Lohkoketjuteknologiat muodostavat verrattain hajanaisen kokonaisuuden johtuen siitä, että lohkoketjuteknologiassa voi olla kyse monesta eri teknologista. Edellä mainitut lohkoketju-teknologialle tyypilliset asiat voidaan jäsentää patenttioikeudessa siihen, että lohkoketjutek-nologian keksintöjä katsotaan patenttioikeuden näkökulmasta tutkielman rajauksen mukai-sesti tietokoneohjelmina tai sääntöinä, menetelminä tai suunnitelmina liiketoimintaa varten.
Tämän lisäksi patenttioikeudessa lohkoketjuteknologiaan liittyy keskeisenä käsitteenä tieto-konesovelteinen keksintö (computer implemented invention, CII). Euroopan patenttivirasto on todennut patentointikäytännössään, että lohkoketjuteknologiaa tulee katsoa tietoko-nesovelteisien keksintöjen mukaisena.77
73 Koulu 2019, s. 279.
74 Johansson ym. 2019, s. 97–98.
75 Edwards – Strathcole 2020, kohta ”What if there is a mistake in the contract?”.
76 Mähönen 2018, s. 946, 949 ja 951.
77 EPO Conference Report 2018, s. 11–12 ja EPO Guidelines F-IV, kohta 3.9. Tutkielmassa käytetään käsitettä tietokonesovelteinen keksintö, mutta suomennettuna on käytetty myös tietokoneella toteutettavaa keksintöä
Tietokonesovelteisella keksinnöllä tarkoitetaan keksintöä, jossa on kyse tietokoneesta, tieto-koneverkosta tai muusta ohjelmoitavasta laitteesta ja keksinnön yksi tai useampi osa toteu-tetaan tietokoneohjelmalla.78 Tietokonesovelteisen keksinnön määritelmä katsotaan perus-tuvan 2000-luvun alussa valmisteltuun direktiivin tietokoneella toteutettujen keksintöjen pa-tentoitavuudesta.79 Tietokonesovelteiset keksinnöt ovat Euroopan patenttiviraston tekemän määritelmän perusteella patenttioikeudellista suojaa saavia tietokoneohjelmia, joissa suojat-tava kohde on ohjelman tekniset toiminnot.80 Tietokonesovelteisissa keksinnössä voi olla kyse keksitystä menetelmästä, laitteesta menetelmän toteuttamiseksi tai tietokoneohjelmasta itsessään tietyn laitteen yhteydessä.81 Esimerkiksi itsessään tietokoneohjelman käyttö tieto-koneella ei ole sellainen tekninen ominaisuus, jonka katsottaisiin täyttävän edellytykset tek-nisestä luonteesta.82
Lohkoketjuteknologian patentoinnin osalta on tuotu esille käsitteinä tietokoneohjelma ja lii-ketoimintamalli sekä näiden lisäksi tietokonesovelteinen keksintö. Nämä kaikki edellä mai-nitut käsitteet yhdistyvät tutkielmassa seuraavalla tavalla toisiinsa. Lohkoketjuteknologian keksintöjen patentointia voidaan lainsäädännön näkökulmasta lähteä tutkimaan määrittä-mällä lohkoketjuteknologia luonteensa puolesta keksinnöksi, jossa on kyse tietokoneohjel-masta tai liiketoimintamallista. Tietokoneohjelma ja liiketoimintamalli ovat lähtökohtaisesti patentoinnin ulkopuolella patenttilain 1 §:n 2 momentin sekä Euroopan patenttisopimuksen 52 artiklan 2 kohdan mukaan, mutta käytännössä patentoitavuutta tutkitaan tietokonesovel-teisena keksintönä muodostuneen patenttikäytännön myötä.83 Esimerkiksi yleensä liiketoi-mintamalleiksi usein katsottavat virtuaali- ja kryptovaluutat sekä älykkäät sopimukset ovat
samasta asiasta. Esimerkiksi HE 45/2015 vp, s. 94 puhutaan tietokonesovelteisesta keksinnöstä, mutta puoles-taan ehdotuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tietokoneella toteutettujen keksintöjen pa-tentoitavuudesta KOM/2002/92 käytetään käsitettä tietokoneella toteutettu keksintö.
