Oman pro gradu -tutkimukseni halusin toteuttaa laadullisena tutkimuksena, sillä olin käytnyt laadullista menetelmää myös kandidaatin tutkielmassani ja halusin paneutua siihen tä-män tutkimuksen yhteydessä syvällisemmin. Analyysimenetelmäksi valikoitui sisällönana-lyysi sen mukaan, mitä halusin tutkia ja miten aineiston keräisin. Sisällönanasisällönana-lyysi on perus-analyysimenetelmä, jota laadullisessa tutkimuksessa käytetään paljon. Sitä voidaan käyttää joko yksittäisenä metodina, mutta myös väljänä teoreettisena kehyksenä, joka voidaan yh-distää erilaisiin analyysikokonaisuuksiin. Ylipäätään sisällönanalyysiä löytyy periaatteessa kaikista laadullisista tutkimuksista, joissa sisällönanalyysillä on tarkoitettu kirjoitettujen, kuultujen tai nähtyjen sisältöjen analyysiä osana teoreettista kehystä. Tästä voidaan myös päätellä, että sisällönanalyysiä ei voida pitää yksin ainoastaan laadullisen tutkimuksen ana-lyysimenetelmänä vaan sitä voi löytyä myös määrällisestä tutkimuksesta. (Tuomi & Sara-järvi 2004, 93.)
Seitamaa-Hakkaraisen (2014) mukaan sisällönanalyysilla on tarkoitus muodostaa syste-maattisesti kattava kuvaus aineiston sisällöistä. Sisällönanalyysissa tutkitaan tekstimuodossa olevia dokumentteja, ja ne voivat olla esimerkiksi haastatteluja, kirjeitä, lauluja, lehtiartik-keleita jne. Omassa tutkimuksessani tutkimusaineisto koostui käsityönopettajien vastauk-sista kyselylomakkeilla, jolloin aineisto oli valmiina tekstimuodossa analyysia varten. Saa-ranen-Kauppinen ja Puusniekka (2006, 73–74) määrittelevät sisällönanalyysin siten, että sen avulla aineistoa voidaan analysoida tiivistäen sekä yhtäläisyyksiä ja eroja etsien. Analyysi tapahtuu tekstianalyysina, jossa tarkastellaan ennalta laadittuja kirjallisia materiaaleja ja joh-topäätökset perustuvat tutkijan tulkintaan sekä päättelyyn. Tämä tapa lähestyä aineistoa on
monipuolinen perusanalyysimenetelmä, jota voidaan käyttää monissa laadullisissa tutki-muksissa.
Sisällönanalyysissa on tarkoituksena kuvata tutkittavaa kirjallista aineistoa sanallisesti ja et-siä tekstin merkityket-siä. Sen käyttö mahdollistaa jonkin verran käsitteellistä liikkumavapautta, mutta se myös edellyttää tiettyjä rajoitteita. Esimerkiksi sisällönanalyysista voidaan puhua sekä sisällönanalyysin kuin sisällön erittelyn kohdalla. Sisällönanalyysissa tulee myös olla tarkkana, että tuloksien tarkastelu ei lopu tiivistyksen tekemiseen, vaan tutkimuskysymyk-siin tulee vastata tekemällä johtopäätöksiä saadusta systemaattisesta analyysista. (Tuomi &
Sarajärvi 2009, 103–104, 106–107.) Tutkimuksen varsinaiset tulokset olen kerännyt analyy-sini pohjalta lukuun 8, mutta analyysin mukaisten johtopäätösten tekeminen päätutkimusky-symysten pohjalta jatkuu luvussa 9. Johtopäätöksissä tiivistän ja tuon esille tutkimuksen tär-keimpiä tuloksia sekä vertailen niitä aiempiin tutkimustuloksiin ja teoriaan.
Yksi tutkimuksen teon keskeisimmistä vaiheista on aineiston analysointi. Tutkimuskysy-mykset ohjaavat analysointitavan valinnassa ja sen avulla tutkija selvittää vastaukset asetta-miinsa ongelmiin. Tutkimuskysymykset voidaan täsmentää joko ennen aineiston hankintaa, mutta toisinaan tutkija voi kuitenkin huomata vasta analyysivaiheessa, miten tutkimusongel-mat olisi kannattanut asettaa (Moilanen & Räihä 2010, 53; Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2001, 207). Alun perin tutkimuksessani olikin vain kaksi päätutkimuskysymystä, mutta huo-masin analyysin edetessä, että tarvitsin vielä kolmannen tutkimuskysymyksen, jotta tutki-musongelmani oli looginen ja otti huomioon muutosten lisäksi myös opettajien omat käsi-tykset.
