Edellä olevasta kuvasta nähdään, että lohkot linkittyvät toisiinsa lohkojen sisältämän tiivis-teen (hash) avulla. Tiiviste tarkoittaa käytännössä sitä, että yksittäinen lohko sisältää aina myös edellisen lohkon tiedot. Tässä päästään siihen, minkä vuoksi lohkoketju on luotettava.
Lohkoketjun yhden lohkon muuttaminen ketjun välistä rikkoisi ketjun johdonmukaisen jär-jestäytymisen, sillä uusi lohko ei sisällä kaikkien edellisten lohkojen tiivisteessä olevia tun-nistetietoja, joten esimerkiksi hakkeroimalla perustettu uusi lohko ei voi tulla hyväksytyksi lohkoketjuun. Lohkojen tallentaminen muodostuu ikään kuin moninkertaiseksi, jolloin aiemmat lohkot sisältävät vastaavan tiedon kuin uusi lohko. Tämän vuoksi teknologia on
49 Mähönen 2018, s. 947.
suhteellisen varmaa ja ikuista, koska tapahtumien väärentäminen muodostuu melkein mah-dottomaksi.50
Lohkoketjulla on myös erilaisia järjestelmiä sen osalta, onko se avoin vai suljettu. Avoimeen lohkoketjuun (permissionless blockchain) perustuvaan järjestelmään pystyy kuka tahansa liittymään ja tämän puolesta niitä käytetäänkin etenkin Bitcoin- ja Ethereum- virtuaalivaluuttojen hallinnoinnissa. Avoimeen lohkoketjuun voi siten liittyä ilman, että henkilöä tunnistetaan tai siihen tarvitaan erillistä lupaa. Avoimissa lohkoketjuissa transaktiot edellyttävät, että ne hyväksytään lohkoketjuun konsensusalgoritmin perusteella eli käytännössä lasketaan edellisten lohkojen perusteella, voidaanko uusi transaktio hyväksyä.
Algoritmilla tarkoitetaan matemaattista laskentatapaa, jolla varmistetaan se, voidaanko transaktio lisätä. Konsensusalgoritmeja tunnetaan esimerkiksi work sekä Proof-of-Stake -menetelmät.51
Puolestaan suljetulla lohkoketjulla (permissioned blockchain) tarkoitetaan lohkoketjuun liittymistä siten, että jokainen tunnistetaan jollain tavalla. Suljettujen lohkoketjujen hyöty on siinä, että niiden osalta transaktiot ovat nopeampia verrattuna avoimiin lohkoketjuihin, sillä lohkoketjun toimijoita on rajattu ja tietty määrä. Suljetussa lohkoketjussa kuitenkin korostu-vat ne haasteet, joita on pyritty lohkoketjuteknologioiden avulla välttämään. Jos esimerkiksi vain osa lohkoketjuun osallistujista voi varmentaa transaktiot, ovat myös nämä toimijat sa-malla haavoittuvaisia teknisille ongelmille ja tietoturvariskeille.52
Lohkoketjuteknologiassa ei ole kyse yhdestä ja tietystä teknologiasta, vaan yhdistelmästä erilaisia teknologioita riippuen siitä, millainen innovaatio on kyseessä. Esimerkiksi edellä kuvatussa Ethereumissa on kyse monen teknologian yhdistelmästä, jolla luodaan haluttu loh-koketjuun perustuva järjestelmä. Lohkoketjuteknologia ei olekaan täysin uusi yksittäinen teknologia, vaan ennemmin tunnettujen teknologioiden yhdistelmä, joita hyödynnetään loh-koketjuun perustuvassa innovaatiossa. Edellä on kuvattu lohkoketjuteknologiaa ja erilaisia lohkoketjussa käytettäviä teknologioita ovat esimerkiksi hajautettuna verkkona P2P-verkko,
50 De Filippi – Wright 2018, s. 25; Wrigley 2018, s. 84.
51 De Filippi – Wright 2018, s. 31–32.
52 Bitcoinkeskus 2020, kohta Ethereumin ja Bitcoinin erot sekä kohta Ethereum ja kilpailijat, Johansson ym.
2019, s. 62 ja De Filippi – Wright 2018, s. 31–32.
salausmenetelmänä kryptografia sekä transaktioiden hyväksymisessä konsensusalgoritmi.53 Käytännössä lohkoketju kuvastaa tiedon tallentamisen tapaa tietokantaan, joka toteutetaan erilaisten lohkoketjuteknologioiden yhdistelmän avulla.
