Rakentaminen

nimeäminen

Tilastokeskuksen toimialoja kuvaavissa tilastoissa rakennusalasta käytetään nimitystä ”rakentaminen”. Lapin maakunnan suunnittelua ja kehittämistä tekevissä teksteissä rakennusalaa kuvataan termein rakentaminen, raken-nusala ja rakennettu ympäristö. Siitä, mitä ala tekee, käytetään verbinä yksinkertaisesti ilmaisua rakentaa. Rakentaminen eri ilmaisuissaan esiintyy alueen kehittämistä tekevissä asiakirjoissa 13-17 kertaa per asiakirja.

Retoriikka-analyysin mukaisesti olen seuraavaksi etsinyt jokaisen työn tekstuaalisia ydinsisältöjä. Kysyn, mitä ne sisältävät ja mahdollistavat, mil-laisia mielikuvia, eroja ja järjestyksiä ne luovat ja mitä seurauksia niillä on sukupuolten työlle ja paikoille. (Massey & McDowell 1994.) Luvun lopuksi pohdin sitä, millaisille kulttuurisille ja taloudellisille toistoille sekä kahtia-jaoille sukupuolten työ ja paikat perustuvat ja miten ne tuottavat sukupuolten työn eroja ja järjestyksiä. Pyrin ymmärtämään ja tekemään ymmärrettäväksi sen ”logiikan”, joka tekee joistakin töistä alueen selviytymisen kannalta toisia tärkeämpiä.

Taulukko 6. Rakentamisen nimittäminen asiakirjoissa toteuttamissuun-nitelma ja Lappi työryhmän

Vuonna 2009 rakentamisen nimeäminen eriytyy ja merkityksellistyy yksityiskohtaisemmin perinnöksi, Lapiksi ja erilaisiksi rakentamisen tavoiksi.

ydinsisällöt

Lapin alueen kehittämistä tekevissä teksteissä vuosilta 2003-2009 ra-kennusalasta kirjoitetaan eri vuosina hieman eri sisältöisesti. Maakunnan kehittämistä tekevien asiakirjojen ydinsisällöt ja odotukset rakentamiselle saavat erilaisia painotuksia vuosina 2003-2009 siten, että vuosina 2003-2005 painottuvat rakentamisen työtä, elinkeino- ja aluepolitiikkaa korostavat esi-tykset. Erityisesti vuodesta 2006 lähtien rakentamisen esitykset painottavat sen väestön kasvuun liittyviä odotuksia.

1) ”Työpaikat ovat vuosituhannen taitteen jälkeen lisääntyneet yksityi-sissä ja yhteiskunnallisissa palveluissa ml. matkailu, rakentamisessa ja teollisuudessa. ” (Maakuntaohjelma 2003, 7)

2) ”Rakennetun ympäristön piirteet tekevät paikasta asukkailleen tu-tun, turvallisen, yhteisöllisen ja vieraalle erikoisen eksoottisenkin, ne luovat asukkaiden viihtyisyyden ja kotiseututunteen sekä matkailun vetovoimatekijän.” (Maakuntaohjelma 2006, 17)

3) ”Kestävän kehityksen mukainen elinkeino- ja aluepolitiikka edellyttää laadukasta infrastruktuuria, toiminnallista suunnittelua, tehokasta maankäyttöä ja rakentamista, eri toimintojen yhteensovittamista sekä paikallisten olosuhteiden ymmärtämistä.” (Lappi-työryhmän loppuraportti 2008, 50)

4) ”Matkailualan työntekijöiden lapsille – lapsiperheille rakennetaan asuntoja ja päivähoitopaikkoja. Asuntojen tarve kasvaa myös mahdol-lisilla kaivospaikkakunnilla.” (Lappi työryhmän loppuraportti 2008, 19.)

5) ”Taantuma on näkynyt erityisesti rakennus- ja teollisuusalojen sekä miesten ja nuorten työttömyyden kasvuna.” (Maakuntaohjelma 2009, 7.)

Ensimmäisen ja viimeisen sitaatin ydinsisältönä on, että rakentaminen on lisännyt työpaikkojaan. Niissä rakentaminen on esitetty alan työllistävyyteen perustuen. Sitaateista käy selville seikka, että rakennusala edustaa kausi-luonteista ja suhdanneherkkää alaa. Se näkyy Lapin alueella rakennusalan työllistävyyden vaihteluina. Lapissa 2000-luvun alussa työpaikat vielä lisään-tyivät rakentamisessa, mutta vuodesta 2006 lähtien vuoteen 2008 mennessä rakentaminen oli menettänyt työvoimaansa reilulla 1000 henkilöllä. Vuonna 2006 rakentaminen työllisti noin 6000 henkilöä ja vuonna 2008 hieman vajaa 5000 henkilöä. (SVT, Tilastokeskus, Työlliset toimialoittain vuosina 2000 – 2008.)

