4. raha
4.2 Nimeäminen – miten rahasta kirjoitetaan?
Alueen kehittämistä tekevissä teksteissä vuosilta 2003-2009 rahaa nimite-tään pääsääntöisesti erilaisiksi rahastoiksi, rahoitukseksi tai määrärahoiksi.
Niistä saa kuvan potentiaalisista rahalähteistä, joista rahaa anotaan.
Taulukko 15. Rahan nimittäminen 2003 toteuttamissuun-nitelma ja Lappi työ-ryhmän loppuraportti
Yksityinen neuvottelu-teema – kansallisen innovaatiostrategian toimeenpano maa-kunnissa ja alueellisen innovaatiopolitiikan Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus
Maakuntasuunnitelmissa rahasta kirjoitetaan vähän, maakuntaohjelmissa ja maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelmassa paljon, mikä on sinänsä itsestään selvää, sillä maakuntaohjelman tarkoituksena on olla keskipitkän aikavälin toiminnallinen kehittämisohjelma, jossa nimetään ne keskeiset hankkeet, joille rahaa haetaan. Maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelma on lyhyen aikavälin kehittämisen konkretisoiva asiakirja, jossa tulee nimetä maakunnan esitykset valtion budjettiin.
Rahasta kirjoitettaessa tunnistetaan lähinnä erilaisia valtion ja säätiöpoh-jaisia määrärahoja sekä rahastoja, joihin maakunnan rahaa vaativat esitykset voidaan kohdentaa.
Maakunnan kokonaisrahoituksen esitetään muodostuvan seuraavanlai-sista osioista ja eristä:
”Vuonna 2009 Lapin valtionrahoituksen tarve esitetyssä TOTSU-momen-tissa on 187 miljoonaa euroa. Vuodelle 2010 valtionrahoitusta tarvitaan 211 miljoonaa euroa. Kansallisesti toteutettavissa EU-ohjelmissa kanavoituu rakennerahastojen (EAKR ja ESR), manner-suomen maaseudun kehit-tämisohjelman sekä elinkeinokalatalouden edistämisen kautta Lappiin 20 miljoonaa euroa valtion vastinrahoitusta vuonna 2009.” (Maakuntaohjel-man toteuttamissuunnitelma 2008, 46)
Sitaatissa mainittu TOTSU-momentti tarkoittaa valtiolta haettavia yhteisiä määrärahoja ja vapaasti valittavia määrärahoja. Valtiolta haettavat yhteiset määrärahat ovat noin 47 miljoonaa euroa ja vapaasti valittavien määrärahojen valtion osuus on noin 140 miljoonaa euroa vuodelle 2009. Kaiken kaikkiaan vuosille 2008-2013 maakunnan (kehittämisen) kokonaisrahoituksen ar-vioidaan olevan yhteensä 1,9 miljardia euroa. Kokonaisrahoitukseen on laskettu mukaan valtion osuuden lisäksi myös kuntien ja yksityisen rahan osuudet. (Lähde: Lapin maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelma vuo-sille 2009 ja 2010, 2008 liitetaulukot) Kaiken kaikkiaan Pohjois-Suomen suuralueelle, johon Lappi kuuluu, on myönnetty rakennerahoitusta vuosina 2007-2013 yhteensä 583 miljoonaa euroa. ( Jauhiainen & Niemenmaa 2006, 162.) Ainoastaan Itä-Suomen suuralueelle on myönnetty enemmän rakennerahoitusta. Mutta maakunnan kehittämistä tekevissä teksteissä ei käsitellä ainoastaan rakennerahastoilta haettavia rahoja, vaan mukana ovat kaikki maakunnille tarkoitetut ohjelmat, joille valtio voi myöntää rahoitusta.
Lapin maakunnan rahoituksen tarve näyttää seuraavanlaiselta, kun kaikki ohjelmat otetaan mukaan.
