Oppituntien ja välituntien puristus

Koulun ja nuorisotyön yhteistyölle edellytyksiä luovat jaetut tavoitteet, yhtei-nen keskustelu ja koulun toimintakulttuuri, joka tukee yhteistyötä ja antaa siihen rakenteita. Rehtorin asenne on tärkeä. Kun nämä asiat ovat kunnossa, on toiminta helpompi viedä kouluihin. Mutta ei ole yksiselitteistä, miten nuorisotyö sijoittuu kouluun. Koulun vahva toiminnan traditio aiheuttaa sen, että nuorisotyö joutuu miettimään omaa paikkaansa. On sijoitettava itsensä osaksi koulun jäykkiä aika- ja tilapolkuja.

Nuorisotyöntekijällä ei ole valmista paikkaa koulussa samalla tavalla kuin vaikkapa on kouluterveydenhoitajalla, koulupsykologilla, koululääkärillä tai

IV — Onnistumisen edellytyksiä ja esteitä koulukuraattorilla. Tämän takia nuorisotyöntekijän tuleminen osaksi koulu-yhteisöä ja toimintaa on yhteisöllinen oppimisprosessi. Se voi myös muuntaa koulun tavoitteita, esimerkiksi siten, että koulun asema kehitysyhteisönä vah-vistuu (Rimpelä 2013, 30). Tämä kuitenkin tarkoittaa, että nuorisotyöntekijän on luotava oma työkuvansa ja pystyttävä neuvottelemaan siitä, miten tämä työnkuva mukautuu osaksi koulun toimintakehystä, ja miten se sijoittuu osaksi kouluaikaa.

Koulupäivä jäsentyy varsin vahvasti oppituntien ja välituntien vuorotte-lulle. Oppilaan arki rakentuu näiden kahden merkitykseltään varsin erilaisen toiminnon vaihtelussa. Nuorisotyön pitää koulussa sijoittaa oma toimintansa tähän vahvaan institutionaaliseen järjestykseen. Koulupäivä on jäsentynyt historian kuluessa, eikä sitä luonnollisesti ole kehitetty nuorisotyön tarpeisiin tai nuorisotyölliseksi otolliseksi. Kysymys on tilasta: missä nuorisotyö kykenee toimimaan sekä ajasta: milloin nuorisotyö kohtaa oppilaita. Kun nuorisotyö sijoittuu koulun kulttuuriin, se joutuu myös mukautumaan koulun tarjoamiin aikapuitteisiin. Tämä on tietysti aivan ilmeistä; kouluun on turha mennä esimerkiksi kesälomalla. Matematiikan tunteja saa harvoin nuorisotyöhön.

Tämän tosiseikan käytännön seuraamukset eivät ole aivan näin selkeitä.

Kysymys on siitä, millainen merkitys sillä on, että nuorisotyön on ajoitettava omat toimintonsa kouluaikojen puitteisiin. Koulupäivä asettaa merkittäviä reunaehtoja nuorisotyölle. Näiden reunaehtojen muuttaminen tai niiden sisällä toimittaessa tyydyttävän ratkaisun löytäminen on yksi onnistumisen ehdoista.

Nuorisotyön tekemisen ajat koulussa on helppo jaotella eri kategorioihin.

Ne voivat tapahtua koulutuntien ulkopuolisena aikana kouluajan puitteissa, koulutuntien aikana, koulupäivän jälkeen tai koulun retkillä tai tapahtumilla, jolloin ajat voivat olla lähempänä nuorisotyön perinteisiä toiminta-aikoja.

