• Ei tuloksia

Lääkehoidon vaaratapahtumien vaikutus niihin osallisena oleviin hoitotyöntekijöihin

N/A
N/A
Info
Lataa
Protected

Academic year: 2022

Jaa "Lääkehoidon vaaratapahtumien vaikutus niihin osallisena oleviin hoitotyöntekijöihin"

Copied!
84
0
0

Kokoteksti

(1)

Lääkehoidon vaaratapahtumien vaikutus niihin osallisena oleviin hoitotyöntekijöihin

Jenni Leussu

Pro gradu -tutkielma Hoitotiede

Preventiivinen hoitotiede Itä-Suomen yliopisto

Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos

06.09.2021

(2)

Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos

Hoitotiede: Preventiivinen hoitotiede

Leussu, Jenni: Lääkehoidon vaaratapahtumien vaikutus niihin osallisena oleviin hoitotyöntekijöihin

Pro gradu -tutkielma, 84 sivua, 5 liitettä (10 sivua)

Tutkielman ohjaajat: Apulaisprofessori, dosentti, TtT Marja Härkänen, Professori Katri Vehviläinen-Julkunen

Syyskuu 2021

Asiasanat: lääkehoidon vaaratapahtuma, lääkityspoikkeama, second victim, hoitotyöntekijä, sel- viytyminen

Lääkehoidon toteuttaminen on hoitotyössä arkipäiväinen, mutta samalla monimutkainen pro- sessi ja lääkehoidon vaaratapahtumat ovat hyvin yleisiä. Lääkehoidon vaaratapahtumalla tarkoi- tetaan poikkeamaa, josta voi aiheutua potilaille vakaviakin haittoja. Potilaiden ohella myös hoito- työntekijät joutuvat ennakoimattomasti osalliseksi lääkehoidon vaaratapahtumaa ja/tai potilaa- seen liittyvään vahinkoon. Hoitotyöntekijöistä tulee vaaratapahtuman toisia uhreja (second vic- tims) traumaattisen tapahtuman takia.

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, millaisia vaikutuksia lääkehoidon vaaratapahtuma aiheutti osallisena oleviin hoitotyöntekijöihin, miten vaaratapahtuma vaikutti heidän kliiniseen työhönsä, millaista tukea lääkehoidon vaaratapahtuman tehneet hoitotyöntekijät ovat saaneet ja miten hoitotyöntekijät ovat selviytyneet tapahtuneesta. Tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa hoitotyön- tekijöiden kokemuksista lääkehoidon vaaratapahtumiin liittyen. Tutkimuksen aineisto kerättiin syyskuussa 2020. Tutkimus toteutettiin kyselylomakkeella hoitotyöntekijöiden sosiaalisen me- dian foorumeilla ja siihen osallistui 35 hoitotyöntekijää. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisäl- lön analyysillä.

(3)

Tulosten mukaan hoitotyöntekijät kokivat erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä oireita lääkehoidon vaa- ratapahtuman jälkeen. Kliiniseen työhön lääkehoidon vaaratapahtuma vaikutti lisäämällä turval- lisuutta työntekoon, tuomalla haasteita tai ei mitään vaikutusta kliiniseen työntekoon. Lääkehoi- don vaaratapahtuman jälkeen tukea saatiin keskusteluiden, käytännön avun ja tilanteen läpikäy- misen kautta. Tukea olisi kaivattu lisää keskusteluiden ja henkisen tuen, lääkehoidon opetuksen, lääkevirheen tapahtuman käsittelyn, kollegoihin luottamuksen ja resurssien lisäämisen muo- dossa. Koettiin myös, ettei saatu lainkaan tukea vaaratapahtuman jälkeisenä aikana. Lääkehoi- don vaaratapahtuman jälkeen hoitotyöntekijöiden selviytymiseen vaikuttavia edistäviä ja estäviä tekijöitä tunnistettiin.

Tulosten perusteella suositellaan hoitotyöntekijöille tarjottavan tukea lääkehoidon vaaratapahtu- man jälkeen. Organisaatioissa tulisi keskustella enemmän vaaratapahtuman vuoksi traumatisoi- tuneiden tunnistamisesta ja siihen kuuluvasta prosessista avoimen ja syyllistämättömän ilmapii- rin luomiseksi. Lisäksi suositellaan second victim -toimintamallin jalkauttamista suomalaiseen terveydenhuoltoon. Second victim -ilmiön tutkiminen on tulevaisuudessa tärkeää erityisesti lähi- johtajien näkökulmasta ja kuinka organisaatiot pystyvät entistä enemmän tukemaan vaaratapah- tuman vuoksi traumatisoituneita hoitotyöntekijöitä.

(4)

University of Eastern Finland, Faculty of Health Sciences Department of Nursing Science

Nursing science: Preventive nursing science

Leussu, Jenni: Effects of medication safety incidents on the nursing workers involved Thesis, 84 pages, 5 appendix (10 pages)

Supervisors: Associate Professor, docent, PhD Marja Härkänen, Professor Katri Vehviläinen- Julkunen

September 2021

Keywords: medication safety incident, medication error, second victims, nursing worker, survival

Administering medication is an everyday task in nursing but, at the same time, a complicated process, and medication safety incidents are very common. A medication safety incident is a de- viation from which patients can suffer serious injuries. With patients, nursing workers will also be a part of the medication incident and/or the injury of the patient. Nursing workers will be- come second victims of the medication incident because of the traumatic event.

The purpose of this study was to describe what effects medication safety incidents cause the participant nursing workers, how the incident affected their clinical work, what kind of support the medication safety incident caused nursing workers to get, and how nursing workers have survived what happened. The goal was to create new information on nursing workers’ expe- riences with medication safety incidents. The research material was collected in September 2020. The research was achieved by a questionnaire in a nursing workers’ social media forum, and 35 nursing workers participated. The data were analyzed by inductive content analysis.

Based on the results of this study, nursing workers experienced different physical and mental symptoms after the medication safety incident. The incident affected clinical work by adding sa- fety to the work or bringing additional challenges, or it didn’t affect clinical work in any way. Af- ter the medication safety incident, support was obtained from conversations, practical assis-

(5)

tance and going over the medication error. More support was needed in the form of conversati- ons, emotional support, medication education, medicine safety incident handling, colleagues’

trust, and resources. Some respondents experienced no support after the medication error. Af- ter the medication safety incident, nursing workers survival conductive and preventive factors were identified.

Based on the results, it is recommended that nursing workers are shown support after the medi- cation safety incident. Organizations should talk more about identifying the second victim phe- nomenon, including the process to create an open and guilt-free atmosphere. It is also recom- mended that the second victim operation model be implemented in Finnish healthcare. The se- cond victim phenomenon research is important for the future, especially from a practical nurse point of view, to support traumatized nursing workers who have suffered from medication er- rors.

(6)

Lyhenteet

GDPR General Data Protection Regulation (yleinen tietosuoja-asetus) ISMP Institute for Safe Medication Practices

MASI Medication Administration Safety & Interventions, Lääkitysturvallisuuden tutkimus- projekti

NCC MERP National Coordinating Council for Medication Error Reporting and Prevention.

STM Sosiaali- ja terveysministeriö

SVEST Second Victim Experience and Support Tool TENK Tutkimuseettinen neuvottelukunta

THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Valvira Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto

WHO World Health Organization (Maailman terveysjärjestö)

(7)

Liitteet

Liite 1. Tietokantahaun toteuttaminen.

Liite 2. Tutkimuksia lääkehoidon vaaratapahtumien vaikutuksista hoitotyöntekijöihin.

Liite 3. Saatekirje.

Liite 4. Kyselylomake.

Liite 5. Esimerkki sisällönanalyysin etenemisestä.

