdessä muiden lasten ja nuorten kanssa.
Vastaajien mukaan lähikoulu mahdollistaa myös sen, että erityisen tuen oppilaita voidaan integroida vahvasti yleisopetuksen luokkiin. Integroinnin nähdään lisäävän erityisoppilaiden sosiaalisten taitojen kehittymistä ja edistävän siten kaverisuhteiden muodostumista. Tarvit-taessa oppilaalla on kuitenkin mahdollisuus myös joustavan pienryhmän opetukseen tai JOPO-luokkaan. Vastaajien mukaan erityisesti joustavien pienryhmien nähtiin tarjoavan paljon lisätukea oppilaille, jotka muuten opiskelevat yleisopetuksen luokassa.
Mallin vahvuutena koettiin myös se, että kaupungissa on suhteellisen paljon päteviä, koke-neita ja osaavia erityisopettajia, ja se, että erityisopettajilla on mahdollisuus toimia jousta-vasti ja ryhmitellä oppilaita tuen tarpeen mukaan. Myös samanaikaisopetus luokanopettajien kanssa nähtiin vahvuutena mahdollistaen oppilaalle erityisopettajan tuen saamisen säännöl-lisesti ja tarpeen mukaan yleisopetuksen luokassa. Myös ohjaajien panostus sekä muun
oppilashuollon merkitys, kuten psyykkareiden ja kuraattoreiden, merkitys koettiin selvästi vahvuutena oppilaiden tukemisessa.
Oppilaan näkökulmasta ajatellen, mallin vahvuutena erityisopettajat ja rehtorit näkivät eri-tyisesti yhteenkuuluvuuden muiden oppilaiden kanssa inkluusion periaatteiden mukaisesti sekä yksilön vahvan huomioimisen. Joskus oppilaan opiskelu ei onnistu yleisopetuksessa, jolloin yhdelle koulukeskukselle keskitettyjen vaativan erityisen tuen luokkien nähtiin pal-velevan hyvin myös muita koulukeskuksia. Vastaajien mukaan kaupungin X erityisen tuen toteuttamisen mallissa pyritään kaiken kaikkiaan korostamaan oppilaiden tarvetta yksilölli-seen ja omatahtiyksilölli-seen opiskeluun sekä erilaisiin ratkaisuihin suorittaa koulu:
”Vahvasti lähikouluperiaatteeseen pohjautuvassa mallissa näen erityisenä vahvuu-tena sen, että valtaosa oppilaista saa opiskella muiden lähialueen lasten kanssa ja kokea yhteenkuuluvuutta muiden kanssa. Joustavat pienryhmät tarjoavat mahdollisuu-den harjoitella tehostetusti niitä taitoja, joita on syytä harjoitella yleisopetuksen luo-kassa toimimiseksi.”
Vastaajat kokivat, että mallin käyttöönotto on tuonut lisää joustavuutta tuen järjestämiseen sekä lisännyt tuen tavoitettavuutta. Joidenkin vastaajien mukaan erityisopetuksen resurssien koettiin olevan hieman parempia kuin ennen, ja kehittämistä pyrittiin toteuttamaan niillä re-sursseilla, joita käytössä on.
6.3.2 Kehittämiskohteet
Erityisen tuen toteuttamisen mallissa nähtiin myös paljon kehitettävää. Yhtenä kehittämisen näkökulmana vastauksista oli löydettävissä koulun opetushenkilöstöön kohdistuvat huolet.
Kaupungin X erityisopettajien koettiin olevan päteviä, mutta vastaajien mukaan erityisopet-tajia tarvitaan ehdottomasti lisää. Vastaajien mukaan erityisopeterityisopet-tajia on lisätty hankerahoi-tuksen kautta, mutta se ei ole pitkäaikainen ratkaisu, vaan lisää opettajien vaihtuvuutta ja sirpaleisuutta. Opettajien määrän lisäämiseen tulisi siis löytää jokin toinen, pysyvämpi keino. Erityisopettajia kaivattiin lisää myös erityisesti joustaviin pienryhmiin, jotta ryhmät saataisiin toimimaan myös alaluokilla tavoitteiden mukaisesti. Ohjaajien vähentämisestä ol-tiin huolissaan, sillä vastaajien mukaan ohjaajia ei ole vastaushetkelläkään riittävästi pien-ryhmissä ja tavallisissa luokissa. Ohjaajien vähentämistä on tehty säästötavoitteiden
täyttämiseksi, jolloin vähentämistä ei ole pystytty korvaamaan erityisopettajan resurssilla.
Vastaajien mukaan tuen tarvitsijoita on paljon, mikä tekee ohjaajien vähentämisen haasta-vaksi. Henkilöstön resursseihin kaivattiin sekä pysyvyyttä että pitkäjänteisyyttä, ja niiden järkevää kohdistamista, jotta oppilaille voitaisiin tarjota riittävästi monipuolista tukea.
