Teemojen luokittelu ja erittely

Lajiliittojen suunnitteluprosesseissaan hyödyntämä yhdenvertaisuuskysely (ks. Valo 2015) tekee jaottelun kahdeksaan yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon osa-alueeseen. Katsoin kyselyn tekemän jaottelun hyväksi lähtökohdaksi omalle teemaluokittelulleni. Sen mukaiset osa-alueet ovat 1) sukupuolten välinen, 2) eri-ikäisten, 3) seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin liittyvä, 4) etninen, 5) kielellinen, 6) henkilökohtaiseen elämänkatsomukseen liittyvä, 7) taloudellinen ja 8) toimintakykyyn liittyvä yhdenvertaisuus. Tutustuttuani aineistoon tein jaotteluun joitakin muokkauksia ennen teemakoodauksen vaihetta. Koska seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti eivät ole rinnasteisia tekijöitä, erotin ne omiksi teemoikseen. Sukupuoli-identiteetin teemaan yhdistin aineistossa toistuvan sukupuolen moninaisuuden. Lisäksi nostin aineistolähtöisesti omiksi teemoikseen alueellisen yhdenvertaisuuden, kykyihin ja lahjakkuuteen liittyvän

84 yhdenvertaisuuden, osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuudet sekä antidopingin. Lopputulemana oli jaottelu 13 aineistossa esiintyvään teemaan (ks. taulukot 4 ja 5).

Ampumaurheiluliitto Hiihtoliitto Jääkiekkoliitto Lentopalloliitto Palloliitto Purjehdus ja veneily Ratsastajainliitto Salibandyliitto Suunnistusliitto Taitoluisteluliitto Tanssiurheiluliitto Uimaliitto Urheiluliitto Voimisteluliitto Kamppailulajit Esiintymistiheys aineistossa (N=15)

Sukupuoli: naiset ja

TAULUKKO 4. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoteemoihin liittyvä aktiiviseen tekemiseen ja huomiointiin viittaava kommunikaation lajiliitoittain.

Taulukossa 4 erittelen teemojen esiintymistä aineistossa suunnittelutyötä ohjaavina tekijöinä ja näkökulmina. Tässä erittelyn lähtökohtana oli kuhunkin teemaan liittyvä aktiiviseen tekemiseen tai huomioon ottamiseen viittaava kommunikaatio. Tästä syystä rajasin tarkastelun ulkopuolelle suunnitelmien sisältämät listaukset mahdollisista syrjintäperusteista tai yhdenvertaisuuskyselyn tuloksia kuvailevat osiot. Erittely on jossain määrin karkea, sillä se ei anna viitteitä siitä, kuinka vahvasti kukin lajiliitto on valinnut minkäkin teeman suunnittelutyönsä lähtökohdaksi. Se ei myöskään kuvaa sitä, että kaikissa dokumentaatioissa toistuvan syrjimättömyysperiaatteen voi

85 lähtökohtaisesti ajatella kattavan nämä ja kaikki muutkin mahdolliset syrjintäperusteet. Erittelyn tarkoitus on antaa viitteitä siitä, mitä konkreettisia merkityksiä lajiliitot ovat omissa konteksteissaan antaneet yhdenvertaisuudelle ja tasa-arvolle: mihin seikkoihin on katsottu tarkoituksenmukaiseksi kiinnittää huomiota ja mihin ei.

Erittely osoittaa, että lajiliitot ovat antaneet yhdenvertaisuudelle ja tasa-arvolle hyvin monenlaisia merkityksiä. Valon (2015) yhdenvertaisuuskyselyn teemoista elämänkatsomukseen, vakaumukseen ja mielipiteeseen liittyvään yhdenvertaisuuteen on kiinnitetty selvästi harvemmin huomiota.

Aineistosta nousseista teemoista taas osallisuus ja vaikuttamismahdollisuudet esiintyy aineistoissa tiheimmin. Se viittaa aineistossa usein toistuvaan näkemykseen, että yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyöllä voidaan parantaa ja laajentaa osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia erityisesti oman organisaation järjestöhallinnon ja -politiikan kentällä, mutta joissain tapauksissa myös jäsenseuroissa tai laajemmin yhteiskunnassa. Teema yhdistetään usein muttei poikkeuksetta johonkin tiettyyn ihmisryhmään, esimerkiksi sukupuoli- tai ikäryhmään, jolloin se linkittyy myös toisiin teemoihin:

Liitossa kannustetaan nuorten ottamista mukaan sekä hallintoon että muuhun toimintaan.

Sinettiseurojen kriteereihin kuuluukin se, että seuran hallituksessa tulee olla yksi nuorisojäsen tai yksi nuorten valitsema edustaja. Nuorten lisäksi varmistamme iäkkäämmillekin toimintamahdollisuudet. (Ampumaurheiluliitto.)

