2. Ikääntyminen fyysisenä, psyykkisenä ja sosiaalisena prosessina
2.7 Ikääntyminen työelämässä
2.7.1 Teknologia ja työelämän muutokset
Työelämä kattaa elämänkulustamme noin puolet. Silloin kun olemme vielä työikäisiä, miellämme itsemme pitkälti työmme kautta. Työ on useimmiten arjessamme suurin asia ja mahdollistaa monen muun asian toteuttamisen elämässämme. Työikä, toinen ikä, näytteleekin tärkeää roolia myös onnistuneen vanhenemisen ja eri ikäkausien ketjussa.
Mitä monipuolisemmin onnistuneen vanhenemisen edellytyksiä voidaan rakentaa koko elämänkulun ajan, sitä onnistuneempi vanheneminen voi olla kolmannessa (n. 60–80 v) ja neljännessä (yli 80 v) iässä.
Työn tekemiseen kohdistuu tänä päivänä paljon erilaisia muutoksia. Työelämän kannal-ta erittäin suuri merkitys on tietoverkkojen ja erityisesti langattoman teknologian kehit-tymisellä. Yritysten sisäiset verkot mahdollistavat hajautetun ja globaalin toiminnan, ja mobiilit laitteet ja niitä tukeva infrastruktuuri mahdollistavat mobiilin hajautetun työn.
E-työ, joka kattaa liikkuvan työn, etätyön ja kotona tehtävän työn, lisääntyy. Työtä teh-dään yhä enemmän maailmanlaajuisissa verkostomaisissa yhteisöissä ja tiimeissä. Työ voidaan viedä minne tahansa ja työhön voidaan olla yhteydessä mistä tahansa. Työkent-tänä on yhä useammin koko maailma, ja asiakkaat, yhteistyökumppanit, tuottajat ja kil-pailijat voivat olla missä päin maailmaa tahansa. Samalla työajan käsite on murtunut, sillä globaalit verkostot toimivat ympäri vuorokauden. Työsuhteet ovat ajallisia, ja ne rakentuvat yhä enemmän projektien mittaisiksi. Työnantajia voi olla useita peräkkäin tai jopa rinnakkain. Työntekijä kantaa kuitenkin itse vastuun omasta osaamisestaan ja jak-samisestaan. [190.]
Ikärakenteen muuttuessa työtä tekeviä on aiempaa vähemmän. Siksi mahdollisimman monen työikäisen tulisi pysyä mukana työelämässä. Teknologialla voi olla merkittävä rooli onnistuneen työiän kanalta. Teknologian avulla voidaan mahdollistaa työssä käy-minen tarjoamalla työntekijälle työn tekemistä helpottavia välineitä ja sovelluksia, kuten helppokäyttöisiä käyttöliittymiä. On oleellista muistaa, että teknologia ei myöskään saa olla estämässä tai vaikeuttamassa työssä käyntiä.
Teknologian avulla voidaan myös auttaa työikäisiä jaksamaan työssään. Jaksamista hel-pottavat esimerkiksi etätyö ja työaikajoustot, joita on mahdollista toteuttaa teknologian avulla. Etätyön leviämistä ovat hidastaneet monet ihmisistä ja laitteista riippuvat tekijät.
Ensiksikin laitteet ovat edelleen harvoin käyttäjäystävällisiä, ja lisäksi ne ovat kalliita.
Suurimpana ongelmana pidetään tietoturvaa, jota on pyritty ratkaisemaan tiuhaan vaih-tuvilla salasanoilla ja mittavilla turvallisuus- ja tunnistekoodeilla. Lisäksi tiedonsiirto-nopeudet ovat vielä heikkoja, kun verrataan niihin suuriin datamääriin, joita verkkojen avulla pitäisi siirtää. E-työn hitaalle toteutumiselle on myös selkeitä kustannussyitä.