2.3 Erilaisia lohkoketjuteknologioita tietokoneohjelman ja liiketoiminnan näkökul-masta
2.3.1 Distributed Ledger Technology
Tutkielman aiheen kannalta on olennaista määritellä lohkoketjuteknologian yhteydessä myös lohkoketjua hyödyntävät keksinnöt, joissa voidaan katsoa olevan kyse tietokoneohjel-mista tai liiketoimintamalleista. Lohkoketjuteknologiaan perustuvia innovaatioita voidaan tunnistaa olevan esimerkiksi virtuaali- ja kryptovaluutat, älykkäät sopimukset ja hajautetut tilikirjan teknologiat. Virtuaali- ja kryptovaluuttojen osalta on jo tarkasteltu niiden ilmenty-mistä lohkoketjuteknologiassa lohkoketjun yleisen määrittelyn kautta, minkä vuoksi tässä alaluvussa keskitytään niiden sijasta hajautetun tilikirjan teknologiaan sekä älykkäisiin so-pimuksiin, jotka perustuvat lohkoketjuteknologiaan ja voidaan jaotella kuuluvaksi tietoko-neohjelmaksi tai suunnitelmaksi, säännöksi tai menetelmäksi liiketoimintaa varten.
Usein lohkoketjuteknologiasta käytetään käsitettä DLT, joka muodostuu sanoista distributed ledger technology eli hajautetun tilikirjan teknologia. Usein DLT:tä ja lohkoketjuteknolo-giaa käytetään toistensa synonyymeinä, koska DLT on erityisesti finanssimaailmassa ylei-sesti käytetty teknologia lohkoketjussa.54 Teknologian voidaan katsoa parantavan transakti-oiden kustannustehokkuutta, koska se poistaa välikäsiä sekä lisää läpinäkyvyyttä luotetta-valla taluotetta-valla tapahtuvan hajauttamisen avulla.55
Mitä tarkoitetaan sillä, että lohkoketju perustuu hajautettuun järjestelmään?56 Hajautetussa järjestelmässä on kyse siitä, että siltä puuttuu sellainen auktoriteetti, joka yksinään hallinnoi lohkoketjua ja jolta varmistettaisiin transaktiot. Hajautetun järjestelmän idea on juuri siinä, että se poistaa välikäden, joka yksinään vastaa transaktioista tai tietojen hallinnoinnista.
Ha-53 De Filippi – Wright 2018, s. 13; Johansson ym. 2019, s. 56–57.
54 Swan 2017, s. 6.
55 Euroopan parlamentin päätöslauselma 2020/C 011/02, kohta B.
56 Wrigley 2018, s. 86.
jautetussa järjestelmässä transaktiot toteutuvat yksittäisen toimijan sijasta lohkoketjuun osal-listuvien tahojen kautta, jotka toimivat yhteisymmärryksen eli konsensuksen perusteella.
Yhteisymmärrys toteutuu konsensusalgoritmin avulla toimijoiden välillä edellä riippuen siitä, onko lohkoketju edellä käsitellyin tavoin avoin vai suljettu lohkoketju.57 Esimerkkinä hajautetun tilikirjan teknologiaa hyödyntävästä keksinnöstä ilmenee eurooppapatentista EP 335513A1. Kyseisessä patentoidussa keksinnössä on kyse menetelmästä, jolla ylläpidetään hajautettua tilikirjaa eli tietokantaa, joka sisältää toisiinsa liitettyjä tietoja (lohkoja) ja uusia lohkoja voidaan lisätä järjestelmän toimijoiden (nodes) hyväksynnän perusteella.58
Hajautetun järjestelmän etuna on se, että lohkojen tiedot ovat jokaisen osapuolen saatavilla reaaliaikaisesti. Voidaan ajatella, että esimerkiksi Excel-tiedosto on jaettu monelle toimijalle ja jokainen, joka haluaa lisätä uuden transaktion tai muuttaa sen tietoja, joutuu kysymään muilta, hyväksyvätkö he kyseisen muutoksen.59 Kyseisessä tilanteessa ei kuitenkaan nimen-omaisesti lohkoketjun osalta tätä kysytä, vaan se toteutuu konsensusalgoritmin perusteella, joka laskee sen, onko transaktio oikea edellisiin lohkoihin verrattuna.
