Alaluokka Yläluokka tieto-osallisuus
Kodin merkitys Läheisten merkitys Lähipiirin merkitys
Elinympäristön merkitys
Teoriaohjaavassa analyysissä teorian vaikutus voi näkyä jo alakuokissa, mutta tässä tutkimuksessa teoria tulee mukaan yläluokkatasolla. Teoria on myös ollut ajatuksissa ohjaamassa tutkimusprosessia. Jos teoria tulee ohjaamaan analyysiä jo alaluokkatasolla, niin silloin ollaan lähellä deduktiivista päättelyä ja jos teoria tulee vasta analyysin lop-puvaiheessa, niin kyse on lähinnä induktiivisesta päättelystä. Tässä tutkimuksessa olen käyttänyt induktiivista päättelyä eli ajatteluani on ohjannut valmiit teoriat ja mallit mut-ta aineiston ehdoilla. Teorian ohjaavuus tulee varsinaisesti esille vasmut-ta yläluokkamut-tasolla.
(Tuomi & Sarajärvi 2013, 96-100.)
Olen kuitenkin ollut avoin aineistolle ja tästä syystä osa alkuperäisistä ilmauksista jäi tutkimuksen alussa luokittelematta, koska ne eivät sopineet saamiini luokkiin. Tämä osa aineistosta jäi odottamaan uutta analyysiä, jonka tein siinä vaiheessa, kun olin kirjoitta-nut raportin aikaisemmin saamistani luokista. Tuomi & Sarajärvi (2013, 92) toteavat, että usein aineistosta voi löytyä kiinnostavia asioita, joita ei etukäteen osannut odottaa, mutta tutkimuksen toteutuksessa on muistettava pitäytyä tarkkaan valitussa ja rajatussa
aiheessa. Tutkimusaineiston analyysin aikana jouduin poistamaan myös ilmauksia tut-kimusaineistosta, koska ne eivät liittyneet tutkittavaan asiaan, vaikka olin niiden oletta-nut liittyvän ensimmäisessä analyysivaiheessa. Petri Virtanen (2007, 158) esittääkin, että arvioinnin tekijällä tulee olla aineiston käsittelyssä arvioivaa mielikuvitusta ja ky-kyä sisäistää arviointiaineiston kokonaisuus, taitoa luokitella aineisto ja tutkimuksellista osaamista analyysin tekemiseen. Näiden lisäksi tutkijalta edellytetään, että hän pystyy paikantamaan aineistosta asiayhteyksiä, yhdistäviä teemoja ja keskenään riippuvuussuh-teessa olevia teemoja, joita on tutkittava yhteydessä aikaan ja paikkaan (Virtanen 2007, 158.)
Tutkimusaineiston pohjalta osallisuus muodostuu tieto-, suunnittelu-, päätös- ja toimin-taosallisuuden ulottuvuuksiksi ja aineistosta tulee esille osallisuuden mahdollistavia tekijöitä. Tulokset osiossa esitän tutkimustulokset Kohosen & Tialan jaottelun mukai-sesti tieto-, suunnittelu-, päätös- ja toimintaosallisuus lukuina.
5. TULOKSET
Keski-Suomen SOTE 2020 hankkeen kokonaistavoitteessa käytetään käsitteitä asukas- ja asiakaslähtöisyys ja lisäksi hankkeen osatavoitteissa asiakkaiden osallisuutta koroste-taan, kuten monissa kansallisissa sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelmissa.
Tässä tutkimuksessa osallisuutta tarkastellaan hankeen kirjallisten dokumenttien pohjal-ta. Hankkeessa tuotettujen kirjallisten dokumenttien analyysissa olen tulkinnut sanat kansalainen, kuntalainen, asukas, asiakas ja palvelujen käyttäjä koskemaan myös ikäihmisiä. Tulokset esitetään Kohonen & Tialan jaottelun mukaan tietieto-, suunnitte-lu-, päätös- ja toimintaosallisuuden ulottuvuuksina. Tarkastelen, miten osallisuus ilme-nee ja millaisia osallisuuden mahdollistavia tekijöitä tutkimusaineistossa esiintyy.