Palloliitto on tukenut ja kannustanut jalkapalloseuroja tekemään toimenpiteitä sosiaalisen inkluusion toteutumiseksi, maahanmuuttajataustaisten lasten ja nuorten saamiseksi mukaan jalkapallotoimintaan. Jalkapallotoiminnassa maahanmuuttajataustaiset pelaajat ja toimijat on haluttu integroida mukaan olemassa olevaan seuratoimintaan. Parhaimmillaan jalkapallo on toimiva kotouttamisen väline. Palloliitossa on reagoitu turvapaikanhakijoiden vastikään kasvaneeseen määrään ja prosessia, jolla ulkomaalainen pelaaja pääsee mukaan viralliseen jalkapallotoimintaan on helpotettu. Seuroja on kannustettu kontaktoimaan paikallisia vastaanottokeskuksia ja ottamaan turvapaikanhakijat mukaan toimintaansa. (Palloliitto.) Erittely havainnollistaa lähestymistapojen vaihtelua eri lajiliittojen välillä. Monet liitoista ovat tarkastelleet ja kirjoittaneet auki yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon merkityksiä hyvin laajasti eri näkökulmista. Selkeimmin toisenlaista lähestymistapaa edustaa kamppailulajien suunnitelma, joka lähtee liikkeelle ”kaikkien ihmisten samanarvoisuudesta” ja syrjimättömyysperiaatteesta yksilöimättä merkityksiä tarkemmin. Osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet on kamppailulajien suunnitelmassa mainittu tavoitteena, joka on jätetty kohdentamatta.

Yhdenvertaisuussuunnittelulla on kolme keskeistä tavoitetta:

1) syrjinnän tunnistamiseen ja siihen puuttumiseen

2) arvioidaan yhdenvertaisuusvaikutuksia ja asetetaan yhdenvertaisuutta edistäviä tavoitteita 3) pyritään edistämään osallisuutta ja eri väestöryhmien vaikuttamismahdollisuuksia.

(Kamppailulajit.)

86 Taulukossa 5 erittelen lajiliittojen varsinaisen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyön sisältöä teemoittain.

Tässä erittely perustuu suunnitelmissa määriteltyihin konkreettisiin toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämiseksi.

Ampumaurheiluliitto Hiihtoliitto Jääkiekkoliitto Lentopalloliitto Palloliitto Purjehdus ja veneily Ratsastajainliitto Salibandyliitto Suunnistusliitto Taitoluisteluliitto Tanssiurheiluliitto Uimaliitto Urheiluliitto Voimisteluliitto Kamppailulajit Esiintymistiheys aineistossa (N=15)

Sukupuoli: naiset ja

TAULUKKO 5. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoteemat yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyön konkreettisina sisältöinä ja toimenpiteinä lajiliitoittain.

Tässäkin tapauksessa erittely on lähinnä suuntaa antava, sillä se ei ota huomioon, kuinka monia, minkälaisia ja kuinka laajoja toimenpiteitä eri teemojen alla esiintyy. Lisäksi suunnitelmat sisältävät huomattavan määrän toimenpiteitä tai tavoitteita, jotka eivät ole teemoiltaan lainkaan tai yksiselitteisesti luokiteltavissa. Muun muassa yhdenvertaisuusasioista viestintä määritellään eri suunnitelmissa vaihtelevalla tarkkuudella. Seuraavat esimerkit osoittavat, että viestinnän toimenpiteet

87 on voitu kuvata paitsi yleisellä tasolla myös kohdentaa johonkin tiettyyn yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoteemaan kuten Ratsastajainliitto toimintakykykyyn liittyvään yhdenvertaisuuteen:

Nostetaan eri yhdenvertaisuuden näkökulmia säännöllisesti viestinnän lähtökohdaksi. Lisäksi yhdenvertaisuutta tuodaan esille muun viestinnän ohessa. Vammaisurheilun kilpailutuloksista viestitään tasavertaisesti muun tulostiedottamisen kanssa. (Ratsastajainliitto.)

Yhdenvertaisuussuunnitelma ja -asiat tehdään tutuiksi liitossa ja seuroissa Kiilan, nettisivujen ja sosiaalisen median kautta. (Lentopalloliitto.)