Vertaisverkon (P2P) avulla on mahdollista toteuttaa hajautettu järjestelmä, jossa jokainen lohkoketjuun osallistuva toimija60 osallistuu lohkoketjun ylläpitoon. Vertaisverkko ei muo-dostu keskuspalvelimesta, kuten esimerkiksi yrityksen verkosta. Vertaisverkko koostuukin jokaisesta toimijasta, kuten bitcoinin ostajasta. Tätä voidaan konkretisoida sillä, että yrityk-sen serverin kaatuessa kukaan työntekijä ei voi käyttää verkkoa vaativia toimintoja, kun taas vertaisverkossa jokainen toimija on oma yksikkönsä, eikä jokaisen kaataminen ole käytän-nössä mahdollista. Lohkoketjun hallinnointi jakautuu siten eri tietokoneille P2P-verkon vä-lityksellä, mikä vähentää riskejä lohkoketjun ongelmille.61
Kaikki lohkoketjut eivät kuitenkaan perustu hajautettuun ja kaikille avoimeen järjestel-mään.62 Avoimen lohkoketjun tiedot ovat kaikkien nähtävillä sekä kuka tahansa voi
osallis-57 Johansson ym. 2019, s. 29.
58 EP 3355513A1 (Electronic Node and Method for Maintaining a Distributed Ledger), patenttihakemuksen selityksen kohta 1, 10 ja 11.
59 Johansson ym. 2019, s. 28.
60 Hajautetun järjestelmän osalta toimijoita kutsutaan noodeiksi (nodes), joilla tarkoitetaan ylläpitoon osallis-tuvia laitteita. Johansson ym. 2019, s. 76 ja Wright – De Filippi 2015, s. 7.
61 SMART 2018/0038, s. 26 ja Johansson ym. 2019, s. 36 ja 60.
62 Low – Mik 2020, s. 137
tua lohkoketjun konsensusalgoritmiin ja avoin lohkoketju on yleensä myös samalla hajau-tettu järjestelmä P2P-vertaisverkon avulla,63 mistä esimerkkinä ovat Bitcoinin ja Ethereumin järjestelmät. Lohkoketjuja on myös olemassa suljettuja, jolloin lohkoketjua hallinnoidaankin yhden auktoriteetin kautta, joka voi määritellä, kenellä on oikeus lukea ja kirjoittaa lohko-ketjuun tietoja. Suljettu lohkoketju on olennaisesti käyttökelpoinen esimerkiksi viranomais-rekisterin ylläpidossa, pankkitransaktioissa tai muissa tietojen tallentamisessa.64 Asunto-kauppajärjestelmä DIAS perustuu suljettuun lohkoketjuun, jossa ainoastaan kyseiseen kaup-paan määritellyt osapuolet (myyjä, ostaja, pankki ja välittäjä) voivat nähdä kyseisen kaupan, transaktion tapahtumat ja esimerkiksi allekirjoittaa sopimuksen65.
Lisäksi on avoimen ja suljetun välimaastoon jäävä consortium blockchain, jolla tarkoitetaan yhteenliittymän, konsortion hallitsemaa lohkoketjua ja vain konsortioon liittyneillä toimi-joilla on oikeus osallistua lohkoketjuun. Konsortioita on perustettu tutkimaan ja kehittämään lohkoketjuja yhteistyössä mm. yritysten kesken ja pääasiassa konsortioita on tähän mennessä kahdenlaisia: liiketoimintaa tai teknologiaa varten lohkoketjuja kehittäviä konsortioita. Esi-merkiksi liiketoimintaan keskittyvä konsortio on kyseessä 16 pankin We.trade -yhteistyössä, joka hyödyntää DLT-teknologiaa sekä älykkäitä sopimuksia helpottaakseen kaupankäyntiä eri maissa olevien välillä.66
2.3.2 Älykkäät sopimukset
Lohkoketjun yhteydessä ilmenee usein käytettävä smart contracts eli älykkäät sopimukset.
Oikeustieteitä ja tietokojenkäsittelytieteiden rajapintaa tutkiva teoreetikko Nick Szabo on esittänyt jo 1990-luvun puolivälissä julkaisemassaan artikkelissaan älykkäiden sopimuksen määritelmän, vaikka ajankohtana niiden toteuttaminen ei ollut vielä mahdollista tietotekni-sesti. Szabon mukaan älykkäillä sopimuksilla tarkoitetaan tietokoneella luettavissa olevaa koodia, joka muodostaa tarkoitetun lopputuloksen, sopimuksen ennalta määritettyjen ehto-jen täyttyessä.67
63 Buterin 2015.
64 Buterin 2015.
65 Telia, kohta Blockchain digitaalisen asuntokaupan mahdollistajana.
66 Johansson ym. 2019, s. 138–140 ja 142 ja We.trade, kohta ”Company Overview”.
67 Szabon määritelmä on seuraavanlainen: ”A set of promises, including protocols within which the parties perform on the other promises. The protocols are usually implemented with programs on a computer network, or in other forms of digital electronics, thus these contracts are ‘smarter’ than their paper-based ancestors. No use of artificial intelligence is implied”. Smart Contracts Glossary, kohta ”Smart Contracts” ja Koulu 2016, s.
