Sukupuolen tekeminen alueella ja työssä –

Naisten ja miesten töiden kahtiajako työmarkkinoilla eli se, että naiset ja miehet työskentelevät eri aloilla ja hierarkiatasoilla, aiheuttaa hierarkkisia rakenteita su-kupuolten välille ja siten luo epätasa-arvon tilanteita, käytäntöjä ja kokemuksia.

(ks. Kolehmainen 1999; Heikkilä 2004.) Sukupuolten välinen työnjako nousee

0 1000 2000 3000 4000 5000 6000 7000 8000 9000 10000 11000 12000 13000 14000 15000 Terv.huolto, sos.palvelut

Teollisuus Kiinteistöjen vuokraus, liike-el.palvelut Tukku- ja väh.kauppa Kuljetus, varastointi, tietoliikenne Julkinen hallinto, maanpuolustus Koulutus Rakentaminen Maatalous Muut ytk:n ja henk.koht.palvelut Majoitus ja ravitsemus Sähkö, kaasu ja vesi Rahoitustoiminta Mineraalien kaivuu Kalastus

Naiset Miehet

yhteiskunnalliseksi ongelmaksi viimeistään silloin, kun se eriyttää naisten ja miesten sosiaalista, ammatillista ja taloudellista asemaa. Kun sukupuoli ylläpitää ja uusintaa jakoja naisten ja miesten osallistumisessa kotitaloustyöhön ja palk-katyöhön, ammatinvalintaan, työuran kehitykseen, tulonjakoon ja työmarkkina-asemiin, siitä seuraa, etteivät yksilöt ole vapaita ja samanarvoisessa asemassa tehdessään työmarkkinavalintoja. Työmarkkinoiden rakenteen ja toiminnan kannalta sukupuolen mukaan kahtiajakautuneet työt ovat ongelma myös siinä mielessä, että ne ylläpitävät työmarkkinoilla jäykkyyttä, taloudellista ja sosiaalista tehottomuutta ja eriarvoisuutta. (Koistinen 1999, 61-62.)

Lapissa on selkeä jako naisten ja miesten töiden kesken. Vuosina 2005 ja 2009² alueen työllistävimmät alat ovat olleet naisvaltainen terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut sekä miesvaltainen teollisuus.

Kuvio 1. Työllisyys toimialan ja sukupuolen mukaan Lapissa 2005. (Lähde: SVT, Väestö, Työlliset toimialan (TOL 2002) mukaan vuonna 2005.)

2 Alueen toimialojen työllistävyydessä sukupuoli ei ole ollut mukana ennen vuotta 2005. (tilanne 11.6.2014)

Kuvio 2. Työllisyys toimialan (TOL 2008) ja sukupuolen mukaan Lapissa vuonna 2009. (Lähde: SVT, Väestö, Työlliset toimialan (TOL 2008) ja sukupuolen mu-kaan vuonna 2009.)

Verrattaessa vuosien 2005 ja 2009 sukupuolenmukaista työssäkäyntiä ja sen muutoksia Lapin alueella voi havaita, että naisia ja miehiä eniten työllistäneet alat ovat pysyneet jokseenkin muuttumattomina.

Suunnitelmia ja ohjelmia lukiessani heräsi kysymys, miksi Lapin maa-kunnassa kehittämisen kannalta mielenkiintoisimmiksi aloiksi mainittiin vuodesta toiseen rakentaminen, teollisuus, energia ja matkailu.

”Työpaikat ovat vuosituhannen taitteen jälkeen lisääntyneet matkailussa, rakentamisessa ja teollisuudessa.” (Maakuntaohjelma 2003, 3.)

”…vuonna 2002 alkanut tasainen nousukausi ovat yhdenmukaisia teol-lisuuden korkeasuhdanteiden kanssa ja viestivät teolteol-lisuuden vahvasta roolista Lapin aluetaloudessa” (Maakuntasuunnitelma 2005, 4.)

”Lapin elinkeinopolitiikan strategiana on omiin luonnonvaroihin ja osaamiseen perustuen panostaa voimallisesti korkean jalostusasteen

luon-0 1000 2000 3000 4000 5000 6000 7000 8000 9000 10000 11000 12000 13000 14000 15000 Terveys ja sosiaalipalvelut

Teollisuus Hallinto- ja tukipalvelutoiminta Tukku- ja väh.kauppa;

moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien korjaus

Kuljetus ja varastointi Julkinen hallinto, maanpuolustus, pakollinen sosiaalivakuutus

Koulutus Rakentaminen Maatalous, metsätalous, kalatalous Ammatillinen tieteellinen ja tekninen

toiminta Majoitus- ja ravitsemustoiminta Sähkö-, kaasu- ja lämpöhuolto, jäähdytystekniikka, Vesihuolto,

viemäri-ja jätevesihuolto, jätehuolto viemäri-ja muu…

Rahoitus- ja vakuutustoiminta Kaivostoiminta- ja louhinta Informaatio ja viestintä

nonvara- ja energiateollisuuteen sekä matkailuvetoiseen elämysklusteriin.”

