Tukikilpailulla tarkoitetaan tilannetta, jossa kaksi valtiota, alueellista toimijaa tai muuta alueellisesti rajattua rahankäyttäjää pyrkivät tukemaan yrityksiään.306 Tämä tukeminen voi tapahtua joko myöntämällä suoria tukia, vapauttamalla yrityksiä maksuista tai alentamalla veroja tietyiltä toimijoilta.307 Näiden toimien tavoitteena on asettaa tukea myöntävällä alueella sijaitsevien yritysten asema tietyllä markki-na-alueella paremmaksi kuin keskeisten kilpailijamaiden.308 Markkina-alueena voi toimia maailmanmarkkinat, tietty sisämarkkina-alue tai jopa tietty valtio.309 Kilpai-lua valtion houkuttelevuudesta tapahtuu myös useilla muilla keinoilla kuin tuilla ja verotuksella,310 mutta nämä ovat selkeästi tunnistettavia ilmiöitä, joilla on mitattavia rahallisia vaikutuksia. Tukikilpailua tapahtuu valtioiden välillä sisämarkkinoilla tai ilman sisämarkkinoita, mutta myös valtioiden sisällä osavaltioiden tai vielä pienem-pien alueiden välillä.311 Tukikilpailu on maailmanlaajuinen ilmiö, jota tapahtuu markkinatalousjärjestelmissä hallintomallista riippumatta.312 Tukikilpailu voi olla joko rahallisilla tuilla tai veronalennuksilla tapahtuvaa kilpailua, vaikka niitä tutki-taankin yleensä erikseen, koska verotus aiheuttaa yrityksille kustannuksia, mikä taas muuttaa malleja.313 Tukikilpailulla on myös joissain tapauksissa viitattu ilmiöön, jossa yritykset kilpailevat saatavilla olevista tuista.314 Tässä tutkimuksessa ilmiötä kä-sitellään kuitenkin merkityksessä, jolla tarkoitetaan valtioiden välistä kilpailua, jossa pyritään parantamaan omalle alueelleen sijoittautuneiden yritysten kilpailukykyä ja houkuttelemaan yrityksiä ja pääomia.
Tukikilpailulla voidaan pyrkiä vaikuttamaan yritysten sijoittautumispäätöksiin tai tukemaan oman alueen yritysten kilpailukykyä erilaisista sosiaalisista syistä esimerkiksi työllisyyden vuoksi.315 Tukikilpailua ehkäistäessä on samalla pyritty säilyttämään kilpailukykyä sekä tukikilpailulle alttiilla alueella että sen ulkopuolisen