Toisen sitaatin ydinsisällössä rakentamisen todetaan palvelevan niin alueen asukkaita kuin matkailijoitakin, mutta hieman eri tavoin. Asukkaille rakentamisen todetaan tarjoavan tuttuutta ja turvallisuutta sekä vierailijoille eksoottisuutta ja erilaisuutta.

Kolmas sitaatti esittää rakentamista kestävän kehityksen mukaisen elinkeino- ja aluepolitiikan yhtenä edellytyksenä. Neljäs sitaatti esittää rakentamisen matkailualan työntekijöiden lapsille ja lapsiperheille suun-nattujen asuntojen ja palvelupisteiden rakentamisena. Samassa sitaatissa rakentaminen merkitsee myös uusien asuntojen rakentamista paikkakunnille, joissa on mahdollisuudet kaivostoiminnan harjoittamiselle.

Lapin alueen kehittämistä tekevissä teksteissä rakentamista esitetään neljänlaisten sisältöjen kautta. Se on työtä ja työttömyyttä, se on yhtäältä tuttua ja turvallista sekä toisaalta eksoottista ja erilaista. Se on elinkeino- ja aluepolitiikan edellytys sekä väestön kasvattamiseen pyrkivää toimintaa.

Seuraavaksi siirryn tarkastelemaan sitä, miten rakentamisesta kirjoitettuja ydinsisältöjä perustellaan, miten ne tulevat oikeutetuiksi sekä sitä, millaisia eroja ja järjestyksiä esitykset tekevät sukupuolten työlle ja paikoille.

rakentaminen on miesten työtä ja työttömyyttä

Rakentamisen esittäminen työnä ja työttömyytenä suhdanneherkällä alalla kertoo tarinaa Lapin miesten työssäkäynnistä. Rakentaminen on työtä ja työttömyyttä, sillä rakentaminen on uuden toimialaluokituksen (TOL 2008) mukaisesti Lapin maakunnan viidenneksi suurin työllistäjä ja se työllistää erityisesti miehiä. Alalla toimivista noin 94 prosenttia on miehiä. Raken-taminen onkin miesten neljänneksi työllistävin ala TOL 2008 mukaisesti.

(SVT, Työlliset toimialoittain ja sukupuolen mukaan 2008). Sukupuolten työssäkäynnin ja sitä kuvaavien segregaatioteorioiden (Kolehmainen 1999;

Koistinen 1999) valossa se on ala, jonka miesvaltaisuus on hitaasti muuttuvaa tai muuttumatonta. Siten talouden nousut ja taantumat näkyvät rakennus-alalla miesten työssäkäynnin muutoksina. Lapissa rakennus- ja kaivosrakennus-alalla on eniten työttömiä (n=2100), joista noin 98 prosenttia oli miehiä. Tämä tarkoittaa sitä, että työttömistä noin joka neljäs oli rakennusalan mies vuonna 2008. (Työhallinnon työnhakijatilastot, 2008; Kari-Björkbacka 2012.)

Magnus Bygrenin ja Johanna Kumlingin (2005) mukaan miesvaltaiset alat tarjoavat naispuolisille työntekijöille huonot mahdollisuudet edetä urallaan, suurempaa riskiä kokea sosiaalista eristäytymistä ja joutua sek-sististen stereotypioiden kohteeksi ja sitä kautta suuremman riskin joutua

työttömäksi. Tämän perusteella voi esittää, että niin pitkään kuin raken-nusala pysyy muuttumattomana työllistävyydeltään ja miesvaltaisuudeltaan, ei se tulevaisuudessakaan tule tarjoamaan naisille työuraa. Rakennusalan muuttumattomuus niin työllistävyydeltään, suhdanneherkkyydeltään kuin miesvaltaisuudellaankin sulkee naiset alan ulkopuolelle.

Alan tulevaisuus näyttää miesvaltaiselta myös koulutustilastojen valossa.

