Topiikkipohjainen rakenne ja sen variantit

Käytän tutkimuksessani topiikkipohjaista rakennetta (engl. topic-based; Dudley-Evans 1999, Paltridge 2002, Swales 2004) yläkäsitteenä seuraavaksi esittelemilleni tutkimus- ja kehitystyön tekstien kokonaisrakennevarianteille. Sisällytän niihin toiminnallisen opinnäy-tetyön (Vilkka ja Airaksinen 2003), hankeraportin (Hakala 2004) sekä ongelmaperustai-sen kirjaamiskäytännön (Schryer 1994). Toiminnalliongelmaperustai-sen opinnäytetyön ja hankeraportin rakenteiden kuvauksen olen yhdistänyt samaan luokkaan niiden ilmeisten perheyhtäläi-syyksien vuoksi.

Suomenkielisessä kirjallisuudessa topiikkipohjaista tutkimustekstin rakennetta on kut-suttu myös ilmiöperustaisesti raportoiduksi malliksi (ks. Salo ym. 2004). Sillä on tarkoitet-tu jäsennystä, jossa opinnäytetyön aihetta avataan osa, teema tai alue kerrallaan ja työn toteuttamisprosessi menetelmineen kuvataan vasta lopussa ennen pohdintaosaa. Topii-killa tässä yhteydessä tarkoitetaan sisältötopiikkia: aihetta tai aihepiiriä, josta tekstissä jotain sanotaan. Topiikkina voi siten olla yhtä lailla opinnäytetyössä tutkittava tai kehitet-tävä ilmiö, työn käytännön toteuttamiseen liittyvä toimintaympäristö tai työssä käytetyt menetelmät ja työtavat.

Pelkistettynä topiikkipohjainen rakennemalli on seuraavanlainen (esim. Paltridge 2002: 135):

76 Johdanto

Topiikki 1 Topiikki 2 Topiikki 3

…

Päätelmät

Topiikkipohjaisessa mallissa ja perinteisessä tutkielmamallissa on yhteistä alun johdanto-osa ja tekstin lopussa sijaitseva diskussio päätelmineen. Johdannon ja diskussion väliin jäävien topiikkien jäsentely taas motivoituu tekstikohtaisesti työn toteuttamistavan ja tar-koituksen mukaan. Jäsentely voi noudattaa muun muassa käsiteltävien topiikkien tärke-ysjärjestystä, tai ne kuvataan opinnäytetyössä toteutuneen prosessin kronologiaa¹⁰³ seu-raten, kuten toiminnallisissa opinnäytetöissä ja hankeraportissa yleensä tapahtuu. Myös ongelmanratkaisuprosessin mukailu on mahdollista. Tekstissä topiikkien esittämisjärjes-tys voi olla deduktiivinen tai induktiivinen käytetyn tutkimusotteen mukaan (vrt. Anttila 1996: 432–439). Paltridgen (2002: 134–135, 140) tutkimusaineiston kaikissa topiikkipoh-jaisissa opinnäytetöissä ei ole erillistä menetelmä- ja aineisto-osaa eikä tuloksia ja dis-kussiota erotella välttämättä tiukasti toisistaan. Myös topiikkipohjaisen rakennemallin lo-petustavat varioivat: osa tekstiesiintymistä päättyy konventionaaliseen päätelmiä sisältävään loppulukuun ja osassa sen tilalla on lyhyt yhteenveto huomioista tai post scriptum -luku, joka ikään kuin jälkikirjoituksena kokoaa koko työssä esitetyt havainnot ja argumen-tit ja kommentoi niitä. Lisäksi empiirisesti on havaittu, että topiikkipohjaisista väitöskirjois-ta voi puuttua erikseen otsikoitu, itsenäinen kirjallisuuskatsausosa. Tällöin kirjallisuuskat-saus limittyy vetoketjumaisesti osaksi muita topiikeittain jäsentyviä tekstinosia. (Kwan 2006; myös Vuorijärvi ja Boedeker 2007.)

103 Aineistossani kronologia voi seurata myös koulutusalan opinnäytetyöprosessin mukaista vaiheistusta, joka on kirjattu opetussuunnitelmaan ja opinnäytetyön verkko-ohjeisiin. Prosessiin kuuluivat aineistonkeruuaikana seuraavat vaiheet: idea-, suunnitelma- ja toteutusvaihe sekä julkis-taminen, johon sisältyi myös kypsyysnäytteen kirjoittaminen.