Sisällönanalyysissä tärkeää on muodostaa aineistosta ensin yleiskuva ja lähteä vasta sen jäl-keen toteuttamaan analyysiprosessi systemaattisesti koko aineisto kattaen. Analyysiprosessi tapahtuu sykleittäin aineistoon perehtymisellä ja luokittelujen muodostamisella. Prosessin aikana luokittelut voivat siis kehittyä ja muuttua analyysin aikana, jolloin luokat eivät saa olla liian jäykkiä ja etukäteen valmiiksi muodostettuja. Luokittelu tapahtuu vertailun ja vas-takkainasettelun kautta, joiden avulla pyritään muodostamaan aineistosta kategorioita. (Sei-tamaa-Hakkarainen 2014.) Tärkeää analyysin aikana on muistaa ottaa huomioon myös tut-kijan oma itseymmärrys ja reflektiivisyys. Tuttut-kijan tulee tiedostaa jo aiemmat teoreettiset mallit, jotka tutkimukseen liittyy ja pyrkiä jättämään ne taka-alalle. Tutkijan tulee lisäksi
kyseenalaistaa omia tulkintoja ja havaita, milloin kyse on omasta tulkinnasta ja kriittisesti pyrkiä laajentamaan omaa subjektiivista perspektiiviä toisen ihmisen kokemusmaailmaan.
(Laine 2010, 34–35.)
Tuomen ja Sarajärven (2004, 94–95) mukaan tutkimuksen analyysin etenemistä voidaan ku-vata esimerkiksi seuraavaan tapaan. Ensimmäisenä tutkijan tulee päättää, mikä hänen aineis-tossaan on kiinnostavaa ja tehtävä siitä ”vahva päätös”. Sen jälkeen koko aineisto täytyy käydä läpi sekä erotella ja merkitä ne asiat, jotka sisältyvät omaan kiinnostukseen. Kaikki muu tulee jättää tutkimuksesta pois. Tässä vaiheessa voidaan puhua myös aineiston koodaa-misesta ja litteroinnista. Seuraavaksi kaikki merkityt asiat poimitaan yhteen ja erilleen muusta aineistosta. Tämän jälkeen merkitty aineisto teemoitellaan, luokitellaan tai tyypitel-lään. Luokittelulla tarkoitetaan merkityn aineiston luokittelua tiettyihin luokkiin, jolloin voi-daan laskea, montako kertaa kukin luokka esiintyy. Teemoittelussa ideana on avata, mitä kustakin teemasta on sanottu ja tyypittelyssä taas tarkoituksena on ryhmittää aineisto tie-tyiksi tyypeiksi. Lopuksi analyysistä kirjoitetaan yhteenveto.
Kiviniemen (2010, 70) mukaan laadulliselle tutkimukselle on kuitenkin ominaista tutkimuk-sen prosessinomaisisuus. Tällöin on tyypillistä, että tutkimuktutkimuk-sen ominaispiirteen myötä esi-merkiksi tutkimustehtävä tai aineiston analyysin vaiheet kehittyvät joustavasti tutkimuksen edetessä. Lähdin liikkeelle analyysissani lukemalla useaan kertaan aineiston läpi, jotta se tuli tutuksi. Lukeminen alkoi jo tutkimuksen ollessa vielä avoimena netissä, jolloin sain esiym-märrystä siitä, minkälaisia asioita vastauksissa nousee enemmän tai vähemmän esille sekä näin, milloin aineisto alkaa kyllääntymään eli vastauksissa alkaa tulla toistoa. Tämän jälkeen lähdin tutkimuskysymysten avulla käymään aineistoa läpi ja poimin kaikki ne kohdat vas-tauksista erilleen, jotka vastasivat tutkimuskysymyksiin. Keräsin merkitsevät kohdat omaksi tiedostokseen ja jaottelin ne otsikoittain omiksi ryhmikseen. Tämän jälkeen käytin teemoit-telua ja yhdistelin vastauksia aineistosta nousevien teemojen mukaisesti, joita en ollut etu-käteen laatinut. Viimeisenä kokosin tutkimuskysymyksittäin laaditut teemat vielä päätutki-muskysymyksien alle ja tein johtopäätökset tutkimustulosteni pohjalta.