Vuonna 2010 rakennusalan opiskelijoista liki 90 prosenttia oli miehiä ja samana vuonna rakennusalan tutkinnon suorittaneista noin 89 prosenttia oli miespuolisia opiskelijoita. (SVT, Ammatillinen koulutus 2010; SVT, Ammattikorkeakoulutus 2010.)

rakentaminen on elinkeino- ja aluepolitiikkaa

”Kestävän kehityksen mukainen elinkeino- ja aluepolitiikka edellyttää laa-dukasta infrastruktuuria, toiminnallista suunnittelua, tehokasta maankäyt-töä ja rakentamista, eri toimintojen yhteensovittamista sekä paikallisten olosuhteiden ymmärtämistä.” (Lappi-työryhmän loppuraportti 2008, 50) Analysoin edellä esitettyä sitaattia aluksi sukupuolten työn ja paikkojen näkökulmista pilkkomalla sen useampaan eri väittämään (Perelman 1996;

Vuori 2004), joita ovat seuraavat:

a) laadukas infrastruktuuri on kestävän kehityksen mukaista elinkeino- ja aluepolitiikkaa

b) toiminnallinen suunnittelu on kestävän kehityksen mukaista elinkei-no- ja aluepolitiikkaa

c) tehokas maankäyttö ja rakentaminen ovat kestävän kehityksen mu-kaista elinkeino- ja aluepolitiikkaa

d) eri toimintojen yhteensovittaminen on kestävän kehityksen mukaista elinkeino- ja aluepolitiikka

e) paikallisten olosuhteiden ymmärtäminen on kestävän kehityksen mukaista elinkeino- ja aluepolitiikkaa.

Väittämät a:stä d:hen selittyvät edellisessä sisältöluvussa esiin tuomallani aluekehittäjän eetoksella. Sen mukaisesti rakentaminen on yksi tärkeä alueen kehittyneisyyden mittari. Alueen kehittyminen esitetään jatkuvalla rakenta-misella. Jotta mahdollisimman runsas rakentaminen onnistuisi, tarvitsee se tuekseen tehokasta maankäyttöä, mikä nojaa taas maakuntakaavoitukseen ja joka taas perustuu rakentamiseen. Rakennettu ympäristö tuo kunnille tuloja tonttikauppoina tai vuokratuloina. Lisäksi rakentamiseen kohdistuu myös erilaisia työllisyyden edistämisen nimissä säädettyjä toimenpiteitä ja tukia, kuten työllisyysperusteinen investointiavustus, joka on ollut Suomessa yksi aluepolitiikan keino aina 1960-luvulta lähtien. (Kerkelä 2003, 153.) Työl-lisyysperusteinen investointiavustus on lainsäädännöllisin perustein suun-nattu seuraaville toimialoille: rakentaminen, kunnossapito, perusparannus, laajentaminen, rakenteellisesti uudelleen järjestäminen tai muu investointi.

(Merenheimo 2011; 916/2012.)

Käytännössä työllisyysperusteiset investoinnit näyttäytyvät Lapissa erilaisina toimitilojen, hotellien ja teiden rakentamisena. Siten työllisyys-perusteinen investointiavustus on luonut työpaikkoja rakennusalan tai vähän koulutetuille miehille kausiluontoisesti ja omalta osaltaan käytäntö-nä edesauttanut rakennusalan kausiluontoisuutta ja suhdanneherkkyyttä.

Investointiavustusten kohdistuessa pääsääntöisesti rakentamiseen ne ovat tuoneet myös kunnille tuloja ja siten välillisesti auttaneet kuntien taloutta ja elinvoimaisuutta. Tässä mielessä investointitukien kohdentuminen on eräs selittävä tekijä sille, miksi rakentaminen esitetään alueen kehittämistä tekevissä teksteissä elinkeino- ja aluepolitiikan edellytyksenä. Rakentamisen liikevaihto oli vuonna 2009 634 miljoonaa euroa koko maakunnan liike-vaihdon ollessa 10 322 miljoonaa euroa. Lapin maakunnan liikevaihdosta rakentamisen osuus oli noin 6 prosenttia. (Lapin liitto 2009.)

Väitteissä b:stä d:hen eli toiminnallinen suunnittelu, tehokas maankäyttö ja rakentaminen sekä eri toimintojen yhteensovittaminen maakuntakaa-voituksen keinon tekee rakentamisesta kestävän kehityksen mukaista elinkeino- ja aluepolitiikka, koska nämä kaikki toiminnot voivat hyödyntää rakentamiseen kohdistettuja työllisyysperusteisia investointiavustuksia.

