1. johdanto
1.2 Sukupuoli ja alueiden kehittäminen
Kansainvälisissä alueiden kehittämistä käsittelevissä keskusteluissa sukupuoli on ollut yksi tärkeä, joskin varsin erilaisia merkityksiä saanut teema. Käytännöl-lisesti ja poliittisesti orientoituneessa aktivismissa sukupuolen ja kehittämisen 1 allekirjoitettu 13.12.2007, tullut voimaan 1.12.2009
erilaisia yhteyksiä on kuvattu termeillä WID eli Women in Development, GAD eli Gender and Development tai Gender analysis in Development ja WED eli Women, Environment and Development. Kysymys kaikissa edellä mainituissa aktivismeissa on ollut huoli naisten tai naisten työn ulossulke-misesta tai huomiotta jättämisestä kehityksen ja kehittämisen prosesseista.
1970-luvulla kehittämistutkimusta kritisoitiin paitsi naisten poissul-kemisesta kehittämisestä myös siitä, että tämä kehittämisen ulkopuolelle jääminen jätti naisten tehtäviksi kehittämisen kannalta vähempiarvoisena pidetyt, kuten hoivaan sekä yhteisön ylläpitämiseen ja kiinteyteen liittyvät, tehtävät. (Harding 2000, 242.) Kehittämisen käytäntöjen laajentuessa kos-kettamaan ympäristöä, markkinoita, tuhoja, makrotalouspolitiikkaa ja ke-hittämisen kohderyhmien määrittyessä enenevässä määrin siviiliyhteisöiksi tuli sukupuolianalyysi ajankohtaiseksi. Women in Development sisällytti naiset kehittämisen käytäntöihin ja yleisiin aktiviteetteihin 1970-luvulla.
(Pearson & Jackson 1998, 1-9).
WID-ajattelu (Women in Development) sisälsi ristiriitaisia painotuksia.
Yhtäällä marxilaisesti suuntautuneet tutkijat painottivat köyhyyden vastus-tamista sekä naisten tuotannollisen roolin huomioimista ja paranvastus-tamista.
Toisaalla uusliberalistisesti suuntautuneet ajattelijat painottivat naisten tuotannollista roolia siten, että myös naiset tulisi valjastaa markkinoiden ja talouskasvun käyttöön. (Mattila & Vuola, 2007, 204.) WID - ajattelu ei ky-seenalaista modernin, taloudellisen kehittämisen periaatteita, uusliberalismin ideologiaa eikä vallitsevaa kehittämisen retoriikkaa ja käytäntöjä. (Barker 2000, 177–178.) Siksi esimerkiksi postkolonialistisen feminismin kritiikki kohdistui WID-ajattelun sisäistämiin länsimaisiin ideologioihin ja liberaa-lifeministisiin oletuksiin, jotka korostivat länsimaisen naisen liberaaliutta ja oppineisuutta suhteessa kolmannen maailman naisiin, jotka näyttäytyivät edellä mainittujen ideologioiden valossa alistetuilta ja sivistymättömiltä.
Postkolonialististen feminististen teorioiden näkökulmasta WID-ajattelu ainoastaan uusinsi stereotyyppisiä käsityksiä rodusta ja kulttuurista sekä entisestään syvensi epätasa-arvon valtasuhdetta länsimaisen ja ei-länsimaisen välillä. (Steans 2006, 18; 93.)
WID-ajattelun soveltamista edustaa esimerkki siitä, miten Työ- ja Elinkeinoministeriö päätti 8.8.2008 täydentää Lappi-työryhmää
naisedus-tuksella alkuperäisen kokoonpanon miesvaltaisuuden vuoksi. Implisiitti-sesti se menettelynä nojasi WID-ajatteluun ja edustuksellisen naiseuden valjastamista osaksi aluekehittämistä. Edustuksellinen naiseus nojaa lähei-sesti sukupuolikiintiöajatteluun, joka voi rikkoa ”naisisten” ja ”miehisten”
sektoreiden rajoja ja tuoda sukupuolikonfliktin näkyvämmäksi. (Holli ym.
