93
avulla sekä ottamalla etäisyyttä omaan tulkintaan. Aineistosta voi nousta esiin asioita, joita tutkija ei huomannut tai piti epäolennaisena, koska ne eivät vastanneet tutkijan välitöntä tulkintaa. (Laine, 2018.) Tässä tutkimuksessa aineiston analyysi tapahtui osissa ja tulkinta tarkentui ajan kuluessa, jolloin aineistoa on katsottu uusin silmin ja tarkasteltu, mitä haastateltava on tarkoittanut ilmaisullaan.
Laadullisen tutkimuksen ja narratiivisen tutkimuksen eettistä arvokkuutta lisää se, että tutkimus kunnioittaa ihmisen ominaislaatua ja antaa osallistujille mahdollisuuden ilmaista itseään omalla äänellään. Laadullisen tutkimuksen ja eritysesti narratiivisen tutkimuksen eettisenä haasteena on, että raportointivaiheessa henkilön tarina saattaa olla tunnistettava, vaikka aineisto on anonymisoitu ja yksityiskohdat on muutettu. (Hänninen, 2018.) Tätä on huomioitu siten, että narratiiveja on yhdistelty ja yksi kertomus sisältää aina useamman haastateltavan näkemyksiä. Narratiivit ovat suoria sitaatteja haastatteluista, mutta niitä on yhdistelty siten, että yksilöiden sitominen tiettyyn tarinaan on mahdotonta.
94
mahdollisuuden peilata organisaation nykyhetkeä ja sen oppimisen edistäviä ja rajoittavia tekijöitä. Aikaisempaa ketterän oppimisen ja ammatillisen toimijuuden yhdistävää tutkimusta ei ole vielä tehty, mutta yleisesti työssä oppimista ja ammatillista toimijuutta on tutkittu yhdessä (Eteläpelto ym., 2011, Billett & Pavlova 2005; Eteläpelto ym., 2014b; Bishop, 2017). Tämä tutkimus voi tuoda uusia käsitteellistyksiä tutkimusilmiöistä, joten sinällään tutkimus on luonut uutta ja ymmärrystä lisäävää tietoa kahdesta nyky-yhteiskunnalle tyypillisestä ilmiöstä.
Tutkimus nosti esiin useita jatkotutkimusehdotuksia. Ensinnäkin koronapandemian vaikutuksia itse työhön, työssä oppimiseen ja ammatilliseen toimijuuteen on perusteltua tutkia vielä lisää erilaisissa konteksteissa.
Koronapandemian vaikutuksista olisi perusteltua tehdä myös pitkittäistutkimuksia, jotta nähtäisiin kriisin pidempiaikaisia vaikutuksia. Ketterän oppimisen käsitettä pyrittiin käsitteellistämään tämän tutkimuksen puitteissa, mutta ote on kuitenkin suhteellisen pintapuolinen. Täten ketterän oppimisen käsite vaatii vielä syvempää käsittellistämistä, jatkokehittämistä ja validiointia. Vasta silloin pystyttäisiin aidosti pystyttäisiin määrittämään, minkä tyyppiset tilanteet edellyttävät ketterää oppimista ja mikä käsitteen teoreettinen arvo todellisuudessa tulee olemaan.
Kohdistetummalla käsitteellä voidaan arvioida tarkemmin, kuinka yksilöt ja organisaatiot voivat oppia ketterästi nopeammin ja joustavammin. Lisäksi olisi tärkeää tutkia ketterää oppimista erilaisissa konteksteissa ja erilaisissa organisaatioissa, sillä nykyisellään ketterää oppimista on tutkittu vain tietynlaisissa reunaehdoissa ja ympäristöissä.
