Eläytymismenetelmällä kerätty aineisto on laadullista aineistoa (Eskola 1997, 33). Valitsin eläyty-mismenetelmän aineistonkeruunmenetelmäksi koska, se antaa vastaajalle oman tilan kirjoittaa tarina ilman tutkijan esittämiä kysymyksiä. Eläytymismenetelmän käyttämisen etuina on myös saada yh-teistyötahojen näkemys toimivasta yhteistyöstä, joten tarinoissa voi näkyä myös arvoja ja asenteita.
Stereotyyppisiä vastauksia tulee varmasti, mutta mitä muuta sieltä tulee, onkin jo mielenkiintoista.
Eläytymismenetelmässä ei tehdä eroa todellisuuden ja fiktion välillä.
Kehyskertomus ohjasi vastaajien kirjoittamaan tarinoita tietystä näkökulmasta, joka tässä työssä oli kuvata toimivaa yhteistyötä vuonna 2017 ja vuonna 2019. Vuosi 2019 valikoitui alun perin SOTE-uudistuksen alkamisvuodeksi, mutta en vaihtanut ajankohtaa, vaikka SOTE-suunnitelmat siirtyivät-kin. Kaksi vuotta on lyhyt aika muutoksessa, mutta toisaalta tulevaisuudestakaan ei tiedä milloin suunnitelmat konkretisoituvat käytäntöön. Eskola on käyttänyt eläytymismenetelmällä kerätyn
ai-neiston analyysimenetelminä erilaisia määrällisen ja laadullisen aiai-neiston analyysimenetelmiä. Ke-hyskertomuksen variaatiot muodostavat teemat, jotka ohjaavat sisällönanalyysiä. (Eskola 1997, 89 - 90.)
Eläytymismenetelmällä kerättyä aineistoa voidaan analysoida monella menetelmällä. Valitsen ai-neiston analyysimenetelmäksi teemoittelun ja tyypittelyn, koska ne ovat tehokkaita tapoja tuoda koko aineisto esille ja pelkistää se ymmärrettävään muotoon. Aineiston voi analysoida ikään kuin kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla vastauksia analysoidaan laadullisen aineiston analyysime-netelmällä. Toisella analysointikierroksella tarkastellaan kehyskertomuksen varioinnin tuomia muu-toksia vastauksissa. (Eskola & Wallin 2015, 57.)
Kirjoitettu kertomus koostuu Kujalan (2007, 26) mukaan suoraviivaiseksi muotoillusta tapahtumien kerronnasta, josta on erotettavissa selkeä kronologinen järjestys. Kirjoitetuissa tarinoissa on viitteitä kerronnallisuudesta, niistä on usein tunnistettavissa alku, keskikohta ja loppu. Vastaajien tarinoiden alussa yhteistyö alkaa asiakkaan palvelutarpeen tunnistamista, yleisenä toimintatapana tai lain mää-rittämänä. Keskikohtana tarinassa on asiakkaan edun ajaminen ja palvelun saaminen. Loppuvaiheen työskentelyä luonnehtivat asiakassuhteen päättyminen asiakkaan saaman avun, toiselle työtekijälle siirtymisen tai loppu jätettiin auki, jos työskentely jatkuu, joka on aikuisten kanssa työskentelyssä ominaista. Sain hyvin erilaisia tarinoita, osa tarinoista sisälsi eläytymismenetelmälle tyypillisiä ste-reotyyppisiä tarinoita, millaista toimiva yhteistyö on yleisellä tasolla. Toisissa tarinoissa kuvattiin toimivaa yhteistyötä omasta työstä käsin, jossa oli mukana henkilökohtaisia ajatuksia toimivasta yhteistyöstä.
Teemoja eli keskeisiä aiheita muodostetaan useimmiten aineistolähtöisesti etsimällä teksteistä sen eri kirjoitelmia yhdistäviä (tai erottavia) seikkoja. Teemojen muodostamisessa voidaan käyttää apu-na esimerkiksi taulukointia, jonka avulla voidaan havainnoida sitä, mitkä seikat aineistossa ovat keskeisiä ja näille voidaan sitten miettiä yhdistäviä nimittäjiä, teemoja. Kun aineistoa järjestellään teemojen mukaan, kunkin teeman alle kootaan esimerkiksi kustakin kirjoituksesta ne kohdat, joissa puhutaan kyseessä olevasta teemasta. (Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006.)
