Teknologian eettisyys

”Jokaisella, joka päivittäin työskentelee tietotekniikan teorian tai käytännön parissa, pitäisi näiden yhteyksien tuntemuksen vahvistaa tietoisuutta vastuusta, joka heillä on

suhteessa muihin ihmisiin.”

(G. H. von Wright: Humanismi elämänasenteena, 2007, s. 119 [263])

Teknologia sinänsä on yleisesti nähty eettisistä kysymyksistä vapaana, jopa etiikalle vastakohtaisena inhimillisen toiminnan tuloksena. Se on nähty eksaktina ja vain tosiasi-oihin liittyvänä, kun taas etiikka on tekemisissä normatiivisten ja epäeksaktien asioiden kanssa. Tämäntapainen ajattelu on kuitenkin ollut viime aikoina väistymässä. Teknolo-giaa ei koetakaan joksikin etiikan ulkopuolella olevaksi; päinvastoin jokaisella teknolo-gisella sovelluksella on luonnostaan myös eettiset aspektinsa [152; 197; 241; 271]. Kun kehitämme teknisiä tuotteita ja palveluja, otamme samalla kantaa siihen, millaista tule-vaisuuden maailmaa rakennamme itsellemme ja muille.

Kulttuurimme pohja on ihmisyyden vaalimisessa ja ihmisen luovien kykyjen toteuttami-sessa. Tekniikka voi antaa välineitä ihmisyyden toteuttamiselle, mutta tehokkaat väli-neet ilman selkeitä päämääriä voivat tuottaa negatiivisia ja tuhoisia vaikutuksia ”ihmi-sen hyvän” toteuttami”ihmi-sen sijasta. Tästä syystä teknologian kehittämiseen ja soveltami-seen liittyvissä ratkaisuissa on kyse ihmisten perustavista oikeuksista, yhteiskunnan mahdollisuuksista ja koko ihmiskunnan tulevaisuudesta [93]. Siksi yhteiskunnan jäse-nillä tulisi olla oikeus olla selvillä tekniikan kehittämisvaihtoehdoista ja mahdollisuus vaikuttaa niihin [152].

Tekniikan etiikan tekevät ainutlaatuiseksi spesialisoituminen, tekniikan liittyminen ta-loudellisiin intresseihin, kyky tulevaisuuden ohjaamiseen, vaikutukset yhteiskuntaan ja elinympäristöön sekä mahdollisuus soveltaa tekniikkaa hyvin erilaisiin tarkoituksiin [152]. Erityisesti informaatioteknologialla on erityinen kaksijakoinen vaikutus ihmisten elämään ja yhteiskunnan kehittymiseen. Se on tuonut paljon hyvää arkipäiväämme, mutta se mahdollistaa myönteisten vaikutustensa ohella monien sellaisten ristiriitaisten kysymysten esiin nousun, jotka ovat ainutlaatuisia nimenomaan informaatioteknologial-le. Näitä ovat esimerkiksi tiedon kompleksisuuteen, kopioimiseen ja varastointiin sekä tiedonsiirron nopeuteen liittyvät kysymykset [160] kuin myös ihmisten valvontaan ja heidän henkilökohtaiseen elämäänsä tunkeutumiseen liittyvät kysymykset [152].

Informaatioteknologian etiikan (IT-etiikan) keskipisteessä ovatkin tietotekniikan kehit-tymisestä ja yhä laajenevasta käytöstä seuraavat mahdolliset eettiset ongelmat. Infor-maatioteknologian käyttöä uhkaavat erilaiset eettiset kysymykset, kuten kysymykset teknologian väärinkäytöstä (esimerkiksi yksityisyyden suojan rikkomisesta) ja vääristä arvoista (esimerkiksi käyttäjän toiminnan liiallisesta ohjaamisesta tiettyyn suuntaan tai liiallinen luottamus teknologian kaikkivoipaisuuteen). Informaatioteknologia on vahvas-ti mukana elämässämme, ja on vaikea kuvitella yhteiskuntamme toimivan ilman sitä.