Vaikka ketterää oppimista edellyttäviä tekijöitä on paljon etenkin organisaatiotasolla, tutkimuksen empiirinen osuus kuitenkin osoittaa, että ketterää oppimista voidaan edistää erilaisilla käytännöillä. Lisäksi myös perinteisimmistä ja hierarkkisimmista organisaatioista voidaan löytää ketteryyttä edistäviä johtamismalleja, toimintatapoja ja ketterästi oppivia yksilöitä. Ketterän oppimisen edellytykset teoreettisen viitekehyksen pohjalta näyttäytyvät laajoilta vaatimuksilta, joten tämä havainto voi olla tärkeä tulevaisuudessa organisaatioille, jotka haluaisivat lähteä ketteröittämään organisaatiotaan. Ketterän oppimisen ei tulisi olla vain modernien, itseohjautuvien IT-alan organisaatioiden hyödynnettävissä, vaan tulevaisuudessa myös erilaisten organisaatioiden keino vastata jatkuviin ja nopeisiin muutoksiin.
95
LÄHTEET
Alasoini, T. (2015). Psykologinen sopimus organisaation ja työntekijöiden yhteisenä etuna. Teoksessa Pyöriä, P. (toim.) Työhyvinvointi ja organisaation menestys.
Helsinki: Gaudeamus, 99–118.
Alasuutari, P. (2011). Laadullinen tutkimus 2.0. Tampere: Vastapaino.
Bedford, C. (2011). The Role of Learning Agility in Workplace Performance and Career Advancement. Väitöskirja. University of Minnesota.
Billett, S. (2006). Work, subjectivity and learning. Teoksessa Billett, S., Fenwick, T.,
& Somerville, M. (toim.) Work, subjectivity and learning. Understanding learning through working life. Springer, 1–20.
Billett, S. (2010). Lifelong learning and self: work, subjectivity and learning. Studies in Continuing Education, 32(1), 1–16.
Billett, S., & Pavlova, M. (2005). Learning through working life: Self and the individual’s agentic action. International Journal of Lifelong Education, 24(3), 195–211.
Bishop, D. (2017). Context, agency and professional workplace learning: Trainee accountants in large and small practices. Education & Training (London), 59(5), 516–533.
Brynjolfsson, E., Horton, J., Ozimek, A., Rock, D., Sharma, G. & TuYe, H-I. (2020) Covid-19 and remote work: An early look at U.S. data. Working Paper.
Burr, V. (1995). An Introduction to Social Constructionism. London: Routledge.
Cohen, L., Manion, L., & Morrison, K. (2018). Research Methods in Education.
Routledge
Collin, K., Auvinen, T., Herranen, S., Paloniemi, S., Riivari, E., Sintonen, T. &
Lemmetty, S. (2017). Johtajuutta vai johtajattomuutta? Johtamisen merkitys luovuudelle informaatioteknologian organisaatioissa. Jyväskylä: Jyväskylä University Printing House.
96
Collin, K. & Lemmetty, S. (2019). Itseohjautuvuus työssä ja oppimisessa.
Teoksessa Collin, K. & Lemmetty, S. (toim.) Siedätystä johtamisallergiaan!
Vastuullinen johtajuus itseohjautuvuuden ja luovuuden tukena työelämässä.
Helsinki: Edita, 264–281.
Conboy, K. (2009). Agility from First Principles: Reconstructing the Concept of Agility.Information Systems Development, Information Systems Research, 20(3), 329-354.
Daiute, C. & Lightfoot, C. (2004). Narrative Analysis. Studying the Development of Individuals in Society. Sage.
Damşa, C., Froehlich, D., & Gegenfurtner, A. (2017). Reflections on empirical and methodological accounts of agency at work. Teoksessa Goller, M. &
Paloniemi, S. (toim.) Agency at work: An agentic perspective on professional learning and development. Springer, 445–461.
De Meuse, K., Dai, G., & Hallenbeck, G. (2010). Learning agility: A construct whose time has come. Consulting Psychology Journal: Practice and Research, 62(2), 119–130.
Denning, S. (2013). Why Agile can be a game changer for managing continuous innovation in many industries. Strategy & Leadership, 41(2), 5–11
DeRue, D. & Ashford, S. & Myers, C. (2012). Learning Agility: In Search of Conceptual Clarity and Theoretical Grounding. Industrial and Organizational Psychology, 5, 258–279.
