Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää aikuissosiaalityön sisältöä ja millaista yhteistyötä siellä tehdään sekä millaista on toimiva, monialainen yhteistyö. Aikuissosiaalityössä tehdään paljon yhteistyötä, joten olikin mielenkiintoista selvittää, että millaista se on. Yhteistyön onnistumisessa on avainase-massa onnistuminen palvelujen tuottamisessa. Yhteisten tavoitteiden jälkeen tärkeintä on osallistu-misen tavat. (Jalonen ym. 2013).
Vielä keskeneräisen valtakunnallisen SOTE-uudistuksen yhtenä tavoitteena on, että asiakas- ja poti-lastiedot ovat ammattilaisten ja asiakkaiden käytössä riippumatta muutoksista organisaatioraken-teissa, palveluissa ja tietojärjestelmissä. Yhtenä tavoitteena oleva sosiaalitoimen, perusterveyden-huollon ja erikoissairaanhoidon integraatiosta edellyttää, että tieto kulkee ja on käytettävissä sau-mattomasti organisaatiosta toiseen. Muita tavoitteita ja onnistuvan palveluintegraatioon edellytyksiä ovat toimivan järjestämisen ja rahoituksen integraatio, sitoutunut johtaminen, monialainen yhteis-toiminta, tarvelähtöinen ja asiakasta osallistava työote, jaettu tieto, palveluprosessin etenemisen ja vaikutusten seuranta. (Hyppönen & Ilmarinen 2016, 6; Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2018.)
Vastaajat puhuivat toimivassa yhteistyössä tiedon välittämisen tärkeydestä toisilleen asiakastyös-kentelyssä. Sähköiset toimintamallit ovat avainasemassa sote - uudistuksen toiminnallisiin tavoittei-siin kuten integroituihin ja asiakaslähtöitavoittei-siin palveluihin siirtymiseksi. Integroiduilla palveluilla tar-koitetaan tilanteita, joissa potilaasta tarvittava tieto on ammattilaisten ja asiakkaiden käytössä yli henkilötietorekisterin pitäjärajojen. (Hyppönen & Ilmarinen 2016, 6)
Yhteisten tietojärjestelmien puute vaikuttaa yhteistyön toimivuuteen. Siihen on yritetty vaikuttaa valtakunnallisesti jo KASTE-hankkeessa vuosina 2015-2016. Osahankkeen tuloksia olivat, että ny-kyiset asiakastietojärjestelmät eivät tue monialaisen yhteistyön vaatimaa tiedonkulun välittämistä eikä yhteisten suunnitelmien kirjaamisia. Laajamittaisen palvelutarpeen arvioinnin tekeminen vaatii usein enemmän aikaa kuin mitä työntekijä voi siihen käyttää, työntekijäresurssin tulee olla riittävät.
(Pettersson 2016, 13.)
Työntekijöiden huono tavoitettavuus koettiin ongelmallisena. Ristiin soitteleminen, tekstiviestien ja sähköpostien kirjoittaminen vie työaikaa. Kuntayhtymässä on erilliset tietojärjestelmät sosiaali- ja terveydenhuollossa. Olisiko yhteisten asiakastapaamisten sopiminen helpompi toteuttaa kalenteri-toiminnolla, kuten sosiaalihuollon henkilöstö tekee jo nyt? Toisaalta voisiko kalenterointi, olla jous-tavaa, eli kalentereihin olisi varattu aikaa, ja sitä voisi käyttää työparityöskentelyyn, jos sille tulee äkillinen tarve.
Eläytymismenetelmän käyttäminen oli samaan aikaan sekä spontaania että sensitiivistä aineistonke-ruuta. Aihealueeseen ei voinut etukäteen valmistautua pohtimalla toimivaa yhteistyötä, koska jaoin kehyskertomukset paikan päällä. Eläytymismenetelmän käyttäminen mahdollisti äänen antamisen jokaiselle paikalla olevalle työntekijälle heille ominaisella tarinalla. Eläytymismenetelmän käyttä-minen mahdollisti myös kriittisten ajatusten esiintuomisen, joka olisi voinut olla esimerkiksi ryh-mähaastattelussa eri tavalla mahdollista. Lisäksi kehyskertomukseni oli kysymyksenasettelultaan positiivinen, joka voi olla syynä hyvin vähäiseen kritiikin määrään. Aineisto osoittautui alun stereo-tyyppisten tarinoiden jälkeen toimivaksi ja siitä tuli uutta tietoa.