54.
Älykkäiden sopimusten teknologia perustuu tietokoneohjelmaan, jossa on lohkoketjun omi-naisuudet, mutta sen avulla on mahdollista hallinnoida sopimussuhteita ja suorittaa muitakin toimintoja kuin transaktioiden hallinnointia.68 Esimerkiksi Ethereum-käyttöjärjestelmässä on kyse älykkäiden sopimusten hyödyntämisestä. Käytännössä älykkääseen sopimukseen perustuvaa ohjelmaa voidaan käyttää verkkokaupassa, minkä avulla myyjä saa rahat suoraan tehdyn oston perusteella eikä myyjän tarvitse ainoastaan luottaa siihen, että ostaja maksaa tuotteen laskulla tilatessa.69
Älykkäillä sopimuksilla tarkoitetaan siten lohkoketjua hyödyntäviä tietokoneohjelmia, jotka ovat ohjelmoitu suorittamaan automaattisesti ja itsenäisesti sopimuksen täytäntöönpano, kun sille koodissa määrätyt edellytykset tulevat täyttyneeksi. Älykkäiden sopimusten toimintaa on konkretisoitu kuvaamalla niitä erilaisten yksinkertaisten automaattien kautta. Esimerkiksi asiakas saa valitsemansa tuotteen maksun suorittamisen jälkeen virvoitusjuoma-automaa-tista.70 Toiminnan perustana on koodattu tietokoneohjelma, eikä älykkäät sopimukset edel-lytä toimiakseen tekoälyä (Artificial Intelligence, AI), vaikka suomennetut käsitteet saate-taan helposti yhdistää toisiinsa. Se ei kuitenkaan poista sitä, etteikö älykkäitä sopimuksia voisi tehdä tekoälyn avulla.71
Älykkäät sopimukset eivät ole ainoastaan sopimusoikeuden näkökulmasta luokiteltavia osa-puolia sitovia tahdonilmauksia, vaan käytännössä ne perustuvat tietokoneohjelman koodissa määriteltyihin ehtoihin.72 Älykkäiden sopimusten koodiin voidaan kuitenkin ohjelmoida
68 Älykkäälle sopimukselle ei ole määritelty oikeudellisesti relevanttia määritelmää, mutta lähteissä ilmenee älykkäiden sopimusten osalta usein seuraavia sanoja: tietokoneohjelma, perustuu lohkoketjun arkkitehtuurille ja panee täytäntöön sopimukset itsenäisesti ehtojen täyttyessä. Ks. Koulu 2016, s. 54; Lauslahti – Mattila – Seppälä 2017, s. 11.
69 Älykkäät sopimukset konkretisoivat hyvin sitä, mitä Lawrence Lessig on tarkoittanut sillä, että ”the Code is Law”. Lessigin mukaan yhteiskunnassa ymmärretään hyvin oikeuden vaikutus yhteiskuntaan ja oikeusjärjes-tys. Lessigin mukaan vastaavasti virtuaalimaailmassa voidaan nähdä olevan koodeja, jotka sääntelevät virtu-aalimaailmaa ja ovat siten lakeja vastaavia virtuaalimaailman sääntelykehikoita. Älykkäät sopimukset toteute-taan koodien avulla, jolloin koodit määräävät sen, mitä tulee toteutumaan ja niiden rajoissa on mahdollista suorittaa toimintoja eli ne ikään kuin toimivat sääntelyn tavoin. Koodin oleminen lakina ei ole kuitenkaan täysin oikeustieteessä tunnustettu ajatusmalli. Ks. Lessig 2006, s. 5. Muut lähteet Koulu 2016, s. 53–54 ja 57;
Koulu 2019, s. 279.
70 De Filippi – Wright 2018, s. 82.
71 Tekoälyä voidaan kuvata koneeksi tai ohjelmaksi, joka toteuttaa itsenäisesti siihen asetettuja tehtäviä tavalla, joka on lähes vastaavaa kuin ihmisen toteuttama. Koulu 2016, s. 54; Havu – Roslin 2017, s. 896; Lauslahti – Mattila – Seppälä 2017, s. 3 ja 11.