Valtio Kunta Julkinen rahoitus yhteensä
Yksityinen Julkinen ja yksityinen raha yhteensä Kaikille maakunnille
yhteiset määrärahat 281 (15%) 45
(2%) 326
(17%) 62
(3%) 388
(20%) Vapaasti valittavat
määrärahat 852
maaseutuohjelman ja elinkeinokalatalouden
Kaikki ohjelmat yhteensä 1 427 (76%) 141
(8%) 1 568
(84%) 298
(16%) 1 866
(100%)
Nimetyt hankkeet on jaettu ja pilkottu erilaiseksi rahaksi. Euroopan Unionin ja valtion rahoituksen hakeminen edellyttävät rahan jakamista julkiseen ja yksityiseen rahaan. Yleensä jaon ehtona on ollut se, että EU on kiinnostunut siitä osuudesta, jolla elinkeinoelämä eli yksityinen sektori sitoutuu EU:n mukaiseen alueen kehittämiseen. Tällöin yksityisen rahan osuus tulee olla noin 15 prosenttia koko toiminnan rahoituksesta. Yksityisen rahan osuus on pienin vapaasti valittavissa määrärahoissa. Taulukosta käy ilmi, että valtion rahoitusosuus on huomattava kaikkien EU-ohjelmien kohdalla. Tätä voisi tulkita myös niin, että lähestulkoon kaikki raha, joilla maakunnan nimeämiä tärkeitä hankkeita rahoitetaan, on valtion rahaa. Eli se on julkista rahaa. Kunnista tulevan rahoituksen osuus on pienin. (8%) Yksityiseltä sektorilta tulevan rahoituksen osuus on myös pienehkö (16%).
Vapaasti valittavat määrärahat muodostavat suurimman osan rahoitusläh-teistä (49%). Vapaasti valittavien määrärahojen kohteet ovat maakuntien nimettävissä. Ne osoittavat myös sen, mitä maakunta priorisoi.
Vapaasti valittavien määrärahojen osuus on huomattava ja siihen osoitetut hankkeet eli alueen kannalta merkittävimmiksi nimetyt kohteet katetaan yli 90 prosenttisesti valtion rahoituksella. Tämän seikan voisi tulkita tarkoit-tavan sitä, että ne ovat niitä kohteita, joiden ajatellaan parhaiten tukevan
Taulukko 16. Lapin maakunnan arvioidun rahoituksen tarve vuosille 2008-2013, milj. euroa (Lähde: Maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelma 2008, liitetaulu-kot; Oma tiivistelmä esitetyistä taulukoista).
alueiden kehittämistä ja Lissabonin strategian mukaisia tavoitteita, joita ovat kasvun ja työllisyyden edistäminen. EU:n edellyttämiä kansallisesti nimet-tyjä painopistealueita ovat yritykset ja innovaatiot, osaaminen, työvoima, työllisyys ja yrittäjyys sekä kilpailukykyiset toimintaympäristöt (Jauhiainen
& Niemenmaa 2006, 163.)
Taulukko 17. Yhteiset, vapaasti valittavat ja Manner-Suomen maaseutuohjelman ja elinkeinokalatalouden kehittämisen määrärahoille osoitetut kohteet ministe-riöittäin vuosille 2008-2013 Lapin maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelmas-sa vuonna 2008.
Kaikille maakunnille yhteiset mää-rärahat
Vapaasti valittavat määrärahat Manner-Suo-men
Finnvera Oyj:n korkotuet ja tappiokorva-ukset Alueellinen kuljetustuki
Energiatuki
Barents-keskuksen perustamisen käynni-tysraha
Barents-keskukseen sijoitettavan Finnpron henkilön palkka- ja toimintakulut Määräraha Lapin TE-keskuksen yhteyteen sijoitettavalle kaivosalan toimialapäällikölle Kansallisen innovaatiostrategian toimeen-panoYksinyrittäjän tukikokeilu
Suomun lentomäki- ja rinnekeskus – hanke Kaivosalan työvoimapoliittinen koulutus
Liikenne- palve-luiden osto ja kehittäminen Perustienpito, ei sisällä teemahankkeita eikä alueinvestointeja Valtatie 4 Kemin kohta
Valtatie 4 Rovaniemen kohdan liikenne-järjestelyt
Valtatie 4 parantaminen Simossa Valtatie 21parantaminen Palojoensuu, Kilpisjärvi
Kaivostiehanke Savukoski-Sokli Kaivosratahanke
Ajos-Kemi-Äkäsjokisuu Kaivosratahanke Kelloselkä-Sokli
Kemin (Ajos) meriväylän syventäminen 13 metriin ja tarvittavat satama-alueen investoinnit
Tuki puuntuotannon kestävyyden turvaa-miseksi
Valtionapu metsätalouden edistämis- ja valvontaorganisaatiolle
Metsäluonnon hoidon edistäminen Vesistö- ja vesihuoltotyöt
Avustukset yhdyskuntien vesihuollon toi-menpiteisiin
Vesivarojen käytön ja hoidon menot
EU:n
Opetus-ministeriö Valtion avustus koululaisten iltapäiväker-hotoimintaan
Valtion avustus oppilaitosten perustamis-kustannuksiin