(8)

Sisältö

1 Johdanto ... 7

2 Lääkehoidon toteuttamiseen, vaaratapahtumiin, tukeen ja selviytymiseen yhteydessä olevat tekijät ... 9

2.1 Lääkehoidon turvallinen toteuttaminen ja vaaratapahtumat ... 9

2.2 Second victim -ilmiö lääkehoidon vaaratapahtumissa ... 12

2.2.1 Second victim -ilmiö ... 12

2.2.2 Hoitotyöntekijöiden selviytyminen ja tuki vaaratapahtuman jälkeen ... 13

2.3 Kirjallisuushaku lääkehoidon vaaratapahtumaan osallisina olleista hoitotyöntekijöistä16 2.3.1 Lääkehoidon vaaratapahtumien aiheuttamat oireet hoitotyöntekijöissä ... 17

2.3.2 Lääkehoidon vaaratapahtumien vaikutuksen hoitotyöntekijöiden kliiniseen työhön ja selviytymiseen ... 18

2.3.3 Hoitotyöntekijöiden saama tuki lääkehoidon vaaratapahtuman jälkeen ... 19

2.4 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista ... 19

3 Tutkimuksen tarkoitus, tavoite ja tutkimuskysymykset ... 21

4 Aineisto ja tutkimusmenetelmät ... 22

4.1 Tutkimusasetelma ... 22

4.2 Kyselylomake ... 22

4.3 Kohderyhmä ja aineiston keruu ... 23

4.4 Aineiston analysointi ... 24

5 Tulokset ... 26

5.1 Tutkimukseen osallistuneiden taustatiedot ... 26

5.2 Lääkehoidon vaaratapahtumat ... 27

(9)

5.2.1 Lääkehoidon vaaratapahtumatyypit ... 27

5.2.2 Lääkehoidon vaaratapahtuman myötävaikuttavat tekijät ... 28

5.2.3 Lääkehoidon vaaratapahtuman aiheuttamat haitat asiakkaille/potilaille ... 32

5.3 Lääkehoidon vaaratapahtuman aiheuttamat fyysiset ja psyykkiset oireet hoitotyöntekijöihin ... 33

5.4 Lääkehoidon vaaratapahtuman vaikutukset hoitotyöntekijöiden kliiniseen työhön ... 36

5.5 Lääkehoidon vaaratapahtuman jälkeinen tuki hoitotyöntekijöille ... 40

5.6 Hoitotyöntekijöiden selviytyminen lääkehoidon vaaratapahtumasta ... 44

5.7 Hoitotyöntekijöiden muut kokemukset vaaratapahtumista ... 49

5.8 Tulosten yhteenveto ... 51

6 Pohdinta ... 53

6.1 Tutkimuksen keskeisten tulosten tarkastelua ... 53

6.2 Tutkimuksen luotettavuus ... 58

6.3 Tutkimuksen eettisyys ... 59

6.4 Johtopäätökset ja suositukset ... 60

6.5 Jatkotutkimusehdotukset ... 61

(10)

1 Johdanto

Vaaratapahtumat ovat väistämättömiä hoitotyössä ja terveydenhuollossa. Vaikka terveydenhuol- lon organisaationkulttuuri ja järjestelmät ovat kehittyneitä, silti vaaratapahtumia pääsee synty- mään. Inhimillisillä tekijöillä ja jatkuvasti muuttuvilla sekä kehittyvillä terveydenhuollon organi- saation monimutkaisilla järjestelmillä on tähän vaikutusta. (Liukka ym., 2020.) Sairaanhoitajat ja muut terveydenhuollon työntekijät työskentelevät ympäristössä, joka kaiken aikaa muuttuu tek- nisemmäksi, monitahoiseksi ja kompleksisemmaksi lisäten inhimillisten virheiden riskiä. Monista lääkehoidon suojaustoimenpiteistä huolimatta sairaanhoitajat tekevät suurimman osan lääk- keen antamiseen liittyvistä virheistä. Sairaanhoitajat ovat oppineet, että turvallinen lääkkeen kä- sittely ja antaminen on jokaisen henkilökohtainen vastuu ja että vastuussa on viime kädessä lääkkeen antava henkilö. (Treiber & Jones, 2010.) Terveydenhuollon ammattilaisten tulisi antaa lääkkeitä korkealla moraalisella tietoisuudella tehtävään keskittyen. Terveydenhuollon ammatti- laisille tulee pystyä tarjoamaan sopiva työympäristö ja rohkaista yhteistyöhön lääkkeiden turvalli- sen antamisen helpottamiseksi (Härkänen ym., 2017.) Lääkkeiden oikeanlainen anto on upotettu syvälle hoitotyön periaatteisiin ja lääkitysvirheitä tekemällä voidaan uhata ammatillista identi- teettiä ja toimeentuloa. Sairaanhoitajat jatkavat työtään potilaiden hoitamisen parissa, vaikka lääkehoidon vaaratapahtumia pääsee tapahtumaan. (Treiber & Jones, 2010.)

Lääkehoidon vaaratapahtumat voidaan jakaa haittatapahtumiin, poikkeamiin tai läheltä piti -ta- pauksiin (Sosiaali- ja terveysministeriö [STM], 2021). Tässä tutkimuksessa lääkehoidon vaarata- pahtumalla tarkoitetaan lääkityspoikkeamia (lääkitysvirheitä) ja lääkehoidon haittatapahtumia, joista on voinut aiheutua potilaille erilaisia haittoja. Läheltä piti -tapahtumia, jotka estetään en- nen vaaratapahtuman syntymistä, ei käsitellä tässä tutkimuksessa. (Stakes & Lääkehoidon kehit- tämiskeskus Rohto, 2006, STM, 2021.) Lääkitysturvallisuuden vaarantuminen voi johtaa vakavaan vammaan, vammautumiseen tai jopa kuolemaan (World Health Organization [WHO], 2017) sekä lisätä terveydenhuollon kustannuksia (Assiri ym., 2018). Maailmanlaajuisesti lääkehoidon vaara- tapahtumiin liittyvien kustannusten on arvioitu olevan noin 42 miljardia dollaria vuodessa (WHO, 2017). Kustannusarvio Suomen terveydenhuollossa tapahtuvista haittatapahtumista on 409–951 miljoonaa euroa vuosittain. Lääkehoitoon liittyvät haittatapahtumat ovat toiseksi kalleimpia. (Jär- velin ym., 2010.)

(11)

Vaaratapahtumista aiheutuu ensisijaisesti haittaa potilaille ja omaisille, toissijaisesti terveyden- huollon ammattilaisille (Wu, 2017) ja kolmanneksi terveydenhuollon organisaatiolle (Denham, 2007). Lääkehoidossa vaaratapahtuman sattuessa työntekijöistä tulee virheiden toissijaisia uh- reja (second victims) (Wu, 2017). Wun mukaan second victim -ilmiö syntyy, kun virhe tehdään ja vaaratapahtuman tekijältä puuttuu kollegan myötätunto, häntä syytetään virheestä olosuhteista riippumatta tai häntä pidetään epäpätevänä. Vaaratapahtuman tekijä kärsii henkisestä ja amma- tillisesta loukkauksesta ja hän joutuu kohtaamaan syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteita il- man tukea. Vaaratapahtuman tekijän maailma muuttuu ja hän arvioi usein koko ammatillisen tulevaisuutensa uudelleen. (Wu, 2000, Jones & Treiber, 2012.) Vaaratapahtuman vuoksi traumati- soitumisella on osoitettu olevan haitallisia vaikutuksia hoitotyöntekijöillä mielenterveyteen kai- kissa olosuhteissa ja se voi johtaa merkittäviin ja pitkäaikaisiin emotionaalisiin seurauksiin (Do- nahue ym., 2020). Terveydenhuollossa second victim esiintyvyys haittatapahtuman jälkeen on arvioitu olevan 10,4 %:sta jopa 43 %:iin (Seys 2012).

Tässä tutkimuksessa lääkehoidon vaaratapahtuman tehnyt hoitotyöntekijä määritellään hoito- työn ammattilaiseksi, joita ovat sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, kätilö tai lähihoitaja, joka on tehnyt lääkehoidon vaaratapahtuman tai ollut osallisena tapahtumassa ja sen seurauksena mah- dollisesti kokenut henkisiä haittoja tai stressiä vaaratapahtuman jälkeen. Tutkimuksen tarkoituk- sena on kuvata, millaisia vaikutuksia lääkehoidon vaaratapahtuma aiheutti vaaratapahtuman vuoksi traumatisoituneisiin hoitotyöntekijöihin, miten vaaratapahtuma vaikutti heidän kliiniseen työhönsä, millaista tukea lääkehoidon vaaratapahtuman tehneet hoitotyöntekijät ovat saaneet, ja miten hoitotyöntekijät ovat selviytyneet tapahtuneesta? Tutkimus tuo uutta näkökulmaa lääke- hoidon turvallisuuteen, lääkehoidon vaaratapahtumaan hoitotyöntekijöiden kokemuksista ja hoi- totyöntekijöiden työssä jaksamisen parantamiseksi. Tutkimus liittyy Itä-Suomen yliopiston Hoito- tieteen laitoksen MASI (Medication Administration Safety & Interventions) lääkitysturvallisuuden tutkimusprojektiin (https://www.uef.fi/web/masi 2020).

(12)

2 Lääkehoidon toteuttamiseen, vaaratapahtumiin, tukeen ja selviy- tymiseen yhteydessä olevat tekijät

2.1 Lääkehoidon turvallinen toteuttaminen ja vaaratapahtumat

Lääkehoidolla tarkoitetaan hoitokeinoa asiakkaiden/potilaiden hoidossa ja sitä toteutetaan eri- tyyppisissä sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristöissä (Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto [Valvira], 2020). Lääkehoidon vaaratapahtuma (medication safety incident) on ta- pahtuma, josta voi aiheutua haittaa potilaalle (haittatapahtuma) tai lääkityspoikkeama (medica- tion error), joka seuraa tekemisestä, tekemättä jättämisestä tai suojauksen pettämisestä. Sisällöl- tään suppeampaa sanaa virhe käytetään usein samassa merkityksessä. (Stakes & Lääkehoidon kehittämiskeskus Rohto, 2006, STM, 2021.) Lääkitysvirhe on estettävissä oleva tapahtuma, joka voi aiheutua lääkkeiden epäasiallisesta käytöstä tai aiheuttaa haittaa potilaalle, kun lääkkeen an- taja on terveydenhuollon ammattihenkilö, potilas tai kuluttaja (National Coordinating Council for Medication Error Reporting and Prevention [NCC MERP], 2021).

