Toiminnallisuus ja sen puute

Edellä on kuvattu nuorten välisten suhteiden, nuorten ja aikuisten välisen vuorovaikutuskulttuurin, osallisuuden, sosiaalisen tuen ja yhteisötason merki-tystä. Nämä ovat kaikki tärkeitä teemoja koulun kehittämisessä, ja taustoittavat koulun ja nuorisotyön yhteistyötä. Niiden ulkopuolelle jää kysymys siitä, mitä koulussa tehdään, millaista toimintaa siellä on. Koulua määrittää tilana liikku-mattomuus (Koskinen 2009, 39–40) – oppilaiden on mukauduttava koulun järjestykseen, joka edellyttää istumista oppituntien ajan. Välitunnitkaan eivät järin paljon tarjoa liikkumismahdollisuuksia. Koulupihojen liikuntamahdol-lisuudet vaihtelevat kouluittain, mutta pääsääntöisesti liikuntamahdollisuu-det ovat kehnonlaiset. (Kiilakoski 2012a, 39.) Tämä tuottaa passiivisuutta.

Tomi Kiilakoski

Erityisesti nuorille, joiden oppimistyyleille on luontaista kinesteettisyys (he oppivat parhaiten kun saavat olla liikkeessä ja hyödyntää kehoaan), tämä on ongelmallista.

Valtaosa haastateltavista nuorista piti koulun suurimpana ongelmana passiivisuuden kokemusta. Nuorten mielestä koulua pitäisi kehittää siihen suuntaan, että passiivisuus saataisiin rikottua. Passiivisuus vaivaa oppitun-teja, mutta erityisesti myös välitunteja. Pihalla oleilua kuvattiin passiivisten kielikuvien kautta istumisena, oleiluna, seisoskeluna. Haastattelusitaatti ”Tääll ei oo mitään tekemistä” (Nuori) tiivistää perusviestin välituntien olemisen ta-voista. Toisaalta väsyttävimmät tilanteet liittyivät myös passiivisiksi koettuihin opetusmenetelmiin, joissa ei ole vuorovaikutteisuutta tai vertaisoppimista. Jos kehittämisen kohteita halutaan nähdä, passiivisuuden kokemuksen murtami-nen on epäilemättä yksi tällaimurtami-nen.

Oppitunneilla passiivisuus ilmenee kaventuneena toimijuutena. Oppilaiden oletetaan noudattavan opettajan ennalta säätelemää järjestystä. Passiivisuus saattaa synnyttää ymmärrettävän vastareaktion, jossa joko ollaan muissa maailmoissa tai aktiivisemmin häiritään tunnin kulkua puhumalla. Nuorten mukaan tämä on sidoksissa käytettyihin menetelmiin ja siihen, kuinka hyvin ne jakavat toimintaa opettajan säätelemien ahtaiden rajojen ulkopuolelle.

Nuori 2: Huomaa et porukka, siis tosi paljon meiän luokasta menee levottomaksi, sitten se alkaa se hälinä ja huuto, kun ei enää jaksa istua. Et vaikka välkällä sä seisot sen viistoist minuuttii, no sä sitten sen 45 minuuttii istut tunnilla peppu penkissä, että et saa sanoo sanaakaan viittaamatta. Ja joskus pulistaan ja tälleen, mut sen näkee, että kun oppilas rupee häärään tuolissa ja alkaa katse menee muualle, ei keskity mihinkään, niin sit huomaa, että se on...

Nuori 1: Se on niin paljon myös opettajasta kiinni.

Nuori 2: Niin on.

Se, mikä opettajan näkökulmasta näyttäytyy työtä häiritsevänä seikkana, voi nuorille olla keino piristää tuntia, tuoda tilaan jotakin nuorisokulttuurista, joka särkee koulunpidon kuorta.

Opettajat monesti valittaa siitä, kun on puhetta aika paljon. Muttei se luokassa häiritse, et sinänsä aika hyvä, meil ei oo luokassa kiusaamista ja syrjintää, vähän jotain läpän heittoa, että jotain pientä huvia.

(Nuori)

I — Koulu instituutiona, nuorten areenana ja kasvuyhteisönä Passiivisuus koulussa ei kuitenkaan näyttäydy ainoastaan oppitunneilla. Myös välituntikokemukset täyttyvät pitkälti passiivisesta seisoskelusta tai kännykän käyttämisestä. Välituntikokemuksia näyttääkin leimaavan yläkoululaisten osalta ryhmässä seisoskelu ja oleilu vertaisryhmän kanssa. Välitunnit eivät useimmille ole vaihtoehtoinen tapa rikkoa passiivisuutta tai mahdollisuus nauttia vahvasta toiminnallisuudesta. Pikemminkin välitunnit näyttäytyvät jonkinlaisena välitilana oppituntien välissä, jossa etenkin kylmänä kautena odotetaan, että päästään sisälle.

Tomi: Miten te saatte sit niillä välitunneilla ajan kulumaan?

Nuori 2: Seisoskellaan.

Nuori 3: Jos on sisävälkkä, niin istuskellaan ja ollaan puhelimella.

Tomi: Entäs nää ulkovälkät?

Nuori 2: No sitten me vaan seisoskellaan tossa ovien eessä ja ootetaan kylmissään siinä, että päästään sisälle.