5.1 Tieto-osallisuus
Tutkimusaineiston pohjalta ikäihmisen tieto-osallisuus perustuu tiedon tuottamiseen ja tiedon saavutettavuuteen. Ikäihmisen tuottama tieto muodostuu omaan itseensä kohdis-tuvasta tiedosta, kuten millaista palveluita ikäihminen kokee tarvitsevansa ja millaisia valmiuksia hänellä on osallistua tiedon tuottamiseen. Ikäihmisten tuottamaa tietoa hyö-dynnetään elinympäristöön liittyvien asioiden kehittämisessä kuten lähipalveluissa. Li-säksi tietoa hyödynnetään ikäihmisen omien henkilökohtaisten palveluiden järjestämi-sessä muun muassa henkilökohtaisessa palvelusuunnitelmassa. Tiedon tuottamisen kei-noja ovat kyselyihin vastaaminen ja vuorovaikutus palvelun käyttäjän ja palvelun tuot-tajan välillä. Tiedon saavutettavuuden keinoiksi muodostuvat ikäihmisen lähellä olevat palvelut, sähköiset palvelut ja yksilölliset neuvontapalvelut. Ikäihmisten palveluiden järjestämissuunnitelmassa painotetaan helposti saatavia ja saavutettavia neuvonta-, oh-jaus ja kuntouttavia palveluja. Näitä palveluita tarjoavat muun muassa hyvinvointituvat, hyvinvointikeskukset, neuvolat ja kotikäynnit.
Omaiset ja läheiset voivat vaikuttaa ikäihmisen osallisuuteen olemalla mukana muun muassa palvelujen järjestämisessä ja tukemalla ikäihmistä osallistumaan. Jotta osalli-suuteen tukeminen olisi mahdollista omaiset ja läheiset tarvitsevat tietoa ikäihmisen
saamista palveluista ja terveydentilasta, jolloin he pystyvät tukemaan ja auttamaan lä-heistään. Omaisilta ja läheisiltä saadaan myös tietoa ikäihmisen palvelutarpeista.
”Tärkeää on, että myös ikäihmisen lähipiiri tiedostaa hoidon ja kuntou-tuksen mahdollisuudet”
Myöskin Maarit Karhulan (2015) mukaan ikäihmisten läheisillä ja omaisilla on tiedon tarpeita, jotka kuitenkin usein jäävät huomioimatta. Läheiset ja omaiset toivovat tietoa muun muassa erilaisista palveluista, tukimuodoista ja omaisen terveyteen vaikuttavista asioista. Omaiset ja läheiset ovat kokeneet, että tietoa on vaikea saada ja löytää. Tietoa on monissa eri lähteissä ja tiedon etsiminen kuluttaa voimavaroja. (Karhula 2015, 55.) Ikäihmisillä on oikeus saada tietoa sellaisessa muodossa, joka on helposti saavutettavis-sa ja ymmärrettävissä. Ikäihmisen omat henkilökohtaiset ominaisuudet ja kodin sijainti voivat vaikuttaa tiedon saantiin. Ikäihmisillä voi olla fyysisiä rajoitteita, jotka vaikutta-vat liikkumiseen ja koti voi sijaita sellaisessa paikassa, jossa ei ole riittäviä kulkuyhte-yksiä palveluiden äärelle.
”Kotona asuville, jotka eivät ole säännöllisten palveluiden piirissä, tulee olla helposti saatavia ja saavutettavia neuvontaa, ohjausta ja kuntouttavia palveluja.”
Olen liittänyt tieto-osallisuuteen myös asiat, joista tarvitaan tietoa. Palveluista tarvitaan tietoa, kuten millaisia palveluita on saatavilla ja missä palveluita tuotetaan. Tutkimus-aineiston pohjalta ikäihmiset tarvitsevat tietoa myös miten oma koti fyysisenä ympäris-tönä toimii. Tietoa tarvitaan kotiin mahdollisesti tarvittavista muutostöistä, jotta kodissa voisi asua mahdollisimman pitkään. Koti vaikuttaa myös psyykkiseen hyvinvointiin kuten turvallisuuden tunteeseen ja elämän mielekkyyteen.
”Koti tarkoittaa turvallisuutta, rauhallisuutta, menneisyyden muistoja ja tulevaisuuden suunnitelmia, se on paikka, jossa ihminen kokee olevansa oma itsensä ja jossa hän voi tehdä itselleen tärkeitä asioita.”
”…onko kotini ja lähiympäristöni turvallinen…”
”Kodin tulee tukea myös ikääntymistä mahdollisine toimintarajoittei-neen.”