Dikert, K., Paasivaara, M. & Lassenius, C. (2016). Challenges and success factors for large-scale agile transformations: A systematic literature review. The Journal of Systems and Software, 119(2016), 87–108.
Dove, R. (1999). Knowledge management, response ability, and the agile enterprise. Journal of Knowledge Management, 3(1), 18–35.
Dweck, C. (2008). Mindset: the new psychology of success. Ballantine Books.
Dweck, C. (2016). What Having a “Growth Mindset” Actually Means. Harvard Business Review.
Edmondson, A. & Schein, E. (2012). Teaming: How Organizations Learn, Innovate, and Compete in the Knowledge Economy. San Francisco: Jossey-Bass.
Ellinger, A. D. (2004). The concept of self-directed learning and its implications for human resource development. Advances in Developing Human Resources, 6(2), 158–177.
97
Eskola, J. & Suoranta, J. (2008). Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere:
Vastapaino.
Eteläpelto, A. (2017). Emerging conceptualisations on professional agency and learning. Teoksessa Goller, M & Paloniemi, S. (toim.) Agency at work: An agentic perspective on professional learning and development. Springer, 182–201.
Eteläpelto, A., Heiskanen, T., & Collin, K. (2011). Valta ja toimijuus aikuiskasvatuksessa. Kansanvalistusseura.
Eteläpelto, A., Vähäsantanen, K., Hökkä, P. & Paloniemi, S. (2013). What is agency? Conceptualizing professional agency at work. Educational Research Review 10, 45–65.
Eteläpelto, A., Vähäsantanen, K., Hökkä, P. & Paloniemi, S. (2014a). Miten käsitteellistää ammatillista toimijuutta työssä? Aikuiskasvatus, 34 (3), 202–
214.
Eteläpelto, A., Vähäsantanen, K., Hökkä, P. & Paloniemi, S. (2014b). Identity and agency in professional learning. Teoksessa Billet, S., Harteis, C. & Gruber, H.
(toim.) International Handbook of Research in Professional and Practice-based Learning. Springer, 645–672.
Felipe, C., Roldán, J. & Leal-Rodríguez, A. (2016). An explanatory and predictive model for organizational agility. Journal of Business Research, 69(10), 4624–
4631.
Fischer, C., & O’Connor, B. (2014). Informal Learning in Workplaces:
Understanding Learning Culture as a Challenge for Organizational and Individual Development. Teoksessa Harteis, C., Rausch, A., & Seifried J.
Discourses on Professional Learning: On the Boundary Between Learning and Working. Springer, 11–24.
Fuller, A., & Unwin, L. (2011). Workplace learning and the organization. Teoksessa Malloch, M., Crains, L., Evans, K., & O’Connor Bridger, N. The SAGE handbook of workplace learning. SAGE Publications, 46–59.
Giddens, A. (1984) The constitution of society: Outline of the theory of structuration.
Berkeley C.A.: University of California Press.
Gijbels, D., Raemdonck, I., Vervecken, D., & Van Herck, J. (2012). Understanding workrelated learning: the case of ICT workers. Journal of Workplace Learning, (24)6, 416–429.
98
Goldman, S., Nagel, R., & Preiss, K. (1995). Agile competitors and virtual organizations: Strategies for enriching the customer. New York: Van Norstand.
Haapasaari, A., Engeström, Y. & Kerosuo, H. (2014). The emergence of learners’
transformative agency in a Change Laboratory intervention. Journal of Education and Work, 29(2), 232–262.
Hager, P. (2011). Theories of workplace learning. Teoksessa Malloch, M., Crains, L., Evans, K., & O’Connor Bridger, N. The SAGE handbook of workplace learning. SAGE Publications, 17–31.