2007; Kari 2009, 49–50.)
Jos 1970-luvulla syntynyt WID-ajattelu sisällytti naiset osaksi kehittämisen käytäntöjä, 1980-luku ja standpoint teoriat feministisessä tietämisessä syn-nyttivät GAD - näkökulman. Gender and Development tai Gender Analyses of Development - näkökulmassa perinteiset kehittämiseen liittyvät keskeiset käsitteet haluttiin määritellä uudestaan feministisestä standpoint teorioista ja naisen tietämisestä käsin. (Steans 2006, 14; Pearson & Jackson 1998, 1-9.) GAD - näkökulma ammensi keskeiset sisältönsä etsimällä synteesiä ma-terialistisen poliittisen talousteorian ja radikaalifeministisen patriarkaalisen ideologian välillä väittäen, että naisten asemaan yhteisössä vaikuttavat heidän materiaaliset elinolosuhteensa ja asemansa kansallisissa, alueellisissa ja glo-baalissa taloudessa. GAD - näkökulma myös tunnisti, että naisiin vaikuttavat heidän yhteisönsä patriarkaalisen vallan luonne kansallisella, yhteisöllisellä sekä kotitalouksien tasolla. Naisten materiaaliset olosuhteet ja patriarkaa-linen järjestys ovat molemmat määritelty yleisesti hyväksytyissä arvoissa ja normeissa, jotka oikeuttavat naisten ja miesten roolit ja velvollisuudet tietyssä yhteisössä. (Connelly ym. 2000, 62.) Vaikka aluksi GAD - näkökulmassa 1980-luvulla, standpoint teorioiden ilmaantumisen myötä, naisten tieto nousi keskiöön, vakiinnutti se myöhemmin käytäntönsä koskemaan koko sukupuolijärjestelmän tarkastelua. (Mattila & Vuola 2007, 204.)
EU-kaudella peräänkuulutettu sukupuolivaikutusten arviointi (SUVA-US) noudattaa periaatteiltaan GAD-näkökulmaa. Sukupuolivaikutusten arviointi käytäntönä on lähtöisin YK:sta, jossa sitä on jo pitkään edellytetty niin projektien suunnitelmissa kuin arvioinnissakin. Kansainvälisesti suku-puolivaikutusten arvioinnin historia alkaa Pekingissä 1995 järjestetystä nel-jännestä maailmankonferenssista, jossa hyväksytyssä toimintasuunnitelmassa kehotetaan hallituksia ja muita toimijoita ottamaan sukupuolinäkökulma huomioon kaikilla aloilla, sekä arvioimaan päätöksien vaikutuksia naisiin ja miehiin. (Holli ym. 2002.)
Women, the environment and Sustainable Development eli Deve-lopment of the Women, environment, and deveDeve-lopment, WED yhdistää monta ajattelun koulukuntaa, kuten feministisen, ympäristöllisen naiset ja kehitys - ajattelun sekä GAD - näkökulman ruohonjuuritason sosiaalisen liikehdinnän. Se korostaa naisten ja luonnon alistamisen välistä yhteyttä ja etsii naisten arkisesta elämästä vaihtoehtoista, luontoa kunnioittavaa kestävän kehityksen mallia. Sitä on kritisoitu vanhanaikaisen maatalouden ihannoimisesta ja siitä, että se sitoo naiset enenevässä määrin luontoon.
Lisäksi se joiltain osin myös lisää vastakkainasettelua kulttuurin, sosiaalisen ja luonnon välillä. (Barker 2000, 180.)
