“You can have data without information, but you cannot have information without data.” Tämä lainaus on peräisin Daniel Keys Moranilta2 ja sitä käytetään yleisesti kuvaamaan tietotekniikan mahdollistamaa Big Datan analysointia. Lainausta on hyödynnetty myös organisaatioiden muutosjohtamisen ja tietoon perustuvan johtamisen kehittämisessä. Organisaatioiden laadun takeena voidaan pitää sitä, 2 Daniel Keys Moran on amerikkalainen tietokoneohjelmoija ja
tieteiskirjailija https://danielkeysmoran.blogspot.com/
että johtajien saama informaatio perustuu luotettavaan tietoon ja johtajat käyttä-vät saamaansa tietoa ratkoessaan ongelmia ja tehdessään päätöksiä (Leroy 2017, 116). Steven VanWieren (2017) puhuu siitä, miten informaatio, joka ei perustu tietoon, on vain arvausta. Tämä pätee myös sosiaalihuollon johtamiseen. Jotta sosiaalihuoltoa voidaan johtaa, tarvitaan asianmukaista ja ajan tasalla olevaa tie-toa sosiaalihuollon ja -työn arjesta. Tiedon rakenteinen tallentaminen on edelly-tys sille, että sosiaalityössä syntynyt tieto saadaan tietojärjestelmistä raporteiksi ja erilaisiksi graafisiksi ja visuaalisiksi tietoa kokoaviksi esityksiksi. Tiedolla johtaminen edellyttää määrämuotoista tietoa kansalaisten palvelutarpeista, esimerkiksi palveluun hakeutumisen ja asiakkuuden syistä sekä pitkittäistietoa eri interventioiden yhteydestä erilaisiin palvelupolkuihin ja lopputulemiin.
Asiakkuuden lopettamisen syynä ”päättynyt palveluntarve” kertoo aivan eri asiasta kuin siirtyminen korjaavien palveluiden piiriin. Toisaalta tarvitaan tietoa myös siitä, miten asiakkuudet ja palveluntarpeet jakautuvat palvelurakenteessa eri yksiköihin sekä miten ne jakautuvat maantieteellisesti.
Jonna Ritvasen (2017) mukaan sosiaalityön vaikuttavuuden arviointi, laadun varmistaminen ja sosiaalityön näkyväksi tekeminen edellyttävät sosiaalityön prosessien kehittämistä. Teknologiaa voidaan hyödyntää monipuolisesti vai-kuttavuuden kuvaamiseen ja mittaamiseen. Esimerkiksi tietoa sosiaalityön työmenetelmien toimivuudesta voidaan käyttää hyväksi tutkimuksessa ja palveluiden suunnittelussa. Nykyaikaiset tietojärjestelmät mahdollistavat eri-laisten vaikuttavuuden mittareiden sisällyttämisen tietojärjestelmiin ja niiden reaaliaikaisen seurannan. Jotta tietojärjestelmiin kertyvää tietoa saadaan hyö-dynnettyä, edellyttää se sosiaalihuoltoa johtavilta ammattilaisilta halukkuutta käyttää asiakastietojärjestelmää systemaattisesti johtamiseen ja palvelujen kehittämiseen. Sosiaalihuollon organisaatioissa tarvitaan yhä enemmän sellaisia analyytikoita, jotka osaavat seurata ilmiöitä ja ennustaa tulevaisuudennäkymiä tietoperustaisesti.
Mari Kivistön ja Kirsi Päykkösen (2017) mukaan digitalisaation hyödyntä-minen sosiaalityön makrotasoilla on lisääntynyt (esim. Hill & Ferguson 2014, 2).
Esimerkiksi rakenteellisella sosiaalityöllä tuotetaan tietoa suoraan asiakasraja-pinnasta. Näin saatua tietoa voidaan hyödyntää sosiaalisten ongelmien ehkäise-misen ja korjaaehkäise-misen lisäksi laajemmin sosiaalipolitiikkaan sekä lainsäädäntöön vaikuttamiseksi.