Organisaatioilla tulee olla oma lääkehoitosuunnitelma, jonka avulla varmistetaan lääkehoidon turvallisuus ja laatu omassa työyksikössä. Lisäksi siinä määritellään miten ja kuka saa antaa lääk- keen asiakkaalle/potilaalle. (STM, 2021.) Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä (559/1994) määrittelee lailliseksi terveydenhuollon ammattihenkilöksi henkilön, joka lain nojalla on saanut ammatinharjoittamisoikeuden (laillistettu ammattihenkilö), tai ammatinharjoittamisluvan (luvan saanut ammattihenkilö) sekä henkilöä, jolla on valtioneuvoksen asetuksella säädetty terveyden- huollon ammattihenkilön ammattinimike (nimikesuojattu ammattihenkilö). Sairaanhoitaja, ter- veydenhoitaja ja kätilö ovat laillistettuja ammattihenkilöitä ja lähihoitaja nimikesuojattuja am- mattihenkilö (Valvira, 2021).

Suomessa työssä käyvien naisten toiseksi yleisin ammatti vuonna 2017 oli lähihoitaja ja kolman- neksi yleisin sairaanhoitaja (Suomen virallinen tilasto [SVT], 2019). Vuonna 2018 Suomessa oli 73 688 ammatissa työskentelevää sairaanhoitajaa, terveydenhoitajaa, kätilöä ja amk-ensihoitajaa

(13)

(Sairaanhoitajat, 2021). Lähihoitajia ja vastaavan terveys- ja sosiaalialan peruskoulutuksen saa- neita työssäkäyviä oli 147 630 (Virtanen, 2018). WHO:n (2016) mukaan maailmanlaajuisesti sai- raanhoitajia ja kätilöitä on 20.7 miljoonaa.

Lääkehoitoprosessin riskikohdat voivat liittyä henkilöstöön, asiakkaaseen/potilaaseen tai lääke- hoidon vastuisiin. Riskit korostuvat erityisesti, jos töitä tehdään kiireessä ja/tai väsyneenä. On tärkeää tunnistaa lääkehoidon vaaratapahtumia aiheuttavat tilanteet ja luoda selkeät toiminta- mallit eri tilanteissa toimimisen suhteen sekä tilanteen ennaltaehkäisyyn. (STM, 2021.) Lääkehoi- dossa asiakkaan/potilaan tunnistamiseksi tarvitaan vähintään kaksi tunnistuslähdettä. Ensisijai- sia tunnistuslähteitä ovat nimi, syntymäaika ja tunnistusranneke. (WHO 2007.) Lääkehoidon to- teuttamisessa suositellaan käytettäväksi WHO:n suosittelemaa viiden oikein listaa: oikea asia- kas/potilas, oikea lääke, oikea annos, oikea antoaika ja oikea antotapa (Institute for Safe Medica- tion Practices [ISMP], 1999, STM, 2021). Lisäksi lääkkeen antajan tulee varmistaa oikea käyttötar- koitus, oikea käyttökuntoon saattaminen, oikea dokumentointi, oikea asiakkaan/potilaan ohjaus ja oikea vaikutusten seuranta ja arviointi (STM, 2021).

Lääkehoidossa tapahtuvia haittoja voidaan tehokkaasti vähentää kaksoistarkastuksella, jonka to- teuttaa kaksi eri terveydenhuollon ammattihenkilöä tai yksi ammattihenkilö tarkistaa kahdella eri kerralla tai menetelmällä lääkkeenannon oikeellisuuden. Kaksoistarkastuksen merkitys koros- tuu, kun kyseinen lääke tai lääkeannos voi aiheuttaa potilaalle merkittävää haittaa tai jopa hen- genvaaran (esimerkiksi opioidit). (STM, 2021, Valvira, 2021.) Jokaisessa organisaatiossa tulee olla haitta- ja vaaratapahtumien seurantajärjestelmä, jonka tavoitteena on virheistä ja yksikön toi- minnasta ja haavoittuvuuksista oppiminen. Syyllistä ei missään tapauksessa etsitä seurantajär- jestelmän kautta. (STM, 2021.)

Syyllistämättömyyden ja avoimuuden periaate kuuluu lääkitysturvallisuuden edistämiseen. Orga- nisaation johto ja lähijohtajat ovat tässä merkittävässä roolissa laadukkaan ja turvallisen toimin- nan mahdollistajana. (STM, 2021). Lääkitysturvallisuuteen panostetaan sekä kansainvälisesti että kansallisesti erilaisten haasteiden ja strategioiden muodossa. Maailman terveysjärjestö [WHO]

(14)

haastoi kaikki maat panostamaan lääkitysturvallisuuteen Global Patient Safety Challenge Medi- cation Without Harm -ohjelman myötä. Haasteen tavoitteena oli vähentää lääkitysvirheiden esiintymistä, vaikutuksia ja vakavia lääkkeisiin liittyviä haittoja sekä terveydenhuoltojärjestelmien heikkouksista johtuvia virheitä tai vaarallisista käytännöistä johtuvia haittoja. Päämääränä oli saada linjaukselle maailmanlaajuinen sitoutuminen. (WHO, 2017.)

Suomessa on valmisteltu useita lääkitysturvallisuuteen liittyviä strategioita, kuten Sosiaali- ja ter- veysministeriön lääkepolitiikka 2020, Potilas- ja asiakasturvallisuusstrategia 2017–2021 ja Ratio- naalisen lääkehoidon tutkimusstrategia 2018–2022 (STM, 2011, STM, 2017, STM, 2018). Vaasan sairaanhoitopiirille on myönnetty kolmevuotinen valtionavustus Potilas- ja asiakasturvallisuuden kehittämiskeskuksen perustamiseen. Tavoitteena on kansalaisille entistä turvallisemmat sote- palvelut. Keskuksen koordinaatiotehtävänä on muun muassa kansallisen potilas- ja asiakastur- vallisuusstrategian toimeenpanon koordinointi. (STM, 2020a, Potilas- ja asiakasturvallisuuden ke- hittämiskeskus 2021.) Yhtenä STM:n Potilas- ja asiakasturvallisuusstrategian 2017–2021 tavoit- teena on edistää lääkitysturvallisuuden osuutta osana rationaalista lääkehoitoa ja lääkeasioiden tiekarttaa (STM, 2020b).

Terveydenhuollossa vaaratapahtumien yleisiä virhetyyppejä ovat lääke- tai nestehoitoon, veren- siirtoon tai varjoaineeseen liittyvä antovirhe, jakovirhe, tilausvirhe, määräysvirhe, kirjaamisvirhe, toimitusvirhe, säilytysvirhe ja odottamaton reaktio asiakkaalle/potilaalle (STM, 2021). Vaarata- pahtumassa analysoidaan mahdolliset myötävaikuttaneet tekijöiden aiheuttamat olosuhteet (Holmström, 2017). Vaaratapahtuman syntyyn myötävaikuttavilla tekijöillä tarkoitetaan tekijöitä tai olosuhteita, jotka liittyvät siihen, miten turvallisesti ja tehokkaasti ihmiset voivat toimia kysei- sessä tilanteessa. Vaaratapahtumien myötävaikuttavat tekijät ovat organisaatiossa merkkejä, jotta perusprosessit eivät toimi toivotulla tavalla. (Knuuttila ym., 2007.) Haittatapahtumiin liitty- vien myötävaikuttavien tekijöiden tunnistamista, raportointia ja siihen liittyvää luokittelua on pa- rannettava, jotta voidaan saada yksityiskohtaisempaa ja järjestelmällisempää tietoa lääkkeiden turvallisesta raportoinnista terveydenhuollon organisaatioissa (Holmström, 2017). Yksi tapa luo- kitella vaaratapahtuman syntyyn myötävaikuttavat tilannekohtaiset tekijät kommunikointiin ja

(15)

tiedonkulkuun, koulutukseen, perehdytykseen ja osaamiseen, laitteisiin ja tarvikkeisiin, lääkkei- siin, potilaaseen ja läheisiin, toimintatapoihin, tiimin/ ryhmän toimintaan, työympäristöön ja -vä- lineisiin, resursseihin sekä organisaatioon ja johtoon (Awanic 2019).

2.2 Second victim -ilmiö lääkehoidon vaaratapahtumissa

2.2.1 Second victim -ilmiö

Professori Albert Wu kuvasi termin second victim vuonna 2000, ajatuksella virheet sisältyvät ole- massa oleviin rutiineihin ja laitteisiin, mikä asettaa ennakoimatta lääkärin ja potilaan katastrofiin.