Aineistosta ilmeni muutamista tarinoista oletuksia aikuissosiaalityön sisällöstä. Toisen työntekijän työnkuvan tunteminen ja siihen liittyvät olettamukset ovat haitallisia, varsinkin jos ne ovat puutteel-lisia. Vaatii yhteistyötä keskenään tekeviltä henkilöiltä säännöllistä yhteistyötä ja toisen kuuntele-mista, jotta tieto on oikeaa, vaikka työnkuvassa ei tapahtuisikaan isoja muutoksia.
Aikuissosiaalityön kokonaisvaltaisuus yllätti, sosiaalityöntekijä on asiakkaan vierellä monenlaisissa tilanteissa niin lakisääteisissä kuin asiakkaan palvelutarpeista johtuvissa tapaamisissa ja verkostois-sa. Tämä vaatii työntekijöiltä ja myös asiakkailta sitoutumista yhteistyöhön. Se vaatii yhteistä, ta-voitteellisuutta ja suunnitelmallisuutta työskentelyssä. Suunnitelmallisuus näkyy esimerkiksi asia-kassuunnitelmien laatimisessa, niitä tehdään yleensä vähintään kaksi kappaletta. Työttömällä, sosi-aali- ja terveydenhuollon palveluissa mukana olevalla, asiakkaalla voi olla myös kolme voimassa-olevaa suunnitelmaa.
Tutkielman aineisto koostui 28 eri työntekijän tarinasta. Täysin päinvastaisia näkökulmia edustivat Te-palvelujen ja päihde- ja mielenterveyspalvelujen aineisto vuoden 2019 toimivasta yhteistyöstä.
Te-palvelujen teknologiavälitteinen yhteistyö toimisi niin asiakkaiden kuin työntekijöiden välillä erillään, kun taas päihde- ja mielenterveyspalvelujen ja aikuissosiaalityön toimiva yhteistyö olisi
enemmän fyysisesti lähekkäin tapahtuvaa yhteistyötä, jalkautumista ja joustavampaa kalenterointia, joka nopeuttaisi ja sujuvoittaisi asiakkaan palvelujen tarpeenarviointia ja aloittamista.
Analyysiin pohjautuvista tuloksista tarkastelen, että kuinka sosiaalioikeuden sisältöön kuuluvan sosiaalihuollon oikeusperiaatteet toteutuvat aikuissosiaalityön kanssa tehtävässä yhteistyössä tutki-mukseni alueella. Sosiaalihuollon oikeusperiaatteista miltei kaikki ovat osa aikuissosiaalityön mo-nialaisessa yhteistyössä tapahtuvaa asiakastyötä. Monialaisen yhteistyön lähtökohtana oleva asia-kaslähtöisyys todentuu teoriatiedossa oikeusperiaatteista sekä käytännössä työntekijöiden tarinoista.
Sosiaalihuoltolain yleinen tavoite on ihmisten osallisuuden edistäjänä, näkyi tarinoissa dialogisuu-teen pyrkimyksenä. Sosiaalihuollon asiakaslain keskeinen tavoite asiakkaan oikeus osallistua häntä koskevien sosiaalihuollon palveluiden ja muiden toimenpiteiden suunnitteluun ja toteuttamiseen näkyi yhteisenä suunnitelmana ja yhteisinä tavoitteina, joiden asettamisessa asiakas on keskeisessä roolissa. Hänen asiantuntijuutensa on samanarvoista kuin työntekijänkin. Asiakkaalla on myös vas-tuu omasta sitoutumisestaan, muuten ei mikään etene sovitusti, jos asiakas ei ole motivoitunut muu-tokseen.
