Luokkatila oli varsin suuri ja siihen oli helppo rakentaa koko pienryhmälle yhteisen opiskelun paikka, tietokonetyöskentelyn paikka ja yksilöllisiä työskentelypaikkoja, joissa oli helpompi keskittyä henkilökohtaisiin oppimistehtäviin. Myös Sannalla oli luokassa hyllyillä erotettu yksilöllinen työskentelytila. Erityisopettajan mukaan oppimistila oli toimiva. Tavoitteena oli oppimistilan kodinomaisuus ja innostavuus oppimiseen. Tilaan sijoitettiin Sannan henkilökoh-tainen työpöytä, työtuoli ja hylly oppimisvälineitä varten. Koulunkäyntiavustajan mukaan tila olisi voinut olla suurempi. Sanna liikkui rollaattorin kanssa luokkatilassa hyvin. Tällöin
tarvit-tiin vapaata lattiatilaa muun muassa hänen pääsemisekseen omalle paikalleen:
Henkilökohtainen avustaja tuo Sannalle rollaattorin ja avustaa Sannan seisomaan.
Sanna lähtee itsenäisesti liikkeelle kohti omaa työskentelypaikkaa. Yritti kääntyä toiseen suuntaan, missä on muita, mutta avustaja ohjasi rollaattorin Sannan omaan työpis-teeseen, joka on erotettu sermillä muusta luokkatilasta. (Siirtymätilanne, videoaineisto) Pienryhmän luokassa kokoonnuttiin aamuisin yhteisiin päivänavauksiin, joihin myös Sanna osallistui koulunkäyntiavustajan kanssa.
Päivänavaus omassa luokassa, jossa vakituisesti kaksi erityisoppilasta ja lisäksi tuki-tunneilla yleisopetuksen oppilaita. Sanna istuu sohvalla kolmen muun oppilaan kanssa, avustaja istuu sohvan vieressä Sannan lähellä. Rauhallinen musiikki on aluksi soimassa taustalla. Kaikki kuuntelevat hiljaa ja keskittyneesti. Sanna nojailee sohvan selkänojaan ja katselee avustajaa. Kukaan oppilaista ei katsele toisiaan vaan jonnekin muualle. Yksi erityistä tukea tarvitseva oppilas liikehtii enemmän, polkee jalkaa. Musiikki loppuu, kaikki toivottavat hyvää huomenta – yhteen ääneen yritys – Sanna painaa painikkeel-la puhepainikkeel-laitteesta ”hyvää huomenta” kaksi kertaa., muut vastaavat hyvää huomenta ja Sanna vielä kerran painaa puhelaitteen painiketta, fyysisellä ohjauksella. (Päivänavaus, videoaineisto)
Pienryhmän tilassa kokoonnuttiin myös yhteiseen ryhmätyöskentelyyn erityisesti taideaineis-sa. Ryhmässä työskentelyä varten pulpeteista muodostettiin yksi iso pöytä, jonka ympärille mahtuivat kaikki oppilaat. Myös Sanna osallistui näihin tuokioihin ja nautti erityisesti yhteisis-tä kuvaamataidon tunneista.
Sanna katselee muita oppilaita ja välillä vain vilkaisee omaa työtään. Sanna pitää kynää kädessään. Hän katselee opettajaa ja kuuntelee opettajan antamia ohjeita, seuraa opet-tajaa katseella ja muita oppilaita, kun puhuvat. Opettaja kiertää ryhmässä ohjaamassa.
Pulpetit ryhmässä, vastakkain, oppilaat näkevät toisensa. Sanna nojaa avustajaan. Avus-taja ohjaa kädestä Sannaa, joka seuraa muita oppilaita ja opetAvus-tajaa. Lähellä istuva tyttö juttelee Sannalle muutaman kerran. (Kuvaamataidon tunti, videoaineisto)
Yleisopetuksen luokkatilan pieni koko nousi esille myös musiikkituntien aikana, jolloin liikku-minen ja leikkien toteuttaliikku-minen oli hankalaa. Oppilaat istuivat usein ryhmämuodossa, jolloin Sanna istui luokan takaosassa tai jonoittain Sannan istuessa jonon viimeisenä koulunkäynti-avustajan kanssa. Luokanopettajan ja erityisopettajan toiveena oli erillinen musiikkiluokka, jossa olisi hyvä akustiikka, riittävästi vapaata tilaa liikkua, erilaisia soittimia ja jossa esteettö-myys olisi otettu huomioon.