78 EPO Guidelines G-II, kohta 3.6 ja Oesch – Pihlajamaa – Sunila 2014, s. 89.
79 Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoita-vuudesta KOM/2002/92. Tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoinnissa nähtiin enemmän haittoja, mistä johtuen Euroopan parlamentti kaatoi vuonna 2005 ehdotuksen ohjelmistopatenttidirektiiviksi. Yhdeksi mahdolliseksi ongelmaksi kuvattiin sitä, että vastaavalla tavalla kuin Yhdysvalloissa olevan laajemman paten-toitavuuden osalta ohjelmistojen ja liiketoimintamallien kohdalla voi jo tunnetta tekniikkaa sisältävä keksintö tulla patentoitaviksi, kun absoluuttisesta uutuudesta ja keksinnöllisyydestä ei pystytä pitämään kiinni. Ks.
Kultti – Takalo 2005, s. 168 ja Lindberg 2005.
80 EPO Guidelines F-IV kohta 3.9.
81 Patenttikäsikirja 2021, s. 136.
82 Patenttikäsikirja 2021, s. 136.
83 Oesch – Pihlajamaa – Sunila 2014, s. 90.
tietokoneella toteutettavia keksintöjä vastaavalla tavalla kuin lohkoketjuteknologian käy-töstä esitetty hajautetun tilikirjan teknologia (DLT), jossa on vahvemmin nähtävillä sen lii-tyntä tietotekniikkaan.
Tietokonesovelteisen keksinnön määritelmään kuitenkin lukeutuu edellä mainitussa määri-telmässä tietokoneohjelma, joten mikä on näiden välinen ero? Lähtökohtaisesti tietokoneoh-jelmien immateriaalioikeudellinen suoja perustuu tekijänoikeuteen siitä johtuen, että tieto-koneohjelmat ovat patenttioikeudessa rajattuina patentoinnin ulkopuolelle.84 Tämän lähtö-kohdan myötä tietokoneohjelmaan liittyvää oikeudellista tutkimusta ja aineistoa on saata-villa enemmän tekijänoikeuteen liittyvistä oikeuslähteistä, jonka puolesta tässä yhteydessä tietokoneohjelman käsitettä lähestytään tekijänoikeudesta käsin sekä selvennetään patentti-oikeuden ja tekijänpatentti-oikeuden yhteyttä tietokoneohjelman suojaan.
Tietokoneohjelmat ovat tekijänoikeuslain (404/1961, TekijäL) 1.2 §:n mukaan tekijänoikeu-della suojattavia kirjallisia teoksia.85 Tekijänoikeussuojan saamiseksi edellytetään kuitenkin teoskynnyksen ylittymistä, jotta kyseessä on suojattava teos. Euroopan parlamentin ja Neu-voston 2009/24/ETY tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta annetun direktiivin (tieto-koneohjelmadirektiivi) 1 artiklan 2 kohdan mukaan tekijänoikeussuoja koskee kaikkia oh-jelman eri ilmaisumuotoja ja direktiivin johdanto-osan seitsemännen perustelukappaleen mukaan ohjelma voi olla missä tahansa muodossa sisältäen myös laitteistoon sisältyvät oh-jelmat.86 Tietokoneohjelmadirektiivin 1 artiklan 2 kohdan mukaan tekijänoikeussuojan ul-kopuolella ovat ideat ja periaatteet, jolloin ohjelman systeemi, algoritmit tai logiikka eivät
84 Haarmann 2014, s. 176; Takki – Halonen 2017, s. 29.
85 Kansallisen tekijänoikeuslain säännös perustuu Euroopan parlamentin ja Neuvoston 2009/24/ETY tietoko-neohjelmien oikeudellisesta suojasta 23.4.2009 annettuun direktiiviin (tietokoneohjelmadirektiivi). Tietoko-neohjelmadirektiivin 1 artiklan mukaan jäsenvaltioiden tulee antaa tietokoneohjelmille tekijänoikeudellinen suoja kirjallisina teoksina, mikä puolestaan perustuu Bernin yleissopimuksen kirjallisten ja taiteellisten teosten luomisesta (SopS 3/1963) määrättyyn teosten suojaamisesta. Tietokoneohjelman tulee täyttää tekijänoikeuden saamiseksi edellytykseksi ns. teoskynnyksen ylittyminen, kuten muissakin teoksissa. Tietokoneohjelmadirek-tiivin 1 artiklan 3 kohdassa tällä tarkoitetaan sitä, että ohjelman tulee olla riittävän omaperäinen siten, että se vastaa tekijänsä henkisen työn tulosta. Kyseessä on vaatimus itsenäisyydestä ja omaperäisyydestä, joita ei ole kirjattuna kuitenkaan lainsäädäntöön suoraan, vaan ne perustuvat Bernin yleissopimukseen sekä siitä muodos-tuneeseen käytäntöön. Ks. Haarmann 2014, s. 53.