4.5.1. Oppituntien ulkopuoliset ajat koulupäivän sisällä

Nuorisotyölle ei ole mikään helppo kysymys, millaisiin toimintoihin sen pitäisi koulussa osallistua. Siinä, missä nuorisotyön lähtökohtana on nuorten oma-ehtoinen suostuminen toimintaan, määrittää koulua se, että siellä on pakko olla. Koulua on käytävä, kuten Petri Paju (2011) toteaa, mutta nuorisotyöstä ei ole pakko olla kiinnostunut. Suomessa poliittinen tahdonmuodostus on tihentynyt Nuorisolakiin, jonka mukaan nuorisotyö on luonteeltaan nuorten omaan aikaan kohdistuvaa aktiivisen kansalaisuuden edistämistä, sosiaalista

Tomi Kiilakoski

vahvistamista, kasvun ja itsenäistymisen tukemista sekä sukupolvien välistä vuorovaikutusta (Nuorisolaki, § 2). On vähän epäselvää, mitä nuorten oma aika tarkoittaa silloin, kun ollaan koulussa. Yksi luonteva vastaus on keskittyä niihin hetkiin, jolloin nuorilla on aikaa olla keskenään. Välitunnit ovatkin vahvasti vertaisryhmälatautuneita aikoja koulussa, jolloin nuorten on pakko kohdata iso määrä muita nuoria. Osa näistä nuorista on tuttuja kavereita, osa taas ihmisiä, joita ehkä vapaa-aikana ei haluta tavata. (Kiilakoski 2012.) Näin nuorisotyölle on luontevaa keskittyä välitunneille.

Osalle kunnista nuorisotyö koulussa onkin merkinnyt välitunneilla toi-mimista. Tällöin koulupäivään saadaan toiminnallisia tuokioita, oppilaita aktivoivia hetkiä, toisenlaista oppimista tai tuodaan sinne aikuinen, jonka kanssa voi jutella. Nuorisotyö välitunneilla voi tarkoittaa joko oleilua nuorten parissa ja tarjoutumista heidän käytettävikseen, tai se voi tarkoittaa ohjatumpaa toimintaa, jossa pyritään käynnistämään joitakin nuorisotyöllisiä prosesseja.

Osa nuorisotyöntekijöistä suhtautuu tähän kriittisesti. Välitunnit nähdään lyhyinä, ja niiden tarjoamia kontaktimahdollisuuksia pidetään suppeina.

Koulun sisällä toimiminen saattaa myös synnyttää vaikutelman tarkkailtavana olemisesta, ja oman ammattiroolin tarpeettomasta kapeutumisesta. Siksi he hakeutuvat mieluummin omiin tiloihin, ja ehkä myös pitkäkestoisempiin kontakteihin, mikä useimmiten tarkoittaa koulun jälkeistä aikaa.

Kun mä kuljen siellä koulun käytävillä ja muualla siellä, mulla on sellainen olo, että mun pitää käyttäytyä vähän koulumaisemmin ja koulun sääntöjen mukaan.

Kun mä pääsen omaan pesään, mul on tunne, että mä pystyn eri lailla olemaan oma itteni ja tehä sitä nuorisotyötä mun näkösesti. Mä saan puhua silleen ku mä haluan nuorten kanssa. Tai käyttäytyä hölmösti, mitä mä en uskalla siellä käytävillä tehä. Tai halua tehä.

(Nuorisotyöntekijä)

Olennainen kysymys on, miten välituntien mitta mahdollistaa työntekijän käynnistää nuorisotyöllisiä prosesseja. Mitä lyhyempi välitunti on, sitä vähem-män voidaan tehdä. Ratkaisuna ongelmaan voi olla välituntien pidentäminen, jolloin nuorisotyölle jää enemmän aikaa toimia.

4.5.2. Toiminta oppituntien aikana

Vaikka nuorisotyö pääsääntöisesti suuntautuu oppituntien ulkopuoliseen aikaan, toimii nuorisotyö myös oppituntien aikana. On myös erilaisia

epävi-IV — Onnistumisen edellytyksiä ja esteitä rallisempia yhteistyön muotoja, joissa nuorisotyöntekijä saattaa vierailla tun-neilla esimerkiksi silloin, kun ryhmäkoot ovat isoja, tai luokassa on ongelmia ryhmädynamiikassa. Nuorisotyöntekijät tarjoavat kouluille näiden lisäksi myös ennalta suunniteltuja paketteja. Ryhmäyttämisiä tehdään oppituntien aikana.