77

5.2.2.1 Toiminnallinen opinnäytetyö ja hankeraportti

Ammattikorkeakoulutuksen alkuvaiheissa opinnäytetyöt tavattiin jakaa mahdollisen toteut-tamistapansa mukaan karkeasti kahteen luokkaan: tutkimustyöt ja muut työt. Hanna Vil-kan ja Tiina Airaksisen (2003) teoksessa Toiminnallinen opinnäytetyö annetaan ”muille töille” (mts. 9) nimi ja esitellään yksi vaihtoehtoinen tapa toteuttaa opinnäytetyö ammatti-korkeakoulussa. Toiminnallista opinnäytetyötä on pidetty ammattikorkeakoulussa yhtenä perinteisen tutkielmamallin haastajana ja kokoavana käsitteenä ”monimuotoisesti toteute-tuille” opinnäytetöille. (Myös Heinonen 2006: 57.)

Vilkan ja Airaksisen (2003) teoksessa toiminnallinen opinnäytetyö määrittyy käytän-nön tapausesimerkkien kautta, ja sillä tarkoitetaan opinnäytetyön toteuttamistapaa, jossa yhdistyvät joko tuotteen tekeminen tai toiminnan järjestäminen sekä sen perusteleva ja arvioiva raportointi. Myös toiminnallisen opinnäytetyön raportointikäytäntöjä kuvataan samojen tapausesimerkkien kautta, joista tekstin rakennemalli on lukijan abstrahoitavis-sa. Kirjoittajat itse korostavat tekstin kokonaisrakenteen vaihtelevan opinnäytetyön sisäl-lön ja tavoitteiden mukaan (mts. 83–84). Kirjassa esiteltyjen esimerkkien perusteella ra-kennemalli on yhdistelmä perinteistä tutkielmaa ja topiikkipohjaista jäsennystä kuitenkin niin, että raportoinnissa korostuu prosessinmukaisuus samaan tapaan kuin projektirapor-toinnin käytännöissä. Siihen on havaittu yhdistyvän myös journalististen ja tiedottavien tekstilajien konventioita (Jääskeläinen 2005: 72). Rakennemallissa keskeisiä funktionaali-sia ofunktionaali-sia ovat opinnäytetyön toteuttamiskontekstin kuvaus joko johdantoluvussa tai erilli-senä päälukuna sekä koko prosessin arviointi. Perinteisen tutkielmamallin tulososan pai-kalla toiminnallisen opinnäytetyön raportissa kuvataan tuotosta: joko tehtyä tuotetta tai järjestettyä toimintaa ja sen toteuttamisen vaiheita.

Vaikka toiminnallinen opinnäytetyö pyrkii olemaan vaihtoehto tutkimustyyppiselle työl-le, teoksen kirjoittajien mukaan ”tärkeää on, että ammattikorkeakoulun toiminnallisessa opinnäytetyössä yhdistyvät käytännön toteutus ja sen raportointi tutkimusviestinnän kei-noin” (Vilkka ja Airaksinen 2003: 9). Tarkempaa käytännön ohjeistusta tai rakennemallia raportoinnille kirjassa ei kuitenkaan esitellä.

Juha T. Hakala on kirjoittanut useita opinnäytetyöoppaita sekä yliopisto- että ammatti-korkeakouluopiskelijoille. Oppaissa ammattikorkeakoulun opiskelijoita rohkaistaan opin-näytetyön vaihtoehtoisten toteuttamistapojen ja rakennemallien käyttöön, mutta valtaosa ohjeistuksesta noudattaa silti perinteistä ja gradun kirjoittamisesta tuttua tutkielmamallia.

Hakalan (2004: 119) mukaan ammattikorkeakoulun opinnäytetyöraportin rakenne riippuu siitä, onko kyseessä ”tutkimustyyppinen vai kehittämistyö”. Kehittämistyö alkaa johdan-nolla ja päättyy arviointiosaan. Perinteisen tutkielmamallin tulososan paikalla kehittämis-työn raportin keskiosassa kuvataan prosessia eli opinnäytekehittämis-työn toteutusta käytännössä.

