Sukupuoleen kohdistuvat odotukset ja oletukset

Suomalaiset farmaseutit esittävät puheessaan, että mies pystyy farmasian naisvaltaisella alalla saamaan ja rakentamaan itselleen erityisaseman. Miestä kuunnellaan toisella tavalla ja hänen statusasemansa muodostuu helposti korkeammaksi kuin naisten. Miehellä on paremmat vaikuttamisen mahdollisuudet ja mies tulee paremmin huomioon otetuksi ja kuulluksi. Toisaalta käy ilmi, että miehen persoonallisuudella on myös merkitystä erityisaseman saamisessa. Itsestäänselvyys se ei ole, pikemminkin hyvä mahdollisuus.

Suomalaisten farmaseuttien puheessa tällaisen näkyvyyden katsotaan tuottavan miehelle selvästi erottautuvaa asemaa ja korkeampaa statusta naisten asemaan nähden farmasian ammatillisella kentällä. Toisaalta farmaseutti Soila sanoo, että ehkä on myös niin, että miehen odotetaankin rakentavan itselleen muista erottuvaa paikkaa ja ottavan enemmän valtaa työyhteisössä. Tämä oletus saattaa helposti stereotypioida miehet ja vääristää kuvaa. Sairaala-apteekin työyhteisössä mies varmasti pystyy saamaan erityisen paikan ja paremman näkyvyyden kuin nainen. Kyseenalaista sen sijaan on, miten tämä onnistuu koko sairaalan kontekstissa. Siellä näkyvyyden saaminen ei ole niin suoraviivaista. Silius (1992, 273) tuo esille tutkimuksessaan naisjuristeista naisten erilaisen näkyvyyden, kun naisia on vähän miesten dominoimalla alueella. Naisten vähäisyys juristien ammatti-kunnassa tekee heistä hyvin näkyviä: kun heitä on enemmän, näkyvyys vähenee.

Suomalaiset farmaseutit ajattelevat, että miehet kyseenalaistavat helpommin luutu-neita ja pinttyneitä käytäntöjä, mutta toisaalta tarkastelevat asioita yksipuolisesti. Far-maseutti Irmeli sanoo, että ”miehet ovat putkiaivoja, eivätkä osaa tarkastella asioita monesta näkökulmasta kuten naiset eivätkä tehdä useampaa työtä samanaikaisesti”.

Farmaseuttikäyttää stereotyyppistä ilmausta. Se kertoo vaikeudesta hahmottaa miesten ja naisten toimintatapojen eroja työelämässä. Farmaseutit ajattelevat naisina olevansa hi-taampia kuin miehet kyseenalaistamaan vanhoja käytäntöjä, mutta toisaalta farmasian ammatin olemusta he pitävät sellaisena, ettei se edes suo paljon mahdollisuuksia erilai-sille näkökulmille, ei varsinkaan luovuudelle ja innovatiivisuudelle. Ammatin luonnon-tieteellinen perusta ja ammatin säätely on asettanut ja muokannut institutionaaliset raa-mit. Yksi miesproviisoriopiskelija oli ollut hyvin luova. Hänestä oli keskusteltu, että on-ko hän oikealla alalla ollenkaan. Luovuus ja kekseliäisyys menevät hukkaan tässä am-matissa. Tämä puhe antaa ymmärtää, että luovuuden käyttäminen farmasian ammatissa koetaan vaikeaksi. Farmasian tietopohja on eksakteissa tieteissä. Työssä on voitu tu-keutua selviin faktoihin ja sääntöihin ja tämä on tuottanut tietynlaista käyttäytymistä.

Määritellessään luovuutta Ruth (1985) tuo esille sen monikäsitteellisyyden.

Ta-telun rohkea siirtäminen totutuilta urilta uusiin ajatuksiin. Suomalaisten farmaseuttien puheista ja teksteistä ilmenee, että joskus oma uskallus ei riitä uuden kehittämiseen eikä rohkean askeleen ottamiseen. Ideoita ja ajatuksia toisin sanoen on, mutta niiden toteut-taminen käytännössä koetaan vaikeaksi. Luovuuden ja innovatiivisuuden käyttö työssä on yhtä vaikeaa farmaseuttien mielestä sekä miehille että naisille. Rohkeuden puutteen he sen sijaan yhdistävät enemmän naisiin. Kiltteyden, tottelevaisuuden ja kuuliaisuuden he määrittelevät enemmän naisiseksi ominaisuudeksi, mutta farmasian kentällä he liit-tävät sen jossakin määrin myös miehiin. Proviisori Veera sanoo, että ”ehkä farmasian alalle hakeutuu kilttejä miehiä”.Ilmaisu ei sinällään kerro, mitä tämä kiltteys tarkoittaa.