Valtion avustus aikuiskoulutuksen perusta-miskustannuksiin
Valtion avustus perustamiskustannukset lääninhallituksen toimivallan hankkeille Valtion avustus perustamiskustannukset opetusministeriön toimivallan hankkeille Suomun lentomäki ja rinnekeskus – hank-keen toteuttaminen käynnistysraha Valtion avustus liikunnallisen iltapäiväker-hotoiminnan kehittämiseen
Kaivoskoulutuksen koordinaatio Kaivosalan ammattitutkintokoulutuksen vakinaistaminen ja aloituspaikat Lapissa Sosiaali-
ja terveys-ministeriö
Valtion avustus kunnille sosiaali- ja tervey-denhuollon hankkeisiin
Valtionavustus saamenkielisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseksi
Valtion osuus pelastustoimen alueille
Oikeus-ministeriö Ylitornion avovankilan laajennus
Yllä olevassa taulukossa huomio kiinnittyy siihen, että suurin osa vapaasti valittavista kohteista ovat maanteitä, rautateitä, siltoja ynnä muita kohteita, jotka edesauttavat liikennettä ja liikkumista. Lisäksi, kun liikennettä ja
liik-Avustukset kuntien kaavoitukseen ja maan-käytön ohjaukseen
Avustukset järjestöille ja ympäristön hoi-toonAvustukset rakennusperinnön hoitoo n Eräät luonnonsuojeluun liittyvät kor-vaukset
Luonno nsuojelualueiden hankkiminen Metsähallituksen julkiset hal lintotehtävät Ympäristökeskuksen kaivoserikoistuminen
kumista edistäviä kohteita vertaa esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön alaisuuteen esitetyille hankkeille, on ne tarkasti yksilöity ja kuvattu.
Rahan nimeämisessä tapahtuu kolme asiaa. Ensiksikin rahoitettavien kohteiden pikkutarkka yksilöinti tekee kohteista näkyvämpiä ja siten helpommin rahallisesti arvotettavia kuin niistä kohteista, jotka on jätetty yksilöimättä ja nimetään suurpiirteisesti. Toiseksi yksilöidyt rahoitettavat kohteet, kuten teiden, siltojen, rautateiden rakentaminen, näyttäytyvät selkeämpinä tarpeina kuin ne työt, joita kuvataan esimerkiksi kuntien yhdistymisavustuksina tai harkinnanvaraisina rahoitusavustuksina. Käytän-nössä alueen kehittämistä tekevissä teksteissä miesvaltaisille toimialoille ja tehtäväkentille haettua rahaa kuvataan erilaisella tavalla kuin naisvaltaisille toimialoille ja tehtäväkentille suunnattua rahaa. Kolmanneksi rahan nime-äminen tuottaa erilaista puhetta naisten ja miesten töistä, mikä näkyy siinä, että rahasta naisten töiden, kuten kirjasto ja sosiaali- ja terveysalan töiden, kohdalla käytetään usein nimitystä avustukset kuten valtion avustukset.
Samantapaisia nimityksiä rahasta ei käytetä silloin, kun nimetään miesten töiden tarvitsemaa rahaa. Silloin käytetään nimitystä investoinnit, kuten alueelliset investoinnit ja tarvittavat satama-alueen investoinnit.
Sen lisäksi, että jo rahan nimeäminen alueen kehittämistä tekevissä asiakirjoissa saa aikaiseksi hierarkkisen jaon naisten ja miesten töiden ja paikkojen välillä, seuraa rahan nimeämisestä myös arvottaminen, jossa itse rahasta ja sen hakemisesta tuleekin itseisarvo. Tarkalla rahoituskohteiden argumentoinnilla ja rahoituslähteiden tunnistamisella ja päällekkäisyydellä voidaan saavuttaa paras mahdollinen rahallinen määrä alueen miesten töille ja niiden jatkuvuudelle, mikä tekona epätasa-arvoistaa ja tuottaa sukupuolten välistä epäoikeudenmukaisuutta. Käytännössä rahan nimeä-minen aiheuttaa seuraamuksen, jossa maakunta myy työtä valtiolle ja jossa miesten työ on hinnoiteltu arvokkaammaksi kuin naisten tekemä työ. (vrt.
Simmel 1978, 409.)
Rahan nimeäminen luo mielikuvaa myös maakunnan tarpeista, sillä alue pyrkii maksimoimaan rahan käytöstä saavan hyödyn. Se on siis rahaa ja rahan käyttöä, joka perustellaan alueen kannalta suurimmalla tarpeella ja suurimmalla hyödyllä. Silloin, kun rahaa on rajallisesti jaossa, syntyy tästä retoriikasta mielikuva tarpeiden hierarkiasta eli siitä, missä järjestyksessä
tarpeita tyydytetään. Tämä järjestys ja retoriikka ei ole sukupuoletonta.
Tällöin herää kysymys siitä, kenen tai keiden tarpeet ovat tärkeimpiä tyydyttää.