Vaikka potilaat ovat ensimmäisiä ja kiistattomia lääketieteellisten virheiden uhreja, lääkärit kärsi- vät samoista tapahtumista: he ovat toisia uhreja. Vincent (2003) lisäsi, että lähes jokainen amma- tinharjoittaja tietää virheen tekemisen sairauden tunteen. Vaaratapahtuman vuoksi traumatisoi- tuneet tuntevat itsensä syrjäytyneeksi ja suojattomiksi ja myöhemmin tapahtuma toistaa itsensä uudestaan ja uudestaan heidän mielessään. He epäilevät osaamistaan ja pelkäävät mahdollisia rangaistuksia ja potilaan vihaa. (Seys ym., 2012.) Scottin (2009) määritelmän mukaan toissijainen uhri on terveydenhuollon tarjoaja, joka joutuu ennakoimattomaan haitalliseen potilastapahtu- maan ja/tai potilaaseen liittyvään vahinkoon ja tulee itse uhriksi traumaattisen tapahtuman ta- kia.

Second victim -ilmiö koskettaa terveydenhuoltoa maailmanlaajuisesti. Vaaratapahtuman ei aina tarvitse olla kuolemaan johtava tai vahingoittaa ketään, vahva mahdollisuus riittää usein aiheut- tamaan voimakkaita oireita terveydenhuollon ammattilaisessa, joka on aiheuttanut vaaratapah- tuman tahtomattaan. Second victim -termi voi olla ongelmallinen, koska se asettaa arvojärjestyk- sen ensimmäinen, toinen ja kolmas uhri. Moraalisten tunteiden ja traumaattisten kokemusten luokittelu on mahdotonta, koska ne ovat ainutlaatuisia ja vaikuttavia niitä kokevalle henkilölle.

(Dekker, 2013.)

(16)

Termin second victim käyttöä on kirjallisuudessa myös kritisoitu. Wu ym. (2017) pohtivat myös termin käyttöä ja kuinka ilmiötä tulisi nimittää. Clarkson ym. (2019) ottivat kantaa The British Me- dical Journalin pääkirjoituksessaan terveydenhuollon ammattilaisten nimittämisestä lääketieteel- lisen virheen toiseksi uhriksi. Pääkirjoitus kehoittaa hylkäämään termin, koska tiedämme keitä lääketieteellisen virheen todelliset uhrit ovat. Terveydenhuollon ammattilaiset ja instituutiot kut- suvat itseään uhreiksi hienovaraisesti uskoen siihen, että potilaille aiheutuvat haitat ovat satun- naisia, huonon onnen aiheuttamia eikä niitä yksinkertaisesti voida välttää. Näin vältytään vahin- gollisen tapahtuman vastuusta ja käsittelemisestä. Tämä ajattelutapa on ristiriidassa potilaiden turvallisuuden ja vastuun kanssa, jota potilaat ja perheet odottavat terveydenhuollon ammattilai- silta.

Syyskuussa 2020 on perustettu kansainvälinen potilasturvallisuuteen liittyvä COST-toimen Se- cond Victim -ERNST [The European Researchers`Network Working on Second Victims] -hanke.

Hanke kestää neljä vuotta ja siinä on mukana 27 Euroopan maata, jotka tavoittelevat ratkaisuja kriittiselle Second Victim -ilmiölle. (ERNST [The European Researchers`Network Working on Sec- ond Victims], 2021, LAB-ammattikorkeakoulu 2021.) Päätavoitteena Second Victim -hankkeessa on ilmiön maailmanlaajuisen tietoisuuden saattaminen, kansainvälisen toimintamallin ja koulu- tusmateriaalin tuottaminen terveydenhuollon organisaatioille sekä kouluttaa terveydenhuollon henkilökuntaa vertaistuen antamiseen (LAB-ammattikorkeakoulu 2021). Suomessa Tampereella johtajaylilääkäri Sally Leskisen (ent. Järvelä) on vienyt second victim -ilmiötä eteenpäin muun mu- assa second victim -toimintamallin avulla (Västilä, 2018).

2.2.2 Hoitotyöntekijöiden selviytyminen ja tuki vaaratapahtuman jälkeen

Selviytymisellä tarkoitetaan prosessia, joka puolustaa ihmistä stressaavalta olosuhteelta tai haas- teelta. Vaaratapahtumien jälkeen otetaan käyttöön erilaisia selviytymisstrategioita kokemuksen vaikutusten lieventämiseksi. Keinoina ovat esimerkiksi ongelmalähtöinen selviytymismekanismi, tunteisiin keskittyvät selviytymiskeinot ja keskusteleminen. (Chan ym. 2016.) Toisten uhrien toi- pumisen kesto vaihtelee vaaratapahtuman lopputuloksen, persoonallisuuden, yhteistyön ja or- ganisaation turvallisuuskulttuurin mukaan (Marran, 2019).

(17)

Vaaratapahtuman vuoksi traumatisoituneiden hoitotyöntekijöiden henkilökohtainen selviytymi- nen voidaan jakaa kuuteen vaiheeseen. Selviytymisen ensimmäinen vaihe alkaa virheen tunnis- tamisella. Toisinaan hoitotyöntekijä ei ehkä pysty välittömästi jatkamaan potilaan hoitoa. Tätä vaihetta seuraa ammatillinen itse reflektio, jossa tosiasioiden tarkastelu ja ymmärtäminen johtaa itseoppimiseen. Tämä tuo lohdutusta vaaratapahtuman vuoksi traumatisoituneille. Kolmannessa vaiheessa tarvitaan vertaistukea, kun huoli omasta ammatillisesta maineesta kasvaa. Seuraa- vassa vaiheessa vaaratapahtuman vuoksi traumatisoituneet ovat huolissaan työstää ja oikeudel- lisista näkökohdista, jotka voivat vaikuttaa heidän ammattiinsa. Lisäksi heillä saattaa olla epäilyk- siä hoitotyössä jatkamisesta. Viidennessä vaiheessa etsitään emotionaalista tukea olematta var- moja mistä tai miten sitä löytyy. Viimeinen vaihe määräytyy sen mukaan, kuinka selviytymispro- sessi on edennyt. Vaihtoehtoina on joko selviytyminen (siirtyminen eteenpäin tapahtumaa unoh- tamatta), luovuttaminen (työpaikan tai ammatin vaihtaminen) tai menestyminen (ammatillinen kasvu, josta on hyötyä myös muille ammattilaisille). (Marran, 2019, Kappes ym., 2021.)

Lääkehoidon vaaratapahtuman tehneet hoitotyöntekijät tarvitsevat tukea hoitotyön kollegoil- taan, terveydenhuollon ammattilaisilta ja tärkeimpänä organisaatiolta, jossa työskentelevät.

Tuen saaminen on välttämätöntä. Kun organisaation tuki puutuu, toiset uhrit ovat ilmaisseet ky- vyttömyyttä selviytyä eteenpäin tapahtuneesta. (Scott ym., 2009.) Ylivoimainen epätoivon tunne ja syyllisyys voi ajaa toisen uhrin tekemään jopa itsemurhan (Scott, 2019).

Maailmalla terveydenhuollon ammattilaisille on perustettu erilaisia tukiohjelmia, joiden ajatuk- sena on tukea vaaratapahtuman tehnyttä työntekijää. Esimerkiksi Yhdysvalloissa Baltimoressa Johns Hopkins Hospital -ohjelma nimeltään RISE (Resilience In Stressful Events) Team, Yhdysval- loissa Missourin yliopistossa kliinistä työtä tekeville tukiohjelma forYOU Team ja Yhdysvalloissa Bostonissa Brighamissa ja Women`s Hospital lääkäreille suunnattu tukiohjelma nimeltään Peer Support Program. (Wu ym., 2017.) Columbuksen Ohion lastensairaalassa on implementoitu tu- kiohjelma nimeltään YOU Matter (Werthman ym., 2021).

(18)

Suomessa Tampereen yliopistollinen sairaala (TAYS) otti keväällä 2018 käyttöön Second victim - toimintamallin, joka on laajalti käytössä Yhdysvalloissa, Australiassa ja Englannissa, mutta ei ylei- sesti Suomessa. Second victim -toimintamallia käytetään, kun työntekijä kokee virheen tai läheltä piti tilanteen merkittäväksi tai mikäli virheen seuraamukset ovat vakavat. Toimintamallin tarkoi- tuksena on tukea ja auttaa työntekijää, lisätä avointa keskustelua työyhteisössä, kohdata virheet ja vahingot sekä pyrkiä estämään niitä. Toimintamalliin on oltu tyytyväisiä ja sen on tarkoitus laa- jentua koko Taysiin. (Västilä, 2018, Järvelä, 2019.)