Mallin kehittämiskohteena nähtiin myös yhteisen kehittymisen merkitys niin kaupungin, oman koulun kuin yksilönkin tasolla. Kaupungin tasolla ajatustenvaihtoa kaivattiin eri kou-lukeskusten välille sekä selkeytystä siihen, mitkä asiat hoidetaan missäkin koulukeskuksessa ja millainen on erityisopettajien työnjako. Erityisen tuen toteuttamisen mallin koettiin olevan nyt alkutekijöissään, ja sen toteutumisen ja toimivuuden seurantaa tulisi vastaajien mukaan tehdä säännöllisesti. Tämän perusteella mallia tulisi kehittää toimivammaksi ja tavoitetta-vammaksi. Erityisopettajat ja rehtorit toivoivat oman koulun sisälle parempaa yhteistyötä esimerkiksi erityisopettajan ja luokanopettajan tai aineenopettajan välillä. Erityisopettajan konsultoivan roolin nähtiin olevan erittäin tärkeää, jotta myös luokanopettajat ja aineenopet-tajat saavat uusia keinoja oppilaiden tukemiseen. Vastaajien mukaan myös erityisopettajien keskinäistä yhteistyötä tarvitaan, jotta kollegoilta saisi tukea, ja koko koulun tilannetta tuen toteutumisen kannalta pystyttäisiin pohtimaan tasapuolisesti. Yksittäisten vastaajien mukaan yhteissuunnittelulle tulisi antaa enemmän aikaa, jotta erityisopetusta voitaisiin toteuttaa mahdollisimman suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti. Täydennyskoulutus-, keskustelu- ja vaikuttamismahdollisuudet tulisi myös tuoda saavutettavimmiksi kaikille, niin erityisopetta-jille kuin luokan- ja aineenopettaerityisopetta-jillekin:
”Enemmän keskustelu- ja vaikuttamismahdollisuuksia sekä kehittämis- ja koulutus-mahdollisuuksia erityisopettajille, ei vain kehittämisryhmille. Tai ainakin tuotaisiin kentälle saakka myös uusia tuulia ja tietoa. Erityisopettajien kautta myös luokanopet ja huoltajat saavat uusia keinoja sillä konsultointi on tärkeä osa työtä.”
Kun kaupungin X erityisen tuen toteuttamisen mallia tarkasteltiin oppilaiden näkökulmasta, nousi tärkeimmäksi kehittämiskohteeksi erityisopettajien ja rehtoreiden mukaan pienryh-mien tarve. Vastaajien mukaan pienryhmäpaikoille on suuri tarve, sillä ei ole kaikkien oppi-laiden edun mukaista opiskella isossa ryhmässä, vaan he hyötyisivät pienemmästä ryhmästä.
Joustavat pienryhmät ovat olleet tähän jonkinlainen vastaus, mutta näiden ryhmien toteutu-minen on vielä kesken. Joustavat pienryhmät ja oikeus saada erityisluokanopettajan opetusta säännöllisesti nähtiin vastaajien mukaan tärkeinä. Oppilaan näkökulmaan liittyy myös var-haisen puuttumisen ja ennaltaehkäisyn periaatteet. Muutaman vastaajan mukaan varhaiseen
puuttumiseen tulisi panostaa, ja yleinen ja tehostettu tuki tulisi saada toimimaan kokonais-valtaisemmin, jotta joissain tilanteissa voitaisiin välttyä kokonaan erityiseen tukeen siirty-miseltä. Konkreettiseksi esimerkiksi toiminnan kehittämisestä kyselyssä nostettiin esiin toive ProKoulu-toimintamallin jalkauttamisesta kaupunkiin.
Erityisopettajet ja rehtorit kokivat myös resurssien puutteen yhdeksi ongelmakohdaksi eri-tyisen tuen toteuttamisen mallissa. Kyselyn vastausajankohtana osa erityisopetuksen resurs-seista oli hankkeilla, joten vastaajien mukaan pitkäaikaista suunnittelu- ja kehittämistyötä oli hankala tehdä. Erityisopettajia ei myöskään ole ollut riittävästi saatavilla avoimiin paik-koihin, joten myös tämä on vaikuttanut linjausten toteutumiseen. Vastaajien mukaan erityis-opettajien työnkuvia tulisi selkeyttää ja kehittämistyötä tehdä kentällä työskentelevien kanssa, eikä vain ylhäältä johtoryhmän sanelemana.
6.3.3 Tulevaisuusnäkökulma
Kaupungissa X toteutettavan erityisen tuen mallin vahvuuksien ja kehittämiskohteiden li-säksi erityisopettajia ja rehtoreita pyydettiin kuvittelemaan, millaista erityisopetuksen mallia tulisi toteuttaa vuonna 2025. Tällainen tulevaisuuskysymys on Atjosen (mm. 2015, 190–
191) mukaan hyvin tyypillinen kehittävälle arvioinnille, jossa arviointitietoa kerätään pro-sessin aikana ja toimintaa pyritään kehittämään saadun arviointitiedon pohjalta. Myös tässä tutkimuksessa erityisesti tämän kysymyksen tarkoituksena oli antaa konkreettisia kehityseh-dotuksia, joiden mukaan mallia voitaisiin kehittää suuntaan, joka palvelisi paremmin oppi-laiden tuen tarpeita erityisopettajien ja rehtoreiden mielestä.
