Second victim -ilmiö lääkehoidon vaaratapahtumissa

2.2.1 Second victim -ilmiö

Professori Albert Wu kuvasi termin second victim vuonna 2000, ajatuksella virheet sisältyvät ole-massa oleviin rutiineihin ja laitteisiin, mikä asettaa ennakoimatta lääkärin ja potilaan katastrofiin.

Vaikka potilaat ovat ensimmäisiä ja kiistattomia lääketieteellisten virheiden uhreja, lääkärit kärsi-vät samoista tapahtumista: he ovat toisia uhreja. Vincent (2003) lisäsi, että lähes jokainen amma-tinharjoittaja tietää virheen tekemisen sairauden tunteen. Vaaratapahtuman vuoksi traumatisoi-tuneet tuntevat itsensä syrjäytyneeksi ja suojattomiksi ja myöhemmin tapahtuma toistaa itsensä uudestaan ja uudestaan heidän mielessään. He epäilevät osaamistaan ja pelkäävät mahdollisia rangaistuksia ja potilaan vihaa. (Seys ym., 2012.) Scottin (2009) määritelmän mukaan toissijainen uhri on terveydenhuollon tarjoaja, joka joutuu ennakoimattomaan haitalliseen potilastapahtu-maan ja/tai potilaaseen liittyvään vahinkoon ja tulee itse uhriksi traumaattisen tapahtuman ta-kia.

Second victim -ilmiö koskettaa terveydenhuoltoa maailmanlaajuisesti. Vaaratapahtuman ei aina tarvitse olla kuolemaan johtava tai vahingoittaa ketään, vahva mahdollisuus riittää usein aiheut-tamaan voimakkaita oireita terveydenhuollon ammattilaisessa, joka on aiheuttanut vaaratapah-tuman tahtomattaan. Second victim -termi voi olla ongelmallinen, koska se asettaa arvojärjestyk-sen ensimmäinen, toinen ja kolmas uhri. Moraalisten tunteiden ja traumaattisten kokemusten luokittelu on mahdotonta, koska ne ovat ainutlaatuisia ja vaikuttavia niitä kokevalle henkilölle.

(Dekker, 2013.)

Termin second victim käyttöä on kirjallisuudessa myös kritisoitu. Wu ym. (2017) pohtivat myös termin käyttöä ja kuinka ilmiötä tulisi nimittää. Clarkson ym. (2019) ottivat kantaa The British Me-dical Journalin pääkirjoituksessaan terveydenhuollon ammattilaisten nimittämisestä lääketieteel-lisen virheen toiseksi uhriksi. Pääkirjoitus kehoittaa hylkäämään termin, koska tiedämme keitä lääketieteellisen virheen todelliset uhrit ovat. Terveydenhuollon ammattilaiset ja instituutiot kut-suvat itseään uhreiksi hienovaraisesti uskoen siihen, että potilaille aiheutuvat haitat ovat satun-naisia, huonon onnen aiheuttamia eikä niitä yksinkertaisesti voida välttää. Näin vältytään vahin-gollisen tapahtuman vastuusta ja käsittelemisestä. Tämä ajattelutapa on ristiriidassa potilaiden turvallisuuden ja vastuun kanssa, jota potilaat ja perheet odottavat terveydenhuollon ammattilai-silta.

Syyskuussa 2020 on perustettu kansainvälinen potilasturvallisuuteen liittyvä COST-toimen Se-cond Victim -ERNST [The European Researchers`Network Working on SeSe-cond Victims] -hanke.

Hanke kestää neljä vuotta ja siinä on mukana 27 Euroopan maata, jotka tavoittelevat ratkaisuja kriittiselle Second Victim -ilmiölle. (ERNST [The European Researchers`Network Working on Sec-ond Victims], 2021, LAB-ammattikorkeakoulu 2021.) Päätavoitteena SecSec-ond Victim -hankkeessa on ilmiön maailmanlaajuisen tietoisuuden saattaminen, kansainvälisen toimintamallin ja koulu-tusmateriaalin tuottaminen terveydenhuollon organisaatioille sekä kouluttaa terveydenhuollon henkilökuntaa vertaistuen antamiseen (LAB-ammattikorkeakoulu 2021). Suomessa Tampereella johtajaylilääkäri Sally Leskisen (ent. Järvelä) on vienyt second victim -ilmiötä eteenpäin muun mu-assa second victim -toimintamallin avulla (Västilä, 2018).

