Semanttiset sisällöt

Luvussa 3.3 määrittelin yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon käsitteet perustuen yhdenvertaisuuslakiin ja tasa-arvolakiin tehden samalla eron käsitteiden välille. Lainsäädäntöön pohjalta esitin, mitä syrjinnän ja häirinnän käsitteillä tarkoitetaan. Tein myös jaottelua erilaisiin yhdenvertaisuuden ja tasa-arvotyön strategioihin, joita ovat muodollinen ja tosiasiallinen sekä niitä täydentävä valtavirtaistaminen.

Tämän osittain lainsäädäntöön ja osittain erilaisiin yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotulkintoihin perustuvan viitekehyksen valossa tarkastelen tässä luvussa aineistossa esiintyviä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokäsitteistön määrittelyjä. Pureudun käsitteiden semanttisiin ulottuvuuksiin: miten lajiliitot itse määrittelevät monitulkintaiset yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon?

Yhdenvertaisuuden perusajatus on se, että kaikki ovat samanarvoisia ja ketään ei saa syrjiä henkilökohtaisten ominaisuuksien vuoksi. Yhdenvertaisuus ei kuitenkaan tarkoita kaikkien ihmisten kohtelemista samalla tavoin, vaan voi tarkoittaa myös lähtökohtien ja mahdollisuuksien yhdenvertaistamista. (Taitoluisteluliitto.)

Kuten Taitoluisteluliitto edellisessä sitaatissa useimmat lajiliitot käyttävät yhdenvertaisuuden käsitettä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyötä kokoavana käsitteenä. Sukupuolten tasa-arvo on useimmissa suunnitelmissa (n=13) sisällytetty yhdenvertaisuuden määritelmään.

Selkeyden vuoksi tässä yhdenvertaisuussuunnitelmassa käytetään yhdenvertaisuus-käsitettä kuvaamaan sekä sukupuolten välistä tasa-arvoa että muihin henkilöön kohdistuviin tekijöihin liittyvää yhdenvertaisuutta. (Palloliitto.)

Yhdenvertaisuus tarkoittaa syrjimättömyyttä iän, sukupuolen, etnisen alkuperän, toimintakyvyn, kielen, uskonnon tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Yhdenvertaisuudelle rinnakkaisia käsitteitä ovat laaja-alainen tasa-arvo ja moninaisuus tai monimuotoisuus. (Uimaliitto; myös Valo s.a.)

80 Suunnitelmadokumenttien nimeämisessä on tukeuduttu nimenomaan yhdenvertaisuuden käsitteeseen, joka esiintyy jokaisen (n=15) dokumentin nimessä. Tasa-arvo taas esiintyy kahdeksan dokumentin nimessä, vaikka sukupuolten välisen tasa-arvon näkökulma sisältyy kaikkiin suunnitelmiin. Suunnitelmateksteissä tasa-arvon käsitteellä on selvästi useimmin viitattu nimenomaan sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Neljässä dokumentissa samasta teemasta käytetään myös ilmaisua sukupuolten välinen yhdenvertaisuus. Muihin tekijöihin kuin sukupuoleen tasa-arvon käsitteellä viitataan vain harvoissa tapauksissa eikä yhdessäkään dokumentissa systemaattisesti.

Selkeimmän, lainsäädäntöön perustuvan, eron yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon välille tekevät Hiihtoliitto ja seuraavassa esimerkkitapauksessa Voimisteluliitto:

Tasa-arvolla tarkoitetaan tässä yhteydessä miesten ja naisten keskinäistä arvoa kuten tasa-arvolaissa määrätään. Yhdenvertaisuudessa tarkastellaan muita syrjintäperusteita (kuten etninen tausta, uskonto, toimintakyvyn aste) kuten yhdenvertaisuuslaissa määrätään.

(Voimisteluliitto.)