Tuulikki Ylä-Outisen (2012) tutkimuksen mukaan ikäihmisen ympäristöön liittyy konk-reettisen ympäristön lisäksi tunteita ja sosiaalisia suhteita. Ikäihmisille hyvinvointia tuottava ympäristö on esteetön, turvallinen ja luonnonläheinen. (Ylä-Outinen 2012, 127-128.)
Ikäihmisen oma elämänhistoria on vaikuttamassa myös siihen, millaista tietoa ikäihmi-nen tarvitsee. Kaikki eivät tarvitse samaa tietoa, vaan tieto tulisi pohjautua yksilöllisiin tarpeisiin. Tietoa tarvitaan omaan hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä kuten fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn ylläpitämisestä. Ikäihmisten yksilöllisyyteen liittyy myös erityisryhmien huomioiminen kuten eri kulttuureista tulevien ikäihmisten erityistarpeiden tunnistaminen. Erilaisten kulttuuri- ja kielitaustan omaavien ikäihmisten osallisuuden tukemiseen tarvitaan tietoa eri kulttuureihin liittyvistä ominaisuuksista.
”Erityisiä haasteina ikääntyneiden maahanmuuttajien hoidossa ja palve-luissa ovat kielivaikeudet ja se, ettei kulttuuriominaisuuksia ymmärretä koko laajuudessaan (normit, arvot, käyttäytyminen, kieli, etiikka, moraali, käsitykset, tulkinnat).”
Vuokko Niirasen (2002, 73) mukaan pitäisi pyrkiä tunnistamaan sellaiset henkilöt ja ryhmät joiden osallistumisen mahdollisuudet voivat jäädä puutteelliseksi. Tutkimusai-neistossa erityisryhmien osalta on mainittuna viittomakieliset ikääntyneet, ikääntyvät romaanit ja iäkkäät maahanmuuttajat. Tutkimusaineistosta ilmeni myös muita ikäihmis-ten erityisryhmiä, jotka on jaoteltu jonkin tietyn sairauden tai ongelman mukaan kuikäihmis-ten muistisairaat ja päihdeongelmaiset. Eri vähemmistöryhmien osallisuuden mahdollista-miseen ja tukemahdollista-miseen tarvitaan tietoa vähemmistöryhmistä ja heidän erityispiirteistään.
Yhdeksi keinoiksi esitetään muun muassa romanitaustaisen hoitajan rekrytointia ikäih-misten kotihoitoon.
Ikäihmisen yksilöllisyyteen liittyy oleellisesti myös ikäihmisen oma tukiverkosto, joka muodostuu omaisista, läheisistä ja elinpiiristä. Tukiverkostolla on vaikutusta muun
mu-assa yksinäisyyden kokemukseen ehkäisyssä. Ikäihmisten yksinäisyys voi kuormittaa palvelujärjestelmää.
”…ihmisten arjessa läheiset ihmiset – oma perhe, koti, harrastukset, työ, lähipalvelut, kuten kaupat, liikenneyhteydet, koulut, liikuntamahdollisuu-det, jne ovat ensisijaisia. ne muodostavat ihmisten arjen yhteisöt ja tuki-verkostot.”
”Yksinäiseksi itsensä kokevat kuormittavat usein palvelujärjestelmää, jol-loin myös sote toimijoiden tulee olla ilmiöstä erityisen kiinnostunut.”
Ikäihmisen kokema yksinäisyys voi ilmetä muun muassa palvelutarpeen kasvuna, ve-täytymisenä tai passivoitumisena. Tuulikki Ylä-Outisen (2012, 156) mukaan passiivi-suuden syynä voi olla opittu elämäntapa. Ikäihminen on voinut oppia siihen, että hänen puolesta tehdään asioita ja hän ei osaa tunnistaa omia käyttämättömiä voimavaroja tai etsiä tarvitsemiansa palveluita. (Ylä-Outinen 2012, 154-156.) Marja Vaarama tutkijoi-neen (2014b, 48) toteavatkin, että 80 vuotta täyttäneet ja sitä vanhemmat ihmiset koke-vat usein tai aina yksinäisyyttä verrattuna muuhun väestöön.