Oletuksena on, että prosessi on jonkin käytännönläheisen hankkeen toteutus, sillä kir-jaamansa perusrakennemallin Hakala (2004: 168) on nimennyt suunnittelu- tai kehittä-mishankeraportiksi. Hankeraportin yhtäläisyydet toiminnallisen opinnäytetyön raportin rakenteen kanssa ovat niin ilmeiset, että ne voi yhdistää pelkistäen seuraavanlaiseksi jäsennykseksi, jonka käsittelyosa etenee topiikki kerrallaan:

78 Johdanto

Kirjallisuuskatsaus tai toimintaympäristön kuvaus Tuotteen laadinnan tai toiminnan kuvaus

Arviointi ja pohdinta

Tässä rakennemallissa johdanto-osan ja diskussio-osan väliin jäävien topiikkien määrä varioi työn tarkoituksen ja tavoitteiden mukaan. Kirjallisuuskatsausosassa on tavallista tarkastella esimerkiksi opinnäytetyössä kehitettävää ilmiötä aiemmin tutkitun tai doku-mentoidun¹⁰⁴ tiedon perusteella tai esitellä tutkimusta, joka liittyy työssä käytettyihin me-netelmiin tai työtapoihin. Kun opinnäytetyö tehdään osana projektia tai autenttisessa työ-ympäristössä, kuuluvat niiden kuvaukset tekstiin olennaisina osina.

5.2.2.2 Ongelmaperustainen kirjaamiskäytäntö

Catherine Schryerin (1994) kuvaus tieteen ja työelämän keskenään kilpailevista tekstila-jeista ja niiden taustalla vaikuttavista sosiaalisista käytännöistä ja tiedon tuottamisen ta-voista on tutkimustehtäväni työelämäulottuvuuden kannalta merkittävä puheenvuoro. Ar-tikkelissaan The lab vs clinic: sites of competing genres Schryer asettaa rinnakkain tie-teentekijöiden käyttämän tutkimusprosessia rekonstruoivan perinteisen tutkielmamallin ja käytännön asiantuntijoiden työssään toteuttaman ongelmaperustaisen kirjaamisen POMR-skeeman¹⁰⁵. Skeemalla viitataan terveydenhuollon kliinisessä työssä toteutetta-vaan standardinomaiseen kirjaamiskäytäntöön¹⁰⁶, jonka englanninkielinen lyhennenimi on POMR, Problem Oriented Medical Record. Esimerkkejä POMR-mallin tekstilajitodentu-mista ovat lääkärin laatima potilaan sairauskertomus, jota myös Schryer käyttää esimerk-kinään, tai tämän tutkimuksen kohdetta vielä lähemmäksi asettuva hoitokertomus, joka yläkäsitteenä kattaa sekä hoitotyössä käytetyn hoitosuunnitelman tekstilajin että hoitotyön kirjaamisen. Opinnäyteaineistoni kirjoittajat perehtyvät kirjaamiseen opintojensa ja niihin kuuluvan ohjatun harjoittelun aikana. Esittelen Schryerin tutkielmamalliin¹⁰⁷ vertailemaa POMR-skeemaa ensinnäkin sen käytännönläheisyyden vuoksi ja toiseksi siksi, että tie-teellisten ja käytännöllisten tekstikäytäntöjen rinnastaminen on tekstintutkimuksessa hy-vin vähäistä. Lisäksi tutkimassani diskurssiyhteisössä hoitotyön kliinisissä asiantuntijateh-tävissä päivittäinen kirjaaminen on rutiininomaista tekstityötä¹⁰⁸.

104 Ammattikorkeakoulun opinnäytetyön lähtökohtien tai taustan kuvauksessa voidaan aineis-toni perusteella hyödyntää sekä tutkimustietoa että käytännönläheisiä dokumentteja, kuten projek-tisuunnitelmia, ammattilehden artikkeleita tai kokousmuistioita.

105 Uuden retoriikan tutkimustradition mukaisesti Schryerin artikkelin painopiste ei ole tekstin rakennemalleissa vaan niihin liittyvissä diskursiivisissa käytännöissä.

106 Schyerin artikkelissa esiintyy mallista erikoisalakohtainen variantti POVMR (Problem Orien-ted Veterinary Medical Record), jota käytetään eläinlääketieteessä. Schryer on erityisesti perehty-nyt eläinlääketieteen tekstikäytäntöihin. ₁₀₇

POMR-mallin esittely perustuu kokonaisuudessaan Schryerin artikkeliin.

108 Kirjaamiskäytäntöjen tärkeys hoitotyössä käy hyvin ilmi myös niistä tutkimusaineistoni opin-näytetöistä, joiden aiheena on nimenomaan kirjaamisen kehittäminen (esim. O18).