Tulkitsen sen liittyvän muodollisiin menettelytapoihin, säännöistä kiinnipitämiseen ja niiden kyseenalaistamattomuuteen.

Ruotsalainen apteekkari Synnöve toteaa, että ”me olemme kilttejä, tottelevaisia, teemme pitkää päivää mukisematta ja joustamme aina tarvittaessa. Naisilta puuttuu aggressiivisuutta ja rohkeutta”. Näitä ominaisuuksia apteekkari pitää jossakin määrin tarpeellisina, toivottavina ja arvokkaina. Nämä ominaisuudet hän yhdistää enemmän mie-hiin. Hän toisin sanoen ajattelee, että naiset tarvitsevat enemmän miesten käyttäytymi-seen liitettyjä ominaisuuksia. Herää väistämättä kysymys siitä, että kokevatko naiset vaikeaksi toteuttaa itseänsä työssä naisina ja ovat näin ollen pakotettuja ottamaan käyt-töönsä miehisiksi luokiteltuja toimintamalleja. Apteekkari Synnöven mielestä on aika ottaa aggressiivisempi rooli. ”On kuitenkin oltava diplomaattinen ja sosiaalisia taitoja tarvitaan.” Hän korostaa naisten vuorovaikutustaitoja ja niiden tärkeää merkitystä työn tekemisen ja suhteiden luomisen kannalta. Sosiaalisten taitojen tarpeen hän katsoo ko-rostuvan erilaisissa kehittämis- ja muutostilanteissa, mutta näitä naisiin liitettyjä sosiaa-lisia taitoja ei juuri ole arvostettu. Toisaalta keskusteltaessa, mitä naisvaltaisuus on mer-kinnyt farmasian ammatillisen kehityksen kannalta, miesapteekkari Allan sanoo, että

”naiset ovat kärsivällisiä ja pitkäjännitteisiä ja malttavat odottaa tuloksia. Miehet taas saattavat olla nopeita käännöksissään ja tekevät nopeita päätöksiä. Näin syntyneet ideat saattavat olla huonoja, eivät tuota mitään tai ne voivat myös mennä niin sanotusti pieleen.”

Puhe diplomatiasta heijastelee ruotsalaisen työelämän kulttuurista toimintatapaa yleisemminkin. Ruotsissa yleinen käytäntö työelämässä on keskustelu eri areenoilla työntekijöiden sitouttamiseksi ja päätösten ankkuroimiseksi. Nopeat päätökset eivät välttämättä ole arvostettuja eivätkä suotavia, vaan päätöksiä pyritään tekemään demo-kraattisesti ja eri osapuolten yhteistyöhön panostaen. Apteekkareiden puheesta ja teks-teistä käy ilmi, että monilla on hyvin paljon tietoa, mutta että pula on lähinnä itseluotta-muksesta ja rohkeudesta.

”Farmasian kehitys on ollut hidasta. Se on jäänyt jälkeen lääketieteen kehityk-sestä. Sairastuvuus ja sairaanhoito ovat muuttuneet mielettömällä vauhdilla viimeisten 25–30 vuoden aikana. Kysyä sopii, onko farmasia osallistunut ja tehnyt

voitavansa tässä muutoksessa. Mitä farmasiassa on tapahtunut tänä ajankohta-na? Ei yhtään mitään. Samat työtavat, menetelmät, arvostukset ja ongelmat kuin 1970-luvulla ovat jäljellä. Kenen syytä tämä on, että tilanne on tällainen? Apteek-kareiden itsensä. He eivät ole kriittisiä. He ovat tottelevaisia ja nöyriä työnteki-jöitä. Huimapäisyys, seikkailullisuus ja visiot työssä tuntuvat olevan kiellettyjä.

Ettei tehtäisi virheitä ja että estettäisiin virheet näyttää oleva apteekkareiden tärkein tehtävä, ei se, että vähennettäisiin potilaiden kärsimystä, lisättäisiin tietä-mystä ja kehitettäisiin farmasiaa yhdensuuntaisesti nopeasti kehittyvän lääketie-teen kanssa. Muut ammattiryhmät osaavat kantaa paremmin huolta farma-siasta.” (apteekkari Ola)

