Sukupolvisuhteet koulussa

Nuorten ja aikuisten väliset suhteet – sukupolvisuhteet – ovat tärkeä osa kou-luviihtyvyyttä. Sanna Aaltosen koulupudokkaita koskevassa tutkimuksessa koulussa viihtymättömyys, opettajien välinpitämättömyys ja koulun asenne näyttäytyivät nuorille tavalla, joka sysäsi heitä poispäin kouluista. Aaltosen mukaan nuorten omia kertomuksia koulusta putoamisen syistä voi ymmärtää siten, että nuoret kokevat koulun hylänneen heidät ja näin koulusta eronteko on pyrkimystä pois epämiellyttävästä tilanteesta. (Aaltonen 2012.) Tämänkal-taiset havainnot korostavat sukupolvisuhteiden merkitystä ja sitä, että koululla pitää olla nuorista kiinnostuneita aikuisia, joihin nuorilla on luottamuksellinen suhde. Nuorisotyöntekijöiden työn eduiksi koulussa voikin nähdä nuorista kiinnostuneen aikuisen tulemisen osaksi koulumaailmaa.

Suomessa on tällä hetkellä käynnissä voimakas siirtymä, jossa pienet koulut häviävät ja isot koulut kasvavat entisestään. Vuosina 2006–2010 Suomessa lopetettiin alle 50 oppilaan kouluja 300, alle sadan oppilaan kouluja 88 sekä

V — Hyödyt ja mahdollisuudet 35 sellaista koulua, joissa oppilaiden määrä oli yli sata, mutta alle 300. 21 isoa koulua lopetettiin, vaikka niissä oli 300–499 oppilasta. Yhteensä koulu-verkostoa karsittiin viidessä vuodessa reippaan 400 koulun verran. Tahti on melkoinen. Yli viidensadan oppilaan koulujen määrä sen sijaan nousi kah-deksalla koululla. Samanlainen kehityskulku on myös oppilasmäärän osalta.

(Hartonen 2011, 44.) On siis oletettavissa, että kun yhteistyötä kehitetään, nuorisotyöntekijät tulevat toimimaan kouluilla, joissa oppilaita on kolminu-meroinen luku. Luultavasti suuntaus isompiin yksiköihin yhä jatkuu. On siis kehitettävä valmiuksia toimia kouluilla, joilla on oppilaita melko iso määrä.

Nuorten näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, etteivät kaikki nuoret voi koh-data nuorisotyöntekijää samalla tavalla – vaikkapa 500 nuorta kohden kaksikin nuorisotyöntekijää on melko vähän, ainakin jos nämä eivät voi olla koululla jatkuvasti. Nuorille muodostuukin erilaisia suhteita nuorisotyöntekijöihin, osalla tiiviitä ja kasvatuksellisia, osalla ohuempia. Nuorten haastatteluissa tämä näkyi useina erilaisina kommentointeina nuorisotyöntekijöistä ja heidän läsnäolostaan. Osalle nuorista nuorisotyöntekijät näyttäytyivät mukavina tyyppeinä, jotka erottuivat selkeästi opettajista. Nuorisotyöntekijöitä pidettiin rentoina (ks. luku I.3.), ja heitä arvostettiin, vaikka itse ei heidän toimintaan kovin kiinteästi osallistuisikaan. Nuorten puheessa nuorisotyöntekijöitä ku-vataan mukaviksi ja hyvin nuorten kanssa toimeentuleviksi. Tämän ryhmän osalta nuorisotyö on saavuttanut jotkut tavoitteensa, sillä koulunuorisotyön motiivina on usein kohderyhmän laajeneminen.

Nuoret kuvaavat nuorisotyöntekijöiden olevan esimerkiksi ”positiivisia, ne tsemppaa aina”, opettajiin verrattuna ”ne ei oo niin totisia välttämättä aina” ja yleisvaikutelmana ”ne on mukavia kaikki”. Pääsääntöisesti nuorisotyöntekijöi-den ja opettajien näkemys nuorisotyöntekijöistä kohtaamisen ammattilaisina näyttää saavan tukea nuorilta itseltään. Negatiivisia kuvauksia aineistossa ei esiinny. Sen sijaan kuvaukset siitä, kuinka vahvasti nuorisotyöntekijän koetaan olevan mukana koulun arjessa, vaihtelevat.

Osalle nuorista nuorisotyöntekijän läsnäolo koululla oli jäänyt vähem-mälle huomiolle. ”Eihän ne oo meiän koulupäivässä kovin paljon, niitä vaan näkee tuolla” (nuori). Näille nuorille oma koulupäivä jäsentyy oppituntien ja kaverien kanssa käytävän vertaissosiaalisuuden ympärille, ja jos nuoriso-työntekijöillä ei ole kytköstä tähän ulottuvuuteen, he jäävät vieraiksi. Näille nuorille kouluarjessa ei ole kytköksiä nuorisotyöhön, eikä nuorisotyöntekijä henkilönä ole tuttu. Koulupäivä jäsentyy heille tavalla, jossa nuorisotyöntekijät eivät juuri näy.

Tomi Kiilakoski

Tomi: Muistatteks te, mitkä niiden nuorisotyöntekijöiden nimet on?