2.2.2 Hoitotyöntekijöiden selviytyminen ja tuki vaaratapahtuman jälkeen

Selviytymisellä tarkoitetaan prosessia, joka puolustaa ihmistä stressaavalta olosuhteelta tai haas-teelta. Vaaratapahtumien jälkeen otetaan käyttöön erilaisia selviytymisstrategioita kokemuksen vaikutusten lieventämiseksi. Keinoina ovat esimerkiksi ongelmalähtöinen selviytymismekanismi, tunteisiin keskittyvät selviytymiskeinot ja keskusteleminen. (Chan ym. 2016.) Toisten uhrien toi-pumisen kesto vaihtelee vaaratapahtuman lopputuloksen, persoonallisuuden, yhteistyön ja or-ganisaation turvallisuuskulttuurin mukaan (Marran, 2019).

Vaaratapahtuman vuoksi traumatisoituneiden hoitotyöntekijöiden henkilökohtainen selviytymi-nen voidaan jakaa kuuteen vaiheeseen. Selviytymisen ensimmäiselviytymi-nen vaihe alkaa virheen tunnis-tamisella. Toisinaan hoitotyöntekijä ei ehkä pysty välittömästi jatkamaan potilaan hoitoa. Tätä vaihetta seuraa ammatillinen itse reflektio, jossa tosiasioiden tarkastelu ja ymmärtäminen johtaa itseoppimiseen. Tämä tuo lohdutusta vaaratapahtuman vuoksi traumatisoituneille. Kolmannessa vaiheessa tarvitaan vertaistukea, kun huoli omasta ammatillisesta maineesta kasvaa. Seuraa-vassa vaiheessa vaaratapahtuman vuoksi traumatisoituneet ovat huolissaan työstää ja oikeudel-lisista näkökohdista, jotka voivat vaikuttaa heidän ammattiinsa. Lisäksi heillä saattaa olla epäilyk-siä hoitotyössä jatkamisesta. Viidennessä vaiheessa etsitään emotionaalista tukea olematta var-moja mistä tai miten sitä löytyy. Viimeinen vaihe määräytyy sen mukaan, kuinka selviytymispro-sessi on edennyt. Vaihtoehtoina on joko selviytyminen (siirtyminen eteenpäin tapahtumaa unoh-tamatta), luovuttaminen (työpaikan tai ammatin vaihtaminen) tai menestyminen (ammatillinen kasvu, josta on hyötyä myös muille ammattilaisille). (Marran, 2019, Kappes ym., 2021.)

Lääkehoidon vaaratapahtuman tehneet hoitotyöntekijät tarvitsevat tukea hoitotyön kollegoil-taan, terveydenhuollon ammattilaisilta ja tärkeimpänä organisaatiolta, jossa työskentelevät.

Tuen saaminen on välttämätöntä. Kun organisaation tuki puutuu, toiset uhrit ovat ilmaisseet ky-vyttömyyttä selviytyä eteenpäin tapahtuneesta. (Scott ym., 2009.) Ylivoimainen epätoivon tunne ja syyllisyys voi ajaa toisen uhrin tekemään jopa itsemurhan (Scott, 2019).

Maailmalla terveydenhuollon ammattilaisille on perustettu erilaisia tukiohjelmia, joiden ajatuk-sena on tukea vaaratapahtuman tehnyttä työntekijää. Esimerkiksi Yhdysvalloissa Baltimoressa Johns Hopkins Hospital -ohjelma nimeltään RISE (Resilience In Stressful Events) Team, Yhdysval-loissa Missourin yliopistossa kliinistä työtä tekeville tukiohjelma forYOU Team ja YhdysvalYhdysval-loissa Bostonissa Brighamissa ja Women`s Hospital lääkäreille suunnattu tukiohjelma nimeltään Peer Support Program. (Wu ym., 2017.) Columbuksen Ohion lastensairaalassa on implementoitu tu-kiohjelma nimeltään YOU Matter (Werthman ym., 2021).