Tampereen second victim -toimintamallin tarkoituksena on välittömästi vaaratapahtuman jäl- keen, että tukihenkilö, joka voi olla lähijohtaja, kollega tai työpari, ottaa työntekijän sivuun ja kuuntelee häntä. Tavoitteena on, että työntekijä tulee töihin heti seuraavaan vuoroon, mahdolli- sesti kevennetyillä työtehtävillä seuraavien päivien tai viikkojen ajan. Sairauslomaa annetaan vain tarvittaessa. Vaaratapahtuman kokeneen tunteet voivat vaihdella häpeän, epävarmuuden ja hätääntyneisyyden välillä. Lähijohtaja informoi asiasta eteenpäin, jotta sairaalan johto on tietoi- nen asiasta, jos tapahtuma etenee oikeustoimiin tai merkittävään julkisuuteen. (Västilä, 2018, Mäkinen, 2019.)

Vaaratapahtuman jälkeisinä päivinä tapahtuma käydään yksityiskohtaisesti läpi lähijohtajan kanssa ja tarvittaessa tarjotaan debriefing-ryhmää työntekijälle tai koko työyhteisölle. Työtervey- teen tarjotaan kiireaikaa ja työpsykologille sovitaan ensimmäinen käynti. Vaaratapahtuman te- kijä saattaa tuntea syyllisyyttä, ahdistusta, pelkoa ja suuttumusta tai fyysisiä oireita. Seuraavien viikkojen aikana vaaratapahtumaan osallinen on mukana tapahtuman selvittelyssä yhdessä vas- taava työtä tekevän kollegan kanssa. Selvittelykertojen jälkeen tukihenkilö kysyy työntekijän voin- tia. Kontrollikäynnit työterveydessä ja työpsykologilla jatkuvat. Työkyky voi palautua nopeasti tai stressi oireet voivat jatkua. Toisilla vanhat traumat voivat nousta pintaan, joka estää toipumista.

Itsestään selvää tulisi olla, että ei syyllistetä virheen tehnyttä. (Västilä, 2018, Mäkinen, 2019.)

Muutaman kuukauden päästä lähijohtaja keskustelee yhdessä työntekijän kanssa raportin yh- teenvedosta ja antaa mahdollisen huomautuksen tai varoituksen. Vakavat virheet johtavat rikos- tutkintaan ja tarvittaessa ollaan yhteydessä sairaanhoitopiirin lakimieheen prosessiin liittyvissä

(19)

asioissa. Lisäksi oma ammattiliitto antaa oikeusturvaa ja neuvoja. Toivotaan, että tässä vaiheessa luottamus itseen, lähijohtajiin, työhön sekä kokemus työyhteisöön kuulumisesta on palautunut.

Vielä puolen vuoden jälkeen tapauksesta lähijohtaja ja tukihenkilö ovat säännöllisesti yhtey- dessä, jos tapauksen käsittely pitkittyy esimerkiksi oikeuskäsittelyn vuoksi. Työpsykologin kont- rollit jatkuvat tarvittaessa. (Västilä, 2018, Mäkinen, 2019.) Second victim -toimintamallin tavoit- teena on palauttaa työntekijän ammatillinen itsetunto ja ettei työntekijän ura katkea vaaratapah- tumaan (Mäkinen, 2019).

2.3 Kirjallisuushaku lääkehoidon vaaratapahtumaan osallisina olleista hoitotyön- tekijöistä

Kirjallisuuskatsauksen tiedonhaku (liite 1.) käsitteli sairaalaympäristössä tapahtuneita lääkehoi- don vaaratapahtumia, joihin hoitotyöntekijät olivat osallisena. Tiedonhaku toteutettiin Cinahl-, PubMed-, Scopus- ja Medic-tietokannoista tammikuussa 2020. Lopulliset hakulausekkeet muo- dostuivat koehakujen kautta ja niiden määrittelyssä käytettiin Itä-Suomen yliopiston informaati- kon apua. Cinahl-, PubMed- ja Scopus-tietokannoissa tiedonhaku tehtiin hakulausekkeella ("sec- ond victim" OR "second victims" OR "adverse event" OR "adverse events" OR "medication error"

OR "medication errors" OR “medication safety incident” OR “medication safety incidents”) AND medicat* AND (nurs* OR "health care workers" OR caregiver OR "health care provider"). Medic- tietokannasta haettiin hakusanoilla (lääkityspoikkea* OR "adverse event*" OR "medication er- ror*" OR lääkitysvir* OR lääkevir*). Haun rajauksina oli aikaraja 2010–2020, englannin- tai suo- menkielinen aineisto ja vertaisarvioidut (peer reviewed) artikkelit. Artikkelin tuli vastata tutkimus- kysymyksiin.

Cinahl-, PubMed- ja Scopus-tietokannoissa hakutuloksia tuli yli tuhat yhdestä tietokannasta, jo- ten hakulausakkeen ensimmäisessä termissä käytettiin otsikkotason rajausta suuren aineiston vuoksi (Lehtiö & Johansson, 2016). Rajauksen jälkeen tietokantahaun tuloksena oli 1507 artikke- lia, joista ensin poistettiin kaksoiskappaleet ja loput artikkelit käytiin läpi ensin otsikko- ja sitten abstraktitasolla. Sisäänottokriteerien mukaan tutkimusten tuli sisältää lääkehoidon vaaratapah-

(20)

tumien kuvailun hoitotyöntekijöiden näkökulmasta. Lisäksi koko teksti tuli olla saatavilla. Poissul- kukriteereitä olivat muualla kuin sairaalaympäristössä tapahtuneet lääkehoidon vaaratapahtu- mat ja muiden kuin hoitohenkilökunnan tekemät ilmoitukset. Sisäänotto- ja poissulkuriteerit on esitelty taulukossa 1. Kirjallisuuskatsaukseen otettiin mukaan 9 artikkelia (liite 2).

Taulukko 1. Sisäänotto- ja poissulkukriteerit.

Sisäänottokriteerit: Poissulkukriteerit:

Lääkehoidon vaaratapahtuman kuvailua tai kokemuksia hoitohenkilöstön näkökul- masta

Tutkimusartikkeli

Suomen- tai englanninkielinen

Koko teksti saatavilla

Koskee pelkästään muuta ammattiryhmää kuin hoitotyöntekijät

Ei vastaa tutkimuskysymyksiin

Second victim -tukiohjelmien implemen- tointi

2.3.1 Lääkehoidon vaaratapahtumien aiheuttamat oireet hoitotyöntekijöissä

Hoitotyöntekijät tuntevat itsensä usein huonovointiseksi lääkehoidon vaaratapahtuman jälkeen.

Pienetkin lääkitysvirheet johtavat voimakkaaseen tuskalliseen fyysiseen tai psyykkiseen tuntee- seen. (Treiber & Jones, 2010, Kable ym., 2018.) Fyysisiä oireita ovat esimerkiksi stressi (Kable ym., 2017, Brunelli ym., 2018), ruokahaluttomuus (Brunelli ym., 2018), univaikeudet (Kable ym., 2018), sairauden tunne ja pahoinvointi (Treiber & Jones, 2018b).

Lääkehoidon vaaratapahtuman jälkeen hoitotyöntekijät kokevat psyykkisesti negatiivisia tunteita, kuten syyllisyyttä (Jones & Treiber, 2010, Kable ym., 2018, Brunelli ym., 2018, Treiber & Jones, 2018b), häpeää (Jones & Treiber, 2010, Treiber & Jones, 2018b), pelkoa (Treiber & Jones, 2010, Brunelli ym., 2018, Treiber & Jones, 2018a, Treiber & Jones, 2018b), vihaa ja pettymystä (Treiber &

Jones, 2018a, Treiber & Jones, 2018b, Kable ym., 2018), surua (Brunelli ym., 2018, Kable ym., 2018) sekä itseluottamuksen puutetta ja ammatillisen minäkuvan menetystä (Jones & Treiber, 2010, Treiber & Jones, 2010, Kable ym., 2018). Psyykkinen oireilu on merkitsevästi yleisempää kuin fyysinen (Brunellin ym., 2018).

(21)

Athanasakisin ym. (2018) metasynteesin mukaan lääkehoidon vaaratapahtuman jälkeen sairaan- hoitajien oireita olivat masennus, unihäiriöt (painajaiset, unettomuus ja tapahtuman muistelu), posttraumaattinen stressihäiriö ja jopa ajatukset itsemurhasta. Lääkehoidon vaaratapahtuman kokeminen oli suuri kokemus, jonka sairaanhoitajat muistivat pitkään elämässään ja sillä oli suuri vaikutus heihin. Osa sairaanhoitajista eli uudelleen tapahtumaa vuosien jälkeen.