Investointiavustukset toimivat rakentamisen toimialalle ikään kuin teko-hengityksenä, jonka avulla alan toimintakyky säilyy tarjoten välillä työtä ja

työttömyyttä miehille ja säilyttäen samalla rakentamisen esittämisen yhtenä maakunnan elinkeino- ja aluepolitiikan edellytyksenä asiakirjojen sisällöissä vuodesta toiseen. Esimerkiksi väitteessä

e) paikallisten olosuhteiden ymmärtäminen on kestävän kehityksen mukaista elinkeino- ja aluepolitiikkaa

yhdistetään paikallisten olosuhteiden ymmärtäminen kestävän kehityksen mukaiseen elinkeino- ja aluepolitiikkaan. Viimeinen väite herättää kysy-myksen, mitä paikallisten olosuhteiden ymmärtäminen sisältää? Paikallisten olosuhteiden ymmärtämistä ei avata, vaan se esitetään ikään kuin luonnol-lisena. Implisiittisesti se voi olla tapa pitää aluekehittämisenä ymmärretyt toiminnot ja käytännöt muuttumattomina ja siten vahvistaa asiakirjojen retorisia toistoja priorisoiden ymmärrystä rakentamisesta aluekehittämisen perustana. Paikalliset olosuhteiden ymmärtäminen edellyttää paikallisen toimijan.

rakentaminen on väestöpolitiikkaa

Ymmärryksellä, jossa rakentaminen merkityksellistetään alueen kehi-tyksen kannalta suotuisaksi, on Lapissa oma historiansa. Jo 1800-luvun lopulla teiden rakentamiseen keskittyneet hätäaputyöt kytkivät rakenta-misen väestöpolitiikkaan väestön toimeentulon, elinolojen parantarakenta-misen ja liikkumisen muodossa. (Enbuske 2003, 57-58.) Rakentamisen ja erityisesti asuntorakentamisen valtiollisella tukemisella on pitkät perinteet Suomessa.

Asuntorakentamista erilaisin valtiollisin avustuksin on tuettu aina 1920-lu-Yksi rakentamisen ydinsisältö maakunnan kehittämistä tekevissä teksteissä on kirjoittaa siitä väestön kasvua tukevana työnä. Rakentamiselle asetetaan väestöpoliittinen tehtävä, mikä vuodesta 2006 lähtien esiintyy maakunnan kehittämistä tekevissä teksteissä rakentamisen uudenlaisena ydinsisältönä.

Se kiteytyy seuraavassa sitaatissa: ”Matkailualan työntekijöiden lapsille - lap-siperheille rakennetaan asuntoja ja päivähoitopaikkoja. Asuntojen tarve kasvaa myös mahdollisilla kaivospaikkakunnilla.” Ilmaisu tukee myös rakentamisen esittämistä elinkeino- ja aluepolitiikan perustana, sillä ainakin päivähoi-topaikkojen ynnä muiden päiväkotien ja palveluiden rakentamiseen ovat käytettävissä työllisyysperusteiset investointiavustukset.

vulta lähtien. Työvoimapoliittiset näkökohdat nousivat asuntopoliittisen keskustelun pääteemaksi 1960-luvulla. (Summa 1989, 126-132.) Heti toisen maailmansodan ja Lapin sodan jälkeen jälleenrakennus monine mahdollisuuksineen ja muuta maata korkeampi palkkataso houkuttelivat monen alan perheettömiä, ammattimiehiä pohjoiseen. Rovaniemen asukasluku kaksinkertaistui vuosina 1946-1952, mikä lisäsi rakentamisen tarvetta ja mikä puolestaan edelleen lisäsi työvoiman tarvetta (Tuominen 2003,119).

Rakentamisen avulla on Lapissa selviydytty monenlaisista sosiaalisista, taloudellisista ja henkisistä ongelmista. Ennen rakentaminen on houkutellut työvoiman tarpeellaan perheettömiä ammattimiehiä. Nykyisin rakentaminen toimii houkuttimena, ei niinkään työvoiman tarpeella, vaan rakentamisen lopputuotteilla eli asunnoilla ja erilaisilla palvelupisteillä. Aineiston lähiluku osoittaa, etteivät rakentamisen ydinsisällöt alueen kehittämistä tekevissä teksteissä ole juuri muuttuneet sisällöllisesti. Rakentamisen vaikutukset esitetään edelleen suotuisina ilman, että niihin liitetään toimintaa. Maa-kuntasuunnitelmissa ei kuvata sitä, mitä rakennuksissa tehdään, eikä pe-rustella sitä, ketkä ovat rakennuksen käyttäjät. Investointitukiin perustuva rakentaminen on myös suhteellisen riskitöntä rakentajille.