72 Esimerkiksi ohjelmoidut koodit ovat loogisia lauseita, kuten ”Kun X tapahtuu, toteuta Y”. Ks. Lauslahti – Mattila – Seppälä 2017, s. 13; Johansson ym. 2019, s. 97.
mm. sopimusosapuolten tarjous-vastaus-periaatteen mukaiset tahdonilmaisut, sopimuseh-dot, sopimusvelvoitteet ja niiden hallinnoinnin sekä tarvittaessa velvoitteiden täytäntöönpa-non.73 Älykkäät sopimukset voivat siten olla montaa erilaista muotoa, kuten pelkästään oh-jelmoitua koodia, joka toteuttaa käskyt tai sitten oikeudellisessa kontekstissa osapuolten vä-lisen sopimuksen täytäntöönpaneva ohjelma, missä tulee olemaan vastaava sisältö kuin pa-perisessa sopimusasiakirjassa.74 Älykkäiden sopimusten ja voimassa olevan sopimusoikeu-den välillä voi ilmetä kuitenkin jännitteitä esimerkiksi ajatellen lohkoketjuun tallennettua sopimusta, jossa ilmeneekin virhe ja lohkoketjua ei yleensä voida muuttaa jälkikäteen75. Mähönen on tuonut esille artikkelissaan koskien osuustoiminnan oikeushenkilöllisyyttä, että älykkäiden sopimusten avulla liiketoimintamalli voidaan perustaa ns. ”hajautetun autonomi-sen organisaation” (Decentralized Autonomous Organisation) muotoon, jossa organisaatio on täysin automaattinen rakenteeltaan eikä siltä edellytetä esimerkiksi hallintoa. Perustami-nen voitaisiin toteuttaa älykkäiden sopimusten avulla sekä kokonaisuudessaan sen hallinnon toiminta, mikä perustuu lohkoketjussa määriteltyjen koodien eli sopimusoikeudessa tunnet-tavien ehtojen kautta osapuolia sitovaksi. Tämä konkretisoi sitä, että älykkäillä sopimuksilla on potentiaalisia mahdollisuuksia verrattain laajasti yhteiskunnan eri osa-alueilla ns. pienten sopimusasioiden lisäksi.76
2.4 Tietokonesovelteinen keksintö CII
Lohkoketjuteknologiat muodostavat verrattain hajanaisen kokonaisuuden johtuen siitä, että lohkoketjuteknologiassa voi olla kyse monesta eri teknologista. Edellä mainitut lohkoketju-teknologialle tyypilliset asiat voidaan jäsentää patenttioikeudessa siihen, että lohkoketjutek-nologian keksintöjä katsotaan patenttioikeuden näkökulmasta tutkielman rajauksen mukai-sesti tietokoneohjelmina tai sääntöinä, menetelminä tai suunnitelmina liiketoimintaa varten.
Tämän lisäksi patenttioikeudessa lohkoketjuteknologiaan liittyy keskeisenä käsitteenä tieto-konesovelteinen keksintö (computer implemented invention, CII). Euroopan patenttivirasto on todennut patentointikäytännössään, että lohkoketjuteknologiaa tulee katsoa tietoko-nesovelteisien keksintöjen mukaisena.77
73 Koulu 2019, s. 279.
74 Johansson ym. 2019, s. 97–98.
75 Edwards – Strathcole 2020, kohta ”What if there is a mistake in the contract?”.
76 Mähönen 2018, s. 946, 949 ja 951.
77 EPO Conference Report 2018, s. 11–12 ja EPO Guidelines F-IV, kohta 3.9. Tutkielmassa käytetään käsitettä tietokonesovelteinen keksintö, mutta suomennettuna on käytetty myös tietokoneella toteutettavaa keksintöä
Tietokonesovelteisella keksinnöllä tarkoitetaan keksintöä, jossa on kyse tietokoneesta, tieto-koneverkosta tai muusta ohjelmoitavasta laitteesta ja keksinnön yksi tai useampi osa toteu-tetaan tietokoneohjelmalla.78 Tietokonesovelteisen keksinnön määritelmä katsotaan perus-tuvan 2000-luvun alussa valmisteltuun direktiivin tietokoneella toteutettujen keksintöjen pa-tentoitavuudesta.79 Tietokonesovelteiset keksinnöt ovat Euroopan patenttiviraston tekemän määritelmän perusteella patenttioikeudellista suojaa saavia tietokoneohjelmia, joissa suojat-tava kohde on ohjelman tekniset toiminnot.80 Tietokonesovelteisissa keksinnössä voi olla kyse keksitystä menetelmästä, laitteesta menetelmän toteuttamiseksi tai tietokoneohjelmasta itsessään tietyn laitteen yhteydessä.81 Esimerkiksi itsessään tietokoneohjelman käyttö tieto-koneella ei ole sellainen tekninen ominaisuus, jonka katsottaisiin täyttävän edellytykset tek-nisestä luonteesta.82