79

Sekä perinteistä tutkielmamallia että ongelmaperustaista kirjaamiskäytäntöä voidaan pitää yleisellä tasolla heuristisina ongelmanratkaisutapoina, mutta muun muassa niissä todentuva tapa käsitellä ja jäsentää tietoa on perustavasti erilainen:

IMRDS is meant to be a linguistic reconstruction of the research process.

POVMR is meant to be an audit of action, a representation of the problem-solving techniques used by experienced physicians. (Schryer 1994: 118–

119.)

Eri malleilla toteutetaan erilaisia tehtäviä. Tutkielmamallia käyttävillä tutkijoilla on mahdol-lisuus rajata tutkimusongelmansa ja vakioida siihen liittyvät muuttujat, kun taas esimer-kiksi insinöörit, tietojenkäsittelytieteen tai terveysalan käytännön asiantuntija-ammateissa toimivat joutuvat työssään ratkaisemaan monisyisiä käytännön ongelmia tapaus (engl.

case) kerrallaan ja kirjaamaan tekemänsä ratkaisut näkyviin lähes reaaliaikaisesti. Ni-mensä mukaisesti POMR-malli noudattaa tekstin jäsentämisessä kliiniselle työskentelylle ominaista lineaarisesti etenevää, mutta tarvittaessa syklisesti toisteista ongelmanratkai-suprosessia. Prosessi etenee tiukasti rajatun tapauksen kuvaamisesta ja siihen liittyvän datan esittelystä ongelman kirjaamiseen tai ratkaistavien seikkojen priorisoituun listauk-seen, edelleen toimenpiteisiin (interventiot), niiden arviointiin ja lopulta ratkaisun toteami-seen. Datan, sen jatkuvan arvioinnin ja sen perusteella tehtyjen suunnitelmien tai inter-ventioiden kuvaus toistuu, kunnes tapaus on ratkaistu. Ratkaistavia ongelmia ei yleisesti problematisoida tai pyritä käsitteellistämään, vaan dokumentoinnissa painopiste on rat-kaisuyritysten kuvaamisella ja niiden lopputuloksen kirjaamisella. Koska tekstin fokus on ongelmanratkaisuprosessiin sisältyvän toiminnan toteavassa kuvaamisessa, lähdeviitteitä käytetään niukasti.

Myös tekstimallien suhde oletettuun lukijaan on erilainen. Julkaistavaksi tarkoitettu tutkielmamallinen teksti on kirjoitettu laajan lukijakunnan reaktioita ennakoiden, ja siksi siinä käytetään harkitusti eri tason retorisia keinoja. Esittämistavassa korostuu käsiteltä-vien ilmiöiden symbolinen representointi. IMRD-rakenne kokonaisuudessaan on yksi va-kiintunut tapa pyrkiä järjestämään ja kontrolloimaan todellisuutta, jota tutkitaan. Järjestä-minen ja kontrollointi tekstitasolla tapahtuvat kuitenkin tutkimusprosessiin nähden jälkikä-teen, eikä prosessin kompleksinen luonne tule tekstissä enää näkyviin. Käytetyt mene-telmät kuvataan kriittistä lukijaa ajatellen ja samalla siten, että ulkopuolinenkin voi niitä seurata. Kirjaamismallin mukaisen tekstin oletettu lukijakunta on kapeampi asiantuntija-joukko ja tekstin ilmaisutapa – sekä lauserakenne että tyyli – hyvin elliptinen. Oletuksena on, että lukijakunnalla – tai laajemmin koko diskurssiyhteisöllä – on runsaasti yhteisesti jaettua tietoa sekä tekstin aiheesta että kirjaamisessa käytetystä tekstistandardista, min-kä avulla tekstin aukkoisuus täydentyy. Ilmaisutapa takaa tehokkaan kommunikaation niiden välillä, jotka tuntevat yhteisesti jaetut konventiot.¹⁰⁹Diskurssiyhteisö suosii samaa ongelmanratkaisutekniikkaa ja lukustrategiaa, joten tekstijaksoja ei ole tarpeen merkitä otsikoiden tai muiden typografisten vihjeiden avulla. Kirjaaminen täydentyy prosessin ku-lun myötä ja kirjausmerkinnät aiheuttavat välittömiä muutoksia tarkasteltavassa

109 Jenni Viinikka (2011: 37) on lääketieteen tekstikäytäntöjä tutkiessaan havainnut elliptisen ilmaisutavan olevan osa tutkimansa asiantuntijayhteisön edistyneiden jäsenten tekstilajikonventioi-ta.