Toisaalta informaatioteknologian eettisesti hämmentävästä luonteesta kertoo se, että tietotekniikan avulla kuka tahansa voi näennäisen pienimuotoisesti, jopa omalta koti-koneeltaan, vaikuttaa koko maailmaan lähes välittömästi. Vastaavasti tietotekniikan ammattilaiset ovat ammattikuntana joko tietoisesti tai tiedostamattaan vaikuttamassa lähes kaikkeen kehitykseen.

Von Wright (1981/2007) [263] pohtii teknologian etiikkaa suhteessa ihmisen pyrkimyk-seen suhtautua oikein todellisuuteen ja asioihin, jotka koskevat oikeudenmukaisuutta ja ihmisen parasta. Hän kutsuu tätä elämänasenteen etsintää ja asennetta elämänkysymyk-siin ”humanismiksi”. Humanismin ytimenä on hänen mukaansa sen puolustaminen, mitä sanotaan ihmisen parhaaksi, ”the good of man”. Mikä sitten on ihmisen paras?

Ihminen on historiallisen tilanteensa funktio, joten hänen onnensa ehdot muuttuvat aiko-jen kuluessa. Jotta jokaisella ihmisellä olisi samat mahdollisuudet saavuttaa oma par-haansa, täytyy tietyn tasapainon vallita yhteiskunnan järjestyksen ja hyvän elämän edel-lytysten välillä. Milloin elinehdoissa tapahtuu ratkaisevia muutoksia (kuten yhteiskun-nan tietoteknistyminen), uhkaa myös tasapaino häiriintyä. Von Wrightin mukaan huma-nismin, joka todella asettaa ihmisen keskeiselle sijalle, täytyy korostaa voimakkaammin ihmisten välistä solidaarisuutta kuin yksilön itsetoteutusta, kuitenkin siten, että solidaa-risuuden päämääränä ovat kaikkien yhteisön jäsenten hyvät olot. Sosiaalisuuden koros-taminen aidossa humanismissa johtuu ihmisen ulkoisten elinehtojen muutoksista, joita tekniikan kehitys on tuonut mukanaan. Tekniikan kehitys on syvällisesti vaikuttanut ihmisten elinehtoihin ja elämäntyyliin ja johtanut ihmisten tarpeiden, odotusten ja ihan-teiden yhtäläistymiseen.

Onko teknologia muuttumassa hyvän kriteeriksi? Von Wright (1981/2007) [263] pu-huu ”teknologisesta imperatiivista” tarkoittaen, että tekniikan kehityksellä on olemuk-seensa kuuluva ”autonomia” eli oma ”logiikkansa”, johon yksilöiden toiminta tai toi-vomukset eivät sanottavasti vaikuta. Hän ottaa esimerkiksi tietokoneet, jotka ovat yli-voimaisina ja tehokkaina syrjäyttäneet aikaisemmat menetelmät. Tuotantotapojen muu-tokset aiheuttavat kulutustottumusten muutoksia, ja nämä puolestaan synnyttävät uusia tarpeita, odotuksia ja vaatimuksia. Voidaan puhua teknologian elämäntyylin tai kulttuu-rimuodon synnystä. Von Wrightin mukaan siinä osassa ihmiskuntaa, joka omaksuu tek-nologisen elämäntyylin, perinteiset arvot, joiden pohjimmiltaan tulee oikeuttaa tekom-me ja pyrkimyksemtekom-me, on kielletty, kiistetty ja osaksi hävitetty näkyvistä. Tämän

joh-dosta sivistyksemme on joutunut vaiheeseen, jota von Wright nimittää ”legitimaatiokrii-siksi”. Suurelta osalta tekniikan alan kehitystä puuttuu legitimaatiopohja. Von Wrightin mielestä kysymystä, onko jokin asia oikein tai edes oikeutettu, ei esitetä selvästi, jolloin meiltä hämärtyvät perimmäiset päämäärämme. Jos tekniikan kehitys koetaan vaaraksi, syynä on se, että sitä käyttävät ihmiset, ”me itse”, tarkoituksiin, jotka eivät ole oikeutet-tuja, vaan ristiriidassa sisimpien toiveidemme kanssa. Nämä toiveet ovat epäselviä, kos-ka olemme kos-kadottaneet sen, mikä kerran oikeutti ja ohjaili ihmisen toimintaa. [263.]