Sähköiset asiakasportaaleihin rakennetut arviointilomakkeet ja muut
mit-taristot lisäävät myös kansalaisen omia mahdollisuuksia osallistua saamansa palvelun vaikuttavuuden arviointiin oman hyvinvointinsa kehittymisen näkö-kulmasta. Tämä tekee asiakkaan tilanteessa tapahtuneet muutokset aiempaa näkyvämmiksi ja tuo lisää työkaluja ammattilaiselle asiakkaan kanssa tehtävän muutostyön tueksi. Tällä tavoin digitalisaatio vahvistaa myös sosiaalityön mahdollisuuksia vaikuttaa meneillään oleviin muutosprosesseihin sosiaalityön tavoitteiden mukaisesti (Ritvanen, 2017).
Pohdinta
Digitalisaatio on viime vuosien aikana tehnyt ison loikan eteenpäin myös sosiaalihuollossa.
Sähköisten asiointitapojen tarpeellisuus ja hyödyt on alkuun nähty erityisesti niillä alueilla, joissa etäisyydet asiakkaan ja ammattilaisen välillä ovat suuret.
Sosiaalihuollon digitalisaation eturintamassa ovat toimineet useat Lapin alueen digisosiaalityön hankkeet (Poske 2020). Tällä hetkellä digitalisaation hyödyt ymmärretään laajemmin kuin palvelujen entistä helpomman saavutettavuuden näkökulmasta. Digitalisaation avulla pystytään kehittämään kokonaan uusia palvelumuotoja ja tuomaan apua myös niille aloille, joissa ammattilaisten saa-tavuuden ongelmat ovat arkipäivää. Hyvin toimivat sähköiset palvelut voivat vapauttaa ammattilaisresursseja niille, jotka eniten tarvitsevat kasvotusten tapahtuvaa ohjausta, tukea ja hoivaa.
Digitalisaation mahdollisuuksia sosiaalihuollossa voidaan tarkastella esi-merkiksi käytetyn toiminnallisuuden tai toisaalta hyödyn saajan kautta. Samalla toiminnallisuudella voi olla erilaiset hyödyt kansalaiselle, ammattilaiselle ja johtamiselle, mutta sama keino – esimerkiksi asiakasportaali – voi kuitenkin hyödyttää kaikkia. (Ks. taulukko 1.)
Kansalaisten arki ja asioiden hoitaminen on siirtynyt pitkälti sähköisiin asiointikanaviin. Kansalaisten arjen sähköistyminen on vääjäämättä tapahtunut etupainotteisesti sosiaalihuollon digitalisoitumiseen verrattuna. Kivistön ja Päykkösen (2017) mukaan digitalisaatio on väistämättä keskeinen yhteiskuntaa muuttava prosessi, eikä ole yhdentekevää, millainen suhde sosiaalityöllä on siihen. Tietojärjestelmät ja niihin integroidut sähköiset asiakasportaalit ovat merkittävässä asemassa sähköisten palvelujen edistäjinä sosiaalihuollossa.
Ammattilaisen ja kansalaisen välisen vuoropuhelun tulee olla mahdollista
tieto-Toiminnallisuus Kansalaisen
näkökulma Ammattilaisen näkökulma Johtamisen näkökulma Sähköinen
asiakasportaali Osallisuus omiin asiakirjoihin Tietoturvallinen vies
tintä ammattilaisen kanssa
Erilaiset sähköi
sen ajanvarauksen mahdollisuudet Etävastaanotot
Aidosti osallistava dokumentointi
Tietoturvallinen viestintä asi
akkaan kanssa
Asiakkaan sähköisesti täyttä
mät hakemukset vähentävät päällekkäisen dokumentoin
nin tarvetta
Tavoitettavuus ja tehokkuus paranevat
Kansalaisen tekemät itsearviot, hakemukset ja yhteydenotot tuovat rakenteista tietoa pal
velutarpeiden syistä ja määristä
Toiminnanoh
jauksen ja pää
töksenteon tuen prosessit asia
kastietojärjestel
mässä
Tasalaatuisempi
palvelu Erilaisten hyvien käytäntö
jen tuleminen ohjaaviksi asiakasprosesseihin Määräaikojen automaattinen valvonta
Työkuormituksen hallinta
Tutkimukseen, näyt
töön ja/tai strategioi
hin perustuvien käy
täntöjen tuominen toimintaa ohjaaviksi herätteiksi ammatti
laisen päivittäiseen työhön
Asiakastietojär
jestelmään liite
tyt videokäynnit
Mahdollisuus asioida fyysisestä sijainnista riippumatta; mat
koista säästetty aika Uudenlainen tasaver
taisuus ammattilai
sen kanssa – ollaan neutraalissa tilassa
Matkoihin/siirtymiin käytetty
aika säästetään Taloudellisten vaiku
tusten arviointi
Tekoäly,
koneoppiminen Palveluun hakeutu
misen keskustelut digitaalisen asiakas
palvelijan kanssa
Rakenteisen tiedon auto
maattinen muodostaminen kirjoitetusta tai puhutusta narratiivista
Työnkulkujen ehdotukset kir
jatun narratiivin ja muun tie
don pohjalta
Riskien ja eri interven
tioiden vaikuttavuuden ja todennäköisten hyö
tyjen analysointi Ennustettavuus tule
vassa palvelujen tar
peessa väestötasolla pohjautuen palvelujen käyttöön
Taulukko 1.