80

sessa. Kirjaamisella myös oikeutetaan kaikki prosessin aikana tehdyt suunnitelmat ja toimenpiteet. Näin ne voidaan tarvittaessa jälkikäteen perustella, esimerkiksi potilasva-hinkotapauksissa. Tyypillistä on, että julkaistavatkin POMR-rakenteiset artikkelit keskitty-vät rajattujen tapauskuvausten esittämiseen eikä niiden tarkoituksena ole pyrkiä yleistyk-siin.

Pirkko Anttila (1996: 441) on kuvannut laajassa metodioppaassaan tutkimusraporttiva-rianttia, joka ilmentää POMR:n kanssa samankaltaiseen abduktiiviseen päättelyyn perus-tuvaa tutkimusotetta. Hän pitää raportointirakennetta sopivana käsityön ja muotoilun tut-kimuksen käytännönläheisissä ongelmanratkaisutilanteissa. Schryerin artikkelissa ei eri-tellä mallin rakennetta tarkemmin, mutta hänen kuvaamansa perusteella kirjaamismallin ja Anttilan kuvaaman rakenteen välillä on runsaasti vastaavuutta. Rakennemalleille yhtei-sen jäyhtei-sennykyhtei-sen voisi yleistäen pelkistää näin:

Johdanto

Aineisto ja ongelman kuvaus

Ongelmanratkaisuprosessin kuvaus Ratkaisu ja sen arviointi

Schryerin (1994) artikkelissa toistuu ajatus siitä, että tekstiä ei tehdä ylhäältä tai ulkoa päin annetuin normein, vaan tekstikäytännöt seuraavat sitä ideologista tiedonkäsitystä, jonka varassa dokumentoitava työ tai tutkimus tehdään (myös Fairclough 1992: 78).

Schryerin (1994: 113) näkemyksen mukaan tutkielmamalliin sosiaalistuneet opiskelijat koulutetaan tiedon tuottajiksi, kun taas kirjaamiskäytäntöön opetetut ovat enemmänkin tutkimustiedon kuluttajia. Malleissa on kysymys myös kielenkäytön ja vallan suhteista sikäli, että perinteisellä tutkielmamallilla on selvä prestiisiasema eri tekstimallien joukossa (mts. 122, samoin Berge 2003: 148). Toisin sanoen tieteellisiä tekstikonventioita on totut-tu pitämään arvokkaampina oppia ja opettaa kuin esimerkiksi työelämän arkisia teksti-konventioita. Eriytyvien tekstikäytäntöjen vertailu Schryerin artikkelissa tuo esiin saman jännitteen, jonka esimerkiksi Matikainen (2001) on ammattikorkeakoulun opinnäytetyön ohjaajia haastatellessaan todennut: opinnäytetyötekstit elävät käytännöllisen ja tieteelli-sen ristipaineessa (vrt. Schryer 1994: 112–113). Erilaiset tekstimallit voivat pitää erilaisia työtapoja ja jo koulutuksen aikana eri tekstikäytäntöihin sosiaalistuneita asiantuntijoita etäällä toisistaan, vaikka asiantuntijat työskentelisivätkin samassa työyhteisössä ja samo-jen kysymysten parissa. Nykyajalle ominaisessa konsultoivassa asiantuntijatyössä tarvi-taan kuitenkin molempia taitoja, joita eri tekstimallit todentavat: tutkimustyössä harjaantu-via laajempia tiedon tuottamisen ja arvioimisen taitoja sekä tapauskohtaisten monisyisten käytännön ongelmien ratkaisemisen taitoja. (Mts. 106, 121.) Schryer (1994: 121–122) esittääkin, että tieteellisen ja käytännöllisen työskentelytavan yhdistämiseksi ja erilaisten ongelmanratkaisutaitojen vahvistamiseksi opiskelijat perehtyisivät koulutuksessaan mo-lempiin tekstikäytäntöihin ja niiden taustalla oleviin traditioihin. Ammattikorkeakoulun tekstinohjaukseen tuotuna tämä tarkoittaa suositusta perehdyttää korkeakouluopiskelijoi-ta tutkielmamallin lisäksi myös työelämän suosimiin tekstikäytäntöihin sekä niiden mo-lempien perusteluihin (myös Lankinen ja Vuorijärvi 2010).

81