306 Tukikilpailun ymmärtävät tällä tavalla esimerkiksi Havránek, 2010 ja Albornoz 2009.
307 Haufler 2010 luku 1.
308 Liesegang 2018 luku 1.
309 Wang 2003.
310 Baybeck, Berry & Siegel 2011 s. 232-234.
311 Markusen 2007 s. 4-8.
312 Tukikilpailua tapahtuu merkittävissä määrin erityisesti. Yhdysvalloissa ja BRICS- maissa. Markusen 2007 s. 6-7.
313 Ks. esim. Albornoz 2009 luku 3.
314 Zhou 2011.
315 Ks. esim. Albornoz 2009 luku 1.
maailman kanssa.316 Kirjallisuudessa tuki- ja verokilpailun tärkeimpänä tavoitteena on pidetty yritysten sijoittautumispäätöksiin vaikuttamista.317 Osa kirjallisuudesta käsittelee samaa ilmiötä nimellä ”kilpailu pääomista”, mutta käsitelleen samaa il-miötä: tavoitetta vaikuttaa yritysten sijoittautumispäätöksiin parantamalla omalla alueellaan sijaitsevien yritysten kilpailukykyä.318 Tukikilpailun voimistumisen syynä pidetään sitä, että globalisaation vuoksi yritysten on yhä helpompi valita sijaintipaik-kansa ja sijaintipaikan valintaan käytetään yhä enemmän resursseja.319 Tukikilpailu liittyy kiinteästi valtiontukisääntelyyn, koska tukikilpailua toteutetaan sekä valtion-tuilla että erilaisilla verovaltion-tuilla, jotka nekin saattavat komission ja Unionin tuomio-istuimen mukaan olla kiellettyä valtiontukea.320 Tukikilpailu liittyy kiinteästi myös sisämarkkinoiden luomiseen, koska erilaisten tukien käytön on todettu vaikuttavan merkittävästi hyvinvoinnin jakautumiseen silloin, kun kaupan esteet poistuvat.321 Toisaalta tukikilpailun on myös todettu vaikuttavan voimakkaasti siihen, millaisia kannustimia eri valtioilla on avata markkinoitaan.322 Markkinoiden integroituessa pidemmälle yhden toimijan myöntämät tuet vahingoittavat sisämarkkinoiden mui-ta toimijoimui-ta yhä enemmän.323
Aiemmassa tutkimuksessa on tutkittu empiirisesti Yhteisön/Unionin politiikan vaikutusta tukikilpailuun. Näissä tutkimuksissa on tunnistettu sisämarkkinoihin liittyvät kannustimet ryhtyä tukikilpailuun sekä yhteisen, EU-tason sääntelyn tu-kikilpailua ehkäisevä vaikutus.324 Tukikilpailua pidetään Unionin kannanotoissa ja perusteluissa aina haitallisena.325 Taloustieteellisessä kirjallisuudessa ei kuitenkaan olla päästy varmuuteen siitä, onko tukikilpailu haitallista kaikissa tapauksissa.
Kirjallisuudessa on esitetty, että joissain tapauksessa valtion tuki, joka vaikuttaa yritysten sijoittautumispäätöksiin voi vaikuttaa ulkoisvaikutuksiin siten, että koko-naishyvinvointi kasvaa.326 Tällaisia positiivisia vaikutuksia on ollut esimerkiksi tu-kikilpailussa, joka liittyy teknologian kehitystukiin, jossa yrityksille syntyy merkit-täviä pidempiaikaisia kilpailukykyetuja, vaikka muun yhteiskunnan saamat hyödyt voivat vaihdella merkittävästi. Tukikilpailun tehokkuutta arvioitaessa olennaisessa osassa on pidetty kilpailun valikoivuutta, jolla pyritään resursseja kohdentamalla
316 Maillo 2017 s. 6.
317 ks. esim. Wagener 2001 s. 1-3.
318 Markusen 2007 s. 3.
319 Markusen 2007 s. 10-12.
320 Ks. kappaleet 1.4.3 ja 1.4.4.
321 Haufler 2010 luku 2.
322 Pflüger 2013 luku 1 ja johtopäätökset.
323 Adelina 2015 s. 348.
324 Warlouzet 2017.
325 Komission julkaisusta tukikilpailuun liittyen ks. esim. komission kilpailupolitiikkaa koskeva kerto-mus 2010 s. 7, komission kilpailupolitiikkaa koskeva kertokerto-mus 2011 s. 17 ja komission kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus 2012 s. 1
326 Ks. esim. Albornoz 2009 erityisesti johtopäätökset ja luku 1.
vähentämään kilpailuun käytettyjä resursseja saaden silti mahdollisimman paljon hyötyä.327
Useissa tapauksissa tukikilpailulla on todettu olevan myös huomattavia haitallisia vaikutuksia.328 Merkittävin haitta on, että valtiot joutuvat valitsemaan hyvinvoinnin maksimoinnin ja budjetin vahvuuden välillä.329 Teollisuusalakohtaisessa tutkimuk-sessa on todettu, että tukeminen aiheuttaa kilpailukyvyn alenemista verrattuna tu-kemattomiin talousalueisiin, mikä vahingoittaa kilpailukykyä pitkällä aikavälillä.330 Tukikilpailu ohjaa myös taloudellista toimintaa kehittymään tiettyihin suuntiin, mikä taas vaikeuttaa markkinoiden integraatiota, koska kansalliset markkinat ovat tukien vuoksi kehittyneet erilaisiksi ja tuet estävät myös niiden yhdenmukaistumis-ta.331 Toisaalta taas valtioilla on tukikilpailutilanteessa painetta yhdenmukaistaa politiikoitaan, mikä saattaa aiheuttaa vastakkaisen vaikutuksen eli tuki- ja veropoli-tiikan yhdenmukaistumisen eri jäsenvaltioissa.332