Yhä tarkemmin tarkasteltaessa sisällönanalyysin muotoja, voidaan sisällönanalyysin koh-dalla puhua aineistolähtöisestä, teoriasidonnaisesta ja teorialähtöisestä analyysistä.
Aineis-tolähtöisessä analyysissä tarkoituksena on luoda tutkimusaineistosta teoreettinen koko-naisuus, jolloin analyysiyksiköt valikoidaan aineistosta tutkimuksen tehtävänasettelun ja tar-koituksen mukaan. Ideana siis on, että analyysiyksiköitä ei ole entuudestaan päätetty tai mie-titty eli aiemmilla havainnoilla, tiedoilla ja teorioilla ei tulisi olla tekemistä analyysin toteut-tamisen ja lopputuloksen kanssa. Teoriasidonnaisessa analyysissä puolestaan on tiettyjä teo-reettisia yhteyksiä, jotka eivät pohjaudu kuitenkaan suoraan teoriaan. Kuten aineistolähtöi-sessä analyysissä, myös teoriasidonnaisessa analyysissä analyysiyksiköt valitaan aineistosta, mutta erona on, että teoriasidonnaisessa analyysissä aikaisempi tieto ohjaa ja auttaa analyy-sin tekemisessä. Vaikka teoria vaikuttaa analyyanalyy-sin taustalla, tutkimus ei saa olla teoriaa tes-taava, vaan tarkoituksena on löytää uusia ajatusmalleja. Kolmannessa analyysimallissa eli teorialähtöisessä analyysissä nojataan johonkin tiettyyn malliin teoriaan tai auktoriteetin esittämään ajatteluun. Tämä analyysimalli on hyvin perinteinen ja siinä jo analyysiä ennen esitellään jokin tietty teoria tai malli, jonka mukaan määritellään muun muassa tutkimuk-sessa keskeiset käsitteet. Analyysivaiheessa tämä valmis kehys ohjaa tutkimusta. Analyysi-mallia käytetään usein juuri silloin, kun tarkoituksena on testata aiemmin tunnettua teoriaa uuteen kontekstiin. Yhteenvetona voidaan todeta, että aineistolähtöisessä ja teoriasidonnai-sessa analyysissä aineiston hankinta ei ole siis sidottuna jo olemassa olevaan teoriaan, kun taas teorialähtöisessä analyysissä on. Siinä teoria määrää, millä tavoin aineiston hankinta tehdään ja miten tutkittava ilmiö määritellään käsitteenä. (Tuomi & Sarajärvi 2004, 97–101.)
Omassa tutkimuksessani toteutin aineistolähtöistä analyysia, jolloin mietin analyysiyksi-köitä vasta siinä vaiheessa, kun olin poiminut merkittävät vastaukset erilleen ja lähdin etsi-mään vastauksista yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. Teorian analyysin otin mukaan vasta analyysivaiheen jälkeen, jolloin pystyin vertailemaan, miten tutkimustulokseni vastasivat aiempiin tutkimuksiin ja teorioihin. Ja kuten Tuomi ja Sarajärvikin (2004, 101–102, 115) sanoo, aineiston analyysissä on loppujen lopuksi kuitenkin kyse keksimisen logiikasta. Ei siis ole olemassa tieteellistä metodia, joka lupaisi totuuden etsimisen menestymisen. Tutki-jan täytyy siis itse tuottaa analyysinsa viisaus ja sen saavuttamiseen on tärkeää metodien lisäksi luottaa omaan vastaanottokyvyn herkkyyteen, oivalluksen terävyyteen ja myös on-nekkuuteen. Tärkeää analyysin tekemisessä ja tulosten esittämisessä on, että tutkija saa lu-kijansa vakuutettua siitä, että tutkimus on uskottava. Tuloksia esitettäessä empiirisestä
ai-neistosta täytyy tulla kuitenkin ilmi muodostettu malli, käsitejärjestelmä, käsitteet tai aineis-toa kuvaavat teemat. Lisäksi tutkijan tulee muistaa koko tutkimuksen ajan, että hän pyrkii ymmärtämään analyysin kaikissa vaiheissa tutkittavia heidän omista näkökulmistaan.