Nuori 1: Ei mitään hajuu. Ei niit nää koskaan. Niitten pitäis tehdä jotain. Ihan hyvii ne koko koulun jutut ois. Niitten pitäs mainostaa itteään. En mä ees muis-tanut niitä, ennen kuin sä rupesit puhumaan niistä.

Se, etteivät nuoret tunne nuorisotyöntekijää, kertoo ehkä myös siitä, että osa kouluissa toimivista aikuisista jää tuntemattomiksi, vaikka heidän toi-minnastaan olisi kerrottukin, jos nuoret eivät kohtaa työntekijöitä itselleen merkityksellisissä tilanteissa. Nuorisotyöntekijöillä, jotka eivät ole kouluilla säännöllisesti, on ehkä työssään samanlaisia haasteita kuin koulukuraatto-reilla. Myös koulukuraattoreiden toiminta tai koulukuraattoreiden työnkuva saattaa jäädä nuorille vieraaksi. (Gellin ym. 2012.) Vaikka nuorisotyöntekijän työnkuva poikkeaa kouluissa kuraattoreista, voi työn puitteessa nähdä saman-laisen haasteen: miten olla näkyvillä koulussa olevilla sadoille nuorille, vaikka koululla ei olla päivittäin, ja suhde nuoriin muodostuu osalle läheisemmäksi ja osalle etäisemmäksi. Nuorille tiedottamisessa haasteena ei tietenkään voi olla pelkästään nuorisotyöntekijöiden toiminta (”niiden pitäs mainostaa it-teään”), vaan kysymys on siitä, miten nuorisotyö nivoutuu osaksi koulun arkista toimintaa.

Nuorisotyöntekijät kuvataan mukavina aikuisina ja kiinnostavina tyyppei-nä. Hankkeen aikana tein 27 nuorten ryhmähaastattelua, joissa suurimmassa osassa kysyin, onko koulussa aikuisia, joille nuoret kertoisivat huolistaan, jos heillä sellaisia olisi. Kysyin myös, keitä nämä aikuiset olisivat. Pääsääntöisesti vastauksina olivat opettajat. Tämä ei sinällään ole yllättävää, ovathan opettajat nuorten kanssa tekemisissä varsin paljon ja tiiviisti. Erityisesti kouluissa, jossa on kiinnitetty huomiota sukupolvien väliseen vuorovaikutukseen, useampi opettaja saa mainintoja. Opettajia kuvataan myös pelkän opettamisen ylittävällä tavalla, ja häntä pidetään epämuodollisena ja helposti lähestyttävänä.

Tomi: Mut joo, oltiin siinä, et jos tulis joku sellanen asia, josta pitäs päästä puhu-maan luottamuksellisemmin, niin onks täällä sellasia opettajia?

Nuori 1: No kyllä ainakin luokanvalvoja sillai että se on kyllä semmonen ystävä, periaatteessa kaveri kaikille meille.

Nuori 2: Ja se itekin ymmärtää meitä.

Toimiva vuorovaikutus opettajien ja oppilaiden kanssa on toimivan koulun merkki, ja sillä on osoitettu olevan yhteys myös koulussa menestymiseen. Muun

V — Hyödyt ja mahdollisuudet henkilökunnan rooli näyttää olevan koulun arjessa vähäisempi. Huomionar-voista on, että koululla ajoittain toimivat nuorisotyöntekijät eivät keränneet mainintoja. Tämä taas osoittaa, ettei usein annettu perustelu koulunuoriso-työntekijästä kuuntelevana ja kohtaavana aikuisena (esim. Pennanen 2014, 58–59) ole koulusta riippumaton asiantila, vaan on pikemminkin sidoksissa tietynlaiseen toimintakulttuuriin ja tietynlaiseen käsitykseen opettajien ja oppilaiden välisistä suhteista. Voi myös kysyä, kumpi on resurssien järkevää käyttöä: se, että tuodaan nuorisotyöntekijä kohtaamisen ammattilaisena insti-tuutioon, jonka ylläpitäminen ylipäätään vie ison osan kuntien budjeteista, vai se, että opettajat kehittävät yksilöinä ja yhdessä kohtaamisen ja kuuntelemisen kykyään. Jatkokysymyksenä voi tietysti esittää, kumpi on pidemmän päälle parempia tuloksia tuottava: se, että kohtaava aikuinen tulee kouluyhteisön ulkopuolelta, vai että kouluyhteisön jäsenet kehittävät omia kohtaamisen valmiuksiaan.

Nuorisotyöntekijöiden läsnäolo koulussa näyttää tuovan uuden, mukavan aikuisen kouluun. Nuorten haastattelujen kautta voidaan todentaa nuoriso-työntekijän kiinnostavan osaa nuorista. Pääsääntöisesti nuorisotyöntekijät koetaan mukavina, ja heidän työtapansa miellyttää. Eri nuoret näyttävät kokevan nuorisotyöntekijöiden vaikutuksen eri tavalla. Toimintaa arvioitaessa tuleekin miettiä, onko toiminta riittävän monipuolista, että mahdollisimman monet, myös erilaisia tarpeita omaavat nuoret, pääsevät mukaan.