Lohkoketjuteknologian patentoinnin osalta on tuotu esille käsitteinä tietokoneohjelma ja lii-ketoimintamalli sekä näiden lisäksi tietokonesovelteinen keksintö. Nämä kaikki edellä mai-nitut käsitteet yhdistyvät tutkielmassa seuraavalla tavalla toisiinsa. Lohkoketjuteknologian keksintöjen patentointia voidaan lainsäädännön näkökulmasta lähteä tutkimaan määrittä-mällä lohkoketjuteknologia luonteensa puolesta keksinnöksi, jossa on kyse tietokoneohjel-masta tai liiketoimintamallista. Tietokoneohjelma ja liiketoimintamalli ovat lähtökohtaisesti patentoinnin ulkopuolella patenttilain 1 §:n 2 momentin sekä Euroopan patenttisopimuksen 52 artiklan 2 kohdan mukaan, mutta käytännössä patentoitavuutta tutkitaan tietokonesovel-teisena keksintönä muodostuneen patenttikäytännön myötä.83 Esimerkiksi yleensä liiketoi-mintamalleiksi usein katsottavat virtuaali- ja kryptovaluutat sekä älykkäät sopimukset ovat
samasta asiasta. Esimerkiksi HE 45/2015 vp, s. 94 puhutaan tietokonesovelteisesta keksinnöstä, mutta puoles-taan ehdotuksessa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tietokoneella toteutettujen keksintöjen pa-tentoitavuudesta KOM/2002/92 käytetään käsitettä tietokoneella toteutettu keksintö.
78 EPO Guidelines G-II, kohta 3.6 ja Oesch – Pihlajamaa – Sunila 2014, s. 89.
79 Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoita-vuudesta KOM/2002/92. Tietokoneella toteutettujen keksintöjen patentoinnissa nähtiin enemmän haittoja, mistä johtuen Euroopan parlamentti kaatoi vuonna 2005 ehdotuksen ohjelmistopatenttidirektiiviksi. Yhdeksi mahdolliseksi ongelmaksi kuvattiin sitä, että vastaavalla tavalla kuin Yhdysvalloissa olevan laajemman paten-toitavuuden osalta ohjelmistojen ja liiketoimintamallien kohdalla voi jo tunnetta tekniikkaa sisältävä keksintö tulla patentoitaviksi, kun absoluuttisesta uutuudesta ja keksinnöllisyydestä ei pystytä pitämään kiinni. Ks.
Kultti – Takalo 2005, s. 168 ja Lindberg 2005.
80 EPO Guidelines F-IV kohta 3.9.
81 Patenttikäsikirja 2021, s. 136.
82 Patenttikäsikirja 2021, s. 136.
83 Oesch – Pihlajamaa – Sunila 2014, s. 90.
tietokoneella toteutettavia keksintöjä vastaavalla tavalla kuin lohkoketjuteknologian käy-töstä esitetty hajautetun tilikirjan teknologia (DLT), jossa on vahvemmin nähtävillä sen lii-tyntä tietotekniikkaan.
Tietokonesovelteisen keksinnön määritelmään kuitenkin lukeutuu edellä mainitussa määri-telmässä tietokoneohjelma, joten mikä on näiden välinen ero? Lähtökohtaisesti tietokoneoh-jelmien immateriaalioikeudellinen suoja perustuu tekijänoikeuteen siitä johtuen, että tieto-koneohjelmat ovat patenttioikeudessa rajattuina patentoinnin ulkopuolelle.84 Tämän lähtö-kohdan myötä tietokoneohjelmaan liittyvää oikeudellista tutkimusta ja aineistoa on saata-villa enemmän tekijänoikeuteen liittyvistä oikeuslähteistä, jonka puolesta tässä yhteydessä tietokoneohjelman käsitettä lähestytään tekijänoikeudesta käsin sekä selvennetään patentti-oikeuden ja tekijänpatentti-oikeuden yhteyttä tietokoneohjelman suojaan.