Tässä puheenvuorossa ruotsalainen miesapteekkari puhuu farmasian kehityksestä ja ammattikunnan roolista kehitykseen vaikuttajana. Hän ei puhu naisista ja miehistä erikseen, vaan apteekkareista yleensä. Apteekkari Ola määrittelee tottelevaisuuden ja nöyryyden ammattikunnan yhteiseksi kulttuuriseksi tunnusmerkiksi. Hän ei liitä näitä ominaisuuksia naisiin. Puhe on kriittistä. Se ei juuri kerro kehityksestä tai muutoksesta vaan pysyvyydestä ja muuttumattomuudesta. Puheessa apteekkarit tuotetaan työnte-kijöinä, jotka ovat sitoutuneet toimimaan tottelevaisesti ja tunnollisesti, eivät toimintaa kehittävästi. Puhe tuo esille myös virheettömyyden kulttuurin hegemonisen aseman am-mattikäytännöissä. Se on niin vallitseva, että sen eteen pyritään tekemään kaikki mah-dollinen. Vertaus lääketieteen kehitykseen on varsin mielenkiintoinen. Se kertoo apteek-kari Olan farmasian kehitykselle asettamista varsin kunnianhimoisista tavoitteista. Anal-ogia apteekkari Olan puheelle löytyy suomalaisen farmaseutti Marinan puheesta.

”Tuntuu, että monilta farmasian alan ihmisiltä puuttuu sellainen luova hulluus ja asioiden eteenpäinviemisen ja kehittämisen palo. Pelätään omilla aivoilla ajat-telemista ja vastuunottoa. Koska meitä ohjaavat lukuisat lait ja asetukset, niihin on helppo nojata ja tukeutua eikä tarvitse miettiä ihan itse, miten jonkun asian voisi tehdä järkevämmin. Sitten jos jotain innovaattoreita alalle eksyykin, he saa-vat taistella tuulimyllyjä vastaan. Tai sitten heidät nujerretaan ja ohjataan kulke-maan laput silmillä niin kuin muutkin. Valitettavaa mutta totta. Tämä nyt lienee sellainen ikuisuuskysymys, tuskinpa siihen todellakaan ihan äkkiä muutosta on luvassa. Kai apteekkialalle hakeutuukin tietyntyyppiset ihmiset, niitä pioneereja on todella harvassa.”

Suomalaiset ja ruotsalaiset farmaseutit ja proviisorit enemmänkin häivyttävät sukupuolta kuin tekevät sitä näkyväksi. Farmaseuttien ja proviisorien puheissa ja teks-teissä ajaudutaan sukupuolistaviin ajatusrakennelmiin, stereotypioihin ja vastakkainaset-teluihin. On pikkutarkka, niuho nainen ja suurpiirteinen, niuho mies, rohkea mies ja ei-rohkea nainen. On asioita useammasta perspektiivistä tarkasteleva ja useampaa työtä kerralla tekevä nainen ja yhteen suuntaan katsova mies. On kaikkeen helposti suostu-vainen, tottelevainen nainen ja helpommin kyseenalaistava ja vastarintaa rakentava mies.

Farmaseutit ja proviisorit toivovat, että työpaikalla olisi enemmän miehiä. Yhdessä niis-tä sairaala-apteekeista, joissa kentniis-tätyövaiheeni aikana Ruotsissa vierailin, työskenteli

vaikuttaa sekä suomalaisten että ruotsalaisten farmaseuttien ja proviisorien mielestä työilmapiiriin positiivisesti. Miehet toisin sanoen tuovat työpaikalle jotakin toisen-laista ja toivottavaa. Se kertoo erilaisuuden tarpeesta ja miesten katsotaan tuovan erilaisuutta naisvaltaiselle työpaikalle.

Suomalaisten farmaseuttien ja proviisorien ajatuksissa lopputulemana on kuitenkin kysymys, että olisivatko työ, toimintatavat ja työn järjestämisen tavat kuitenkaan yh-tään erilaisempia kuin nytkään, vaikka miehiä olisi ja olisi ollut alalla enemmän. Tämän puheen voi tulkita niin, että naisten ja miesten toimintatavat, vaikka ne olisivatkin jollakin tavalla erilaisia, eivät farmasian ammatillisella kentällä merkitsisi ainakaan suurta eroa toiminnan ja toimintatapojen järjestämisen kannalta. Witz (1992) pitää tärkeänä sukupuolierojen ja sukupuolen merkityksen huomioimista jurisdiktionaalisten vaati-musten esittämisen tavoissa ja ammatillisten strategioiden muotoutumisessa. Jonkin-asteinen analogia miesten ja naisten toimintatapojen erilaisuudesta on löydettävissä Kortteisen (1992, 200–205) tutkimuksesta pankkitoimihenkilöistä ja koneistajista. Kort-teisen mukaan naisten ja miesten pärjäämisen ja reviirin rakentamisen strategioissa on selvä ero. Naisten strategia on vastuukulttuuri ja miesten taas vastakulttuuri. Miehet pyrkivät saavuttamaan tietyn itsellisyyden työssä luomalla työnantajasta riippumatto-man kontrollialueen. Naiset taas pyrkivät tähän päämäärään vastuunoton ja moitteetto-man työn kautta. Davies (1996) pitää autonomiaa erittäin keskeisenä käsitteenä sekä maskuliinisessa kulttuurissa että professioissa.