(Maakuntasuunnitelma 2009, 2.)

”Elinkeinopolitiikassa keskeistä on turvata teollisuuden toimintaedelly-tykset, lisätä teollisuusyritysten omaa arktisen osaamisen innovaatio- ja tutkimustoimintaa…” (Maakuntasuunnitelma 2009, 21.)

Työllistävyys esitetään yhtenä kärkialaksi nimeämisen kriteerinä. Tämän vuoksi tarkastelin ensiksi naisten ja miesten toimialojen työllistävyyden muutosta vuosina 2005 ja 2009.

taulukko 1. Naisten, miesten ja Lapin suurimmat toimialat ja muutos vuosina 2005-2009. (Lähde: SVT, Väestö, Työlliset toimialan (TOL 2002) mukaan vuon-na 2005; SVT, Väestö, Työlliset toimialan (TOL 2008) ja sukupuolen mukaan vuonna 2009.)

Naisia työllistävät alat Miehiä työllistävät

alat Lapin työllistävimmät

2005 Terveydenhuolto ja alat sosiaalipalvelut (10 182 naista)

Tukku- ja vähittäiskaup-pa; moottoriajoneuvojen ja moottorien korjaus (3 724 naista) Julkinen hallinto ja maanpuolustus

2009 Terveys- ja sosiaalipal-velut (10 881 naista) Tukku- ja vähittäiskaup-pa; moottoriajoneuvojen ja moottorien korjaus (4067 naista) III Kuljetus ja varas-tointi (3 627 miestä)

Terveys- ja sosiaalipal-velut (+ 699 naista) Tukku ja vähittäiskaup-pa; moottoriajoneuvojen ja moottorien korjaus (+ 343 naista) Koulutus (+ 181 naista)

Teollisuus (- 613) Rakentaminen (- 86)

Vuonna 2009 Kuljetus ja varasto-inti sijalla 3.

Terveys- ja sosiaalipal-velut (+ 809 henkilöä) Teollisuus (- 1 501 henkilöä)

Vuonna 2009 Tukku- ja vähittäiskauppa;

moottoriajoneuvojen ja moottorien korjaus sijalla 3.

Naisvaltaisten alojen, kuten terveys- ja sosiaalipalvelut, tukku- ja vähit-täiskauppa sekä koulutus, työllistävyys on kasvanut. Miesvaltaisten alojen, kuten teollisuuden ja rakentamisen, työllistävyys on laskenut.

Alueen kehittäminen edellyttää kirjallisten asiakirjojen kirjoittamista eli käytännössä maakunnan suunnitelmien ja ohjelmien kirjoittamista. Niiden tarkoituksena kehityssuuntien hahmottamisen ohella on saada alueelle EU:n myöntämiä varoja. Varojen saamisen edellytyksenä on, että alueen kehit-tämisestä päättävät tahot esittävät kirjallisesti kehittämiskohteensa, joihin EU:n myöntämää rahaa voidaan kohdentaa. Käytännössä tämä on tarkoit-tanut alueen erityispiirteiden tunnistamista ja niin sanottujen kärkialojen eli alueen kasvun ja kehityksen kannalta merkittävien alojen nimeämistä.

Vuonna 2009 rakentaminen työllisti Lapissa 4 950 henkilöä, joista 94 prosenttia oli miehiä. Teollisuus työllisti vuonna 2009 7 533 henkilöä, joista 73 prosenttia oli miehiä. Energian ja matkailun työllistävyyttä on vaikea arvioida, sillä ne eivät esiinny omina toimialoinaan. Energiasektori, johon on laskettu kuuluvaksi vesihuolto, viemäri- ja lämpöhuolto sekä jäähdy-tystekniikka (TOL 2008), työllisti vuonna 2009 375 henkilöä, joista 82 prosenttia oli miehiä. Energian ohella myös matkailun katsotaan olevan useampia toimialoja läpileikkaava. Esimerkiksi Lapin matkailustrategiassa matkailualan on nähty muodostuvan majoitus- ja ravitsemustoiminnasta sekä ohjelmapalveluista. Koko matkailualan työllistävyyden on laskettu olevan noin 3 500 henkeä vuonna 2008. (Lapin matkailustrategia 2008, 6). Mikäli matkailu olisi oma toimialansa, sijoittuisi se kahdeksanneksi työllistävimmäksi toimialaksi. Siten kärkialoiksi mainitut, rakentaminen, teollisuus, energia ja matkailu, teollisuutta lukuun ottamatta eivät ole alueen työllistävimpiä.