Tukikilpailu aiheuttaa pääsääntöisesti haittaa voimakkaimmin niille valtioille, jotka eivät osallistu siihen, ja hyötyjiä ovat hyvin harvat valtiot. Kokonaishyöty on kuitenkin suurin silloin, kun tukikilpailua ei tapahdu.333 Verokilpailussa taas voidaan saavuttaa optimaalinen verotaso, jos verotusta harmonisoidaan riittävästi usean valtion kesken, vaikka tämä verotaso ei olisikaan optimaalinen kaikille valtioille.334 Usein kirjallisuudessa on kuitenkin päädytty siihen lopputulokseen, että tukien ylikansallinen sääntely on hyödyllistä.335 Ylikansallinen sääntely ja yhteistyö voivat tarkoittaa joko tukitason nousemista tai laskemista, mutta tässä tapauksessa hyvin-voinnin muodostumista voidaan optimoida, toisin kuin yksittäisten valtioiden tuki-politiikassa.336 Joissain tapauksissa on väitetty avoimilla markkinoilla päästävän par-haaseen lopputulokseen sillä, että kaikki osapuolet sopivat keskenään, että kukaan ei tue.337 Tätä puoltavat myös ne tutkimustulokset, joiden mukaan tukikilpailussa on muutoin todella vaikea päästä aiemmista valinnoista johtuvaan tasapainopisteeseen eli lock-in -tilanteeseen, mikä tarkoittaa, että valtio voisi missä tahansa tilanteessa parantaa asemaansa kilpailussa tukemalla.338
Tukikilpailu on samantyyppinen ilmiö kuin verokilpailu. Esimerkiksi molempien toimintojen haitallisuutta arvioidaan samantyyppisillä tai toisiinsa rinnastettavissa
327 Parcero 2007 luku 4.
328 Szwajdler 2016 erityisesti johtopäätökset.
329 Ks. tämän todistuksesta Gauthier 2018 87-97.
330 Conrad 2005.
331 Iire 2010 s. 247-249.
332 Wagener 2013 96-98.
333 Wang 2003.
334 Conconi, Perroni & Riezman 2008 erityisesti johtopäätökset.
335 Nicolaides. 2008 s. 75-78, Wang 2003.
336 Haufler 2006 s. 302-303.
337 Albornoz 2001 johtopäätökset ja appendix B.
338 Borck et al. 2012 s. 1-4 ja 25.
olevilla kriteereillä.339 Verokilpailua on myös tutkittu laajasti kirjallisuudessa tukikil-pailun alailmiönä. Verokiltukikil-pailun merkitys osana tukikilpailua johtuu pitkälti siitä, että suorien tukien hyväksyttävyys on nykyisessä maailmankauppajärjestelmässä merkittävästi verokilpailua vähäisempää.340 Toisaalta verokilpailussa merkittävänä erona on, että toimenpiteet ovat nimenomaan valtioiden välisiä, kun tukikilpailussa toimet ovat valtion sisäisiä.341 Toisena syynä verokilpailun roolin kasvuun on, että valtiontukisääntöjen tiukentuessa valtiot ovat siirtyneet kilpailemaan veroilla suo-rien tukien sijaan lopputuloksen ollessa käytännössä sama.342 Verokilpailua koskeva tutkimus voidaan myös soveltuvilta osin yleistää koskemaan yleistä tukikilpailua, koska verotukia ja suoria tukia käsitellään usein toisilleen vaihtoehtoisina toimen-piteinä tukemiseksi.343 Toisaalta verotukien ja tukikilpailun välillä on myös merkit-täviä eroja: tukikilpailussa merkittävin painotus on kilpailukykyyn vaikuttamisella, verokilpailussa taas kilpaillaan pitkälti pääomista ja niiden avulla tapahtuvista tuo-tannon muutoksista.344
Erityisesti valtiontukien oikeudellisessa arvioinnissa on muistettava, että kaikki verokilpailun muodot eivät ole valtiontukea oikeudellisen määritelmän mukaan, mutta merkittävään osaan haitalliseksi tunnistetusta verokilpailusta on kuitenkin puututtu valtiontukisääntöjen keinoin.345 Usein käsiteltäessä verokilpailua ja tu-kikilpailua toisilleen vaihtoehtoisina toimenpiteinä huomioidaan se seikka, että verokilpailua käsitellään pienemmällä todennäköisyydellä valtiontukena Unionin valtiontukisääntöjen näkökulmasta.346
Kuten tukikilpailussa yleensä, myös verokilpailussa valtiot pyrkivät käyttämään varojaan tavalla, joka houkuttelee valtioihin uusia taloudellisia toimintaa harjoitta-via tahoja, mikä taas voisi johtaa verotulojen kasvuun tai ainakin sosiaalisiin hyötyi-hin, kuten korkeampaan työllisyyteen.347 Verokilpailun haittana, samoin kuin tuki-kilpailussa, on joko kilpailussa menestymättömän valtion heikompi kilpailukyky ja sen aiheuttamat hyvinvointitappiot tai kilpailussa ”menestyvän” valtion tapauksessa matalat verotulot ja sitä kautta vähäisemmät julkiset varat, joita voidaan käyttää hyvinvointia lisäävien julkisten palveluiden tuottamiseen.348 Verokilpailun pää-asiallisena vaikuttimena on taloustieteissä nähty nimenomaan pääoman liikkuvuus, jos verotaso muuttuu johonkin suuntaan kilpailijamaiden verotasosta, valtio kärsii haittaa tai saa hyötyä pääomavirtojen muodossa, mutta vastineeksi saa tai menettää