Yhteinen tieto eri toimijoiden välillä luo pohjaa kehittämistyölle. Tiedon kuitenkin koe-taan olevan pirstaleista ja kaikkea tarvittavaa tietoa kehittämistyöhön ei ole saatavilla.
Lisäksi tiedon kulkua eri toimijoiden välillä ei koeta yhteneväiseksi.
”Palveluntuottajien toimittamassa tietoaineistossa oli paljon puutteita”
Tutkimustulosten mukaan ikäihmisen tieto-osallisuuden mahdollistavaksi tekijäksi muodostuu oman vastuun tiedostaminen omasta ikääntymisestä. Omaan ikääntymiseen varautuminen tulee esille useissa tutkimusaineiston kohdissa ja vastuunottoa omasta ikääntymisestä korostetaan. Oman vastuun tiedostamiseen kuuluvat oman elämänkoke-muksellisen tiedon jakaminen. Elämänkokemuksellinen tieto on tietoa, jota ikäihmisen tulisi jakaa lähipiirissään ja palveluissa. Elämänkokemuksellinen tieto pitää sisällään ikäihmisen omat toiveet ja tiedon tarpeet, mutta hänen tulisi myös kertoa omista voima-varoistaan. Ikäihmisellä on vastuu siitä, että hän antaa riittävästi tietoa omasta elämänti-lanteestaan ja palvelutarpeistaan.
”Jokaisen ikääntyneen kuntalaisen tulisi pyrkiä ennakoimaan, suunnitte-lemaan ja kertomaan omista tarpeistaan ja palvelujen prioriteeteistaan.”
”Asukkaat tunnistavat omat kokemuksensa voimavaraksi yhteisessä hyvin-vointityössä sekä hyvinvoinnin elementit.”
Vastuun ottamisen vaatimus tulee esille myös sosiaali- ja terveyspolitiikassa muun mu-assa sosiaali- ja terveysministeriön strategimu-assa ”Sosiaalisesti kestävä Suomi” jossa vas-tuun ottamista kuvataan tiedon saamisen kautta. Tietoa tarvitaan hoitovaihtoehdoista ja palveluntuottajista, jolloin tiedolla on vaikutusta yksilön vastuun ottamiseen omasta terveydestä ja hyvinvoinnista. (STM 2012.)
Tieto-osallisuuden mahdollistavaksi tekijäksi muodostuu myös toimijoiden yhteiset tieto- ja arvopohjat. Tutkimusaineiston pohjalta ikäihmisten palveluiden tieto- ja arvo-pohja muodostuu sosiokulttuurisesta vanhuskäsityksestä, jossa ikäihmiset kohdataan yksilöinä ja ikääntyminen nähdään voimavarana.
”Arvo syntyy vuorovaikutuksessa asiakkaiden ja käyttäjien kanssa eli asiakas on aktiivinen osapuoli arvonluonnissa.”
”Tärkeää oivaltaa, että ikäihmiset ovat voimavara”
Marjaana Seppäsen ja Simo Koskisen (2010, 389) mukaan sosiokulttuuriseen vanhuskä-sitykseen liitetään edellisten lisäksi myös näkemys vanhuudesta moninaisuutena ja vah-vuutena, johon liittyy myös yksilöllisiä kuluttamista. Myöskin nämä osa-alueet tulevat tutkimusaineistossa esille, mutta käsittelen niitä suunnittelu ja toimintaosallisuuden kohdalla. Keski-Suomen SOTE 2020 hankkeessa ikäihminen kuvataan sosiokulttuurisen vanhuskäsityksen kautta. Hankkeessa ikäihminen nähdään kokonaisvaltaisesti eikä vain yhtenäisenä ryhmänä. Ikäihminen on yksilö, jolla on omat oikeudet ja velvollisuudet.
Organisaation tulevaisuuden visio on pohjana sille, millaista tietoa organisaatio tarvit-see. Organisaatiolla on yhteinen visio tulevasta ja palvelujärjestelmässä työskenteleviltä odotetaan uudistumiskykyisyyttä. Uudistumiskykyisyyteen liittyy organisaatiossa tehtä-vistä muutoksista tiedottaminen ja halu oppia uusia toimintamalleja. Jotta uudenlaiset työskentely- ja toimintatavat olisivat mahdollista, tarvitaan tietoa uudistuksen tavoitteis-ta ja toimenpiteistä.