Laitekustannusten lisäksi tulee kustannuksia tarvittavista tukipalveluista, tietoturvasta, yhteyksien kattavuudesta, osaamattomuudesta ja e-työn heikosta johtamisesta tavoittei-den ja kommunikaation suhteen. [190.]
2.7.2 Työkyky
Työkyky on monisäikeinen kokonaisuus, joka koostuu terveydestä, ammattiosaamises-ta, arvoista ja työoloista [100; 101]. Kyse on siis ihmisen voimavarojen ja työolojen välisestä tasapainosta, työyhteisön ja -ympäristön sopivuudesta yksilön voimavaroihin.
Työyhteisöissä tulisikin pyrkiä siihen, että työntekijöille muodostuisi ja heillä säilyisi tunne hyvästä työkyvystä. Yksilöiden erot työkyvyssä kasvavat ikääntymisen myötä
[14]. Tuottavuus ei kuitenkaan ole iästä kiinni, vaan töiden järkevästä organisoinnista.
Seniorien pitkä työura tukee myös nuorten jaksamista.
Työelämän vaatimukset koettelevat kognitiivista toimintakykyä. Kun vähemmällä hen-kilökunnalla joudutaan selviytymään suuremmasta työmäärästä kuin aikaisemmin, stressireaktiot, työuupumus ja masennus yleistyvät. Kun verrataan ikääntymisen vaiku-tuksia kognitiiviseen toimintakykyyn ja odotettavissa olevia työelämän vaatimusten muutoksia, voidaan nähdä, millaisia tekijöitä ikääntymiseen ja työssä selviämiseen liit-tyy. Ilmarinen (2005b) on hahmotellut seuraavia uhkatekijöitä ja haasteita [102]:
− työn vaatimusten ja työmenetelmien monipuolistuminen ja moni-mutkaistuminen
− uusien asioiden oppiminen ja omien taitojen kohentaminen
− käsitteellisen ajattelun, päättelyn ja päätöksenteon tärkeys
− uusien kielten ja uuden teknologian oppiminen
− uusien toimintatapojen ja taitojen oppiminen
− aikapaineen ja työstressin lisääntyminen
− työsopimusten kirjavuus, irtisanomis- ja työttömyysuhka
− kognitiivisten työvaatimusten lisääntyminen ammatista riippumatta.
Tämä ei Ilmarisen mukaan tarkoita sitä, etteivätkö ikääntyneet työntekijät pärjäisi työ-elämässä jatkossakin. Uusia taitoja voi ikääntynytkin työntekijä oppia, mikäli hänelle annetaan siihen mahdollisuus ja oikeanlaista ohjausta. Myös työympäristön uudelleen-järjestelyillä on tässä merkittävä osansa. Ikääntynyt voi korvata kognitiivisen työkykyn-sä heikkenemisen työkokemuksellaan ja viisaudellaan käsitellä ongelmallisia työtilan-teita. Ikääntyminen ei ole heikkenemistä. Päinvastoin osaaminen muuttuu, kun monet ihmisen ominaisuuksista vahvistuvat iän myötä. Terveyden tai fyysisten voimavarojen heikentyminen ei estä henkistä kasvua. Ilmarinen kirjaa seuraavia iän mukanaan tuomia henkisen kasvun tekijöitä [102]:
− strateginen ajattelu
− terävä-älyisyys
− harkitsevaisuus
− viisaus
− kyky pohdiskella
− kyky perustella
− elämänhallinta
− kokonaisvaltainen hahmottaminen
− kielenkäytön hallinta
− halu oppia
− työhön sitoutuminen
− uskollisuus työnantajaa kohtaan
− vähemmän poissaoloja kuin nuorilla
− työkokemus.
Myös Halme on eritellyt nuoren ja ikääntyneen työntekijän ominaisuuksia. Niitä kuva-taan taulukossa 3. [78].