339 Richelle et al. 2016 s. 64.
340 Havránek 2010, Wang 2003.
341 Richelle et al. 2016 s. 69.
342 Wishlade 2012.
343 Ks. esim. Haufler 2006 s. 286-287.
344 Keen & Konrad 2012 s. 9-13.
345 Richelle et al. 2016 s. 69.
346 Dewispelaere 2015 s. 63.
347 Verokilpailun tavoitteista ks. esim. Liesegang 2018 luku 1.
348 Keen & Konrad 2012 s. 50.
verotuloja.349 Myös tämä johtaa siihen, että valtiot kilpailevat keskenään aiheuttaen toisilleen haittaa, vaikka saattavatkin hetkellisesti parantaa omaa asemaansa.350 Mallissa, joka perustuu vain pääomien virtaan ja pääomista kerättäviin veroihin, kaikki valtiot voittavat, jos kaikki nostavat verotasoaan.351 Toisaalta jos valtioiden oletetaan olevan erilaisia niissä tapahtuvan pääoman tuoton ja julkishyödykkeiden arvon osalta, ei välttämättä voida löytää verotasoa, joka olisi optimaalinen kaikille valtioille rahalla saadun hyödyn kasvulla mitattuna.352 Verokilpailua ja kilpailua suorilla tuilla ei voida säännellä erillään, koska muutoin tukikilpailu jatkuu ja se asettaa toiset valtiot ja alueet merkittävästi toisia huonompaan asemaan.353 Koska Unionilla on jo tehokas tukikilpailuun puuttuva sääntely, valtiontukisäännöt, on se joutunut tehostamaan verokilpailuun liittyviä sääntöjään säätämällä niihin liittyviä direktiivejä, kuten energiaverotusdirektiivi.354 Tämä harmonisointi ei kuitenkaan koske kuin tiettyjä verolajeja, minkä vuoksi myös valtiontukisääntelyä on sovellettu verokilpailuun yhä enemmän.
Tukikilpailun yhteys verotukseen on kiinteä, koska tukikilpailu aiheuttaa tar-peen kattaa sekä tuista johtuvia menoja että valtion muita menoja korottamalla veroja.355 Merkittävä ero vero- ja tukikilpailujen välillä on, että ilman rajat ylittäviä pääoman liikkeitä ja kilpailua valtiot voisivat määrittää itselleen sopivan verotason, mutta ilman rajat ylittävää kilpailua tukikilpailulle ei ole samanlaista perustetta.356 Tukikilpailun haitallisina vaikutuksina pidetään taloustieteellisessä kirjallisuudessa mm. vähentynyttä veromäärää yrityksiltä, verotuksen painopisteen siirtymää mui-hin kuin yritysveroimui-hin ja efektiivisen verotuksen muuttuminen kohti tasaveroa.357 Toisaalta verokilpailun tarpeeseen vaikuttaa myös kansalaisten varallisuus, mitä hajautetummin pääoman omistajat ovat sijoittaneet pääomansa, sitä korkeammin näitä pääomia on mahdollista verottaa.358 Tukikilpailussa ei sen sijaan ole tunnistet-tu vastaavaa mekanismia, jossa pääoman omistajien rooli vaikuttaisi tunnistet-tukikilpailun tehokkuuteen ja sen saamiin muotoihin.