Välituntipassiivisuutta selittävät osaltaan nuorten väliset toimintakulttuurit ja elämäntavat, mutta myös koulun fyysinen ympäristö. Koulun fyysisen ym-päristön, koulurakennuksen ja koulupihan, on todettu vaikuttavan nuorten kokemaan hyvinvointiin monin tavoin. Toimiva ja viihtyisä kouluympäristö voi tukea hyvinvointia, ja niukka tai epäviihtyisä ympäristö taas voi laskea sitä. Koulurakennusten kunnon ja toimintamahdollisuuksien voi nähdä olevan osa kunnan laajempaa lapsi- ja nuorisopolitiikkaa, jolloin kysymyksenä on myös sukupolvien välinen resurssien jako, se, kuinka paljon lapsiin ja nuoriin ollaan valmiita sijoittamaan. (Harinen & Halme 2012, 35–41.) Hankkeen tutkimuskoulujen pihat vaihtelevat kunnoltaan ja toimintamahdollisuuksil-taan varsin paljon. Tutkimuspäiväkirjoissa on monenlaisia kuvauksia koulujen välituntikulttuureista ja koulun tuottamista mahdollisuuksista – toisinaan myös ihmettelevään sävyyn kirjoitettuna.

Koulun fyysinen ympäristö näyttäytyy myös nuorille tekijänä, jolla voi olla merkitystä koetulle hyvinvoinnille, liikkumiselle ja viime kädessä myös oppimiselle. Nuoret aistivat kouluarkkitehtuurin ja koulun toiminnan välisiä kytköksiä ja näkevät niillä olevan merkitystä myös koulukokemukselle ja mahdollisuuksille opiskella tehokkaasti.

Nuori 1: Ja sekin on just, että opettajille on just tehty hyvät huoneet ja opetta-janhuone on iso huone ja siellä on kahvit ja näin, ja rehtorilla ja näillä on ihan

Tomi Kiilakoski

hyvät huoneet ja näin, mutta sitten kun alkaa kattoo näitä oppilaita ja muita, niin siitäkin mitä – jossain välissä sano, että oppilaat sais liikkuu enemmän tunnilla, kun se istuminen käy kuulemma tosi paljon, et asioita pitäs tehdä enemmän, et pitäs liikkua enemmän.

Nuori 2: Niin kun enää ei käydä ees taululla tai mitään.

Nuori 1: Niin et kaikki kirjotetaan vihkoon ja tälleen.

Nuori 2: Mut mähän siis tän, mähän oon kärsinyt oppimisvaikeuksista näitten asioitten myötä, koska ite on lyhkäsest saakka niin kyl tietää, ett ala-asteella oli vähän kirkkaammat sävyt ja valkoset seinät ja käytävil oli muutenkin tosi hyvin ja kaikki oli hyvin, mut sitten kun tuli yläasteelle, niin katoin silleen, että just.

Nuori 1: Mihin sä oot tullu.

Koulujen toimintakulttuurissa passiivisuus kietoutuu toisaalta tunneilla käytettäviin opetusmenetelmiin ja oppilaille jaettuihin mahdollisuuksiin vaikuttaa toimintaan luokkahuoneessa, toisaalta taas välitunteihin ja niillä avautuviin toimintamahdollisuuksiin ja reunaehtoihin. Haastatteluissa passii-visuus kytketään tylsiin hetkiin, kiinnostavimmat hetket koulussa taas siihen, että saa vaikuttaa, osallistua ja toimia tunneilla. Koulun toimintakulttuurin muuttaminen suuntaan, jossa nuorilla olisi tilaisuus toimia ja tehdä asioita, edellyttääkin muutoksia monilla eri tasoilla. Koulun ja nuorisotyön yhteistyön yksi toimintaedellytys näyttääkin liittyvän siihen, että koululle saatiin luotua oppilaita huomioivia ja heitä liikuttavia toimintoja.

Koulun tarkastelukulmaksi asettuu usein koulun katsominen vain ins-tituution sisäisestä näkökulmasta. Kasvuyhteisönä koulu ei ole kuitenkaan irrallinen nuorten perhetaustasta, alueesta tai välittömästä lähiympäristöstä (Ellonen 2008, 48). Nuorten näkökulmasta koulu on osa heidän ympäristöään, ei irrallinen saareke omassa todellisuudessaan vailla kytköksiä muihin nuorille merkityksellisiin julkisiin tiloihin. Varsin kouriintuntuvasti tämä tulee esiin tilanteissa, joissa koulun lähellä on kauppoja tai kioskeja. Vaikka koulualueelta ei saisi poistua, ja tätä kontrolloidaan rangaistusten keinoin, asettuvat kaupal-liset tilat myös oppilaiden koulukokemuksessa houkutteleviksi keitaiksi, jossa vierailu koulupäivän aikana rikkoo koulun järjestystä ja näyttäytyy keinona irrottautua koulun toimintajärjestyksistä. Nuorten maailmassa yli päätään kaupalliset tilat voivat näyttäytyä tiloina, joissa nuorilla on kuluttajana mah-dollista olla tasavertainen muitten ikäryhmien kanssa ja jossa he voivat irtautua kodin ja koulun kasvuympäristöistä (Kiilakoski & Kivijärvi 2012).

I — Koulu instituutiona, nuorten areenana ja kasvuyhteisönä Nuori 2: Jos ei oo koko päivänä mitään valinnaisia tai seiskoil jotain teknistä tai jotain muuta, niinkun erikoista, että pelkkiä oppiaineita ja saattaa vaikka, nytkin tuplatunti jotain ärsyttävää ainetta, niin sillon kyllä nopeesti tulee, että haluu pois.

Nuori 1: Sitten jos on ruokakin jotain sellasta jännempää, ettei pidä siitä, niin sitten voi jäädä vatsakin kurnimaan.

Nuori 2: Siinä tulee monesti käytyä joittenkin tuolla kaupassa.

Nuori 1: Hakee jotain virkistystä tai limsaa ja tällasta.

Nuori 2: Sitten ne on vähän aikaa taas virkeitä ja sit ne on maassa.

Nuori 1: Ja seuraavalla välkällä takas.

(Haastattelu 10)