Tietokoneohjelmat ovat tekijänoikeuslain (404/1961, TekijäL) 1.2 §:n mukaan tekijänoikeu-della suojattavia kirjallisia teoksia.85 Tekijänoikeussuojan saamiseksi edellytetään kuitenkin teoskynnyksen ylittymistä, jotta kyseessä on suojattava teos. Euroopan parlamentin ja Neu-voston 2009/24/ETY tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta annetun direktiivin (tieto-koneohjelmadirektiivi) 1 artiklan 2 kohdan mukaan tekijänoikeussuoja koskee kaikkia oh-jelman eri ilmaisumuotoja ja direktiivin johdanto-osan seitsemännen perustelukappaleen mukaan ohjelma voi olla missä tahansa muodossa sisältäen myös laitteistoon sisältyvät oh-jelmat.86 Tietokoneohjelmadirektiivin 1 artiklan 2 kohdan mukaan tekijänoikeussuojan ul-kopuolella ovat ideat ja periaatteet, jolloin ohjelman systeemi, algoritmit tai logiikka eivät
84 Haarmann 2014, s. 176; Takki – Halonen 2017, s. 29.
85 Kansallisen tekijänoikeuslain säännös perustuu Euroopan parlamentin ja Neuvoston 2009/24/ETY tietoko-neohjelmien oikeudellisesta suojasta 23.4.2009 annettuun direktiiviin (tietokoneohjelmadirektiivi). Tietoko-neohjelmadirektiivin 1 artiklan mukaan jäsenvaltioiden tulee antaa tietokoneohjelmille tekijänoikeudellinen suoja kirjallisina teoksina, mikä puolestaan perustuu Bernin yleissopimuksen kirjallisten ja taiteellisten teosten luomisesta (SopS 3/1963) määrättyyn teosten suojaamisesta. Tietokoneohjelman tulee täyttää tekijänoikeuden saamiseksi edellytykseksi ns. teoskynnyksen ylittyminen, kuten muissakin teoksissa. Tietokoneohjelmadirek-tiivin 1 artiklan 3 kohdassa tällä tarkoitetaan sitä, että ohjelman tulee olla riittävän omaperäinen siten, että se vastaa tekijänsä henkisen työn tulosta. Kyseessä on vaatimus itsenäisyydestä ja omaperäisyydestä, joita ei ole kirjattuna kuitenkaan lainsäädäntöön suoraan, vaan ne perustuvat Bernin yleissopimukseen sekä siitä muodos-tuneeseen käytäntöön. Ks. Haarmann 2014, s. 53.
86 Kansallisen lain esitöiden (HE 161/1990 vp, s. 11) mukaan tietokoneohjelma on joukko erilaisia käskyjä, jotka saavat tietokoneen suorittamaan tietyn toiminnon. Takki ja Halonen kuitenkin toteavat kyseisen määri-telmän yksistään tietokoneohjelmasta olevan yleisluontoinen ja myös vanhahtava ottaen huomioon hallituksen esityksen ajankohdan, koska tämän jälkeen tietotekniikka on kehittynyt voimakkaasti. Ks. Takki – Halonen 2017, s. 31.
ole suojan piirissä.87 Tietokoneohjelmien tekijänoikeussuoja koskeekin pääsääntöisesti siten vain ohjelman ilmaisumuotoa eli käytännössä sen koodia.88
Tekijänoikeussuoja ei suojaa kokonaisuudessaan tietokoneohjelmaa, vaan tekijänoikeuden kohteena on ohjelman ilmaisumuoto eli sen koodi.89 Kuitenkin ideoihin ja periaatteisiin liit-tyvät kohteet ovat yleensä ohjelman tärkein osa etenkin kaupallisessa mielessä.90 Toisaalta tietokoneohjelman graafinen käyttöliittymä (visuaalinen ilme) voi saada suojaa direktiivin 2001/29/EY perusteella, jos se on tekijänsä henkinen luomus.91
Tietokoneohjelmaan kohdistuva tekijänoikeussuoja suojaa siten tietokoneohjelmassa ilme-nevää koodia, kun taas patentoitavassa keksinnössä kohteena on keksinnössä käytetyt tekni-set ratkaisut. Tästä johtuen tietokoneohjelmaan ei voi kohdistua samanaikaisesti päällek-käistä suojaa patentilla sekä tekijänoikeudella, koska niillä suojattavat kohteet ovat eri.92 Tietokoneohjelman ja tietokonesovelteisen keksinnön suojaa määriteltäessä onkin tärkeintä tunnistaa kohde, joka halutaan suojata. Tämä toisaalta myös konkretisoi eron tietokoneoh-jelman ja tietokonesovelteisen keksinnön välille, sillä tietokonesovelteisessa ohjelmassa pa-tenttioikeudessa tutkitaan keksinnön teknisiä ominaisuuksia, jossa tietokonetta ja ohjelmis-toja käytetään yhdessä teknisen ongelman ratkaisuun.93 Tietokoneohjelma voi kuitenkin pi-tää sisällään