Teemoista voidaan jatkaa tyyppien rakentamiseen siten, että eri teemoja yhdistellään saman nimik-keen alle luoden teemoja yhdistäviä tyyppikuvauksia tai -kertomuksia. Tyypittelyllä tarkoitetaan tyypillisten asioiden kokoamista eli aineiston tiivistämistä havainnollisiin tyyppeihin. Tyypittely
soveltuu hyvin eläytymismenetelmällä kerättyyn aineistoon. Eri kehyskertomuksiin kirjoitetut vas-taukset tiivistyvät tyyppikuvauksissa ja niiden avulla voidaan tarkastella kehyskertomusten variaa-tion vaikutuksia kirjoitelmiin. Tyypit voidaan muodostaa teemoittelun avulla rakentamalla useam-masta tarinasta yhteenvedon omainen tiivis tyyppikertomus. Raportoinnissa analyysi voidaan pur-kaa auki esimerkiksi edeten tyyppikertomuksista tarkentavaan teemoitteluun, jolloin aluksi esitetään muodostetut tyypit ja sen jälkeen syvennetään niiden tarjoamaa kuvaa teemoitellen tyyppien sisäl-töä tarkemmin. Tällaista analyysia voidaan nimittää esimerkiksi teemoitteluksi tyypittelyn sisällä.
(Saaranen-Kauppinen & Puusniekka 2006.)
Jaoin aineiston tarinat kahteen osaan kehyskertomusten mukaisesti. Numeroin aineiston juoksevilla numeroilla ja kirjoitin tarinat puhtaaksi tietokoneella. En muokannut tarinoita, mutta korjasin joita-kin kirjotusvirheitä. Mietin aineiston analyysitapaa etukäteen, että millainen analyysi palvelisi par-haiten tutkimuskysymyksiin vastaamista. Mietin, että onko analyysi aineistolähtöinen vai teoriaoh-jaava, eli teoria toimisi apuna, mutta analyysi ei pohjautuisi suoraan tiettyihin teorioihin. Eli ei olisi valmiita kategorioita, joihin lajittelisin vastauksia vaan tutkimuskysymyksiin vastaten etsin ilmauk-sia toimivasta yhteistyöstä. Analyysista on täten tunnistettavissa aikaisemman tiedon vaikutus, mut-ta ei teoriaa tesmut-taavana vaan uusia ajatusuria aukovana. (Tuomi & Sarajärvi 2018, 109.)
Tekemäni luokittelu oli intensiivistä, ideoita teemoiksi oli paljon ja niistä keskeisimpiä esiintyi myös aiemmissa yhteistyön - tutkimuksissa. Rajanveto aineiston luokittelussa osoittautui vaikeaksi.
Samantapaiseen johtopäätökseen päätyi myös Eskola ja Suoranta, (1998, 121) rajanvetäminen sii-hen, milloin jokin vastaus pitää ottaa mukaan ja milloin ei, on vaikeaa. Luokittelujen teko on kes-keistä laadullisessa aineistossa (Hirsjärvi ym. 2015, 232 - 233)
Luin tarinoita vielä uudelleen. Tein ilmauksista ensimmäisen karkean taulukon, jossa ilmaukset olivat vielä kokonaisina lauseina. Tein oman taulukon jokaisesta variaatiosta eli minulla oli neljä taulukkoa. Hajotin lauseista toimivaan, monialaiseen yhteistyöhön liittyviä sanoja tai sanapareja.
Eläytymismenetelmässä on se hyvä puoli, että kehyskertomuksen variaatiot muodostavat jo sinänsä teemat, joihin kannattaa tarttua, eli hain kuvauksia toimivasta monialaisesta yhteistyöstä aikuissosi-aalityön kanssa vuosina 2017 ja 2019. Teemoittelulla aineistosta saadaan esiin kokoelma erilaisia vastauksia esitettyihin kysymyksiin. (Eskola 1997, 89.)
Alkuperäisilmauksia oli todella paljon, yhteistyötä oli kuvattu monin eri sanoin. Aineiston analyy-siin paikkansapitävyyttä varmistettiin tekemällä yhteen aineiston osa-alueeseen uusi teoriaohjaava sisällön analyysi. Sen pohjalta havaituista teemoista ei löytynyt uusia näkökulmia. Aineiston ke-räämisen jälkeen mietin pitkään aineiston lopullista muotoa, olisiko kaikki tarinat yhdessä sisäl-lönanalyysissä vai teenkö sisällönanalyysit erikseen kummaltakin yhteistyötaholta kerätystä aineis-tosta. Mitä hyötyjä ja haittoja yhdistämisestä olisi. Kysyin ohjaavien lehtorien mielipidettä ja päätin pitää eri organisaatioilta kerätyn aineiston erillään ja tehdä niistä omat analyysit.