Sosiaalihuollon julkisuutta ja salassapitoa koskevia sääntelyjä ja näiden soveltamista ohjaavista periaatteista tärkein on luottamuksellisuus, asiakas antaa luvan tietojen vaihtoon ja on tietoinen, että mitä tietoja vaihdetaan ja että työntekijöillä on vaitiolovelvollisuus, joka pitää. Asiakkaiden ihmis-arvon, kulttuuritaustan, persoonallisuuden ja yksityisyyttä kunnioitetaan. Integriteettiperiaatteen noudattaminen sosiaalihuollossa toteutuu, kun kaikessa toiminnassa otetaan huomioon asiakkaan toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet sekä hänen äidinkielensä ja kulttuuritaustansa.
Oikeusperiaatteista palveluhenkisyys ilmeni myös tarinoista, toimenpiteiden tavoitteena tulee ensi-sijaisesti olla asiakkaiden palveleminen, eikä organisaation intressien toteuttaminen yksilön tarpeita vastaan. Osalla työntekijöistä oli sosiaalihuollon koulutus, joten ajattelu pohjautui myös ammatti - eettisiin ohjeisiin, kun esimerkiksi työntekijä arvioi kriittisesti myös oman organisaation toimintata-poja, jos organisaation asettamien tavoitteiden perusteina on taloudelliset lähtökohdat.
Toivon, että tutkielman tulokset herättävät keskustelua ja lisäävät pohdintoja yhteistyön kehittämi-sestä asiakkaan edun näkökulmasta. Monialaisen yhteistyön toteutuminen palvelee asiakkaiden li-säksi myös työntekijöitä. Vastuun jakaminen, luottamus toisen työntekijän ammattitaitoon, sitoutu-minen yhteistyöhön, toisen työn arvostasitoutu-minen ja kunnioittasitoutu-minen ovat tekijöitä, jotka antavat tukea
erilaisissa asiakastilanteissa ja tukevat samalla työssäjaksamista. Yhteistyöllä voi olla ”työnohjauk-sellinen” vaikutus.
Mielenkiintoni aikuisten kanssa tehtävää sosiaalityötä kohtaan on ollut selkeä koko yhteiskuntatie-teen opintojen ajan. Aikuissosiaalityön määrittelemättömyys oli minulle iso, pureskeltava asia en-nen harjoitteluani. Olin käytännönharjoittelussa aikuissosiaalityössä keväällä 2017, en ollut aiem-min työskennellyt sosiaalityön toiaiem-minta-alueella. Olin nähnyt sitä vain toiselta puolen, yhteistyö-kumppanin näkökulmasta.
Koin, että tutkielman tekeminen ja tiedon etsiminen syvensivät oppimaani ja auttoivat sosiaalityön-tekijän ammatillisuuden rakentamisessa. Käytännön harjoittelussa saamani tiedot ja taidot sekä ai-kaisempi työkokemukseni auttoivat lisäämään ymmärrystä tutkittavasta aiheesta. Pohdin omaa tut-kijapositiota ja otin aiemman opiskelijanroolini huomioon tiedonkeruumenetelmää suunniteltaessa, keräsin aineiston nimettömänä. En kuitenkaan usko tuttuuteni vaikuttaneen tarinoihin, koska yhteis-työtä tehdään monien ihmisten välillä. Aikaisemmasta asiantuntemuksestani oli toki myös hyötyä, ymmärsin tarinoista paikallisia konteksteja, ja myös ammattisanaston ilmaukset olivat helpommin ymmärrettävissä tehdessäni analyysiä. Reflektoin analyysiä tehdessäni oman kokemukseni vaiku-tusta tulkintoihin. Olen pyrkinyt tuomaan esiin selkeästi, tarkasti ja loogisesti tutkimusasetelman, tutkimuksen eri vaiheet ja valinnat ja ratkaisut, joihin olen päätynyt.
Olin kirjoittanut tutkielmani raportin jo suuremmalti osin, kun menin töihin aikuissosiaalityön sijai-suuteen. Otin vs. sosiaalityöntekijänä toimimisen huomioon esimerkiksi pohdintaa kirjoittaessa, pohdinta perustuu aineistosta nostettuihin asioihin. En pidä todennäköisenä, että oma tutkijapositio-ni olisi saanut vaikutteita työstätutkijapositio-ni.