Edellä mainitut suuntaukset ovat kaikki sidoksissa käytännön kehittä-mistyöhön ja tästä syystä ne sisältävät lähtökohtaisia, ontologisia, teorian ja käytännön välisiä ongelmia, joista ensimmäinen liittyy itse ”kehittämiseen”
käytäntönä. Kehittäminen määrittelee aina itselleen menetelmät, työkalut ja kohteen. Siten vallasta määritellä tulee epistemologiaa, johon kehittämisen kritiikki kohdistuu. Esimerkiksi tiet, rakennukset, viljelysten tuotto ynnä muut eivät ole kehitystä, vaan kehittymisen työkaluja. (Heron 2007, 12–13.) Toinen kehittämistyöstä aiheutuva ongelma on essentialisoiminen. Osalli-suuteen perustuvan kehittämisen ja GAD:in etiikan perimmäisinä tarkoituksina on haastaa ja muuttaa vallan suhteita, jotka objektivoivat ja alistavat ihmisiä ja jättävät heidät ilman ääntä. Kuitenkin tavat, joilla sukupuoli on kehystetty osal-listuvassa ja sukupuolitietoisessa kehittämisessä, voivat luoda itsessään rajoittaa muutosta. Tämä johtuu essentialisoimisesta, jossa sukupuolet edustavat itseään.
Esimerkiksi miehet voidaan kytkeä ongelmapuheeseen ja vastaavasti naisten mukanaolo voidaan kytkeä positiivisiin mielikuviin. Essentialismin fokus on kiinteissä identiteeteissä. Fokuksen muuttaminen kiinteistä identiteeteistä vallan ja ”vallattomuuden” asemiin avaa uusia näkökulmia analysoiden oikeudenmu-kaisuuden kysymyksiä. Tämä vaatii enemmän osallistuvuuden ulottuvuuksien eri roolien analysoimista ja tutkimista, ja työskentelyä erilaisuuksien kanssa pikemminkin kuin tunnistamalla ennalta määriteltyjen ihmisten kategorioita.
Erityisesti GAD-liikehdintää on syytetty essentialisoimisesta. Osallisuustut-kimus ja GAD etsivät eksplisiittisesti kysymystä luonnollisista oletuksista kuten, assosioituvatko naiset heikkouden, köyhyyden ja tietämättömyyden kanssa tai uusinnetaanko sukupuoleen liittyviä stereotypioita romantisoimalla ja naisten
kykyjä yliarvostamalla. (Cornwall 2002, 200.) Esimerkiksi joissakin tutkimuk-sissa on esiin tuotu seikka, etteivät naiset olisi niin korruptuneita kuin miehet tai naisilla olisi enemmän moraalia kuin miehillä. Tulkinnat ovat kyseenalaisia, sillä usein selittävänä tekijänä on naisten vallan puute, mikä aiheuttaa sen, ettei heillä ole mahdollisuutta korruptioon. (Cornwall et al. 2007, 10.)
Kolmantena ilmiönä kehittämistyöhön, kehitykseen ja sukupuoleen sekä erityisesti GAD-näkökulmaan on liittynyt se, että 1990 - luvulla valtavirtaistamisesta (mainstreaming) on tullut hallitseva teema gender and development areenoilla. Kun ’gender’ - käsitteestä tuli enemmän valtavirtaa ja sen myötä kunnioitetumpaa ja rahoitetumpaa tutkimuksen kenttää, houkutteli se uusia toimijoita tasa-arvotyöhön. Uusien toimijoiden myötä sukupuoli liitettiin talouskasvun retoriikkaan. Tasa-arvotyön uudet toimijat eivät välttämättä ole kiinnittyneitä feministiseen tutkimukseen, eivätkä he ole tuttuja sen perustekstien, käsitteiden ja metodologioiden kanssa. Ekonomistit, tilastotieteilijät ja ekonometristit velvoittavat kasvun nimissä kehittämisbyrokraatteja tutkimaan ja analysoimaan sekä tiedot-tamaan sukupuolitietoisuudesta poliittisia johtajia ynnä muita päättäjiä.