”Ikäihmisten palveluiden järjestelmäsuunnitelmaluonnos lähtee oletukses-ta, että viimeistään vuoteen 2030 omassa kodissaan, iän mukaisessa asu-misessa asuu 95% 75 vuotta täyttäneistä”
”Toiminta-ajatus ikäihmisten palvelujen järjestämisessä on asiakas ja asukaslähtöinen.”
”Työpaperin keskeisenä lähtökohtana on sosiaali- ja terveyspalvelujärjes-telmän perustehtävän uudelleenmäärittely: siirtyminen organisaatioläh-töisestä, tuotantologiikkaan perustuvasta ajattelusta asukkaiden ja asiak-kaiden arjessa pärjäämistä, mielekkään elämän tukemista ja osallisuutta korostavaan palvelukulttuuriin.”
Yksilötasolta tarkasteluna tieto on pohjana ymmärryksen syvenemiseen omasta elämän-tilanteesta, elinympäristöstä ja palveluista. Vastuunotto omasta ikääntymisestä mahdol-listaa osallisuuden toteutumisen. Organisaation näkökulmasta ikäihmisten tieto-osallisuuden mahdollistamiseen tarvitaan yhteistä toiminnan tieto- ja arvopohjaa. Yhtei-nen tieto- ja arvopohja ohjaa toimintaa ja luo yhteneväisyyttä kehittämistyölle.
5.2 Suunnitteluosallisuus
Suunnitteluosallisuutta tarkasteltaessa voidaan kiinnittää huomio eri työryhmien ko-koonpanoihin, joista voidaan tehdä päätelmiä ketkä ovat olleet suunnittelutyössä aktiivi-sesti mukana. Tarkastelin palvelutuotantotyöryhmän, lähipalvelut ja palveluverkot ja vanhuspalveluiden kokousten osallistujaluetteloita. Näistä käy ilmi, että palvelutuotan-totyöryhmässä on mukana edustus kaikista Keski-Suomen kunnista, Keski-Suomen sai-raanhoitopiiristä ja -seututerveyskeskuksesta. Lähipalvelut ja palveluverkot työryhmäs-sä on huomioitu alueellinen näkökulma ja osallistujia on kahdeksasta eri kunnasta sekä eri organisaatioista kuten Kelasta ja Jyväskylän ammattikorkeakoulusta. Mukana on myös SOSTE ry:stä erityisasiantuntija ja Keski-Suomen Kylät Ry edustaja sekä yhdessä kokouksessa kokemusasiantuntija. Myös palveluohjaustyöryhmässä on edustettuna asiakasnäkökulma. Kokouksiin on osallistunut yksi kokemusasiantuntija, vammaisneu-voston puheenjohtaja, vapaehtoistyön koordinaattori sekä edustus Huoltsikka Oy:stä, joka tarjoaa sosiaalialan palveluita lapsiperheille, nuorille ja nuorille aikuisille. Vanhus-palveluiden työryhmän kokousmuistioista yhdestä puuttuu osallistujaluettelo ja muissa
kokousmuistioissa on osallistujista pelkät nimet, joten vanhuspalveluiden työryhmän kokoonpanoa ei voida arvioida tutkimusaineiston pohjalta.
Aineiston pohjalta suunnitteluosallisuus muodostuu omien henkilökohtaisten palvelui-den suunnittelussa sekä omaan elinympäristöön kohdistuvaan suunnitteluun osallistu-mista. Omien palveluiden suunnitteluun osallistuminen pitää sisällään muun muassa oman palvelusuunnitelman ja ikääntymisen suunnitelman. Oma ikääntymisen suunni-telma on varautumista ikääntymisen tuomiin muutoksiin, jossa tarkastellaan oman osal-lisuuden ja osallistumisen turvaamista, sosiaalisen verkoston ylläpitoa, toimintakyvyn ylläpitämistä ja kehittämistä. Ikääntymissuunnitelmaan liitetään myös hoitotahdon il-maiseminen ja edunvalvonnan valtuutus.
”Ikääntyvän on hyvä viimeistään eläkkeelle jäätyään tehdä oman ikään-tymisensä suunnitelma”
Suunnitelman tekemisessä tarvitaan myös toimintaosallisuutta, eli ikäihmisen mukana oloa ja osallistumista. Petri Virtanen kollegoineen (2011, 19) esittävätkin, että asiakas on oman elämänsä asiantuntija, joka on palveluprosessissa yhdenvertainen toimija ja tasavertainen kumppani.