Päihdeputkia, ihmissuhdepaketteja, monikulttuurisuuskasvatusta tai vaikkapa ympäristökasvatusta voidaan tehdä oppituntien aikana. Tällöin nuorisotyö on jo siirtynyt ainakin askeleen verran kohti muodollista koulutusta ja tähtää selkeämmin tietynlaisten oppitulosten tuottamiseen.

Oppituntien aikana toimittaessa saavutetaan useita etuja. Koska oppitun-neilla nyt kerta kaikkiaan on oltava, tavataan nuoria, jotka eivät välttämättä ehkä hakeudu nuorisotyöntekijöiden pariin. Lisäksi nuorisotyöntekijöillä on mahdollisuus käynnistää pitkäkestoisempia prosesseja ja saavuttaa näin pa-remmin tavoitteitaan. Kun opettaja on myös läsnä, voidaan jälkikäteen käydä ammatillista dialogia, jossa tiedonvaihto mahdollistuu, ja eri toimijat voivat oppia toisiltaan. Toisaalta juuri näissä kahdessa seikassa, opettajien toiminnan aktiivisessa seuraamisessa ja jälkikäteiskeskusteluissa, näyttää olevan paljon kehitettävää. Työn onnistumiseen vaikuttaa se, missä määrin opettajat ovat halukkaita tai kykeneviä astumaan ammattiroolinsa ulkopuolelle ja ryhtymään tasavertaiseksi keskustelijoiksi nuorisotyöntekijöiden kanssa.

Oppituntien aikana toimiminen ei tietysti aina tarkoita sitä, että toimitaan tietyn aineen oppitunneilla. Esimerkiksi niissä tapauksissa, joissa nuorisotyön-tekijä osallistuu oppilaskuntatoimintaan, voidaan oppilaita tavata oppituntien aikana. Tällöin toiminta ei vastaavalla tavalla ole sidoksissa koulun toimin-takulttuuriin, vaan astutaan ikään kuin sen ulkopuolelle. Joillekin oppilaille juuri koulun päivittäisen raatamisen katkeaminen voi olla motivoiva seikka tulla mukaan toimintoihin.

Oppituntien aikana toiminen mietityttää nuorisotyöntekijöitä. Ammatillisen toiminnan säilyttäminen pohdituttaa. Erityisesti nämä toiminnot näyttävät olevan tällä hetkellä (ryhmäyttämisiä lukuun ottamatta) yksittäisempiä ko-keiluja, kuin jo vakiintumassa olevia käytäntöjä.

4.5.3. Koulupäivän jälkeen toimiminen

Nuorisotyö ei aina löydä sopivaa toimintahetkeä koulupäivässä. Joissakin tapauksissa hyvä ratkaisu on ajoittaa nuorten kanssa tehtävä työ koulupäivän jälkeen. Tällaisia ratkaisuja ovat esimerkiksi koulunuorisotilan pitäminen auki koulun jälkeen tai erilaiset ohjelmalliset kerhot tai pienryhmät.

Monitoimita-Tomi Kiilakoski

loissa nuorisotilat on jo sijoitettu samaan rakennukseen koulun kanssa, jolloin toiminnot voivat olla varsin monenlaisia.

Nuorisotyön aloittamisessa heti koulun jälkeen on useita etuja. Ensimmäinen niistä on se, että tällöin nuorisotyön on helpompi erottautua opetussuunnitel-man mukaisesta toiminnasta tai koulua leimaavasta suorittamisesta (Paju 2011).