2.3.2 Lääkehoidon vaaratapahtumien vaikutuksen hoitotyöntekijöiden kliiniseen työhön ja selviytymiseen

Lääkehoidon vaaratapahtuman jälkeen sairaanhoitajat kiinnittävät enemmän huomiota turvalli- suuteen liittyviin olosuhteisiin ja kiireen tunteeseen (Smeulers ym., 2014) ja lisäävät huomiota kliiniseen työhön (Kable ym., 2018). Sairaanhoitajat oppivat virheistä ja olivat jatkossa varovai- sempia lääkehoidossa. He kehittivät henkilökohtaisia sääntöjä, oppivat kaksoistarkistuksen tieto- koneelta ja noudattamaan ”viisi oikein” -sääntöä lääkehoidossa. Näin sairaanhoitajilla oli mah- dollisuus siirtyä eteenpäin ja ylläpitää ammatillista identiteettiä, mikä oli heidän kokemuksensa vaikein osa. (Treiber & Jones, 2010.) On tärkeää ilmaista, että hoitotyöntekijät ovat edelleen osaa- via ammattilaisia epäonnistumisesta huolimatta (Edrees ym., 2011, Brunelli ym., 2018).

Uudet/vasta valmistuneet sairaanhoitajat kärsivät enemmän vaaratapahtumista kuin kokeneem- mat hoitajat. Vaaratapahtuman tekeminen vaikuttaa sairaanhoitajien alalla pysyvyyteen ja vaara- tapahtuma koetaan uhkaksi heidän itseluottamukselleen, mikä viivästyttää toipumista tapahtu- man jälkeen. (Jones & Treiber, 2010.) Hoitotyöntekijät pelkäävät työpaikan menetystä, laillisia rangaistuksia (Jones & Treiber, 2010) ja harkitsivat hoitotyön lopettamista vaaratapahtuman vuoksi (Jones & Treiber, 2010, Kable ym., 2018). Lisäksi hoitotyöntekijöillä oli sairauspoissaoloja tapahtuman jälkeen (Brunelli ym., 2018).

(22)

2.3.3 Hoitotyöntekijöiden saama tuki lääkehoidon vaaratapahtuman jälkeen

Lääkehoidon haittatapahtuman tehneille hoitotyöntekijöille on vähän tarjolla instituutionaalista tukea (Treiber & Jones, 2010). Terveydenhuollon organisaatioissa tarvitaan haittatapahtuman jäl- keen tukistrategioita. Emotionaalinen tuki ja vertaistuki koettiin tärkeimpinä ja hyödyllisimpinä tuen muotoina. Muita toivottuja tukia olivat, kriisitoiminnan stressin hallinta, mahdollisuus kes- kustella tapahtumaan tai prosessiin liittyvistä eettisistä huolenaiheista (Edrees ym., 2011) ja mah- dollisuus osallistua vastaavien tapahtumien ehkäisyyn tulevaisuudessa (Edrees ym., 2011, Kable ym., 2018, Athanasakis, 2018).

Lääkehoidon vaaratapahtuman jälkeen hoitotyöntekijät selviytyivät joko itsenäisesti, lähijohtajien (Brunelli ym., 2018, Treiber & Jones, 2018a), kollegoiden (Edrees ym., 2011, Athanasakis, 2018, Brunelli ym., 2018, Treiber & Jones, 2018a), lääkäreiden (Treiber & Jones, 2018a.), ammattilaisten, kuten psykologin, psykiatrin tai pastorin (Edrees ym., 2011, Athanasakis, 2018), organisaation (Edrees ym., 2011) tai perheen (Edrees ym., 2011, Kable ym., 2018, Athanasakis, 2018) tuen avulla. Eniten emotionaalista tukea haettiin kollegoilta, jotka olivat itse tehneet lääkehoidon vaa- ratapahtuman aiemmin (Athanasakis, 2018). Kollegat auttoivat haittatapahtuman tehnyttä tunte- maan, että he voisivat silti olla hyviä ammattilaisia hoitotyössä (Brunelli ym., 2018).

Kollegan tukeminen vaaratapahtuman jälkeen on haastavaa (Edrees ym., 2011). Tuen puute voi ilmentyä kollegoiden ja lähijohtajien kritisointina virheestä ja vaaratapahtuman tehneen hoito- työntekijän kyvyttömyydestä tehdä töitä asianmukaisesti. Vaaratapahtuman tehnyt kokee ole- vansa eristyksissä, eikä pysty luottamaan kollegoihin. (Kable ym., 2018.) Organisaatioiden on kiin- nitettävä enemmän huomiota tukea tarvitsevien terveydenhuollon työntekijöiden tunnistami- seen ja tukemiseen (Edrees ym., 2011).

2.4 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista

Kirjallisuuden mukaan vaaratapahtuman tehneet terveydenhuollon ammattilaiset kokevat syylli- syyttä, katumusta, vihaa ja turhautumista ja kärsivät oireista, kuten masennus, ahdistus, ta- kaumat, välttelevä käyttäytyminen ja itseluottamuksen menetys. Aina nämä oireet eivät kehity

(23)

pitkäaikaisiksi. Oikeanlainen organisaation ja kollegoiden puuttuminen ovat avainasemassa.

(Dekker, 2013.) Aikaisemman tutkimuksen perusteella tiedetään, että lääkitysvirheiden moraali- nen ja emotionaalinen vaikutus on tuhoisaa sairaanhoitajien ammatillisen identiteetin, työsuh- teen ja henkilökohtaisen elämän kannalta. Sairaanhoitajat kehittävät strategioita selviytyäkseen lääkehoidon haittatapahtumista ja sen seurauksista. Sairaanhoitajat muuntavat kokemukset ra- kentavaksi oppimiseksi käytännön, organisaation ja oman työn kannalta. (Athanasakis, 2018.)

Terveydenhuollon ammattilaisten auttamiseen on kiinnitetty vähän huomiota (Edrees ym., 2011) ja siihen miten vaaratapahtuma vaikuttaa heihin (Jones & Treiber, 2012). Aikaisempien tutkimus- ten (Stehman ym., 2019, Fatima ym., 2021) mukaan lääkäreiden kokemuksia vaaratapahtumien jälkeen on tutkittu yleisesti enemmän. Jonesin ja Treiberin (2012) mukaan tarvitaan lisätutki- musta hoitotyöntekijöistä, jotka ovat olleet osallisena lääkehoidon vaaratapahtumassa ja siitä, miten kokemukset muokkaavat uran etenemistä. Tiedon avulla hoitotyöntekijöitä voidaan ym- märtää paremmin, löytää sopivia avun tukimekanismeja ja interventioita. Terveydenhuollon hoi- totyöntekijöiden kokemia vaikutuksia, saatua tukea, selviytymistä ja second victim -ilmiötä ylipää- tään on vähän tutkittu Suomessa.

Jotta kaikki vaaratapahtuman vuoksi traumatisoituneet saisivat asianmukaista hoitoa vaarata- pahtuman jälkeen, tarvitaan tiivistä yhteistyötä poliittisten päättäjien, hoitotyön ja terveyden- huollon johtajien ja kouluttajien välillä. Tarvitaan lisää tutkimusta potilaiden ja heidän per-

heidensä sekä organisaatioiden tarpeista. Terveydenhuollon organisaatioiden tulisi rakentaa tut- kijoiden ja terveydenhuollon johtajien verkosto tutkimusprotokollien kehittämiseksi ja jakaa yh- teisymmärrys ensimmäisen, toisen ja kolmannen uhrien tukijärjestelmän kehittämisestä tervey- denhuollon organisaatioissa. Tällainen siirto voi auttaa kehittämään "kunnostavia oikeudenmu- kaisia kulttuureja" terveydenhuoltohenkilöstössä ja kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa hait- tatapahtumien jälkeisiin toimiin kaikkien vaaratapahtuman vuoksi traumatisoituneiden hyväksi.

(Liukka ym., 2020.)

(24)

3 Tutkimuksen tarkoitus, tavoite ja tutkimuskysymykset

Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, millaisia vaikutuksia lääkehoidon vaaratapahtuma ai- heutti osallisena oleviin hoitotyöntekijöihin, miten vaaratapahtuma vaikutti heidän kliiniseen työ- hönsä, millaista tukea lääkehoidon vaaratapahtuman tehneet hoitotyöntekijät ovat saaneet ja miten hoitotyöntekijät ovat selviytyneet tapahtuneesta. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa uutta tietoa hoitotyöntekijöiden kokemuksista lääkehoidon vaaratapahtumiin liittyen. Tietoa voi- daan hyödyntää organisaatioiden käytännöissä lääkehoidon vaaratapahtuman jälkeen ja lääke- hoitoon liittyvässä terveydenhuoltoalan koulutuksessa sekä johtamisessa.