Esimerkkejä erilaisista näkökulmista digitalisaation mahdollisuuksiin sosiaalihuollossa
turvallisia sähköisiä asiointikanavia käyttäen. Kansalaisten näkökulmasta sosi-aalihuollon digitalisaatiossa vaikeuksia aiheuttaa sähköisten asiointimuotojen moninaisuus ja pirstaleisuus. Digitalisaation kehittymisen tueksi tarvitaankin kansallista ohjausta sekä riittävän monipuolista, systemaattista tutkimusta.
Sosiaalihuollon myöhäisen digitalisoitumisen etuihin voidaan toisaalta katsoa se, että menetelmät ja tekniikka ovat alusta alkaen kehittyneempiä kuin monella muulla alalla. Sosiaalihuollon ammattilaisten asenteet ja valmiudet ovat kui-tenkin merkittävässä roolissa siinä, miten nopeasti teknologia saadaan aidosti sosiaalihuollon työvälineeksi ja kehittymisen ajuriksi.
Digitalisaation eteneminen ja tiedon määrämuotoisuuden lisääntyminen sosiaalihuollossa tuovat merkittäviä etuja rakenteellisen sosiaalityön edistämi-selle kunnissa. Mahdollisuudet yhdistää kansalaisten sähköisesti tuottama tieto ammattilaisten tallentamaan määrämuotoiseen tietoon tarjoavat merkittävän tietoaineiston sosiaalista raportointia varten. Tämän aineiston oikeanlaisella hyödyntämisellä pystytään tunnistamaan, tekemään näkyväksi ja puuttumaan paremmin rakenteisiin, jotka aiheuttavat inhimillistä kärsimystä ja kustannuk-sia. Kun laadullinen tieto on raportoitavassa muodossa, pystytään datan avulla seuraamaan myös erilaisten palvelupolkujen tyypillisiä jatkumoja. Tietoa seg-mentoimalla voidaan tunnistaa erilaisia asiakkuusryhmiä ja löytää vaikuttavia palveluita eri attribuuttien määrittämiin asiakkuustilanteisiin. •
Kirjallisuus
Granholm, Camilla (2016) Social Work in Digital Transfer – Blending Services for the Next Generation. Mathilda Wrede Institute Research Reports 1/2016. Helsinki: FSKC. https://www.fskompetenscentret.fi/Site/Data/2067/
Files/C_Granholm_DR_avhd_2016_PDF_version.pdf
Hill, Katherine & Ferguson, Sarah M (2014) Web 2.0 in social work macro practice: Ethical considerations and questions. Journal of Social Work Values and Ethics 11 (1), 1–11.
Huuskonen, Saila (2014) Recording and use of information in a client information system in child protection work. Acta Electronica Universitatis Tamperensis 1387. Tampere: Tampere University Press. http://urn.fi/
URN:ISBN:978-951-44-9368-3
Hyppönen, Hannele & Pentala-Nikulainen, Oona & Aalto, Anne-Mari (2018) Sosiaali- ja terveydenhuollon sähköinen asiointi 2017. Kansalaisten kokemukset ja tarpeet. Raportti 3/2018. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. http://
urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-103-4
ISO International Organization for Standardization (2019) ISO 9241-210:2019 Ergonomics of human-system interaction. Part 210: Human-centred design for interactive systems. Geneve: ISO.
Kauppila, Tarja & Kiiski, Kati & Lehtonen, Mari (2018) Sähköhelmenkalastus.