Henkilökohtaisen ikääntymisen suunnitelma pitää sisällään myös oman tiedon jakami-sen. Tietoa jaetaan niin palveluissa kuin lähipiirissä. Yksilöllisessä palvelusuunnitel-massa ikäihmiselle laaditaan yksi yhteinen hoito- ja palvelusuunnitelma, jossa huomioi-daan ikäihmisen omat edellytykset ja voimavarat. Palvelusuunnitelma laaditaan yhteis-työssä ikäihmisen ja hänen läheisten kanssa huomioiden elinympäristöön liittyvät teki-jät.
”Palvelukriteereitä ei määritellä tiukasti (poissulkevasti) vaan oleellista on, että palvelukokonaisuudella on vaikuttavuutta asiakkaan osallisuu-teen, itsemääräämisoikeuteen ja mielekkääseen arkeen.”
”Asiakassuunnitelmassa tarpeet ja tavoitteet määrittelee asiakas itse am-mattilaisen tuella.”
”Sosiaali-ja terveyspalveluissa asiakkaalla on yksi yhteinen (hoito-ja pal-velu) suunnitelma eli asiakkaan suunnitelma.”
”Asiakaslähtöisten palvelukokonaisuuksien rakentaminen edellyttää tietoa asiakkaiden tarpeista, kokemuksista, odotuksista ja mahdollisuuksista eli asiakasymmärrystä.”
Petri Virtanen kollegoineen (2011, 19) esittävätkin että asiakaslähtöisyyttä voidaan ku-vata myös toiminnan arvoperustana, joka pohjautuu ihmisarvoisuuteen. Palvelusuunni-telman tekeminen voidaan myös rinnastaa toimintaosallisuuteen, mutta olen tulkinnut sen aineiston pohjalta suunnitteluosallisuuteen.
Oman elinympäristön toimivuuden suunnittelu on myös osa ikääntymissuunnitelmaa.
Jotta asuminen omassa kodissa mahdollisimman pitkään on mahdollista, niin ikäihmi-sen tulisi miettiä ja suunnitella omia asumiikäihmi-sen ratkaisuja. Asumiikäihmi-sen ratkaisuihin liittyy oman kodin esteettömyyden suunnitteleminen, mahdollisen lähiympäristön toimivuuden muuttumisen huomioiminen ja vaihtoehtoisten asumisratkaisujen miettiminen. Jotta tämä olisi mahdollista ikäihminen tarvitsee tietoa näistä asioista ja hänen tulee myös tiedostaa oma elämäntilanteensa. Tieto on pohjana suunnitteluun osallistumiseen.
”Omaehtoinen varautuminen tärkeää, eteenkin asumiseen liittyvien rat-kaisujen miettiminen; omaa rahaa ja energiaa pitää käyttää.”
”Tukeeko nykyisen kodin sijainti tai esteettömyys itsenäistä ja omaehtoista elämää ja osallisuutta myös toimintakyvyn alentuessa?”
Tulevaisuuden suunnittelussa myös ikäihmisen oma näkemys tulevaisuudesta vaikuttaa ratkaisuihin. Mitä minä haluan elämältäni?
” Uuraislaisen ikäihmisen kiteytys: Olen 90 vuotias ja toivoisin, että mi-nulla on hyvä loppuelämä”
Kansalaisilta saadun tiedon hyödyntämiseen liittyy, että kansalaiset myös osallistuvat erilaisten tiedon jakamisen muotojen käyttöön kuten asiakasraateihin, asiakaskyselyihin, erilaisiin neuvostoihin ja kehittämisryhmiin. Saatua tietoa voidaan käyttää muun muassa siihen millaisia palveluita tulisi tuottaa. Tähän liittyy myös talouden näkökulma.
”Ryhmä kommentoi varsinkin kansalaisiltaa siten, että sinne tulee jättää paljon aikaa keskustelulle ja kommentoinnille. Illan aikana olisi hyvä ke-rätä kansalaisten näkemyksiä lähipalveluista, palveluverkosta ja uusista palvelumuodoista etukäteen sovitun rakenteen mukaan.”
”Nykyisestä toimintamallista etsittiin niitä toimintoja, joista asiakas ei hyödy ja koko prosessinkuvauksen näkökulma käännettiin asiakkaisiin.”