Harteis, C. & Goller, M. (2014). New skills for new jobs: Work agency as a necessary condition for successful lifelong learning. Teoksessa Billett, S., Halttunen, T., & Koivisto, M. (toim.) Promoting, assessing, recognizing and certifying lifelong learning: International perspectives and practices. Springer, 37–56.
Heikkinen, H. (2018). Kerronnallinen tutkimus. Teoksessa Valli, R. (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 2. Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. Jyväskylä: PS-kustannus, 143–159.
Heikkinen, H, Huttunen, R., Niglas, K. & Tynjälä, P. (2005). Kartta kasvatustieteen maastosta. Kasvatus 36(5), 340–354.
Hirsjärvi, S. & Hurme, H. (2014). Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Gaudeamus.
Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. (2000). Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi.
Holbeche, L. (2015). The agile organization: How to build an innovative, sustainable and resilient business. London: Kogan Page.
Hänninen, V. (2018). Narratiivisen tutkimuksen käytäntöjä. Teoksessa Valli, R.
(toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 2. Näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. Jyväskylä: PS-kustannus.
Hyvärinen, M. (2010). Haastattelukertomuksen analyysi. Teoksessa: Ruusuvuori, J., Nikander, P., & Hyvärinen, M. (toim.) Haastattelun analyysi. Tampere:
Vastapaino.
Hökkä, P. (2012). Opettajankouluttajat ristiriitaisten vaateiden keskellä: yksilön ja organisaation välisiä jännitteitä. Aikuiskasvatus, 32(3), 225-229.
99
Hökkä, P., & Vähäsantanen, K. (2013). Agency-centred coupling – a better way to manage an educational organization? International Journal of Leadership in Education, 17(2), 131–153.
Illeris, K. (2018). A comprehensive understanding of human learning. Teoksessa:
Illeris, K. (2018). Contemporary theories of learning: learning theorists ... in their own words. Routledge, 1–14.
Kerosuo, H. (2014). Kollektiivinen muutostoimijuus: esimerkkinä solmutyöskentely rakennusalan kehittämishankkeessa. Aikuiskasvatus 34(3), 178–191.
Kilkku, N. (2020) Koronapandemia nosti esiin mielenterveyden merkityksen yhteiskunnalle. Verkkojulkaisu. Saatavilla osoitteesta:
https://alusta.uta.fi/2020/10/09/koronapandemia-nosti-esiin-mielenterveyden-merkityksen-yhteiskunnalle/
Kiviniemi, K. (2018). Laadullinen tutkimus prosessina. Teoksessa Valli, R. (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 2. Näkökulmia aloittavalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. Jyväskylä: PSkustannus, 29–
50.
Kolb, D. (1984). Experiential learning. Englewood Cliffs, NJ: Prentice Hall.
Kuula, A. (2011). Tutkimusetiikka: aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys. Tampere:
Vastapaino.
Laine, T. (2018). Miten kokemusta voidaan tutkia? Fenomenologien näkökulma.
Teoksessa Valli, R. (toim.) Ikkunoita tutkimusmetodeihin 2. Näkökulmia aloittavalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin. Jyväskylä: PSkustannus, 29–50.
Lave, J. and Wenger, E. (1991). Situated Learning: Legitimate Peripheral Participation. Cambridge University Press, Cambridge
Lee, C., Rosenfeld, E., Mendenhall, R., Rivers, A. & Tynes, B. (2004). Cultural modeling as a frame for narrative analysis. Teoksessa Daiute, C. & Lightfoot, C. (toim.) Narrative Analysis. Studying the Development of Individuals in Society. Sage.
Lehtinen, E., Hakkarainen, K. & Palonen, T. (2014). Understanding Learning for the Professions: How Theories of Learning Explain Coping with Rapid Change.
Teoksessa Billett, S., Harteis, C. & Gruber, H. (toim.) International Handbook of Research in Professional and Practice-based Learning, 199–224. Springer Netherlands.
100
Lehtinen, E. (2012). Learning of complex competences: On the need to coordinate multiple theoretical perspectives. Teoksessa A. Koskensalo, J. Smeds, A.
