Kodin ja koulun välinen yhteistyö muodostui tiiviiksi. Koulunkäyntiavustaja ja äiti tapasivat päivittäin, jolloin heillä oli mahdollisuus keskustella Sannan koulupäivän ja kodin kuulumi-sista. Koulunkäyntiavustaja toimi myös koulupäivien jälkeen iltapäivähoitajana kotona äidin tuloon saakka ja tarvittaessa myös aamuisin. Äidin oli mahdollista ottaa yhteyttä koulunkäyn-tiavustajaan myös puhelimitse.
Äiti ja koulunkäyntiavustaja ovat vuorovaikutuksessa ihan käytännön tilanteenkin takia kun Sannan, Sanna tarvii myöskin aamulla ennen koulua koulunalkua ja iltapäivällä koulun jälkeen niin avustajaa ja sama avustaja toimii myöskin täällä kotona Sannan hoitajana sitten niinä aikoina kun äiti on työssä vaihtelevasti eri päivinä ja eri viikkoina kun on vuorotyö.(Erityisopettajan haastattelu)
Tieto kulki päivittäin reissuvihkon välityksellä, minkä äiti koki toimivan hyvin. Tarvittaessa äiti oli yhteydessä erityisopettajaan. Kotoa toimitettiin koululle Sannan terveyteen ja kuntou-tukseen liittyvät lausunnot erityisopettajalle tiedoksi. Erityisopettaja oli yhteydessä vanhem-piin pääasiassa virallisissa asioissa sekä koulun ja pienryhmän ajankohtaisissa asioissa. Kou-lunkäyntiavustajan tehtäviin kuului lähettää Sannan kotiin kaikki yleiset ja luokan omat tiedot-teet ja kutsut. Vanhempien oli mahdollista vierailla koululla aina halutessaan ja tavata samalla Sannan opettajia ja koulunkäyntiavustajaa.
Yhteistyössä kokivat kaikki olleen myös haasteita. Koulun alkuvaiheessa äiti keskuste-li myös rehtorin kanssa erilaisuuden kohtaamiseen keskuste-liittyvistä asioista toivoen, että
yleisope-tuksen luokkien opettajat kertoisivat ja keskustelisivat oppilaiden kanssa erilaisuudesta sekä kouluun tulevasta erityistä tukea tarvitsevasta oppilaasta. Koulun sisällä yhteistyötä tehtiinkin tutustumalla eri luokissa oppilaisiin ja opettajiin. Osa oppilaista oli Sannalle tuttuja jo päiväko-dista. Luokissa keskusteltiin erilaisuudesta ja koulun käytäville laitettiin Kehitysvammaliiton erilaisuudesta kertovia julisteita.
Sillon mie kävin muutamassa luokassa Sannan kanssa kun myö alotettiin sillon ensim-mäisenä talvena. Sitten mie laitoin käytävään esitteitä tuli Kehitysvammaliitosta sem-mosia, että olen yksi meistä ja kaikkia tällasia. Ja nythän kaikki lapsethan tuntee täällä. Ja siinä oli se helppoo, että osa lapsista oli Sannan kanssa ollut päiväkodissa yhtä aikaa niin että osa on tuttuja Sannalle että nyt nää ketkä tulloo alkaa tästä lähin tulla nää ykköset niin nää on sitten vieraita, jotka ei ole nähnyt Sannaa. Että Sannan oma luokka eli kol-mas luokka siellähän on monta, jotka on ollu päiväkodissa Sannan kanssa että Sanna oli heille tuttu. (Koulunkäyntiavustajan haastattelu)
Erityisopettajalla ja koulunkäyntiavustajalla oli yksi yhteinen oppitunti viikossa, jolloin he kes-kustelivat Sannan opettamiseen ja oppimiseen liittyvistä asioista. Oppituntien välissä oli myös mahdollisuus yhteiseen keskusteluun, joskin he kokivat yhteistä aikaa olevan vähäisesti.
Luokkatilanteessa minun tehtävä on huolehtia Sannan tehtävien suorituksesta että opet-tajan kanssa meillä yhteistyötä viikossa noin yksi tunti on Sannalla opetopet-tajan tunti, mut-ta muut tunnit mie kyllä aika omatoimisesti saan olla Sannan kanssa täällä. Ja sitten välitunnilla Sanna ei voi olla yksin että kun ollaan ulkona niin minä olen mukana. Hän tarvii apua kaikissa päivittäisissä toiminnoissaan. (Koulunkäyntiavustajan haastattelu) Koulupäivien aikana koulunkäyntiavustaja sai työhönsä tukea myös muilta koulunkäynti-avustajilta. Kuitenkin hän koki saaneensa tietoa erityistä tukea tarvitsevan lapsen opetuksesta ja omasta roolistaan koulunkäyntiavustajana vähäisesti. Toisaalta hän kertoi saaneensa erityis-opettajalta tietoa erityistä tukea tarvitsevan oppilaan oppimisprosesseista ja opetusmenetel-mistä aina tarvitessaan.