Teknologiassa ei ole kyse vain tuote- tai palveluvalikoimasta, vaan teknologia itsessään on prosessi. Siksi tekniikan kehitystä on arvioitava sen taustalla olevien motiivien, sille asetettujen päämäärien, sen tuottamien välineiden ja tekniikan seurausten kannalta.

Tekniikan kehittämisellä on yleisiä ja syvällisiä vaikutuksia [152]:

− Rajut tekniset muutokset voivat järkyttää sosiaalisia rakenteita ja ihmis-ten vuorovaikutussuhteita.

− Lyhyen aikavälin taloudellisen hyödyn maksimoiminen voi ratkaisevasti heikentää tulevaisuuden kehitysedellytyksiä.

− Useilla teknisillä ratkaisuilla on haitallisia sivuvaikutuksia elinympäris-töömme.

− Mitä useampia ihmisiä tekniset ratkaisut koskevat, sitä kohtalokkaampia voivat olla niiden riskivaikutukset.

− Tehokkaat taloudellis-tekniset ratkaisut eivät välttämättä tue sellaisia pehmeitä arvoja, jotka ihmiset kokevat tärkeiksi (esimerkiksi viihtyvyys, elämän mielekkyys, toimivat ihmissuhteet, mielen tasapaino ja monet henkisen kulttuurin arvot).

Teknologian kehittämiseen liittyviä eettisiä ja moraalisia periaatteita ja näkökulmia on lukuisia. Eettiset kysymykset nousevat ehkä selvimmin esiin teknologioissa, joihin liit-tyy mahdollisuus tunnistaa ja valvoa käyttäjiä. Mobiiliteknologia, langattomat verkot, jokapaikan tietotekniikka ja läsnä-älyratkaisut sulautettuine laitteineen pystyvät proak-tiivisesti monitoroimaan henkilön toimintaa ja vastaamaan siihen ilman henkilön tietois-ta vuorovaikutustietois-ta. Verkkojen ja palveluiden käytöstä kerääntyy paljon suojattietois-tavia tun-niste- ja henkilötietoja, ja yksityisyyden ja kuluttajan suojan turvaamisen merkitys ko-rostuu. Kaikki tämä nostaa esille eettisiä kysymyksiä.

Arvioitaessa teknologian suhdetta yksilöön ja yhteisöön sekä näiden suhdetta toisiinsa esiin nousevat esimerkiksi seuraavat, keskenään limittyvät periaatteet:

Teknologian käyttäjän näkökulmasta: ihmisarvo (dignity), loukkaamattomuus (integri-ty), oikeuksien kunnioittaminen (respect for rights), itsemääräämisoikeus (autonomy), tietoinen suostumus (informed consent), oikeus kieltäytyä (right to decline), luottamus

(trust), pätevyys (competence), yhdenvertaiset mahdollisuudet kaikille, tasa-arvoisuus (democracy), identiteetti (identity), käyttäjän osallistuminen (participation), käyttäjän suojaaminen (protection of user), valvonta (surveillance), turvallisuus (safety), saavutet-tavuus (access), vahingoittaminen (do no harm), valinnanvapaus (choice), vapaaehtoi-suus (voluntariness) ja yksityisyyden suoja (privacy).

Teknologian kehittäjän näkökulmasta: luotettavuus (reliability), valvonta (surveillance), turvallisuus (security), yksimielisyys (agreement), pätevyys (competence), vastuullisuus (accountability), tekijänoikeuksien kunnioittaminen (respect for intellectual property rights) ja ymmärrys (comprehension).

Yhteisön näkökulmasta: tasapuolinen hyödyn jakautuminen (equal benefit), kulttuurinen moninaisuus, yhteistyö (cooperation), yhteiset sopimukset (conventions), syrjintä (free-dom from bias) sekä teknologian sosiaalinen ja yhteiskunnallinen vaikutus (social im-pact of technology and role in the society).