Yksi merkittäviä verokilpailun ilmentymiä on siirtohinnoittelu. Siirtohinnoitte-lulla tarkoitetaan saman yrityksen tai konsernin eri maissa sijaitsevien toimipistei-den välisissä liiketoimissa käytettyä hinnoittelua.359 Siirtohinnoittelua
hyväksikäyt-349 Keen & Konrad 2012 s. 11.
350 Ks. tarkemmin Liesegang 2018, erityisesti johtopäätökset.
351 Keen & Konrad 2012 s. 11-12.
352 Keen & Konrad 2012 s. 17-21.
353 Wishlade 2012.
354 Richelle et al. 2016 s. 206.
355 Markusen 2007 s. 71- 78.
356 Keen & Konrad 2012 s. 13-14 ja markkinoiden avaamisesta ja sen vaikutuksista tukikilpailuun Haufler 2010 erityisesti luku 2 ja johtopäätökset.
357 Markusen 2007 s. 71- 78.
358 Keen & Konrad 2012 s. 28.
359 Laki verotusmenettelystä 1558/1995 14 a §.
tämällä yritykset pyrkimään eri keinoilla siirtämään voittojaan korkean veroasteen maista matalan veroasteen maihin.360 Siirtohinnoittelun on havaittu vaikuttavan siten, että maat laskevat yritysveroastettaan.361 Siirtohinnoittelua on pidetty erityi-sen ongelmallierityi-sena osana verokilpailua, koska siirtohinnoittelusääntöjen tiukenta-minen yhdellä alueella johtaa herkästi siihen, että matalan veroasteen maat laskevat verojaan entisestään houkutellakseen pääomia.362
Kirjallisuudessa verotuksen muutoksen esitetään johtuvan siitä, että yritykset siirtävät toimintojaan sinne, missä niille tarjotaan parhaita etuja, mikä pakottaa val-tioita laskemaan omaa verotustaan ja verottamaan yhä enemmän omia kansalaisiaan kattaakseen tämän verovajeen.363 Toisaalta verotus aiheuttaa myös tukikilpailulle tyypillisiä kilpailukykyeroja, mikä onkin pakottanut EU:ta jossain määrin harmoni-soimaan verotustaan teollisuuden kannalta keskeisissä veroissa.364 EU:n veropolitiik-kaa asettaa veroille ala- ja ylärajoja on pidetty melko tehokveropolitiik-kaana verokilpailua koske-vassa taloustieteellisessä keskustelussa, koska tämä jättää valtioille mahdollisuuden asettaa verot omiin olosuhteisiinsa sopivalle tasolle, mutta samalla myös vähentää haitallisen verokilpailun mahdollisuuksia.365
Verokilpailun pääasialliset tavoitteet ovat samat kuin tukikilpailulla: tietyn alueen taloudellisen tilanteen kehittyminen sekä sosiaaliset hyödyt, tärkeimpänä korkeampi työllisyys.366 Verotuet myös vääristävät alueiden välistä kilpailua samalla tavoin kuin tukikilpailu.367 Verotuet toimivat käytännössä tulonsiirtona veronmak-sajilta yritysten omistajille, koska nämä saavat veronalennusten vuoksi korkeamman tuoton sijoittamalleen pääomalle, jolloin muilta veronmaksajilta peritään suurem-pia veroja, jotta yrityksien veronalennukset voidaan rahoittaa. Vaihtoehtoisesti veronalennukset johtavat yksityisten veronmaksajien palveluiden leikkaamiseen.368 Tukikilpailun ja verokilpailun on myös havaittu eskaloituessaan johtavan eräänlai-seen nollasummapeliin: kaikkien valtioiden tukiessa yksikään valtio ei saa tukemi-sesta erityisemmin hyötyä, mikä taas kannustaa vähentämään tukemista, jos tämä ei heikentäisi valtion asemia.369 Joissain tutkimuksissa on myös päädytty sellaisiin tuloksiin, että tukeminen ei välttämättä aiheuta edes taloudellisia hyötyjä, vaan tukemisen kustannukset ovat siitä aiheutuvia hyötyjä suuremmat. Nämä tulokset ovat koskeneet erityisesti verotukia ja erilaisia pitkäaikaisia tukiohjelmia eivätkä