Tulevaisuusnäkökulman vastauksissa korostuivat pitkälle samanlaiset asiat kuin aiemmin esiin nostetuissa kehittämiskohteissa. Lisäresurssien kohdistaminen kouluille nähtiin tär-keänä, jotta erityisen tuen mallia voitaisiin kehittää edelleen. Päättäjiltä toivottiin myös op-pimisen, hyvän oppimisympäristön ja opettajien arvostusta, sekä niiden edistämistä kohdis-tamalla enemmän resursseja kouluille.
Vastaajien mukaan tulevaisuudessa erityisopettajien määrää tulisi lisätä ja tukea tulisi koh-distaa vahvemmin yleiseen tukeen. Yleisessä tuessa oppilaita tulisi tukea tavallisten arkikäy-tänteiden avulla, kuten struktuurin ja työrauhan kautta, jolloin erityisopettajan tukea ei
tarvittaisi tällaisissa asioissa. Vastaajien mukaan yleisen tuen vahvistamisen lisäksi tarvitaan kuitenkin myös pienryhmiä, joko joustavan pienryhmän periaatteella tai perinteisempien eri-tyisluokkien kautta. Vastauksissa korostui kuitenkin enemmän joustavat pienryhmät, ja nii-den kehittämistä haluttaisiin jatkossakin jatkaa. Pienryhmiä tulisi vastaajien mukaan kuiten-kin olla enemmän, jotta ne tavoittaisivat tukea tarvitsevat oppilaat paremmin, ja oppilailla olisi mahdollisuus pysyvään pienryhmään tai erityisluokkaan. Myös luokkakokoja tulisi pie-nentää. Eräs vastaaja korosti vastauksessaan kaikkien oppilaiden tukemista heidän parhaak-seen:
”Unelmatilanne: oppilaat saavat koululta sen tuen mitä he tarvitsevat opiskelemiseen.
Suunnitelmiin voitaisiin rehellisesti kirjata erilainen kattaus toimenpiteitä, jotka to-teutuvat kaikissa olosuhteissa. Yleisopetuksessa toiminta olisi sellaista, että oppilaita tukevat ratkaisut olisivat luokkien arkikäytänteitä, eikä niitä varten tarvittaisi erityis-opettajaa järjestämään jotakin erityistä. Kenellekään ei ole haittaa esim. struktuu-rista, ärsykkeettömästä tilasta, työrauhasta jne.”
Jotta tukea voidaan tulevaisuudessa tarjota riittävästi ja inkluusion mukainen opetus toteu-tuisi, tulee vastaajien mukaan kouluissa kiinnittää huomiota aikuisten määrään ja yhteistyö-hön. Erityisopettajien lisäksi vastaajat toivovat, että koulukeskuksilla olisi riittävästi muita opettajia, psyykkareita, kuraattoreita, psykologeja ja koulunkäynninohjaajia. Myös yhteis-työn sosiaali- ja terveyspalvelujen kanssa tulisi toimia paremmin ja ennaltaehkäisevästi.
Riittävä määrä aikuisia sekä aikuisten sitoutuminen yhteiseen toimintaan, mahdollistaisi eri-tyisopettajien ja rehtoreiden mukaan vahvojen tiimien luomisen, joiden kautta tuen järjestä-minen helpottuisi.
Vastaajat haluaisivat myös lisätä tulevaisuudessa yhteisen suunnittelun ja koulutuksen mää-rää. Yhteissuunnittelua tulisi tehdä niin päälliköiden, rehtoreiden kuin opettajienkin kesken.
Erityisopettajien osaaminen tulisi ottaa huomioon tuen suunnittelussa. Suunnittelulle ja to-teutukselle kaivataan myös vastaajien mukaan lisää aikaa ja tukea. Aloitettua kehittämistyötä tulisi jatkaa riittävän kauan, eikä koko ajan siirtyä hankkeesta toiseen. Vastaajat toivoivat lisäkoulutusta kaikille opettajille ja muulle henkilökunnalle, jotta kaikilla olisi paremmat valmiudet tukea oppilaita tarpeen mukaan. Koulukeskusten henkilöstön yhteisöllisyyteen tu-lisi myös panostaa, ja erityisesti yhteistyö erityisopettajien kesken ja heidän keskinäinen ver-kostoitumisensa nähtiin myös tärkeäksi, jotta omaa osaamista voitaisiin jakaa kaikille, ja muut voisivat hyötyä siitä.