Tasa-arvon asettuminen useimmissa (n=13) suunnitelmissa ikään kuin yhdenvertaisuuden yhdeksi ulottuvuudeksi vaikuttaa semanttiselta valinnalta, jonka on mahdollisesti nähty selkeyttävän suunnitelmissa käytettävää käsitteistöä. Valon (s.a.) yhdenvertaisuussuunnittelun ohjeistus näyttää vaikuttaneen tähän vahvasti, sillä se sisältää vastaavan määritelmän. Yhdenvertaisuudella on siis viitattu – laajasti – kaikkien ihmisten samanarvoisuuteen sekä syrjimättömyyteen sukupuolen, iän, etnisen alkuperän, toimintakyvyn, kielen, uskonnon tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Tasa-arvo taas on saanut tasa-arvolaista juontuvan kapeamman merkityksen sukupuolten välisen samanarvoisuuden ja syrjimättömyyden tunnuksena. Lisäksi tasa-arvolain on tunnistettu sisältävän sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvan syrjinnän kiellon.¹²

Semanttinen tarkastelu osoittaa, että huolimatta joistakin eroista lajiliittojen tavoissa määritellä käsitteet, ovat määrittelyt varsin johdonmukaisia ja niin Valon ohjeistukseen kuin lainsäädäntöön perustuvia. Vaikkakin yhdenvertaisuudelle on useimmiten annettu yhdenvertaisuuslakia laajempi määritelmä, myös tasa-arvolain sisältämät määritelmät on huomioitu läpi aineiston. Tämä vahvistaa käsitystäni siitä, että tutkijana minun on tarkoituksenmukaista käyttää yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon käsitteitä johdonmukaisesti rinnakkain, vaikka kaikki lajiliitot eivät aina näin tekisikään.

Yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon lisäksi lajiliitot ovat määritelleet suunnitelmissaan myös muita aihepiiriin liittyviä käsitteitä. Nämä määrittelyt konkretisoivat ja selkeyttävät lajiliittojen strategista

12 Vrt. Isosomppi (2017, 84–93) on havainnut liikunta- ja urheilujärjestöjen sukupuolten tasa-arvodiskursseja tutkivassa pro gradussaan, että yhdenvertaisuudesta voidaan puhua tasa-arvoa ”parempana käsitteenä”. Tällöin korostetaan yhdenvertaisuuden ”käsitteen kattavuutta ja nykyaikaisuutta suhteessa vanhanaikaiseen ja ajastaan jälkeen jääneeseen sukupuolten tasa-arvoon” (emt., 84).

81 lähestymistapaa yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyöhön. Syrjinnän ja syrjinnän kiellon on määritellyt jokainen liitto, pitkälti yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolakiin sekä Valon (s.a.) suunnitteluohjeistukseen perustuen. Välillisen syrjinnän määrittelyihinsä on sisällyttänyt yhdeksän liittoa ja moniperusteisen syrjinnän yksi liitto. Häirinnän on määritellyt viisi liittoa. Seuraavat Ampumaurheiluliiton ja Hiihtoliiton sitaatit kuvaavat aineistossa esiintyviä syrjinnän määrittelyn tapoja, kun taas Voimisteluliitto määrittelee sitaatissaan häirinnän:

Syrjintä on ihmisten eriarvoista kohtelua sillä perusteella, että he kuuluvat tiettyyn ryhmään, esimerkiksi ovat maahanmuuttajia tai kuuluvat seksuaalivähemmistöön. Syrjintää voi olla yksittäinen teko tai se voi olla seurausta epäoikeudenmukaisuutta tuottavista käytännöistä tai säännöistä. Välillisenä syrjintänä pidetään sitä, että näennäisen neutraali kohtelu tai käytäntö johtaa syrjiviin lopputuloksiin. (Yhdenvertaisuuslaki) Perustuslaki kieltää ihmisten asettamisen erilaiseen asemaan ilman hyväksyttävää perustetta. (Ampumaurheiluliitto.)

Syrjintää voi kohdata erilaiset väestöryhmät, kuten eri uskontokuntia edustavat henkilöt, maahanmuuttajat, seksuaalivähemmistön edustajat, vanhukset ja ikääntyneet ja esimerkiksi joku voi tulla kohdanneeksi moniperusteista syrjintää, jolloin häntä syrjitään esimerkiksi romaninaisena sekä taustan, sukupuolen ja iän vuoksi. (Hiihtoliitto.)

Häirinnällä tarkoitetaan epäasiallista ja huonoa kohtelua. Häirintää on mm. mielivaltainen käytös eli käytös, jota olosuhteet huomioon ottaen voidaan pitää henkilön ryhmän arvon ja koskemattomuuden tarkoituksellisena tai tosiasiallisena loukkaamisena siten, että luodaan uhkaava, vihamielinen, halventava, nöyryyttävä tai hyökkäävä ilmapiiri. Häirintä on järjestelmällistä ja jatkuvaa kielteistä toimintaa tai käyttäytymistä. (Voimisteluliitto.)

Yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämisstrategioista muodollisen sekä tosiasiallisen yhdenvertaisuuden/tasa-arvon tai niiden välisen eron määrittelee suunnitelmassaan kahdeksan lajiliittoa. Sen sijaan valtavirtaistamisen strategiaa ei suunnitelmissa määritellä, mikä ei tarkoita sitä, etteikö aineistossa esiintyisi joitakin valtavirtaistamisajatteluun viittaavia pyrkimyksiä. Kohtuulliset mukautukset, joilla edistetään vammaisten ihmisten yhdenvertaisuuden toteutumista (ks.

Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014, 15 §), on määritellyt viisi lajiliittoa:

Yhdenvertaisuuslain 15§:n mukaan viranomaisen, koulutuksen järjestäjän, työnantajan sekä tavaroiden tai palvelujen tarjoajan on tehtävä asianmukaiset ja kulloisessakin tilanteessa tarvittavat kohtuulliset mukautukset, jotta vammainen henkilö voi yhdenvertaisesti muiden kanssa asioida viranomaisissa sekä saada koulutusta, työtä ja yleisesti tarjolla olevia tavaroita ja palveluita samoin kuin suoriutua työtehtävistä ja edetä työuralla. Kohtuulliset mukautukset ovat eri asia kuin varsinaiset esteettömyystoimenpiteet, ne ovat konkreettisessa tilanteessa henkilöä varten tehtäviä toimenpiteitä. Mukautukset täydentävät esteettömyystoimenpiteitä.

(Purjehdus ja veneily.)

Muita aineistossa määriteltyjä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyöhön liittyviä käsitteitä ja lähestymistapoja ovat esteettömyys, saavutettavuus, suvaitsevaisuus, monimuotoisuus ja normatiivisuus. Esteettömyydellä ja saavutettavuudella viitataan aineistossa niin fyysiseen kuin sosiaaliseenkin ympäristöön ja suvaitsevaisuudella erilaisten mielipiteiden ja vakaumusten kunnioittamiseen. Monimuotoisuudella tarkoitetaan ihmisten moninaisuutta ja moniarvoisuutta.

82 Normatiivisuus taas saa merkityksensä siitä, että lajiliiton kaltaisen organisaation toimintaa ohjaa usein olettamus osallistujien ”normaaliudesta” sekä kuulumisesta valtaväestöön. Tällöin ajatellaan, että kaikki pystyvät osallistumaan toimintaan samalla tavalla, vaikka mukana olisi toimintakyvyltään, henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan ja taustaltaan erilaisia ihmisiä. Aineistossa ainoina normatiivisuuden määritelleet Ampumaurheiluliitto ja Tanssiurheiluliitto ovat määritelmissään viitanneet sisäasiainministeriön julkaisemaan yhdenvertaisuusoppaaseen urheilu- ja nuorisojärjestöille (ks. sisäasiainministeriö 2012, 22).

Taulukossa 3 esitän kootusti lajiliittojen määrittelemät käsitteet ja lähestymistavat sekä määrällisen erittelyn siitä, kuinka monessa suunnitelmadokumentissa ne on määritelty. Se, että kaikki lajiliitot eivät ole eksplisiittisesti määritelleet kaikkia käsitteitä ja lähestymistapojaan, ei tarkoita sitä, etteivätkö ne voisi toimenpiteissään noudattaa erilaisia strategioita – tietoisesti tai tiedostamattaan.

Tässä tarkastelu kohdistui siihen, missä määrin erilaisia lähestymistapoja on määritelty. Luvussa 5.3 tulkitsen aineistossa esiintyviä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyön strategioita tarkemmin.

Käsitteen/lähestymistavan määrittely Esiintymistiheys aineistossa (N=15)

Syrjintä 15

Välillinen syrjintä 9

Moniperustainen syrjintä 1

Häirintä 5

Muodollinen yhdenvertaisuus/tasa-arvo 8

Tosiasiallinen yhdenvertaisuus/tasa-arvo 8

Positiivinen erityiskohtelu 8

Valtavirtaistaminen 0

Kohtuulliset mukautukset 5

Esteettömyys 6

Saavutettavuus 4

Suvaitsevaisuus 3

Monimuotoisuus 3

Normatiivisuus 2

TAULUKKO 3. Yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon liittyvien käsitteiden ja lähestymistapojen määrittelyt ja niiden esiintyminen suunnitelmadokumenteissa.

83