Sen sijaan se, mikä rakentamisen esittämisessä on muuttunut historian ku-luessa on , että nykyisin alueelle halutaan kokonaisia (matkailualan) perheitä eikä yksinäisiä, perheettömiä miehiä. Tämä väestön kasvattamiseen esitetty odotus rakentamisen kohdalla mahdollistaa mielikuvat halutuista perheistä, jotka metaforisesti implikoituvat mielleyhtyminä ”heteroperheisiin”, jonka muodostavat äiti, isä ja lapset.

rakentaminen on turvallisuutta ja kurinpitoa

Tuon vielä esille yhden rakentamiselle esitetyn odotuksen, joka retorisessa analyysissäni johti sukupuolten työn ja paikkojen järjestysten jäljittämiseen.

Yksi aineistosta tunnistettu rakentamisen ydinsisältö liittyy odotuksiin ra-kennetusta ympäristöstä, joka lisää asukkaiden ja vierailijoiden eli matkaili-joiden ja turistien viihtyvyyttä. Rakennettu ympäristö esitetään luonnollisen kaltaisena yhteenliittymänä tuttuuden, turvallisuuden, erikoisen ja eksoottisen kanssa. Rakentaminen luo turvallisuutta asukkaille ja samalla kodin tunteen.

”Rakennetun ympäristön piirteet tekevät paikasta asukkailleen tutun, turvallisen, yhteisöllisen ja vieraalle erikoisen eksoottisenkin, ne luovat asukkaiden viihtyisyyden ja kotiseututunteen sekä matkailun vetovoima-tekijän.” (Maakuntaohjelma 2006, 17)

Sosiaalipoliittisista ja lainsäädännöllisistä näkökulmista tarkastellen turval-lisuutta on määritelty muiden muassa oikeusjärjestelmien toimivuuden ja inhimillisten päämäärien välisenä suhteena. Tällöin turvallisuus ymmärre-tään yhteiskunnassa vallitsevana tilana, joka mahdollistaa oikeusjärjestelmän takaamien oikeuksien ja vapauksien toteutumisen ilman rikollisuudesta, häiriöistä, onnettomuuksista tai suomalaisen yhteiskunnan tai kansainvä-listyvän maailman ilmiöistä ja muutoksista johtuvaa aiheellista pelkoa tai turvattomuutta (Sisäasiainministeriö 44/2004, 14; Oinas 2011, 7). Turval-lisuuden toteutuminen riippuu olosuhteista, jotka joko mahdollistavat tai estävät turvallisuuden tilan toteutumisen. (Niemelä ym. 1997, 13-15.) So-siaalipoliittiset ja lainsäädännölliset näkökulmat turvallisuudesta yhdistävät sen lähelle oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon käsitteistöä. Sukupuolisen oikeudenmukaisuuden tutkijat (Goez 2007; Fraser 2009) ovat kritisoineet oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvokäsitteistöä muiden muassa sen yleisyy-destä, sukupuolten ja yksilöiden välisten erojen unohtamisesta, oikeuskäsit-teen ulossulkevista mekanismeista ja hegemonisoivista pyrkimyksistä, joihin kuuluu myös tilallisia spatiaalisia kokemuksia.

Analysoin seuraavaksi rakentamisen tai rakennetun ympäristön yhtey-dessä esitettyä luonnollistettua turvallisuutta pilkkomalla yllä olevan sitaatin väittämiksi, jotka esittävät sitä, mitä rakennettu ympäristö tarkoittaa eri ihmisryhmille, tässä tapauksessa asukkaille ja vierailijoille.

a) Asukkaille rakennettu ympäristö

• tekee paikasta tutun, turvallisen, yhteisöllisen

• luo viihtyisyyden ja kotiseututunteen b) Vieraalle rakennettu ympäristö

• tekee paikasta erikoisen eksoottisenkin

c) Rakennettu ympäristö on matkailun vetovoimatekijä

Väittämissä a) ja b) luodaan rakennetusta ympäristöstä metaforaa kodista.

Alue on asukkailleen tuttu, turvallinen ja yhteisöllinen (perhe) koti, jossa käy vieraita, jotka pitävät kotia erikoisena ja eksoottisena. Erikoisesti ja eksoot-tisesti rakennettu ja sisustettu koti houkuttelee vieraita ja kyläily lisääntyy jopa siinä määrin, että siitä tulee yksi alueen vetovoimatekijä eli matkailu.