87 Takki – Halonen 2017 s. 30, 31 ja 45.
88 TRIPS-sopimuksen 10 artiklan 1 kohdassa määrätään, että tietokoneohjelmia on suojattava kirjallisina teok-sina riippumatta siitä, ovatko ne vai konekielisessä muodossa. Ohjelmoitaessa muodostetaan lähde-koodi, josta muodostetaan ohjelman kokonaisuus. Tietokone ei osaa kuitenkaan lukea suoraan lähdekoodia, vaan se muutetaan konekieliseksi koodiksi eli joukoksi ykkösiä ja nollia. Käytännössä siis tietokoneohjelmaa käytettäessä sen ilmentymänä on sen lähdekoodi, jota tietokone käyttää eri muodossa eli konekielisenä koo-dina. Ks. Takki – Halonen 2017, s. 30 ja 31.
89 Takki – Halonen 2017, s. 30.
90 Ideat ja periaatteet saattavat kuitenkin olla usein ohjelman arvokkain osuus, jonka vuoksi tietokoneohjel-malle tekijänoikeussuoja saattaa tapauskohtaisesti katketa juuri siinä kohtaa, kun sille olisi eniten tarvetta. Ks.
Takki – Halonen 2017, s. 45.
91 Asia C-393/09 (BSA)
92 Silva 2014, s. 61–62 ja 64.
93 Ohjelmistopatenttiopas 2021, s. 7.
3 PATENTOINTI EUROOPASSA
3.1 Patenttijärjestelmän rakentuminen
Kolmannessa luvussa käydään läpi patenttijärjestelmän kautta patentin myöntäminen sekä patentoinnin edellytykset tutkielman aiheen kannalta olennaisin osin. Patentit ovat luonteel-taan kansallisia yksinoikeuksia, mutta puolesluonteel-taan patentteja sääntelevä patenttilainsäädäntö perustuu pitkän ajan yhteistöihin sekä sitä kautta muodostuneisiin kansainvälisiin sopimuk-siin.94 Tästä johtuen kansallinen patenttilaki on kehittynyt patenttijärjestelmän mukana ja keskeisenä patentoitavuutta koskevan kansainvälisenä sopimuksena on Euroopan patentti-sopimus (European Patent Convention, EPC) (SopS 8/1996; SopS 43/1997; SopS 92 ja 93/2007), jonka avulla on yhdenmukaistettu patenttijärjestelmä valtioiden välille Euroo-passa.
Patenttijärjestelmän kehittämisen taustalla on ajatus keksinnöllisen toiminnan ja teknisen kehityksen edistämistä yhteiskunnassa.95 Patenttijärjestelmään sisältyy vastavuoroisuuden periaate, jonka kautta keksijä saa määräajaksi yksinoikeuden keksintöönsä ja tätä vastaan keksintö julkaistaan muille.96 Keksinnön julkaisemisen myötä muilla on mahdollisuus edis-tää keksintöä eteenpäin, eikä tällöin käytetä kahta kertaa resursseja siihen, minkä joku on jo keksinyt. Patenttijärjestelmän osalta on nostettu esiin myös kilpailun rajoittuminen yksinoi-keuksien vuoksi. Kyse ei ole kilpailuoikeuden tarkoittamasta kilpailunrajoituksesta, vaan kilpailun estymisestä on keskusteltu siitä näkökulmasta, että kaventaako se muiden mahdol-lisuuksia kehittää uusia keksintöjä, jos on olemassa riski patentin loukkaamisesta. Toisaalta tällä voidaan nähdä olevan siitä näkökulmasta katsottuna ennemmin kilpailua edistävä puoli, kun kilpailijoiden tulee keksiä uusia ratkaisuja, joita ei ole vielä patentoitu.97
94 HE 45/2015 vp, s.4 ja Vuorijoki 2007, s. 88. Yleisesti kansainvälisten sopimusten oikeuslähdeasema nähdään perinteisesi vahvasti veloittavana, jos kansainvälinen sopimus on saatettu osaksi kansallista oikeutta. Kansain-välisen sopimuksen arvo ilman, että se on erikseen sisällytetty kansalliseen lakiin, on monimutkaisempi asia ja oikeuslähdearvo saattaa olla tilanteesta riippuvainen. Ks. Aarnio 2006, s. 292; Norrgård 2008, s. 5.
95 Haarmann 2014, s. 167; Oesch – Pihlajamaa – Sunila 2014, s. 1 ja 149.
96 Vastavuoroisuudesta käytetään myös termiä do ut des -periaate, mikä tarkoittaa Merriam-Webster-sanakirjan
96 Vastavuoroisuudesta käytetään myös termiä do ut des -periaate, mikä tarkoittaa Merriam-Webster-sanakirjan