Koululuokkien kanssa tehtävä työ

Luokka muodostaa oppilaille keskeisen viitekohdan koko heidän koulunkäyn-tinsä ajaksi. Nuoret eivät voi juurikaan vaikuttaa luokan muodostumiseen.

He tulevat yläkoulussa osaksi valmiiksi määriteltyä ryhmää, jonka parissa he yläkoulun aikana viettävät useimmiten seuraavat kolme vuotta. Luokan parissa käytetään aikaa enemmän kuin vaikkapa harrasteryhmässä. Luokka on intensiivinen sosiaalinen kokonaisuus, jossa nuoret tietävät olevan mui-den nuorten tarkkailtavina ja jossa he tarkkailevat muita nuoria. Luokan dynamiikka muovautuu paitsi suhteessa viralliseen kouluun, esimerkiksi oppimistavoitteisiin, myös epäviralliseen kouluun ja nuorten keskinäiseen vuorovaikutukseen. (Paju 2011, 43–44.)

Perinteisesti ryhmädynamiikan – koulukielellä luokkahengen – muovautu-minen on pitkälti jätetty nuorten itsensä kontolle. Tällöin luokkien toiminta on jäänyt sen varaan, miten ryhmä muovautuu ja minkälaisia rooleja ja nor-meja sinne syntyy. Opettajille tämä asia ei tietenkään ole ollut uutta, mutta toisaalta keinot siihen puuttumiseen ovat syntyneet vasta melko hiljattain.

Opettajan kuvauksessa tilanteesta 2000-luvun alusta näkyy selvästi, miten koulussa on tunnistettu tarve koululuokkien ryhmädynamiikan tukemiselle, mutta siihen ei ennen yhteistyön aloittamista nuorisotyön kanssa ole löydetty sopivia keinoja.

Näitä luokkia tulee: jotku on hyviä, jotku on huonoja. Ja esimerkiks opettajanhuo-neessa, niin se vaan on [siellä] yleisesti todettu, ja vähän ehkä surkuteltu, mutta asialle ei oo tehty sitte yhtään mitään.

(Opettaja)

Ryhmädynamiikka ei automaattisesti kehkeydy kaikkia nuoria tukevaksi. On luokkia, joiden dynamiikka on kaikkien oppilaiden paikalla ollessa pahasti solmussa, ”kaikki vaan vittuilee toisille” (nuori). Nuorten yhdeksäsluokkalaisten kuvausten mukaan opettajat eivät ole juurikaan yrittäneet tehdä asialle mitään, vaan luokan ongelmien on annettu jäädä sikseen. On selvää, että ryhmädy-namiikan häiriöt vaikuttavat myös opiskeluilmapiiriin ja vaikeuttavat tällä tavalla koulussa toimimista. Nuorisotyöntekijöiden osaamiselle on käyttöä, kun ryhmäprosesseja halutaan lujittaa.

Tyyppiesimerkki koululuokkien kanssa tehtävästä työstä on 7. luokkien ryhmäyttämiset, joissa nuorisotyöllisin menetelmin pyritään tukemaan ryhmän

Tomi Kiilakoski

muodostumisvaihetta. Ryhmäyttämisessä pyritään helpottamaan tutustumista toiminnallisin menetelmin, esimerkiksi seikkailukasvatusta apuna käyttäen.

Ryhmäytykset voidaan toteuttaa joko koulun tai nuorisotoimen tiloissa.

Jälkimmäinen vaihtoehto miellyttää usein nuorisotyötä sen vuoksi, että sil-loin myös nuorisotoimen tilat tulevat tutuksi. Ryhmäyttäminen on yleisesti hyväksytty toimintamuoto ja se on käytössä laajasti.

Alkuvaiheessa, ja kyllä varmaan ääneenkin sanottiin, että siihenhän menee kuitenkin vähintään yks koulupäivä, joskus jopa kaksi koulupäivää, ja osa opettajakuntaa piti sitä semmosena puuhasteluna, että ei tämmöstä. Mutta kyllä siitä sitten aikojen saatossa, sitä ei oo koskaan mitattu, että kuinka paljon siitä on hyötyä, mutta tällä hetkellä esimerkiks meiän talossa kaikki aikuiset sanoo varmaan, että mitään haittaa siitä ei kyllä missään tapauksessa oo. Kyllä se on vakiintunu, et mä luulen, että ei tällä hetkellä esimerkiks meiän talossa niin, kaikki opettajat sanois ihan sydämestään, että tottakai seiskaluokkalaiset ryhmäytetään.

(Opettaja)

Ryhmäyttäyminen kohdistuu yläluokkien alkuun ja vaikuttaa lähinnä ryhmän muovautumisvaiheeseen. Myöhempi ryhmätoiminta ja ryhmäkoheesion muo-toutuminen jää pääsääntöisesti tuetta. Pitkäkestoisempaa systemaattista työtä ryhmädynamiikan hyväksi tehdään yleensä silloin, kun luokan toiminnassa on ongelmia. Tämä tapahtuu usein tarvelähtöisesti eli silloin, kun koulu havaitsee ryhmädynamiikan ongelmia ja kaipaa siihen tukea.