Suomessa Tampereen yliopistollinen sairaala (TAYS) otti keväällä 2018 käyttöön Second victim -toimintamallin, joka on laajalti käytössä Yhdysvalloissa, Australiassa ja Englannissa, mutta ei ylei-sesti Suomessa. Second victim -toimintamallia käytetään, kun työntekijä kokee virheen tai läheltä piti tilanteen merkittäväksi tai mikäli virheen seuraamukset ovat vakavat. Toimintamallin tarkoi-tuksena on tukea ja auttaa työntekijää, lisätä avointa keskustelua työyhteisössä, kohdata virheet ja vahingot sekä pyrkiä estämään niitä. Toimintamalliin on oltu tyytyväisiä ja sen on tarkoitus laa-jentua koko Taysiin. (Västilä, 2018, Järvelä, 2019.)

Tampereen second victim -toimintamallin tarkoituksena on välittömästi vaaratapahtuman jäl-keen, että tukihenkilö, joka voi olla lähijohtaja, kollega tai työpari, ottaa työntekijän sivuun ja kuuntelee häntä. Tavoitteena on, että työntekijä tulee töihin heti seuraavaan vuoroon, mahdolli-sesti kevennetyillä työtehtävillä seuraavien päivien tai viikkojen ajan. Sairauslomaa annetaan vain tarvittaessa. Vaaratapahtuman kokeneen tunteet voivat vaihdella häpeän, epävarmuuden ja hätääntyneisyyden välillä. Lähijohtaja informoi asiasta eteenpäin, jotta sairaalan johto on tietoi-nen asiasta, jos tapahtuma etenee oikeustoimiin tai merkittävään julkisuuteen. (Västilä, 2018, Mäkinen, 2019.)

Vaaratapahtuman jälkeisinä päivinä tapahtuma käydään yksityiskohtaisesti läpi lähijohtajan kanssa ja tarvittaessa tarjotaan debriefing-ryhmää työntekijälle tai koko työyhteisölle. Työtervey-teen tarjotaan kiireaikaa ja työpsykologille sovitaan ensimmäinen käynti. Vaaratapahtuman te-kijä saattaa tuntea syyllisyyttä, ahdistusta, pelkoa ja suuttumusta tai fyysisiä oireita. Seuraavien viikkojen aikana vaaratapahtumaan osallinen on mukana tapahtuman selvittelyssä yhdessä vas-taava työtä tekevän kollegan kanssa. Selvittelykertojen jälkeen tukihenkilö kysyy työntekijän voin-tia. Kontrollikäynnit työterveydessä ja työpsykologilla jatkuvat. Työkyky voi palautua nopeasti tai stressi oireet voivat jatkua. Toisilla vanhat traumat voivat nousta pintaan, joka estää toipumista.

Itsestään selvää tulisi olla, että ei syyllistetä virheen tehnyttä. (Västilä, 2018, Mäkinen, 2019.)

Muutaman kuukauden päästä lähijohtaja keskustelee yhdessä työntekijän kanssa raportin yh-teenvedosta ja antaa mahdollisen huomautuksen tai varoituksen. Vakavat virheet johtavat rikos-tutkintaan ja tarvittaessa ollaan yhteydessä sairaanhoitopiirin lakimieheen prosessiin liittyvissä

asioissa. Lisäksi oma ammattiliitto antaa oikeusturvaa ja neuvoja. Toivotaan, että tässä vaiheessa luottamus itseen, lähijohtajiin, työhön sekä kokemus työyhteisöön kuulumisesta on palautunut.

Vielä puolen vuoden jälkeen tapauksesta lähijohtaja ja tukihenkilö ovat säännöllisesti yhtey-dessä, jos tapauksen käsittely pitkittyy esimerkiksi oikeuskäsittelyn vuoksi. Työpsykologin kont-rollit jatkuvat tarvittaessa. (Västilä, 2018, Mäkinen, 2019.) Second victim -toimintamallin tavoit-teena on palauttaa työntekijän ammatillinen itsetunto ja ettei työntekijän ura katkea vaaratapah-tumaan (Mäkinen, 2019).

2.3 Kirjallisuushaku lääkehoidon vaaratapahtumaan osallisina olleista