”Asukkaiden omarahoitteisten palveluiden käyttö tulee tuoda vahvemmin julkisesti rahoitettujen palveluiden rinnalle”
”Kunta tunnistaa uuden hyvinvointitehtävänsä ja kumppanit sen tekemi-sessä sekä asukkaiden kokemukset kehittämisen lähteeksi esim. miten jär-jestöt näkyvät kunnan strategioissa ja millaisia osallisuuden paikkoja kun-ta kun-tarjoaa asukkaille.”
”valtion palvelut pitäisi pystyä myös integroimaan kokonaisuuteen asuk-kaan näkökulmasta toimivaksi kokonaisuudeksi (yhteispalvelut)”
Palveluiden suunnittelussa osallisuuden muodoiksi kuvataan asiakasraadit, asiakas-kyselyt, neuvostot, kehittämisryhmät, viestintä, avoimet palautekanavat ja kokemusasi-antuntijat. Kansalaisen suunnitteluosallisuutta kuvataan lähinnä yksilöllisten palvelui-den suunnittelun pohjalta ja käytetään käsitettä asiakaslähtöisyys. Asiakaslähtöisessä kehittämisessä asiakkaat otetaan mukaan palveluiden kehittämiseen jo palveluiden suunnitteluvaiheessa ja heillä on päätösvaltaa palvelujen kehittämisessä (Virtanen 2011, 37). Lähipalvelut, palveluverkko ja asiakkaiden osallisuus (Pylvänen 2016, 12) rapor-tissa todetaan, että asiakaslähtöisyys vaatii vielä tarkempaa tarkastelua koska asiakas-lähtöisyydestä ei ole yhtenäistä käsitystä ja asiakaslähtöisyys ajattelutapana vaatii vielä paljon asenteiden muuttumista.
5.3 Päätösosallisuus
Yksilön oma aktiivisuus on pohjana päätöksenteossa toimimiselle. Aktiivisuuteen liite-tään samoja vaatimuksia kuin muissakin edellä olleissa osallisuuden muodoissa. Jotta ikäihminen voisi olla päätöksenteossa mukana tulee hänellä olla tietoa päätöksenteon kohteesta ja myös muista vaihtoehtoisista toimintamalleista. Osallistuminen omaan hy-vinvointiin kohdistuvista päätöksistä on helpoimmin toteutettavissa, kuten päätös osal-listua oman palvelusuunnitelman tekemiseen ja sitoutua siinä sovittuihin päätöksiin.
Palveluiden kehittämisen näkökulmasta päätöksentekoon osallistuminen ei aina vaadi
konkreettista läsnäoloa, vaan päätöksentekoon osallistuminen voi tapahtua esimerkiksi erilaisten palautekanavien kautta.
”Osallistuminen ja vaikuttaminen päätöksentekoon (avoin tiedottaminen, keskustelutilaisuudet, palautekanavat, kyselyt, kansalaisaloitteet, kansa-laisraadit, valtuustot, neuvostot, parlamentit, vaikutusten arviointi)”
Päätösosallisuuden mahdollistaviksi tekijöiksi muodostuvat ikäihmisen oma aktiivisuus ja erilaiset päätöksenteon osallistavat menetelmät. Ikäihmisillä on oikeus osallistua ja vaikuttaa päätöksentekoon. Päätöksentekoon osallistumisen on mahdollista muun muas-sa kanaslaimuas-saloitteiden, kanmuas-salaisraatien, ja vanhusneuvostojen kautta. Lisäksi päätök-sentekoon osallistumiseen liittyy avoin tiedottaminen ja vuorovaikutus. Asiakkaan ja kansalaisten oikeuksien pohjalla on lait ja asetukset.
”Perusoikeuksia ei saa unohtaa!”
”Asukkaiden näkemykset on otettava huomioon laadittaessa sosiaali ja terveysministeriölle maakunnan ehdotus siitä, miten alueen palvelut ja niiden kehittäminen sekä maakuntien välinen yhteistyö pitäisi ottaa huo-mioon järjestämispäätöksessä.”