Sosiaalihuollon sähköisten palvelujen nykytila ja kehittämistarpeet. Raportteja ja muistioita 14/2018. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. http://urn.fi/
URN:ISBN:978-952-00-3914-1
Kivistö, Mari (2017) Sosiaalityö digitalisaatiossa ja eettisyyden vaade. Teoksessa Mari Kivistö & Kirsi Päykkönen (toim.) Sosiaalityö digitalisaatiossa. Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja C. Työpapereita 58. Rovaniemi: Lapin yliopisto, 21–42.
Kivistö, Mari & Päykkönen, Kirsi (toim.) (2017) Sosiaalityö digitalisaatiossa. Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja C. Työpapereita 58. Rovaniemi: Lapin yliopisto. http://urn.fi/
URN:ISBN:978-952-337-035-7
Kuronen, Marjo & Isomäki, Hannakaisa (2010) Parempaa sosiaalityötä vai teknologian orjuutta? Ihmisläheisen tietojärjestelmien kehittämisen mahdollisuudet sosiaalityössä. Teoksessa Anneli Pohjola, Aino Kääriäinen
& Sirpa Kuusisto-Niemi (toim.) Sosiaalityö, tieto ja teknologia. Jyväskylä:
PS-kustannus, 185–209.
Laki sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista 254/2015. https://www.finlex.fi/fi/laki/
ajantasa/2015/20150254
Leroy, Kathryn A. (2017) Transforming Organizations: One process at a time.
Continuous improvement series. London: CRC Press.
Martikainen, Susanna & Salovaara, Susi & Ylönen, Katri & Tynkkynen, Elina
& Kaipio, Johanna & Tyllinen, Mari & Lääveri, Tinja (2020) Sosiaalialan ammattilaiset halukkaita osallistumaan asiakastietojärjestelmien kehittämiseen – osallistumistavoissa kehitettävää. Finnish Journal of eHealth and eWelfare 12 (3), 270–285. https://doi.org/10.23996/fjhw.96084
Pohjola, Anneli & Kemppainen, Tarja & Niskala, Asta & Peronius, Nina (2019) Sosiaalityö osana yhteiskunnallista kehityskulkua. Teoksessa Anneli Pohjola, Tarja Kemppainen, Asta Niskala & Nina Peronius (toim.) Yhteiskunnallisen asemansa ottava sosiaalityö. Tampere: Vastapaino, 23–54.
Poske Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus (2020) Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen esittely. http://www.sosiaalikollega.fi/poske/
poske/esittely/ Luettu 14.10.2020.
Pyykönen, Riikka (2012) Dokumentit töissä – osallistava dokumentointi.
Selvityksiä 2012:2. Helsinki: Helsingin kaupungin sosiaalivirasto.
Räsänen, Jenni-Mari (2014) Tietotekniikkaan pohjautuva asiakastiedon käyttö sosiaalipäivystyksessä: etnometodologinen puheen ja vuorovaikutuksen tutkimus. Acta Universitatis Tamperensis 1932. Tampere: Tampere University Press.
Ritvanen, Jonna (2017) Voiko sosiaalityötä tehdä verkossa? – Verkkososiaalityön käsitteen määrittelyä. Teoksessa Mari Kivistö & Kirsi Päykkönen (toim.) Sosiaalityö digitalisaatiossa. Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja C.
Työpapereita 58. Rovaniemi: Lapin yliopisto, 73–93.
Salovaara, Susi (2018) Tietojärjestelmät osana lastensuojelun
tiedonmuodostusta. Pro gradu -tutkielma, Lapin yliopisto. http://urn.fi/
URN:NBN:fi:ula-201805031166
Tikkala, Leena (2017) Sosiaalityön asiantuntijuus digitalisaatiossa. Teoksessa Mari Kivistö & Kirsi Päykkönen (toim.) Sosiaalityö digitalisaatiossa. Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja C. Työpapereita 58. Rovaniemi: Lapin yliopisto, 43–58.
VanWieren, Steven (2017) Quantifiably better. Delivering human resource (hr) analytics from start to finish. Basking Ridge: Technics Publications.
Ylönen, Katri & Salovaara, Susi & Kaipio, Johanna & Tyllinen, Mari & Tynkkynen, Elina & Hautala, Sanna & Lääveri, Tinja (2020) Sosiaalialan asiakastietojärjestelmissä paljon parannettavaa: käyttäjäkokemukset 2019. Finnish Journal
of eHealth and eWelfare 12(1), 30–43. https://doi.org/10.23996/fjhw.88583
Briitta Koskiaho