Tutkimuskysymykset:

1. Millaisia fyysisiä ja psyykkisiä oireita lääkehoidon vaaratapahtuma aiheutti hoitotyönteki- jöille?

2. Miten lääkehoidon vaaratapahtuma vaikutti hoitotyöntekijöiden kliiniseen työhön?

3. Millaista tukea lääkehoidon vaaratapahtuman tehneet hoitotyöntekijät ovat saaneet?

4. Miten hoitotyöntekijät selviytyivät lääkehoidon vaaratapahtumasta?

(25)

4 Aineisto ja tutkimusmenetelmät

4.1 Tutkimusasetelma

Tutkimuksen lähestymistapa oli kvalitatiivinen. Aineistonkeruu toteutettiin internetpohjaisella kyselylomakkeella, joka sisälsi avoimia kysymyksiä. Tutkimuksen tavoitteena oli saada tietoa lää- kehoidon vaaratapahtumien vaikutuksista hoitotyöntekijöihin, vaikutuksista kliiniseen työhön, saatua tukea ja selviytymistä vaaratapahtumasta, joten lähestymistapana kvalitatiivinen soveltuu tutkimukseen hyvin. Tutkimus oli poikkileikkaustutkimus (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen, 2015) ja primaariaineisto, joka kerättiin tätä tutkimusta varten sisältäen tutkimuskohteesta väli- töntä tietoa (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen, 2015, 113).

4.2 Kyselylomake

Aiheen sensitiivisyyden ja vastaajien anonymiteetin vuoksi aineiston kerääminen tehtiin internet- pohjaisella kyselylomakkeella. Webropol on kysely- ja raportointityökalu, jonka avulla laaditaan monipuolisia verkkolomakkeita (Webropol, 2020). Linkki kyselylomakkeeseen laitettiin hoitotyön- tekijöiden sosiaalisen median foorumeille saatekirjeen mukana. Kyselylomake esitestattiin Itä- Suomen yliopiston hoitotieteen pro gradu -seminaarin opintojakson opiskelijakollegoilla touko- kuussa 2020. Saatekirje (liite 3.) ja internetpohjainen kyselylomake laitettiin Moodle alustalle, jossa siihen pystyi vastaamaan. Esitestauksella haluttiin selvittää kyselyn ymmärrettävyys ja joh- donmukaisuus. Esitestauksen perusteella kyselylomakkeelle tehtiin pieniä muutoksia. Vastauksia esitestauksella saatiin viisi kappaletta ja esitestauksen aineisto ei ole mukana tutkimuksen ai- neistossa.

Kyselylomake (liite 4.) sisälsi laadullisia avoimia ja strukturoituja kysymyksiä, jotka on valittu kir- jallisuuskatsauksen perusteella (Grove ym., 2013, 425). Lisäksi kysymyksissä on yhteneväisyyttä Burlisonin ja kumppaneiden (2017) kehittelemän Second Victim Experience and Support Tool [SVEST] mittarin kanssa. SVEST-mittari on apuväline, jonka avulla terveydenhuollon organisaatiot

(26)

pystyvät toteuttamaan ja seuraamaan toisen uhrin tukiresursseja. Tutkimuksen kysymykset kos- kevat lääkehoidon vaaratapahtuman aiheuttamia oireita hoitotyöntekijöissä (Jones & Treiber, 2010, Athanasakis ym., 2018, Treiber & Jones, 2010, Brunelli ym., 2018, Treiber & Jones, 2018b), hoitotyöntekijöiden saama tukea lääkehoidon vaaratapahtuman jälkeen (Edrees ym., 2011, Wu ym., 2017, Athanasakis, 2018, Brunelli ym., 2018, Treiber & Jones, 2018a) ja vaikutuksia hoito- työntekijöiden kliiniseen työhön ja selviytymiseen (Treiber & Jones, 2010, Smeulers ym., 2014, Kable ym., 2018, Brunelli ym., 2018).

Kyselylomakkeessa oli yhteensä kolmetoista kysymystä (taulukko 2.). Neljä ensimmäistä kysy- mystä oli strukturoituja taustatietokysymyksiä. Kaksi kysymystä selvitti vastaajien ammattinimik- keen ja olivatko lääkehoidon vaaratapahtuman tekijä, vai tapahtumaan osallinen. Kaksi seuraa- vaa kysymystä selvitti, kauanko hoitotyöntekijöillä oli työkokemusta ja kauanko lääkehoidon vaa- ratapahtumasta oli aikaa. Loput yhdeksän kysymystä olivat avoimia kysymyksiä.

Taulukko 2. Kyselylomakkeen sisältämät osiot.

Kyselylomakkeen osa-alue Kysymyksen numero

Taustatiedot 1-2

Työkokemusaika ja vaaratapahtumasta kulunut aika 3-4

Vaaratapahtuman kuvaus, syyt ja haitat 5

Fyysiset ja psyykkiset vaikutukset 6-7

Vaikutus kliiniseen työhön 8

Saatu ja tarvittu tuki 9-10

Selviytyminen vaaratapahtumasta 11-12

Muut aiheeseen liittyvät vastaukset 13

4.3 Kohderyhmä ja aineiston keruu

Tutkimuksen kohderyhmä oli lääkehoidon vaaratapahtuman tehneet hoitotyöntekijät, jotka oli- vat kokeneet henkisiä haittoja tai stressiä vaaratapahtuman jälkeen ja lääkehoidon vaaratapah-

(27)

tuman tapahtumahetkellä mukana olleet hoitotyöntekijät, jotka eivät itse olleet tehneet vaarata- pahtumaa vaan joihin tapahtuma oli vaikuttanut pysyvästi. Tässä tutkimuksessa hoitotyönteki- jöillä tarkoitetaan sairaanhoitajia, terveydenhoitajia, kätilöitä ja lähihoitajia. Aineiston keruu kai- kilta kohderyhmiltä tapahtui samalla aineiston keruulla.

Tutkimusaineisto kerättiin hoitotyöntekijöiden sosiaalisen median foorumeilta. Tutkimus toteu- tettiin syyskuun 2020 aikana Hoitajat.net (2020a), jossa on 65 922 seuraajaa, Suomen Kätilöliiton (2020), jossa on 3 207 seuraajaa ja MASI lääkitysturvallisuus tutkimusprojektin

(https://www.uef.fi/web/masi 2020), jossa on 354 seuraajaa Facebookin sivustoilta. Linkki kyse- lyyn lähetettiin saatekirjeessä järjestöjen yhteyshenkilöiden kautta. Lisäksi tutkimusaineistoa ke- rättiin Hoitajat.net keskustelufoorumille tutkijan laittamalla ilmoituksella. Hoitajat.net on vuonna 2002 perustettu terveydenhuollon ammattilaisten tapaamispaikka verkkoyhteisössä (Hoitajat.net 2020b). Keskustelufoorumilla on jäseniä 12 860, aloitettuja aiheita on 14 440 kappaletta ja vies- tejä yhteensä 265 700 kappaletta (Hoitajat.net, 2020c). Kyselystä ei lähetetty uusinta muistutusta järjestöjen yhteyshenkilöille. Kyselyyn vastasi yhteensä 35 hoitotyöntekijää.

WHO julisti Covid-19 pandemian keväällä 2020 (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos [THL], 2021).

Tutkimuksen aineiston keruu siirtyi keväältä syksylle 2020 pandemian vuoksi. Laajasti koko maa- ilmaanja erityisesti terveydenhuoltoon vaikuttanut pandemia on voinut vaikuttaa vastaajien määrään.

4.4 Aineiston analysointi

Laadullinen tekstipohjainen aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä (Grove ym., 2013, 24), joka soveltuu hoitotyölle ominaisen sensitiivisen ja tekstipohjaisen aineiston analyysiin (Elo & Kyngäs, 2008). Ensin aineisto redusoidaan eli pelkistetään, klusteroidaan eli ryhmitellään ja lopuksi abstrahoidaan eli luodaan teoreettisia käsitteitä. Aineiston pelkistämisellä aineistosta etsitään samankaltaisuuksia ja tutkimuskysymyksiä kuvaavia ilmaisuja. Aineiston pelkistäminen luo pohjan ryhmittelylle, jossa samaa asiaa kuvaavat ilmaukset ryhmitellään. Aineiston analyysin

(28)

viimeisessä vaiheessa muodostetaan teoreettisia käsitteitä eli edetään tutkimusaineiston käyttä- mistä kielellisistä ilmauksista teoreettisiin käsitteisiin ja johtopäätöksiin. (Tuomi & Sarajärvi, 2018.)