Luokka on tavallinen yleisopetuksen luokka. Pulpetit, tuolit, piano, taulu, kaappeja, pii-rustuksia seinällä ei siis erityinen musiikkiluokka. Oppilaat istuvat 4-5 oppilaan missä. Kaksi erityistä tukea tarvitsevaa oppilasta ja kaksi avustajaa istuvat omana ryh-mänään luokan takaosassa. Oppilaat keskittyvät kuuntelemaan musiikkia – luokasta ei kuulu puhetta, mitään. Tunnin loputtua avustaja tuo rollaattorin Sannan luo ja ohjaa
hänet pois luokasta, muut ovat jo menneet. (Musiikkitunti, videoaineisto)
Olis tietysti kiva että olisi semmonen tila, missä vois olla se keskilattia tyhjä ja pystyttäi-siin sitten liikkumaan pystyttäi-siinä. (Erityisopettajan haastattelu)
Opetusmateriaalia ja apuvälineitä oli mahdollista hankkia tarpeen mukaan rehtorin päätöksel-lä. Apuvälineiden ja kaluston hankkimisessa käytettiin apuna asiantuntijoiden ammattitaitoa.
Opetusmateriaalia hankittiin tietokoneelle, muun muassa vaikeasti vammaisille oppilaille tar-koitettuja opetusohjelmia ja käyttökytkimiä, josta on esimerkki videoaineistossa: ”Puhelaitteen kytkimiin on nauhoitettu koiran ja nallen äänet, oikeat lelut mukana. Miten koira sanoo – Mi-ten Musti sanoo – Sanna on kiinnostunut, katsoo ja painaa kaksi kertaa koira, jonka jälkeen avustaja antaa oman sinisen koiran, jota Sanna halailee”. Äiti oli tyytyväinen mahdollisuuteen hankkia oppimisvälineitä Sanna opetukseen.
On se miusta ihan hyvin. Että on ne tainu saaha mitä ne on sit niinku Sannalle aina vuosittain pyytänyt niin kyllä ne on tänne saatu. (Äidin haastattelu)
Yhteiseen ruokailutilaan kuljettiin ulkokautta koulupihan lävitse ja tien yli. Alkuvaiheessa San-na jännitti ruokailua siellä, koska kuului kovia ääniä. Käytännön esimerkkinä tarpeellisten op-pimisvälineiden hankinnasta oli cd-soittimen hankkiminen yhteisessä ruokalassa tapahtuviin ruokailutilanteisiin, sillä musiikki rauhoitti Sannaa.
Sanna kävelee rollaattorilla aulatilasta käytävää pitkin kohti ruokasalia avustajan kans-sa. ruokailu tapahtuu erillisessä rakennuksessa, jonne mennään pihan poikki ja tien yli (yläkoulun rakennus). Ruokailuun tulevat pojat katselevat kameraa ja naureskelevat, pelleilevät kameralle. Sanna kävelee avustajan ohjaamana suoraan omalle paikalleen ruo-kasalissa. Ruokasalissa ääniä ja hälyä, osa koulun oppilaista on jo ruokailemassa ja osal-la ruokailu alkamassa. Noutotiskiltä haetaan ruokaa, itseannostelu. Ruokailu tapahtuu samassa tilassa koulun muiden oppilaiden kanssa ja samaan aikaan. (oppilaat samassa pöydässä vaihtelevat päivittäin). Sanna istuu omalla paikallaan ja odottaa kun avustaja hakee hänelle ruoan. Katselee ja seurailee muita oppilaita ja tekemisiä (Ruokailutilanne, videoaineisto)
Erityisopettajan mielestä Sannan oppimisvälineet vaativat suurelta osin uudistamista ja myös uudelleen järjestämistä johdonmukaisesti ja selkeästi. Osa oppimisvälineistä oli itse valmis-tettua ja käytössä nopeasti kuluvaa. Niitä poistettiin ja uusia oppimisvälineitä valmistettiin kuluneiden tilalle. Koulunkäyntiavustajan tehtäviin kuului uusien oppimisvälineiden valmis-taminen.