360 Becker 2012 s. 146.
361 Elitzur & Mintz 1996 s. 419-420.
362 Becker 2012 s. 148.
363 Markusen 2007 s. 71- 78.
364 Richelle et al. 2016 s. 206.
365 Keen & Konrad 2012 s. 30.
366 Ks. Wagener 2001 s. 4.
367 Richelle et al. 2016 s. 77.
368 Verotukien lopullisesta maksajasta ks. Wagener 2001 s. 22-23.
369 Kondo 2013 s. 243-244.
erilaisia kertaluontoisia tukia.370 Verokilpailun ja verotukien sääntely on huomat-tavasti avustuksina myönnettyjen tukien kontrollointia haastavampaa, vaikka nii-den tehokkuustappioita pidetään samansuuruisina tai suurempina.371 Aiemmassa tutkimuksessa on myös todettu, että jos tukikilpailun sääntely rajataan vain suoriin avustuksiin, kilpailun aiheuttamat erot valtioiden ja alueiden välillä saattavat jopa pahentua.372
Kaikki verotukselliset toimenpiteet eivät välttämättä ole Unionin valtiontuki-sääntöjen näkökulmasta valtiontukea.373 Verokilpailuun ja tukikilpailuun pyritään myös puuttumaan pitkälti samoilla keinoilla ja samojen tavoitteiden nojalla.374 Useilla verotuksellisilla toimenpiteillä on kuitenkin samanlainen tavoite kuin valtiontuilla: pyritään lisäämään työpaikkoja ja toissijaisesti kehittämään taloutta tietyllä veroista itsenäisesti päättävällä talousalueella.375 Verokilpailun osalta myös taloudellinen pääomansiirtomekanismi on täysin samanlainen: taloudestaan auto-nomisesti päättävä alue ottaa rahaa kaikilta veronmaksajiltaan edistääkseen alueel-leen sijoittautuvien yritysten kilpailukykyä.376 Koska EU-oikeudellisesti kaikki vero-kilpailu ei kuitenkaan ole valtiontukea, joudutaan tukivero-kilpailusta käyttämään kahta määritelmää: oikeudellista ja taloudellista määritelmää. Valtiontukisääntelyillä on kuitenkin onnistuttu viimeisten vuosikymmenten aikana tehokkaasti harmonisoi-maan jäsenvaltioiden välisiä veroeroja, erityisesti ympäristö- ja energiaveroissa.377 Tämän kirjoituksen tapauksessa käytetään termin ”valtiontuet” oikeudellista mää-ritelmää, jos ei erikseen käsitellä tukikilpailun taloudellisia vaikutuksia. Joissain ta-pauksissa taloustieteellinen kirjallisuus on erotellut verotuet ja suorat tuet ”subsidies”
ja käyttänyt niistä yhteistä termiä ”kannustimet” englanniksi ”incentives”.378 Tässä käännöksessä käytän kuitenkin yhtenäistä termiä ”tuet”, joten luokittelen suorat tuet ja verotuet yhteen tukikilpailun alle puhuessani taloudellisista tuista.
370 Ks. esim. Markusen 2007. s 60-71.
371 Nicolaides 2008 s. 352-353.
372 Wishlade 2012.
373 Ks. verotuen asemasta tarkemmin luku 3.
374 Richelle et al. 2016 s. 79.
375 Ks. esim. Wagener 2001 s. 1-3.
376 Wagener 2001 s. 21-23.
377 Richelle et al. 2016 s. 217.
378 Markusen 2007 s. 1.
dĂůŽƵƐƚŝĞƚĞĞůůŝƐĞƐƚć ŶćŬƂŬƵůŵĂƐƚĂ
sĂůƚŝŽŶƚƵŬŝŽŝŬĞƵĚĞůůŝƐĞƐƚĂ ŶćŬƂŬƵůŵĂƐƚĂ
dƵŬŝŬŝůƉĂŝůƵ dƵŬŝŬŝůƉĂŝůƵ
sĞƌŽŬŝůƉĂŝůƵ sĞƌŽŬŝůƉĂŝůƵ
Kuva 2. verokilpailu osana tukikilpailua.