Yhdenvertaisuusnäkökulma on kiinteä osa kamppailulajien viestintää -> parhaat käytännöt-tietopankki ja viestintämateriaalin tuottaminen seuroille (flayerit, puhekortit). (Kamppailulajit.) Taulukko 5 osoittaa, että sukupuolten, tarkemmin ottaen nimenomaan naisten ja miesten välisen, tasa-arvon edistäminen esiintyy toimenpiteiden tasolla valtaosassa (n=13) suunnitelmia. Lähes yhtä tiheästi (n=12) suunnitelmissa määritellään toimenpiteitä taloudellisen yhdenvertaisuuden edistämiseksi ja osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien parantamiseksi. Nämä kolme teemaa nousevat aineistosta vahvasti esille muutenkin kuin määrällisessä erittelyssä. Niiden toteutumista on analysoitu laajasti ja niiden edistämiseksi esitetään selkeästi kohdennettuja toimenpiteitä.

Teemoista seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvään yhdenvertaisuuteen on kohdistettu toimenpiteitä vain yhdessä suunnitelmassa, vaikka teemaa on käsitelty kahdeksassa suunnitelmassa (n=8). Kuten taulukoiden 4 ja 5 vertailu osoittaa, montaa muutakin teemaa on tarkasteltu useammin kuin konkretisoitu toimenpiteiden tasolle. Suunnitelmia pohjustaneissa arvioinneissaan ja taustoituksissaan lajiliitot ovat tarkastelleet yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa laajasta perspektiivistä.

Tavoitteista ja toimenpiteistä päätettäessä on tehty valintoja ja priorisointeja – näkökulmaa on kavennettu enemmän tai vähemmän. Ampumaurheiluliitto, Ratsastajainliitto ja Tanssiurheiluliitto ovat kohdistaneet toimenpiteensä yhtä lukuun ottamatta kaikkiin erittelyssä huomioituihin teemoihin (vrt. taulukot 4 ja 5). Muihin tutkittaviin lajiliittoihin verrattuna niiden toimenpiteet ulottuvatkin poikkeuksellisen laajasti eri teemoihin.

Vaihtelevat kommunikaatiot havainnollistavat luvussa 3.2 teorian valossa hahmottelemaani eroa hyvinvointivaltiollisen ja hyvinvointiyhteiskunnallisen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvopolitiikan välillä. Aktiivisiin edistämistoimiin perustuva ja sosiaalisia eroja vähentämään pyrkivä hyvinvointivaltiollinen politiikka ilmenee monien lajiliittojen kommunikaatiossa. Vastaavasti aineistossa ilmenee myös hyvinvointiyhteiskunnalle tyypillinen syrjinnänvastaisuuteen perustuva, uusliberaalin ajattelun mukaisesti yksilöllisyyttä, yksilön oikeuksia ja vastuita korostava käsitys yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta: eroja ei koeta olevan, niitä ei osata tai haluta tunnistaa tai niitä pidetään luonnollisina, jolloin niihin ei nähdä tarvetta vaikuttaa.

88 Teoriassa voidaan ajatella, että mitä harvempaan yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoteemaan lajiliitto kohdentaa toimenpiteitään, sitä vahvemmin sen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokäsitys perustuu syrjinnänvastaisuuteen. Toisaalta mitä useampaan, sitä vahvemman merkityksen saa käsitys siitä, että eriarvoisuus ja epätasa-arvo ovat eri konteksteissa erilaisia asiaintiloja, joihin voidaan puuttua aktiivisin toimenpitein – edistämistoimin. Tällöin kamppailulajit ja Lentopalloliitto edustavat kommunikaationsa tasolla selkeimmin syrjinnänvastaista ja Ampumaurheiluliitto, Ratsastajainliitto ja Tanssiurheiluliitto edistämistoimia korostavaa lähestymistapaa.

Siihen, mitä tämä yksinkertaistettu teoretisointi kertoo yksittäisen lajiliiton yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyön käytännön sovellutuksista, on suhtauduttava varauksella. Eroja lajiliittojen välillä on pidettävä korkeintaan suuntaa-antavina. Dokumenttien valossa voidaan tulkita ja tehdä vertailuja ainoastaan sen suhteen, mitä valintoja lajiliitot ovat kommunikaatiossaan tehneet. Edistämistoimista kommunikoivat liitot ovat määritelleet yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyölleen konkreettisia sisältöjä ja merkityksiä, jolloin ne tulevat vähintäänkin välillisesti määritelleeksi myös, miten ne tulkitsevat eriarvoisuuden ja epätasa-arvon ilmenevän omissa toimintaympäristöissään – paitsi liikunnan ja urheilun kentillä ja rakenteissa myös hallinnossaan ja organisaatiossaan. Vastaavasti toisten liittojen suunnitelmissa yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon sisältö ja merkitys jäävät ennemminkin abstrakteiksi periaatteiksi (vrt. ”abstraktin tasa-arvon” diskurssit, Isosomppi 2017, 78–84), joiden toteutumista edistetään syrjintää tunnistamalla ja siihen puuttumalla. Se, ketkä ovat eriarvoisessa tai epätasa-arvoisessa asemassa ja miksi, jää määrittelemättä.