Tällä tutkimustaholla on taipumusta katsoa sukupuolta mielenkiintoisena tilastollisena muuttujana, joskaan ei rajaavana ja universaalisesti relevanttina ja merkityksellisenä. (Baden & Goez 2007, 21–22.)
Modernisaatio käsitteistöön perustuvaa kehitystutkimusta noudattaen myös WID, GAD ja WED kuvaavat kehitystä lineaarisina jatkumoina.
(ks. Mattila & Vuola 2007). Tulkintakehikkoina ne ovat kaikki esiintyneet käytännön kenttätyön erilaisina menetelminä. Näkökulmat ovat syntyneet erilaisten menetelmien ja kehittämistyötä ohjaavien ideologioiden myötä.
WID, GAD ja WED – liikehdinnät ovat siis eri ideologioiden ja käytännön kehittämistyössä syntyneiden menetelmien yhdistelmiä ja tyypittelyitä.
Samat teoreetikot, jotka kritisoivat länsimaista, lineaarista kehittymisen ja kehittämisen ”voittokulkua”, esittävät WID, GAD ja WED - näkökulmat lineaarisena, kehittyvinä jatkumoina. (vrt. Connelly ym. 2000.) WID, GAD ja WED - liikehdinnät ovat syntyneet eri aikakausina ratkaisemaan kolmannen maailman sukupuolten välisiä ongelmia. Lisäksi WID, GAD ja WED - näkökulmien sitoutumisella käytännön kehittämistyöhön ja osallistuvuuteen on taipumus luonnollistaa sukupuolta.
WID, GAD ja WED – ajattelutavat ovat tärkeitä, alueiden kehittä-miseen liittyvästä feministisestä aktivismista kumpuavia keskusteluja.
Käytännöllisen orientaation ohella kyse on kritiikistä, joka on kohdistunut erityisesti kehittyvien maiden kehittämiseen länsimaiden johdolla. Näiden keskustelujen heijastuksia näkyy myös EU-tason aluepolitiikassa. Kuitenkin – siitäkin huolimatta, että työni käsittelee juuri sukupuolen huomioimista aluekehittämisessä – kyseiset ajattelutavat eivät tarjoa riittävää teoreettista kehystä tutkimukselle. Ne tarjoavat lähinnä tutkimustehtävän ja ilmiön sekä kysymyksenasettelun rajauksia. Ne antavat tutkimukselleni tarpeellisen raja-uksen siitä, minkä tutkimusperinteen kysymyksenasetteluihin tutkimraja-ukseni liittyy. Ymmärrän WID, GAD ja WED – liikehdinnät kuvauksina naisten ulossulkemisista kehityksestä ja kehittämistyöstä eri aikoina.
Sandra Harding (luennot 3.10.2012; 2000) nostaa esille sukupuolen ja kehityksen yhdistävässä tutkimuksessa keskiöön kolme kysymystä. Ne kos-kevat politiikkaa, kehittämisen tai kehittymisen ymmärrystä sekä moderni-saatioteorioita. Politiikan Harding kehottaa ymmärtämään myös yksityisenä elämän alueena julkisen ohella. Kehittyminen ja kehittäminen ovat Hardingin mukaan muutakin kuin lineaarista jatkumoa. Ne sisältävät katkoksia ja ulos-sulkemisia. Harding kehottaa suhtautumaan kriittisesti modernisaatioteo-riaan, joka uskoo alueiden kehittyneisyyden ja houkuttelevuuden nojaavan sen teollistuneisuuden asteeseen. Lisäksi modernisaatiousko jakaa yksityisen ja julkisen elämän kahtia ja luottaa tekniikan ja tieteellisen rationaalisuuden
”kaikkivoipaisuuteen” alueiden ja yhteisöjen ongelmien ratkaisuissa. Harding kehottaakin analysoimaan sukupuolta pikemminkin suhteena ja sukupuolen tekemisen näkökulmasta kuin naisten ja miesten määrän laskemisena.