86 Kansallisen lain esitöiden (HE 161/1990 vp, s. 11) mukaan tietokoneohjelma on joukko erilaisia käskyjä, jotka saavat tietokoneen suorittamaan tietyn toiminnon. Takki ja Halonen kuitenkin toteavat kyseisen määri-telmän yksistään tietokoneohjelmasta olevan yleisluontoinen ja myös vanhahtava ottaen huomioon hallituksen esityksen ajankohdan, koska tämän jälkeen tietotekniikka on kehittynyt voimakkaasti. Ks. Takki – Halonen 2017, s. 31.
ole suojan piirissä.87 Tietokoneohjelmien tekijänoikeussuoja koskeekin pääsääntöisesti siten vain ohjelman ilmaisumuotoa eli käytännössä sen koodia.88
Tekijänoikeussuoja ei suojaa kokonaisuudessaan tietokoneohjelmaa, vaan tekijänoikeuden kohteena on ohjelman ilmaisumuoto eli sen koodi.89 Kuitenkin ideoihin ja periaatteisiin liit-tyvät kohteet ovat yleensä ohjelman tärkein osa etenkin kaupallisessa mielessä.90 Toisaalta tietokoneohjelman graafinen käyttöliittymä (visuaalinen ilme) voi saada suojaa direktiivin 2001/29/EY perusteella, jos se on tekijänsä henkinen luomus.91
Tietokoneohjelmaan kohdistuva tekijänoikeussuoja suojaa siten tietokoneohjelmassa ilme-nevää koodia, kun taas patentoitavassa keksinnössä kohteena on keksinnössä käytetyt tekni-set ratkaisut. Tästä johtuen tietokoneohjelmaan ei voi kohdistua samanaikaisesti päällek-käistä suojaa patentilla sekä tekijänoikeudella, koska niillä suojattavat kohteet ovat eri.92 Tietokoneohjelman ja tietokonesovelteisen keksinnön suojaa määriteltäessä onkin tärkeintä tunnistaa kohde, joka halutaan suojata. Tämä toisaalta myös konkretisoi eron tietokoneoh-jelman ja tietokonesovelteisen keksinnön välille, sillä tietokonesovelteisessa ohjelmassa pa-tenttioikeudessa tutkitaan keksinnön teknisiä ominaisuuksia, jossa tietokonetta ja ohjelmis-toja käytetään yhdessä teknisen ongelman ratkaisuun.93 Tietokoneohjelma voi kuitenkin pi-tää sisällään
87 Takki – Halonen 2017 s. 30, 31 ja 45.
88 TRIPS-sopimuksen 10 artiklan 1 kohdassa määrätään, että tietokoneohjelmia on suojattava kirjallisina teok-sina riippumatta siitä, ovatko ne vai konekielisessä muodossa. Ohjelmoitaessa muodostetaan lähde-koodi, josta muodostetaan ohjelman kokonaisuus. Tietokone ei osaa kuitenkaan lukea suoraan lähdekoodia, vaan se muutetaan konekieliseksi koodiksi eli joukoksi ykkösiä ja nollia. Käytännössä siis tietokoneohjelmaa käytettäessä sen ilmentymänä on sen lähdekoodi, jota tietokone käyttää eri muodossa eli konekielisenä koo-dina. Ks. Takki – Halonen 2017, s. 30 ja 31.
89 Takki – Halonen 2017, s. 30.
90 Ideat ja periaatteet saattavat kuitenkin olla usein ohjelman arvokkain osuus, jonka vuoksi tietokoneohjel-malle tekijänoikeussuoja saattaa tapauskohtaisesti katketa juuri siinä kohtaa, kun sille olisi eniten tarvetta. Ks.
Takki – Halonen 2017, s. 45.
91 Asia C-393/09 (BSA)
92 Silva 2014, s. 61–62 ja 64.
93 Ohjelmistopatenttiopas 2021, s. 7.