Huguet, & R. de Cillia (toim). Language: Competencies – Contact – Change, 13– 27. Berlin: LIT Verlag.
Lemmetty, S., Collin, K. (2019). Self-Directed Learning as a Practice of Workplace Learning: Interpretative Repertoires of Self-Directed Learning in ICT Work.
Vocations and Learning, 13(1), 47–70
Lincoln, Y., & Denzin, N. (2011). The SAGE handbook of qualitative research (4th edition.). SAGE.
Lombardo, M. & Eichinger, R. (2000). High potentials as high leaners. Human Resource Management, 39 (4), 321-329.
Lund, S., Madgavkar, A., Manyika, J., Smit, S., Ellingrud, K., Meaney, M. &
Robinson, O. (2021). The future work after COVID-19. McKinsey Global Institute.
Margol, E. (2017). Margol, E. (2017). Microlearning to Boost the Employee Experience. Association for Talent Development.
McMackin, J., & Heffernan, M. (2020.). Agile for HR: Fine in practice, but will it work in theory? Human Resource Management Review.
Mezirow, J. (1991). Transformative Dimensions of Adult Learning. San Francisco:
Jossey Bass.
Nevgi, A. & Lindblom-Ylänne, S. (2009). Oppimisen teoriat. Teoksessa Nevgi, A. &
Lindblom-Ylänne, S. (toim.) Yliopisto-opettajan käsikirja, 204–233.
Niikko, A. (2003). Fenomenografia kasvatustieteellisessä tutkimuksessa. Joensuun yliopisto.
Nonaka, I. & Takeuchi, H. (1995). The knowledge-creating company: How Japanese companies create the dynamics of innovation. New York: Oxford University Press.
Ohlsson, S. (2011). Deep learning: How the mind overrides experience. Cambridge University Press.
Opetushallitus. (2019). Osaaminen 2035. Osaamisen ennakointifoorumin ensimmäisiä ennakointituloksia. Raportit ja selvitykset 2019:3. Opetushallitus.
Otala, L. (2008). Osaamispääoman johtamisesta kilpailuetu. Helsinki: WSOY.
Otala, L. & Pöysti, K. (2012). Kilpailukyky 2.0. Kilpailukykyhyppy yhteisöllisillä toimintatavoilla. Helsinki: Sitra ja Helsingin seudun kauppakamari.
101
Otala, L. (2018). Ketterä oppiminen – keino menestyä muutoksessa. Helsinki:
Kauppakamari.
Paloniemi S., & Goller, M. (2017). The multifaceted nature of agency and professional learning. Teoksessa Goller, M. & Paloniemi, S. (toim.) Agency at work: An agentic perspective on professional learning and development, 465–
478. Springer.
Paloniemi, S., & Huusko, M. (2016). Fenomenografia ja variaatioteoria aikuiskasvatustieteen tutkimuksessa. Aikuiskasvatus, 36(2), 119–121.
Pasanen, H. (2015). Kyky koulutuksen taloudessa. Teoksessa Brunila, K., Onnismaa, J. & Pasanen, H. (toim.) Koko elämä töihin. Koulutus tietokykykapitalismissa. Tampere: Vastapaino, 59–83.
Pietikäinen, S., & Mäntynen, A. (2009). Kurssi kohti diskurssia. Tampere:
Vastapaino.
Perttula, J., & Latomaa, T. (2008). Kokemuksen tutkimus: merkitys - tulkinta - ymmärtäminen (3. p.). Lapin yliopistokustannus.
Plaskoff, J. (2017). Employee experience: the new human resource management approach. Strategic HR Review, 16(3), 136–141.
Polkinghorne, D. (1995). Narrative configuration in qualitative analysis.
International Journal of Qualitative Studies in Education, 8(1), 5–23.
Raatikainen, P. (2005). Ihmistieteet - tiedettä vai tulkintaa? Teoksessa Meurman-Solin & Pyysiäinen (toim.) Ihmistieteet tänään. Gaudeamus. 2005.