Monet ikääntymisen myötä tulevat taidot liittyvät tiedon käsittelemiseen. Strateginen kypsyys edesauttaa tavoitteisiin pääsemistä. Terävä-älyisyyden avulla nähdään metsä puilta, ja kokemus auttaa ikääntyvää työntekijää harkitsemaan, pohdiskelemaan ja pe-rustelemaan. Syiden ja seurausten tajuaminen auttaa ymmärtämään työelämän moni-mutkaisia ongelmia ja ratkaisemaan niitä. Seniori osaa kiteyttää sanottavansa siten, että muutkin sen ymmärtävät. Ikä kartuttaa tosiasiatietoa elämänkulusta ja elämäntilanteista, kokemusta toimivista ongelmanratkaisumalleista sekä lisää suhteellisuuden tajua ja epä-varmuuden sietoa. [102.]
Tästä runsaasta tietovarastosta, vuosien kuluessa kokemusten kautta saavutetusta, antii-kin kreikkalaiset käyttivät nimitystä ”elämän viisaus” tai ”elämän kokemus”. Termi kuvasi sitä kunnioitusta ja arvostusta, jota ikääntyneitä kohtaan tulisi osoittaa. Valitetta-vasti modernissa yhteiskunnassa, jossa tieteellinen tieto on korkeimmalle arvostettua, ikääntyneiden tietovarastoja ei aina riittävästi käytetä hyväksi. [110.]
Taulukko 3. Nuoren ja ikääntyneen työntekijän ominaisuuksia (Halme 2005, s. 35 [78]).
NUORI TYÖNTEKIJÄ IKÄÄNTYNYT TYÖNTEKIJÄ
• innokas
• hätäilee
• tuo uusia toimintatapoja
• tekninen osaaminen
• monipuolinen koulutus
• sitoutuu omaan urakehitykseen
• työn pitää joustaa
• ”urakkatyöläinen”
• kokemattomuus
• haastava työ motivaation lähde
• arvostaa itsenäisyyttä ja vapautta
• individualisti
• hidas
• kärsivällinen
• visionääri
• kokonaisuuksien hallinta
• korkea ammatillinen osaaminen
• tunnollinen ja lojaali työnantajaa kohtaan
• sitoutunut organisaatioon
• työntekijä joustaa
• normisidonnainen
• kokemus
• kaipaa arvostusta motivaation lähteeksi
• taustalla protestanttinen työmo-raali
Viisautta on pidetty ikääntyvän yksilön ominaisuutena, jonka hän voi saavuttaa vuosien myötä kehityksen kautta. Viisautta on lähestytty [12; 94; 219] arkielämän merkityssisäl-lön, ”elämän asiantuntijuuden”, kautta. Viisaalla henkilöllä on runsas tietovaranto elä-mästä, eli tietoa elämänkulusta ja elämäntilanteista, sekä runsaasti menettelytapatietoa elämänkysymysten ratkaisustrategioista. Hänellä on monimutkaisten ongelmien
käsitte-lykykyä ja luovaa ongelmanratkaisukykyä. Hän on valmis tunnustamaan elämänkulun kontekstuaalisuuden, eli hänellä on tietoa elämän ympäristöistä sekä niiden ajallisista, paikallisista ja kehityksellisistä piirteistä. Viisaalla henkilöllä on suhteellisuuden ym-märtämystä ja hyväksymistä, sillä hänellä on tietoa yksilöiden arvotusten eroista. Tieto elämän suhteellisesta epävarmuudesta ja ennustamattomuudesta antaa hänelle epävar-muuden havaitsemisen ja sietämisen kykyä sekä taitoa käsitellä tätä epävarmuutta, ky-kyä ”hoksata” ja arvioida. Hän pystyy tekemään arvovalintoja ja antamaan hyviä neuvoja.
Edellä mainitut viisauden ominaisuudet ovat hyvin paljon taulukossa 3 kuvattujen ikääntyvien työntekijöiden vahvuuksien kaltaisia. Viisauden ominaisuudet kertovat ikääntyvien kokonaisuuden hahmottamiskyvystä ja kyvystä tarkastella asioita kriittises-ti. Ne myös viittaavat haluun jakaa tätä viisautta.