4. TUTKIMUSASETELMA JA TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN
4.4 Pohdintoja luotettavuudesta ja eettisyydestä
Nähdäkseni tämän tutkimuksen luotettavuuteen ja eettisyyteen liittyvät kysymykset kytkeytyvät läheisesti toisiinsa ja siksi tarkastelen niitä yhdessä tämän luvun alla. En pidä kysymyksiä luonteeltaan sellaisina, että ne kyseenalaistaisivat tutkimuksen toteuttamisen tai tutkimusasetelman tarkoituksenmukaisuuden. Tutkimustehtävä ei ole erityisen arkaluonteinen, joskin tutkittava ilmiö on
70 hyvin moniulotteinen ja -tulkintainen. Tutkimusaineistoon kuuluvat suunnitelmat ovat julkisia dokumentteja ja useimmat lajiliitot ovat julkaisseet oman suunnitelmansa verkkosivuillaan.
Suunnitelmilla on samalla virallinen luonteensa valtionavustushakemusten liitteenä. Siten aineiston kautta välittyy kuva lajiliittojen julkisesta, virallisesta ja liiton päätöksentekoprosesseissa vahvistetusta suhtautumisesta yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon. Aineiston tutkimisen ei siis itsessään voi ajatella asettavan tutkittavia lajiliittoja haavoittuvaan asemaan, jolloin lähtökohta paitsi tutkimuksen toteuttamiselle myös tutkittavien liittojen nimeämiselle on eettisesti kestävä (vrt. Tuomi
& Sarajärvi 2009, 130–132). Tulosten esittelyyn liittyy lajiliittoja keskenään vertaileva aspekti, mutta en pidä tehtävänäni esittää, mitkä ovat oikeita tai mitkä vääriä lähestymistapoja ja strategioita yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyöhön. Sen sijaan tarkoituksena on osoittaa ja kuvailla vaihtelua, jota aineiston valossa lajiliittojen lähestymistavoissa ja strategioissa esiintyy.
Huolimatta aineiston julkisesta luonteesta, sitä kerätessäni pyysin ja sain kultakin lajiliitolta muodollisen suostumuksen tutkimukseen osallistumiselle, siis suunnitelman sisällyttämiselle tutkimusaineistoon. Samalla informoin lajiliittoja laajemmin tutkimuksesta ja sen tavoitteista sekä lupasin tiedottaa tutkimuksen tuloksista sen valmistuttua. Yhteydenotot tutkimuspyyntöineen tein sähköpostitse. Tässä yhteydessä Jääkiekkoliitto ja Voimisteluliitto pyynnöstäni toimittivat suunnitelmansa käyttööni. Ne ovat tutkittavista lajiliitoista ainoat, jotka eivät ole julkaisseet suunnitelmaansa verkossa. Käymäni viestinvaihdon perusteella tulkitsen lajiliittojen suhtautuvan tutkimukseen hyvin myönteisesti. Suurin osa niistä ilmaisi kiinnostuksensa tutkimukseen ja kertoi ylipäätään pitävänsä aiheen tutkimista tärkeänä.
Sisällönanalyysissä pyrkimys on objektiiviseen ja systemaattiseen analyysiin. Ei kuitenkaan voida ajatella, että laadullisessa tutkimuksessa tutkimustulokset olisivat täysin objektiivisia, siis havaintomenetelmästä tai sen käyttäjästä irrallisia. Tutkimusasetelmasta ja -strategiasta päättää tutkija oman ymmärryksensä varassa. (Tuomi & Sarajärvi 2009, 20, 103.) Omaa ymmärrystäni tutkimastani ilmiöstä oli jo ennen tutkimukseen ryhtymistä syventänyt aiempi työskentelyni kahden lajiliiton yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnittelun parissa. Näiden kokemusten pohjalta syntyi vähitellen ajatus liikuntapolitiikan agendalle ja toimeenpanoon nousseen ilmiön tutkimisesta laajemmasta perspektiivistä ja tieteellisin menetelmin.
Lajiliitoissa työskennellessäni katson olleeni varsin objektiivisessa roolissa suunnitelmien sisältöjen kokoajana ja suunnitelmadokumenttien toimittajana. Vastuunani ei ole ollut kertoa, mitä suunnitelmiin tulee sisällyttää, vaan eri rooleissa toimivien ihmisten ja erilaisten näkemysten keskusteluttaminen siitä, mitä niihin voisi sisällyttää. Toki samalla on todettava, että olen hoitanut tehtäväni oman osaamiseni ja ymmärrykseni pohjalta – siis osin subjektiivisista lähtökohdista. Olen
71 pyrkinyt laajentamaan näkökulmaani – ymmärtämään ja tarkastelemaan yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon saamia erilaisia merkityksiä ja tulkintoja monilla tasoilla ja monista näkökulmista.
Suunnitelmien sisältöjä toimittaessani en kuitenkaan ole joutunut tekemään kompromisseja oman moraalikäsitykseni kanssa.
Katson aiemman kokemukseni olleen hyödyksi tutkimusasetelman konstruoinnissa. Tutkimuksen teoriatausta ja luhmannilainen systeemiteoreettinen lähestymistapa taas auttoivat minua etääntymään tutkimuskohteestani ennen kuin taas sisällönanalyysin menetelmällä syvennyin siihen uudelleen.