Tuki- ja verokilpailua on tutkittu paljon peliteoreettisesta näkökulmasta.379 Useat verokilpailua tutkineet artikkelit ovat pyrkineet vastaamaan kysymykseen, onko ve-rokilpailussa olemassa Nashin tasapainopistettä, johon verot asettuvat, koska kaikki
”pelissä” olevat valtiot voivat vain alentaa hyötyään muuttamalla veroja kumpaan-kaan suuntaan.380 Verokilpailussa peliteoriaa käyttämällä on pyritty näyttämään sitä, että Nashin tasapainotilanne pelissä, jossa ei tehdä yhteistyötä, johtaa aina tilantee-seen, jossa pelin lopputulos on tehoton kaikille pelaajille.381 Yhteistyön toimivuus vaatii pitkällä tähtäimellä yhteisen veroasteen määrittämistä tai ainakin veroasteiden harmonisointia kaikille harmonisointiin osallistuville valtioille sopivalle tasolle.382
Yhteistyön välttämättömyyteen liittyy olennaisesti se, että jos yhteistyötä tekevä alue on liian pieni taloudellinen toimija, joutuu se tällöin epäedulliseen asemaan koko muuhun maailmaan nähden, koska yhteistyötä tekevä alue muuttuu tällöin muun maailman kilpailijaksi yksittäisten osiensa sijaan.383 Toisaalta yhteistyötä on silti pidetty parempana toimintatapana kuin jokaisen valtion yksin tekemiä päätöksiä.384 Toisaalta pieni alue voi tehdä itselleen optimaalisia valintoja, jos jollain lähialueen talousalueella on sitä korkeampi verotaso, jolloin pienempi alue voi valita verotasonsa laajemmin huomioiden kokonaishyödyn.385 Yhteistyö voi kuitenkin joissain tapauksissa aiheuttaa myös vahinkoa yksittäisille toimijoille, jos toimijoille jäävä valinnanvara mahdollistaa asemansa muuttamisen siten, että muiden toimijoiden asema jää huonommaksi.386
379 Keen & Konrad 2012 s. 20-24.
380 Ks. artikkeli ja sen viitaama kirjallisuus: Taugourdeau 2011.
381 Liesegang 2018 luvut 2-4.
382 Ogawa & Wang 2016.
383 Markusen 2007 s. 46.
384 Keen & Konrad 2012 s. 20-24.
385 Eyland & Zaccour 2014.
386 Keen & Konrad 2012 s. 68.
On olennaista huomioida, että verokilpailu muuttuu silloin, jos myös veronmak-sajat voivat liikkua hyvin vapaasti. Tässä tapauksessa verokilpailun rahoittajia ei löy-dy, koska valtiot joutuvat kilpailemaan myös veronmaksajista.387 Jos veronmaksajien liikkuvuus on vähäisempää, voimistuu verokilpailu yritysten sijoittautumispaikoista.
Työvoiman388 liikkuvuus EU:n sisämarkkinoilla on kuitenkin tähän asti ollut melko vähäistä,389 minkä vuoksi voidaan olettaa, että Unionin alueella tapahtuvaa tukikil-pailua voidaan tarkastella tavalla, jossa veronmaksajien liikkuvuutta ei huomioida.
Toisaalta vähäisempi työvoiman liikkuvuus tarkoittaa sitä, että suurempi osa tuilla luotavista työpaikoista täytetään valtion asukkailla ilman maahanmuuttoa, mikä lisää tuilla saavutettavaa rahallista hyötyä työttömyyden vähentyessä.390 Tällöin työvoiman liikkuvuus vaikuttaa tukikilpailuun kahdella tavalla.
Tukikilpailua on tutkittu myös aloittain. Unionin alueella suorien investointi-, toiminta- tai tuotantotukien sijaan merkittävä osa nykyisistä teollisuuden ja talou-dellisen toiminnan tukimuodoista on ns. horisontaalisia tukia.391 Näillä tarkoitetaan esimerkiksi R&D&I-tukia. R&D-tukien osalta taloustieteellisessä kirjallisuudessa on tehty omia havaintoja: mitä suurempia kaupan esteet ovat eri valtioiden välillä sitä suurempi kannustin jäsenvaltioilla on kilpailla R&D-tuissa, ja mitä pienempiä kaupan esteet ovat sitä vähemmän hyötyä valtiot saavat R&D-tuista, ja sitä pienem-mät kannustimet niillä on tukea näitä toimintoja erityisesti teollisuudessa.392 Tuo-tantotukia, siten miten EU ne määrittelee, on pidetty tukikilpailun tyypillisimpinä työkaluina.393
387 Wagener 2001 s. 1.
388 Eli tässä tapauksessa veronmaksajien.
389 Cheben 2011.
390 Markusen 2007 s. 61.
391 Ks. luku 1.5.
392 Kondo 2013 s. 233.
393 Markusen 2007 s. 47.