Michel Foucault (2010, 24-35) kuvaa kurin ja turvallisuuden käsitteitä vastavuoroisuutta sisältävien tekniikoiden avulla. Hänen mukaansa kurin ja turvallisuuden tekniikat kulkevat käsi kädessä. Esimerkiksi rakentamisen suunnittelua toteuttava kaavoitus järjestää alueen kuria ja turvallisuutta, joista syntyy käsitteet kurikaupungit ja turvallisuustilat. Foucault:n (emt.) mukaan kuri työskentelee tyhjässä ja keinotekoisessa tilassa, joka rakenne-taan. Turvallisuus puolestaan tukeutuu joihinkin olemassa oleviin aineellisiin asioihin ja työskentelee asioiden sijoittamisen parissa, mutta myös veden, virtauksen, saarten tai ilman parissa. Rakennettu, turvallinen ja terveellinen eivät ole toisiaan poissulkevia, vaan kysymys on saman ilmiön eri puolista ja tekniikoista. Kamppailu niiden välillä on näennäistä. Foucault:n (emt) mukaan kamppailu rakennetun, turvallisen ja terveellisen välillä aiheuttaa jonkin uuden ilmiön ja vallankäytön ilmentymän. Tässä tutkimuksessa se näkyy kamppailuna rakennetun ja luonnon ympäristön välillä.

Michel Foucault:n (emt.) analogian mukaisesti rakentamisen priorisoi-minen ja halu rakentaa onkin itse asiassa kurinpitämistä, saada asioita kont-rolliin ja rankaisutoimenpiteiden alaiseksi. Tilojen rakentamatta jättäminen merkitsee kurin, komennon ja järjestyksen puutetta. Se merkitsee tilaa, jota mikään tekniikka ei kontrolloi ja jonne ei rakenneta. Lapin olosuhteissa rakentamaton tila luo mielikuvaa luonnonsuojelualueesta.

Sukupuoli tulee merkitykselliseksi rakentamisen ja luonnollistetun turval-lisuuden yhteydessä, kun kysytään kenelle rakennetaan ja miksi ympäristön tulee olla mieluummin rakennettua kuin autiota, luonnontilassa olevaa tai entiselleen jätettyä. Ruth Fincherin (2007, 10) mukaan rakentaminen ja erityisesti asuntojen rakentaminen luo turvallisuutta ja turvallisuuden tun-netta naisille. Suuret hyvin varustetut kerrostalot kaupunkien keskustassa ovat naisten tarve. Tiheä omistusasuinrakentaminen keskustassa luo turval-lisuuden tunnetta ja turvallisuutta. Esimerkiksi isot puistot ovat riskitekijöitä raiskauksille, päälle käynneille, väkivallalle ja ryöstöille. Tämän tutkimuksen

aineiston valossa aivan näin pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei voi tehdä, mutta kuitenkin aineistosta on erotettavissa implisiittinen halu luoda ra-kentamisen avulla turvaa perheille. Rakentamiseen sisältyy emotionaalinen lataus. Rakennuksia tekemällä Lappia rakennetaan uudelleen ja uudelleen toistuvan jälleenrakennuksen hengessä

Stephanie Lawler (2013) on tutkinut nostalgisia tarinoita suhteessa Bri-tannian työväenluokkaan. Nostalgia on keino pitää asiat muuttumattomina.

Se on myös nykyisyyden oikeutus. Nostalgisten tarinoiden valossa raken-tamisen ydinsisällöt alueen kehittämistä tekevissä teksteissä jatkavat Lapin toisen maailmansodan jälkeisen jälleenrakennuksen eetosta. Rakentaminen on kaiken hyvän ja kasvun perusta. Sen avulla on selviydytty ja pyritään selviytymään sosiaalisista, taloudellisista ja henkisistä vastoinkäymisistä.

Rakentaminen tarjoaa miehille työtä, naisille ja lapsille asuntoja ja turval-lisuutta, matkailijoille eksotiikkaa ja matkailukeskuksia sekä matkailualan ammattilaisille ja perheille asuntoja ja työtilaisuuksia rakennetuissa mat-kailukeskuksissa. Rakentaminen onkin eräänlaista ”paternalistista”, miehistä holhousta ja huolenpitoa (Nätkin 1997, 80.)