Riessman, C. (2008). Narrative methods for the human sciences. SAGE Publications.
Rigby, C. & Ryan, R. (2018). Self-determination theory in human resource development: New directions and practical consideration. Advances of Developing Human Resources, 20(2), 133–147.
Rigby, D., Sutherland, J. & Noble, A. (2018). Agile at Scale. How to go froma a few teams to hundreds. Harvard Business Review, 96(3), 88-96.
Rigby, D., Sutherland, J. & Takeuchi, H. (2016). Embracing agile. Harvard Business Review, (5), 41–50.
Ruohonen, M., Mäkipää, M. & Ingalsuo, T. (2017). Ketterä digitalisaatio.
Strateginen ketteryys verkostoissa ja ICT:n älykäs hyväksikäyttö. Tampereen yliopisto.
102
Ruona, W., & Gibson, S. (2004). The making of twenty-first-century HR: An analysis of the convergence of HRM, HRD, and OD. Human Resource Management, 43(1), 49–66.
Ruusuvuori, J., Nikander, P. & Hyvärinen, M. 2010. Haastattelun analyysin vaiheet.
Teoksessa: Ruusuvuori, J., Nikander, P., & Hyvärinen, M. (toim.) Haastattelun analyysi. Tampere: Vastapaino.
Sambamurthy, V., Bharadwaj, A. & Grover, V. (2003). Shaping agility through digital options: reconceptualizing the role of information technology in contemporary firms. MIS Quarterly 27(2), 237-263.
Scoblic, J. P. (2020). Learning from the Future. Harvard Business Review, 98(4), 38–47.
Senge, P. M. (2006). The Fifth Discipline. The Art & Practice of The Learning Organisation. London: Random House Business.
Sitra. (2019). Kohti elinikäistä oppimista. Yhteinen tahtotila, rahoituksen periaatteet ja muutoshaasteet. Sitran selvityksiä 150. Helsinki.
Sjølie, E., Francisco, S., Mahon, K., Kaukko, M. & Kemmis, S. (2020). Learning of academics in the time of the Coronavirus pandemic. Journal of Praxis in Higher Education, 2(1).
Swingler, K. (2018). Agile human resources: creating a sustainable future for the HR profession. Business Expert Press.
Sydänmaanlakka, P. (2009). Jatkuva uudistuminen. Helsinki: Talentum Media Oy.
Tuomi, J. & Sarajärvi, A. (2018). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki:
Tammi.
Tuominen, T., Lehtonen, M. & Järvenpää, E. (2017). Työntekijät muutostoimijoina:
Ajattelumalleja palveluorganisaatioissa. Helsinki: Aalto-yliopisto, Perustieteiden korkeakoulu, Department of Industrial Engineering and Management.
Työterveyslaitos. (2020). Miten Suomi voi? Tutkimushanke. Verkossa osoitteessa:
https://www.ttl.fi/tutkimushanke/miten-suomi-voi/
Varto, J. (2005). Laadullisen tutkimuksen metodologia. Verkossa osoitteessa:
http://arted.uiah.fi/synnyt/kirjat/varto_laadullisen_tutkimuksen_metodologia.p df.
Velavan, T. P., & Meyer, C. G. (2020). The COVID-19 epidemic. Tropical medicine
& international health: TM & IH, 25(3), 278–280.
103
Virkkunen, J. (2016). Dilemmas in building shared transformative agency. Activites, 3(1), 43–66.
Vähäsantanen, K. Räikkönen, E., Paloniemi, S., Hökkä, P. & Eteläpelto, A. (2018).
A Novel Instrument to Measure the Multidimensional Structure of Professional Agency. Vocations and Learning, 12(2), 267–295.
Worley, C., Williams, T., Lawler, E. & O’Toole, J. (2014). The Agility Factor: Building Adaptable Organizations for Superior Performance. San Francisco, CA:
Jossey-Bass.