Työn sukupuoli on kuitenkin laajempi asia kuin tilastot. Hanna Ylöstalon (2012, 272–273) mukaan sukupuoli on työhön liittyvä kriteeri. Suomalaisessa työelämässä samat säännöt takaava ja hyvin toteutunut muodollinen tasa-arvo voi häivyttää sukupuolen näkemistä osana työn arkisia käytäntöjä ja niiden kytköksiä laajempiin, rakenteellisiin eriarvoisuutta ylläpitäviin teki-jöihin. Sukupuoli voi häipyä tasa-arvon nimissä, mikä piilottaa ne rakenteet ja käytännöt, joiden kautta työelämä on naisille ja miehille erilainen ja jotka asettavat sukupuolet eriarvoiseen asemaan. Tasa-arvon nimissä tehdyt ja

su-kupuolten välistä tasa-arvoa edistäen kirjoitetut alueen kehitykseen pyrkivät tekstit, ohjelmat ja suunnitelmat voivat elinkeinollisen sukupuolineutraalin voittokulun sijaan aiheuttaakin epäsymmetrisyyttä ja hierarkioita. (Conelly et. al. 2000; Cornwall et. al. 2007.)

Yvonne Hirdmanin (1990) käsittein tarkasteltuna kysymys on sukupuo-len tekemisestä, jossa sukupuolten työ kuvaa eroa ja erillään pitäminen taas viittaa niihin käytäntöihin, joissa sukupuolten työn ero ja hierarkia konk-reettisesti tehdään. Maakunnan suunnittelua ja ohjausta koskevat asiakirjat määrittävät olemassa olevia ja konkreettisia sukupuolten paikkoja. Samalla ne tekevät sukupuolten paikoista ja elinkeinollisesta tulevaisuudesta sellaista, joka merkityksellistyy hallitsevaksi ja vaihtoehdottomaksi.

Työn tutkimusten yhteydessä sukupuolen tekeminen tarkoittaa sitä, millä tavoilla työelämässä muodostetaan naisten ja miesten hierarkkisia eroja sekä millaista työelämää sukupuolille oikeutetaan. (Kinnunen &

Korvajärvi 1996, 16-19; Korvajärvi 2009, 57.) Samalla tavalla kuin su-kupuoli voidaan tehdä työssä, sen käytännöissä ja määritelmissä, voidaan alueen sukupuoli tehdä alueellisissa käytännöissä. Alueen kehittämisestä kirjoitetut tekstit tekevät sukupuolten paikkoja ja niiden järjestyksiä ja siten Lapin maakuntasuunnitelmissa ja –ohjelmissa nimetään vuodesta toiseen alueen kärkialoiksi miesvaltaisia aloja kuten teollisuus ja rakentaminen.

Väitöskirjatyöni perustavaa laatua oleva ihmetys onkin se, miten on mah-dollista, että lähes kaikki alueen kannalta merkittävimmiksi nimetyt alat ovat miesvaltaisia. Tämä oli huomio, joka ei selittynyt työllistävyydellä. Sen sijaan teollisuuden ja rakentamisen nimeäminen selittyy osittain sillä, että julkiset hyvinvointialat ja niihin liittyvät palvelut eivät kuulu elinkeinopo-litiikan alaisuuteen. Kuitenkin julkisen hyvinvoinnin tuottamiseen liitty-viltä aloilta vaaditaan tulosvastuullisuutta ja ne on asetettu talousajattelun alaisuuteen, vaikka käytännössä ne ovat ulossuljetut elinkeinopolitiikasta ja siten alueiden kehittämisestä. Elinkeinopolitiikan alaisuuteen kuuluvien alojen miesvaltaisuus sekä naisvaltaisten julkisten hyvinvointipalveluiden tunnistamattomuus alueen työllistävimpinä aloina olivat tekijöitä, jotka saivat minut olettamaan, että on olemassa erilaisia tekijöitä ja käytäntöjä, jotka ylläpitävät ja tuottavat eroa ja hierarkiaa sukupuolten työn ja paikkojen välille. (ks. Kinnunen 2001, 36.)

tekevät sukupuolta. Yleisellä tasolla olen siis kiinnostunut siitä, millainen on se sukupuoli, joka alueen kehittämisestä kirjoitetuissa teksteissä tehdään.

Tarkemmin tutkimukseni vastaa kysymyksiin: Millaisia työn ja sukupuolen välisiä eroja ja järjestyksiä alueen kehittämistä koskevat tekstit oikeuttavat ja mitä niistä seuraa tavoille, miten Lappia kehitetään? Lisäksi vastaan kysymykseen siitä, mikä on se tulevaisuus, jonka asiakirjat oikeuttavat sukupuolten työlle ja paikoille?