5.4 Toimintaosallisuus
Tutkimusaineistosta toimintaosallisuuden ilmaisuja löytyi eniten. Toimintaosallisuus näyttäytyy oman elämän hallintana, palvelujärjestelmässä toimimisena ja kansalaistoi-mintana. Oman elämän hallinta pohjautuu aktiivisuuteen ja vastuun ottamisesta oman toimintakyvyn ylläpitämisestä ja kehittämisestä. Toimintakyvyn ylläpitämisen lähtökoh-tana on oman kodin sisällä tapahtuvat asiat, eli päivittäiset toiminnot. Päivittäiset toi-minnot kuten ruuan laitto tai siivous eivät vaikuta pelkästään fyysiseen toimintakykyyn, vaan sillä on vaikutusta myös oman arvon tunteeseen. Sosiaalisten suhteiden ylläpitä-minen voi ehkäistä yksinäisyyden tunnetta ja sillä on merkitystä myös läheisten elä-mään. Ikäihmiset osallistuvat vapaehtoistyöhön ja osa eläkkeellä olevista käy myös an-siotyössä. Lisäksi ikäihmiset voivat olla apuna omille läheisilleen muun muassa hoita-malla lastenlapsia.
”Tärkeää oivaltaa, että ikäihmiset ovat voimavara”
”Ikääntyvät ovatkin yhteiskuntamme merkittävä voimavara. He tuottavat huomattavan määrän epävirallisesta hoivasta huolehtien lastenlapsistaan, puolisoistaan ja vielä iäkkäämmistä vanhemmistaan
Palvelujärjestelmässä toimiminen pitää sisällään omiin palveluihin osallistumisen ja vastuun oton omasta palvelutapahtumasta.
”Asiakas sitoutuu aktiivisesti kehittämään omaa toimintakykyään ja hyö-dyntämään omat ja lähipiirin kanssa löydettävät voimavarat (asiakas-lupaus).”
”Vanhuus on aikuisuuden vaihe, johon kuuluvat itsenäisyys ja vastuulli-suus”
Kansalaistoiminta pitää sisällään kansalaisten oman toiminnan yhteiskunnassa.
”Päiväkeskusten yhteyteen toivotaan ikäihmisten omaehtoista toimintaa kuten erityyppistä kerhotoimintaa tai virtapiirien mukaista toimintaa.”
”Ikääntyneet ovat aktiivisia järjestötoimijoita ja he tekevät merkittävästi vapaaehtoistyötä.”
”Asukkaat ideoimaan ja toteuttamaan yhdessä järjestöjen, yritysten, seurakunnan ja kunnan ammattialaisten kanssa.”
Ikäihmiset voivat olla mukana erityyppisten palveluiden järjestämisessä kuten kolman-nen sektorin palveluissa ja omaa elinpiiriä koskevien palveluiden tuottamisessa. Minna Laitilan (2010, 7) mukaan asiakkaan osallisuus on myös osallisuutta palveluiden järjes-tämiseen.
Toimintaosallisuuden mahdollistaviksi tekijäksi muodostuu ikäihmisen yksilöllisyyden huomioiminen, jossa keskitytään niihin asioihin, jotka ikäihminen kokee omiksi vah-vuuksikseen. Lisäksi tarvitaan erilaisia mittareita ja toimintatapoja, joilla voidaan hel-posti arvioida ikäihmisen toimintakykyä. Huomioidaan myös millaisia voimavaroja omaisilla ja läheisillä on ikäihmisen arjessa tukemiseen.
”Voimavaralähtöinen työskentelytapa lähtee liikkeelle ikäihmisen oman ti-lanteen määrittelyn ja merkitysten pohjalta. Kiinnitetään ongelmien ja menetysten sijasta huomiota ikäihmisenpätevyyteen, osaamiseen ja vah-vuuksiin.”
”Huomion kiinnittäminen asiakkaan saamaan höytyyn luo mahdollisuuk-sia uudenlaiselle, ratkaisuja voimavarakeskeiselle työskentelylle”
”Asiakkaan toimintakyvyn arviointiin ja mittaamiseen tarvitaan helppo-käyttöinen, yhteinen, kaikille työntekijäryhmille ja asiakkaille ymmärrettä-vä mittari. Mittarin pitää olla voimavaroihin ja olemassa olevaan
”Asiakkaan toimintakyvyn arviointiin ja mittaamiseen tarvitaan helppo-käyttöinen, yhteinen, kaikille työntekijäryhmille ja asiakkaille ymmärrettä-vä mittari. Mittarin pitää olla voimavaroihin ja olemassa olevaan