Voidaan olla vapaammin ja helpommin. On mahdollista irrottautua koulusta suorittamisen areenana, vaikka pysytäänkin jäsenenä koulussa kasvuyhteisönä.

Toisin sanoen, se mahdollistaa koulun paikaksi, jossa voi tehdä nuorten kanssa yhteistyötä omien tavoitteiden mukaan, mutta pyrkiä samalla irrottautumaan koulun formaaleista, päättötodistuksessa numeroin arvioitavista tekijöistä.

Tämä perusajatus välittyy myös joillekin nuorille:

Toisaalta vaikk’ tää [nuorisotila] on koulussa kii, niin toisaalta tää on niin oma paikka. Täällä on se ilmapiiri niin erilainen kuin koulussa. Täällä ei kauheesti puhuta koulusta. Kaikkee niinku muuta mukavaa. Ja sitte toisaalta, en mä jaksa heti mennä kotiin.

(Nuori)

Toimintaan osallistuvien nuorten ei tarvitse sitoutua aikuisten laatimaan aikaraamiin, vaan he voivat olla toiminnoissa itse haluamansa ajan, aukioloai-kojen puitteissa. Nuorisotyötä on myös helpompi suunnitella, kun toimintaa ei tarvitse puristaa väli- tai oppituntien mittoihin. Kouluajan ulkopuolella työskennellessä yhteydet muuhun koulutyöhön voivat jäädä ohueksi. Vaarana on irrallisuus koulun toiminnasta. Irrallisuutta voidaan vähentää keskustele-malla säännöllisesti ja moniammatillisesti siitä, miten nuorisotyö osallistuu kouluyhteisön toimintaan.

4.5.4. Leirit ja muut lukujärjestyksen rikkovat tapahtumat

Pääsääntöisesti koulutyö sijoittuu koulurakennukseen ja on lukujärjestyk-sen määräämää. Aina ei kuitenkaan ole näin. Retket, leirit tai koko koulun tapahtumat rikkovat tämän järjestyksen. Petri Pajun mukaan irtautuminen tästä järjestyksestä muuttaa myös ajattelua ja käyttäytymistä. Sekä opettajien että oppilaiden käyttäytyminen muuntuu toisenlaiseksi. (Paju 2011, 196.) Tällöin nuorisotyönkin on helpompi löytää omaa paikkaansa, kun sosiaaliset paikat, toimintatavat ja kategoriat ovat jo jossakin määrin liikkeessä. Koulun aikajärjestyksen rikkovat toiminnot ovat silti koulunkäyntiä, ja tuottavat

IV — Onnistumisen edellytyksiä ja esteitä oppimista. Se on siis oppimistilanne, joka tapahtuu vain poikkeavassa oppi-misympäristössä.

Suomalaisen didaktiikan yksi merkkihahmoista, Matti Koskenniemi on yhdessä Kaisa Hälisen kanssa tarkastellut juhlan pedagogiikkaa. He kirjoittavat, että juhla on yksi opetuksen muoto. Heidän mukaansa ”sen aikana voidaan oppia sellaista, mikä muissa opetuksen perusmuodoissa onnistuu heikommin tu-loksin jos ollenkaan: yhteenkuuluvuutta koulun ja sen piiriä laajempien yhteisöjen kanssa” (Koskenniemi & Hälinen 1970, 161). Heidän huomionsa tuo esiin, miksi nuorisotyön voi olla hyödyllistä osallistua myös juhlien suunnitteluun.

Koulun aikajärjestyksen rikkovissa toiminnoissa myös suhde koulun ulkopuo-liseen maailmaan voi vahvistua. Koskenniemen ja Hälisen mukaan olennainen tekijä tässä oppimisessa on, että oppilaat saavat itse osallistua suunnitteluun ja toteutukseen. Osallistavasti toteutettuna retket tai tapahtumat voivat vahvistaa koulun kykyä tukea nuorten kiinnittymistä koulua laajempiin yhteisöihin.