Yleisopetuksen musiikkituntien luokanopettajan ja pienryhmän yhteistyö painottui kou-lunkäyntiavustajan kanssa käytyihin keskusteluihin. Musiikkituntien luokanopettajan mukaan Sannan vanhemmat olivat tietoisia Sannan osallistumisesta musiikkitunneille. Erityisopettaja kertoi hänelle Sannan erityisyyden ilmenemismuodoista ja tuen tarpeesta. Luokanopettaja koki tarvitsevansa enemmänkin tietoa Sannan kanssa työskentelyä varten. Musiikkituntien lopussa luokanopettaja antoi suullista palautetta kuluneesta musiikkitunnista koulunkäynti-avustajalle. Palautteen antaminen kulki pääasiassa koulunkäyntiavustajan kautta vanhemmille ja erityisopettajalle suullisesti sekä reissuvihkoon kirjoitettuna. Luokanopettajan ja kodin väli-nen yhteistyö perustui tietoisuuteen toisistaan.
Siitä Sannan vamman laadusta tai niinku että miten hän eri asioihin reagoi että tietysti ihan jotakin oon sitten ihan sivumennen esimerkiksi erityisopettajan kanssa jutellut ja kun hän on kertonut jotakin, että Sanna on tehnyt sen ja sen asian, että ihan tämmösiä ihan yksittäisiä juttuja mitä Sanna on oppinut tai saavuttanut mutta ei mitään muuta.
(Musiikinopettajan haastattelu)
Terapeuttien ja pienryhmän yhteistyö oli viikoittaista. Fysioterapia kaksi kertaa viikossa ja musiikkiterapia yhden kerran viikossa järjestettiin koululla oppituntien aikana. Koulunkäyn-tiavustajalla oli mahdollisuus olla mukana myös terapiatilanteissa ja keskustella terapeuttien kanssa viikoittain ja saada palautetta Sannan edistymisestä. Terapeuttien ja kodin välinen yh-teistyö painottui terapeuttien lähettämiin palautteisiin kotiin vanhemmille ja koululle sekä pu-heluihin.
Paavon yhteistyöverkosto
Paavo aloitti esikoulun samassa koulussa, jossa perheen muutkin lapset olivat käyneet koulua.
Peruskoulun aloittamisen yhteydessä käytiin neuvotteluja Paavolle soveltuvasta opetusmuo-dosta moniammatillisessa työryhmässä, johon kuuluivat hoiopetusmuo-dosta vastaavasta organisaatiosta neuropsykologi ja kuntoutusohjaaja, koulun edustajina luokanopettaja ja rehtori sekä vanhem-mat. Erikoissairaanhoidosta tulleesta lääkärinlausunnosta ilmeni Paavon kehitys- ja toiminnal-linen taso.
Kuntoutusjaksot mitkä Paavolla on ollut keskussairaalassa, niin niitä on edelleen, mutta sieltä tulee se lausunto. Tämä ohjaava opettaja kävi meidän koululta keskussairaalassa ja siellä oli sitten kaikki nämä, jotka Paavon tutkimuksissa on ollut mukana tai niissä kuntoutusjaksoissa. Lääkärit ja puheterapeutit, psykologit ja terapeutit ja nämä sitten yhdessä piti kokouksen ja saatiin täältä tietoo. Mietittiin opettajan kanssa yhdessä mitä tietoo tarvitaan. (Koulunkäyntiavustajan haastattelu)
Tämän perusteella Paavon opetuksen alkua valmisteltiin alaluokkien opettajan toimiessa yh-dyshenkilönä. Kuviossa 5 on kuvattu Paavon koulunkäyntiin liittyvää yhteistyöverkostoa. Ala-luokkien luokanopettajan yhteistyö EHA1-luokan erityisopettajan kanssa sisälsi perehtymisen harjaantumisopetuksen opetussuunnitelmiin ja opetuksen seuraamisen. Luokanopettajalla oli mahdollista saada tukea EHA1-luokan erityisopettajalta Paavon opetukseen liittyvistä kysy-myksistä. Lisäksi koululle hankittiin Harjaantumisopetuksen opetussuunnitelma 2, joka oli tarkoitettu vaikeimmin kehitysvammaisten oppilaiden opetuksen suunnitteluun.