Laadullisen tutkimuksen luotettavuutta voidaan arvioida lukuisin erilaisin kriteerein (esim. Tuomi &
Sarajärvi 2009, 135–141). Margrit Schreierin (2012, 167, 175) mukaan laadullisen tutkimuksen reliabiliteetti ja validiteetti ovat aina suhteellisia arvioita. Ei siis voida sanoa, onko tutkimus luotettava tai epäluotettava, validi tai invalidi, vaan missä määrin se on luotettava tai validi. Tutkimuksen luotettavuuden kannalta katson olennaiseksi, että analyysiä tehdessäni olen pyrkinyt systemaattisuuteen ja puolueettomuuteen – sekä objektiivisuuteen siinä määrin kuin se teoriaohjaavan päättelyn avulla on mahdollista. Olen pyrkinyt tekemään tutkimusprosessin läpinäkyväksi kertomalla teoriataustan ja sisällönanalyysin tulosten esittelyn yhteydessä, millaisia tutkimuksellisia valintoja ja ratkaisuja olen tehnyt, ja perustelemalla, miksi ja miten olen niihin päätynyt. Katson, että sisällönanalyysin menetelmäni olisi myös toistettavissa (vrt. Tuomi & Sarajärvi 2009, 136) – vähintäänkin liikunta- ja urheilujärjestelmän kontekstissa. Sillä tai sitä soveltamalla ja kehittämällä voisi tutkia esimerkiksi muiden lajiliittojen, muiden liikunta- ja urheilujärjestöjen tai myöhemmin samojen lajiliittojen suunnitelmia – ja saada järjestöjen välillä tai ajassa vertailukelpoisia tuloksia.
Tutkimusta tehdessäni ja aiemmin lajiliittojen suunnitteluprosessien parissa työskenneltyäni olen pohtinut kriittisesti omaa tutkijan- ja tulkitsijanpositiotani suhteessa tarkastelemaani ilmiöön.
Vaikuttavatko lähtökohtani siihen, miten ilmiötä tulkitsen ja missä määrin? Sukupuoleltani olen mies.
Niin liikunta- ja urheilujärjestelmässä kuin monissa muissakin yhteiskunnan osissa miehet ovat perinteisesti olleet monin tavoin etuoikeutetussa asemassa suhteessa naisiin. Miessukupuolen etuoikeutettu asema ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki miehet olisivat etuoikeutetussa asemassa suhteessa naisiin tai tosiasiallisesti yhdenvertaisia suhteessa toisiinsa (vrt. Jokinen 1999, 18–19.) En tässä pureudu etuoikeuksiin liittyvään problematiikkaan tarkemmin vaan pohdin asemaani liikunta- ja urheilujärjestelmän toimintaympäristössä, (johon toki kuuluu myös naisenemmistöisiä lajeja tai toimialueita, joissa miehet eivät välttämättä ole etuoikeutetussa asemassa). En kuulu mihinkään selkeästi määriteltävissä olevaan vähemmistöön, minkä voi sukupuoleni lisäksi ajatella monin tavoin helpottavan toimimistani liikunnan ja urheilun parissa ja laajemmin yhteiskunnassa.
Lajivalintaani salibandya minun ei aikanaan tarvinnut perustella, sillä miessukupuolelle pallopelien
72 harrastaminen on normi. Sittemmin olen harrastanut lajia lähes neljännesvuosisadan ja toiminut samalla eri rooleissa lajin miesenemmistöisellä toimintakentällä.
Vastaavasti yläasteiästä minulla on kokemuksia kiusatuksi joutumisesta ja valmentajien epäreilusta kohtelusta. Tuolloin jouduin kamppailemaan asemastani salibandykentillä. Vasta perehdyttyäni yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon olen ymmärtänyt, että valmentajien ja muiden mukana olleiden aikuisten toimintatavat ja puuttumattomuus kiusaamiseen systemaattisesti eriarvoistivat minua ja muutamaa muuta joukkuetoveriani suhteessa toisiin joukkuetovereihin. Kyse ei ollut joukkueurheilun luonteeseen jossain määrin kuuluvista sisäisestä kilpailusta tai satunnaisista erimielisyyksistä vaan siitä, että osalle joukkueen jäsenistä ei annettu samoja mahdollisuuksia kehittyä pelaajina ja urheilijoina kuin useimmille muille. Omalla kohdallani mahdollisuus ja paikka kehittymiselle ja ylipäätään urheilijanurani jatkumiselle salibandyn parissa löytyi lopulta toisesta seurasta.
Tutkijana analysoin systemaattisella ja objektiivisuutta tavoittelevalla menetelmällä tutkimassani ympäristössä ilmeneviä eriarvoistavia tapoja, toimintamalleja ja rakenteita. Kuitenkin monet etuoikeuteni kuten myös aikanaan käymäni kamppailut ovat vahvoja taustavaikuttimia siinä, miten itse ymmärrän ja tulkitsen yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon moniulotteisia käsitteitä ja ilmiöitä, ja miten niihin suhtaudun. Tämän tiedostaminen on ollut tutkimusprosessin aikana hyödyllinen lähtökohta. Se on auttanut jäsentämään ja ymmärtämään ilmiöihin liittyvää monimutkaisuutta – sitä että liikunta- ja urheilujärjestelmän eri tasoilla ja organisaatioissa yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa tarkastellaan hyvin erilaisista näkökulmista käsin.
73