Koulunkäyntiavustajan toiveena oli nykyisen luokkatilan vieressä olevan pienemmän luokkatilan saaminen Sannan käyttöön. Toivettaan hän perusteli luokassa vaihtuvilla oppilail-la ja Sannan helposti häiriintyvällä keskittymiskyvyllä. Pienempi luokkatioppilail-la oli osa-aikaisesti kiertävän erityisopettajan työtilana vain pienen osan viikosta ja muutoin tyhjillään. Sannalle annettiinkin lupa käyttää tilaa yksittäisiin oppitunteihin kuten Knill-harjoitteluun. (Knill &
Knill 2008.)
Paavon fyysinen oppimisympäristö
Kaksikerroksinen koulu oli rakennettu vuonna 1982. Jo suunnittelu- ja rakennusvaiheessa oli otettu huomioon ympäristön esteettömyyteen liittyviä ratkaisuja erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opiskelussa. Koulussa oli kaksi pyörätuoliluiskaa, hissi, kynnyksiä oli poistettu ja inva-wc oli molemmissa kerroksissa. Inva –wc:ssä oli madalletut peilit, jolloin Paavokin näki itsensä peilistä.
Täällä on kaksi vessaa, ylhäällä ja alhaalla. Niissä tehtiin muutostöitä sen verran, että peiliä laskettiin, että Paavo näkee pyörätuolista. Sitten myös nuo luokan peilit laskettiin, että näkee, kun tehdään verbaalisia harjoituksia. Näkee oman puheensa peilistä. Muuta ei tarvinnutkaan muutella. Kynnykset on poistettu nyt tämän hetkisestä luokasta, kun pitää työntää pyörätuolia luokasta toiseen niin helpottaa. Ja siinäkin kävi oikein linekeskuksesta, ei vaan keskussairaalasta ammatti-ihminen, joka vastaa kaikesta apuvä-linekeskuksen kanssa työskentelystä ja tulee katsomaan mitä pitäisi muuttaa. (Koulun-käyntiavustajan haastattelu)
Paavon välituntia ulkona kuvataan videoaineistossa seuraavasti: ”Ulkona avustaja seuraa, kun Paavo kelaa pyörätuolillaan. Paavo juttelee tytön kanssa. Poika kävelee Paavon vierellä välillä työntäen pyörätuolia. Paavo heittää hattunsa ja poika heittää sen takaisin hänelle. Keskustelua ryhmässä, jossa on kaksi tyttöä, yksi poika ja Paavo. Avustaja seisoo Paavon pyörätuolin taka-na.” Välituntien aikana Paavo kävi piha-alueella vähintään yhden kerran päivässä avustajan kanssa. Piha-alue oli tavallisen koulun piha-alueen näköinen. Piha oli aidattu alue, jossa oli keinuja ja kiipeilytelineitä. Osa piha-alueesta oli tasaista hiekkapihaa, jossa Paavo pystyi liik-kumaan pyörätuolilla hyvin, ja osa alueesta oli mäkistä nurmialuetta, jonne pyörätuolilla ei päässyt menemään.
1.–2. luokkien aikana luokkatila sijaitsi alakerrassa. Siellä oli luokkatila, jossa pidettiin yh-teiset oppitunnit. Luokan perälle oli sijoitettu Paavon tietokone, jolla hän teki omia oppimisteh-täviään. Paavo siirtyi tekemään oppimistehtäviä tietokoneella omassa yksilöllisessä tilassaan siirtyessään 3.-6. yhdysluokalle, jolloin keskittyminen oli parempaa.
Tietokoneella kirjoittaminen on tunnin aiheena. Paavo istuu pyörätuolissa. Tietokone ja näppäimistö ja apupöytä edessä. Tietokone on valmiiksi auki, näppää itse kirjoitusohjel-man päälle näppäimistöstä, koulunkäyntiavustaja antaa toimintaohjeita. Koulunkäyn-tiavustajalla on paperi, jossa on lauseita. Hän antaa ohjeen, että Paavo voi kirjoittaa ensimmäisen lauseen. Näppäimistö nostetaan apupöydälle lähemmäs Paavoa. (Yksilö-opetustuokio, videoaineisto)
3. luokan alussa Paavo siirtyi 3.–6. yhdysluokkaan ja opiskeli pääsääntöisesti muiden oppi-laiden kanssa yleisopetuksen yhteydessä. 3.–6. yhdysluokan opetustilaa kuvataan kuviossa 8.