Koululuokkien kanssa tehdään myös muunlaista työtä, kuten tarjotaan tuotteistettuja luokkakohtaisia paketteja ja teemoja. Nuorisotyö on rakenta-nut teemoja päihdekasvatuksesta, ihmissuhteista tai monikulttuurisuudesta.

Toisinaan nuorisotyö kohtaa luokan myös formaalimman opetuksen kaltaisesti, osana oppitunteja ja tätä kautta koulun tiedollisiakin tavoitteita. Erityisesti säännöllisesti koulussa olevat nuorisotyöntekijät ovat kehitelleet tapoja toimia yhdessä opettajien kanssa. Teemakokonaisuudet heijastelevat nuorisotyön kasvatustavoitteita, mutta niiden vaikuttavuudesta on hankala sanoa mitään koottua. Hankkeen aikana niiden tehokkuutta ei ole arvioitu. Voi kysyä, mikä merkitys 190 työpäivää kestävän lukuvuoden aikana on yksittäisillä oppitunneilla ja teemakokonaisuuksilla, ellei niitä kytketä myös muuhun opetussuunnitelmaan ja koulun tavoitteelliseen kasvatukseen.

Luokkamuotoisella toiminnalla on eittämättömiä etuja. Ryhmädynamiikan tuntemus kouluilla lisääntyy ja oppilaiden vuorovaikutus nopeutuu. Nuorten välille voidaan luoda vuorovaikutustilanteita, jotka voivat yhdistää myös sellaisia

III — Nuorisotyön käytännöt koulussa nuoria, jotka muutoin eivät hakeutuisi toistensa seuraan. Ryhmädynamiikan tuen tarve on tunnistettu. Toiminnasta on hyviä kokemuksia niin oppilailla, opettajilla kuin nuorisotyöntekijöilläkin. Toiminta voi kehittää myös koulua oppimisympäristönä, kun ryhmädynamiikan tuntemus kehittyy ja luokat saavat tukea siihen, mitä on toimia yhdessä muiden kanssa.

Luokkamuotoista toimintaa voi myös kritisoida kysyen, kuinka piste-mäistä työ on. Toiminnan laatu vaihtelee melko paljon. Osa opettajista jää ryhmäyttämisen jälkeen keskustelemaan ryhmän toiminnoista, käy dialogia, pohtii ryhmän tukemisen paikkoja ja miettii mahdollisia jatkohavainnoinnin paikkoja. Osa opettajista poistuu keskustelematta aiheesta juuri ollenkaan.

Opettajan asenne ryhmäytymiseen vaihtelee havainnoiduissa tilanteissa. Osa ottaa aktiivisen asenteen ja on kiinnostunut, osa säilyy passiivisena sivusta-seuraajana. (Kenttämuistiinpanot.) Samanlaisen havainnon on tehnyt Heikki Lauha muutaman vuoden takaisessa raportissaan Helsingin ryhmäytystoi-minnasta. Lauhan mukaan osa opettajista jättää oppilaat ryhmäytymään, ja poistuu tekemään muita töitä. (Lauha 2009.) Tämän voi olettaa kertovan paitsi nuorisotyön arvostuksesta, myös koulun kyvystä hyödyntää nuorisotyötä oppimisympäristönä.

Tilanne vaihtelee kuntien välillä, mutta myös kuntien sisällä. Ilmeinen kehittämisen kohde olisikin ryhmäyttämisen jälkeen käydä keskusteluja ha-vaituista ryhmädynaamisista ilmiöistä – ei pelkästään keskittyen ongelmiin, vaan myös positiivisia puolia huomioiden. Selvä kehittämisen kohde on myös ryhmäytymisen katsominen oppimisen näkökulmasta. Ryhmätyötaidot ovat keskeisiä työelämätaitoja. Ymmärryksen kertyminen ryhmien toiminnasta sekä oman toiminnan vaikutuksesta ryhmään on hyödyllinen oppimiskokemus.

Tärkeä kysymys onkin, miten nuorisotyön luokkamuotoiset toiminnot liittyvät koulun opetussuunnitelmaan: onko ne tunnistettu osaksi koulun kasvatusteh-tävää vai jäävätkö ne irralliseksi toiminnaksi yläkoulua aloitettaessa?

Tarve systemaattisemmalle ryhmädynamiikan tuelle on tullut esiin monissa keskusteluissa. Näissä visioissa nuorisotyö osallistuisi ryhmän tukemiseen läpi luokan koko koulukaaren ja pystyisi näin käymään myös luokan kanssa kes-kusteluja siitä, miten luokka toimii ja mitä ilmiöitä siellä on. Tämä on tietysti resurssikysymys sekä koulun ajankäytön että nuorisotoimen työntekijämäärän näkökulmasta. Ryhmädynamiikan huomioiminen kiinnittää huomiota myös oppivan yhteisön perusajatukseen: siihen, että myös aikuiset tarvitsevat tukea, että voidaan oppia yhdessä.

Tomi Kiilakoski

Et opettajat kävis läpi vielä, ne on niin hirveän avaavia ne, et pohditaan ryhmä-dynamiikkaa, miten ryhmä elää ja mikä sen aikajänne on, millasii vaiheita siinä on ja mitä rooleja on ja miten ne voi muuttua. Kyllä. Aikuiset tarvitsevat kans. Et sen vois lisätä sinne opsiin.

(Opettaja)