Tutkimuksen aineistoa muodostui 24 sivua (A4-sivu, fontti Times New Roman fonttikoko 12, rivi- väli 1,5). Aineisto luettiin useaan kertaan läpi ja tehtiin muistiinpanoja. Aineistosta etsittiin sa- noja, lauseita ja ajatuskokonaisuuksia, jotka kuvasivat tutkimuskysymyksiä. Kyselylomakkeen ky- symykset oli osittain jaoteltu tutkimuskysymysten mukaan, mutta vastauksia löytyi useammasta kohdasta, joten aineistoa käsiteltiin kokonaisuutena. Ilmaukset jaettiin eri tiedostoihin tutkimus- kysymysten mukaan. Sanatarkat ilmaukset pelkistettiin ja jaettiin samankaltaisiin ryhmiin niin, että samaa kuvaavat ilmaukset muodostivat oman ryhmän. Näistä muodostui alakategoriat (esi- merkiksi (tarkkuus työssä, työympäristön rauhoittaminen ja oppiminen). Samankaltaiset alakate- goriat muodostivat yläkategorian (esimerkiksi tarkkuuden lisääminen työntekoon) ja yläkategori- oista muodostettiin pääkategoriat (esimerkiksi vaikutus kliiniseen työhön). Aineistosta muodos- tui yhteensä kolme pääkategoriaa: vaikutus kliiniseen työhön, tuen saanti ja selviytymiseen vai- kuttavat tekijät. Pääkategoriat sisältävät tutkimuksen tulokset. Esimerkki analyysin etenemisestä on kuvattu liitteessä (liite 5.). Tulosten raportoinnin yhteydessä esitetään suoria lainauksia vas- tauksista. Vastauksen perässä sulkeissa on vastaajan numero säilyttäen vastaajan anonymitee- tin. (Kylmä & Juvakka, 2007, 118–119, Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen, 2015, 169, Tuomi & Sa- rajärvi, 2018.)

(29)

5 Tulokset

5.1 Tutkimukseen osallistuneiden taustatiedot

Tutkimuksen kyselyyn (n = 35) vastanneista oli lääkehoidon vaaratapahtuman tehneitä hoito- työntekijöitä 69 % (n = 24) ja tapahtumahetkellä mukana olleita hoitotyöntekijöitä 31 % (n = 11).

Vastaajista lähihoitajia oli 40 % (n = 14), sairaanhoitajia oli 37 % (n = 13), terveydenhoitajia 14 % (n = 5), muuhun ammattiryhmään kuuluvia hoitotyöntekijöitä oli 6 % (n = 2) ja kätilöitä 3 % (n = 1). Tutkimuksen hoitotyöntekijöiden ammattinimikkeet on esitelty taulukossa 3.

Taulukko 3. Hoitotyöntekijöiden ammattinimike (n = 35) (n, %)

Ammattinimike n %

Lähihoitaja 14 40

Sairaanhoitaja 13 37

Terveydenhoitaja 5 14

Muu ammattiryhmä 2 6

Kätilö 1 3

Yhteensä 35 100

Osa tutkimukseen osallistuneista ei vastannut kaikkiin kysymyksiin, joten vastausmäärät vaihte- levat kysymyksittäin. Hoitotyöntekijöiden työkokemuksen keskiarvo oli 7,48 vuotta, vaihteluväli oli 3kk–25vuotta. Lääkehoidon vaaratapahtumasta oli aikaa kulunut keskiarvon mukaan kolme vuotta. Vanhin lääkehoidon vaaratapahtuma oli tapahtunut 24 vuotta sitten ja viimeisin neljä päi- vää sitten.

(30)

5.2 Lääkehoidon vaaratapahtumat

5.2.1 Lääkehoidon vaaratapahtumatyypit

Tutkimuksen lääkehoidon vaaratapahtumat jakautuivat antovirheisiin (n = 33), jakovirheeseen (n

= 1) ja kirjausvirheeseen (n = 1). Taulukossa 4 on esitetty lääkehoidon vaaratapahtumien tapah- tumatyypit ja määrät.

Taulukko 4. Lääkehoidon vaaratapahtumien tapahtumatyypit (n = 35) ja määrät (n, %)

Vaaratapahtumat n %

Antovirhe

Väärä annos/vahvuus 13 37

Väärä potilas 12 34

Väärä lääke 4 11

Lääke antamatta 2 6

Väärä ajankohta 1 3

Annettu lopetettu lääke 1 3

Jakovirhe

Väärä annos/vahvuus 1 3

Kirjausvirhe

Väärä annos/vahvuus 1 3

Yhteensä 35 100

Antovirheet jakautuivat väärä potilas, väärä lääke, väärä annos/vahvuus, väärä ajankohta, lääke antamatta ja annettu lopetettu lääke. Väärä potilas tapauksia oli 12 tilannetta, näistä 11 tapauk- sessa asiakas/potilas oli saanut toisen asiakkaan/potilaan lääkkeet ja yhdessä tapauksessa poti- laalle oli pistetty toisen potilaan insuliinit. Väärä lääke tapauksissa kolmelle asiakkaan/potilaalle oli pistetty lyhytvaikutteista insuliinia pitkävaikutteisen insuliinin sijaan ja yksi potilas oli saanut iltalääkkeet aamulääkkeiden sijaan. Väärä annos/vahvuus tapauksia oli yhteensä 13 kappaletta.

Näistä yhdessä tapauksessa oli annettu väärän vahvuista lääkettä, lopuissa oli väärä annostus

(31)

lääkettä. Tapauksista kahdessa oli kaksinkertainen annostus lääkettä, kahdessa tapauksessa oli kymmenenkertainen annostus lääkettä ja yhdessä tapauksessa viisinkertainen annostus lää- kettä. Lopuissa tapauksissa oli kuvattuna väärä tai liiallinen annostus lääkettä tai insuliinia. Väärä ajankohta tapauksessa potilas sai lääkkeen tarkoitettua aiemmin. Lääke(/neste/veri) antamatta ta- pauksia oli kaksi, toisessa potilas ei saanut liuoslääkettä, ja toisessa ei saanut määrättyä N-lää- kettä. Annettu lopetettu lääke tapauksessa kertalääkkeeksi tarkoitettua lääkettä oli pistetty asiak- kaalle uudestaan.

Jakovirhe koski tapausta, jossa oli jaettu miedompi annos lääkettä asiakkaalle viikoksi. Kirjaus- virhe käsitteli virhettä tilauksen kirjaamisessa, jolloin apteekin annosjakeluun oli kirjattu puolen vuoden ajaksi kaksinkertainen annos lääkettä päivittäin.

5.2.2 Lääkehoidon vaaratapahtuman myötävaikuttavat tekijät

Tutkimuksessa hoitotyöntekijät kertoivat kokemuksensa siitä, mitkä asiat myötävaikuttivat lääke- hoidon vaaratapahtumaan. Myötävaikuttaneet tekijät jakautuivat toimintatapoihin (n = 20), kom- munikointiin ja tiedonkulkuun (n = 4), koulutukseen, perehdytykseen ja osaamiseen (n = 4), työympä- ristöön ja resursseihin (n = 4) sekä tiimin/ ryhmän toimintaan (n = 2). Lääkehoidon vaaratapahtu- maan myötävaikuttavat tekijät on esitetty kuviossa 1.

Kuvio 1. Lääkehoidon vaaratapahtuman (n = 35) syntyyn myötävaikuttaneet tekijät.

20

4 4 4 2

0 5 10 15 20 25

Toimintatavat Kommunikointi ja tiedonkulku

Koulutus, perehdytys ja

osaaminen

Työympäristö ja resurssit

Ryhmän/ tiimin toiminta

Vaaratapahtuman syntyyn

myötävaikuttaneet tekijät

(32)

Toimintatavat ja käytännöt käsittelevät hoitotyöntekijän henkilökohtaista rutiinia, joka aiheuttaa vaarallisen tai riskialttiin toimintatavan tai työyhteisössä muodostunutta toimintatapaa, jota ei ole virallisesti ohjeistettu. Suurimmassa osassa tapauksista asiakasta/potilasta ei ollut tunnis- tettu oikeaoppisesti ennen lääkkeenantoa. Potilaita puuttui tunnistusranneke, esimerkiksi muis- tisairaalta potilaalta tai potilaiden uskottiin olevan tuttuja, jonka vuoksi nimeä ei kysytty. Oikeaa potilasta ei ollut tunnistettu, kun ei diabetesta sairastavalle potilaalle oli pistetty toisen potilaan insuliini. Myötävaikuttavaksi tekijäksi nimettiin myös lääkkeiden tarkistamattomuus. Lääke an- nettiin ilman että katsottiin, oliko oikea lääke tai oikea vahvuus. Kahdessa tapauksessa kaksi eri- vahvuista lääkettä olivat vierekkäin, ja potilas sai epähuomiossa vahvempaa lääkettä. Toisessa tapauksessa se lääke oli morfiinia. Hoitotyöntekijän henkilökohtaiset ominaisuudet vaikuttivat myös. Yksi vastaajista ilmaisi leipiintymisen ja huolimattomuuden syyksi vaaratapahtumalle, kun antoi kollegalle ohjeen pistää väärää insuliinia potilaalle. Lisäksi yksi vastaajista ilmaisi pitkän työ- putken vaikuttaneen vaaratapahtuman syntymiseen.

”En kuitenkaan kysynyt potilaan nimeä.” (29)

”Asukas sai toisen asukkaan lääkkeet. Lääkkeet oli jaettu kuppeihin ja iltavuorolainen teki lääkekierroksen eli keräsi kuppeja taskuun ja vei ne asukkaille.” (20)

”Annoin potilaalle toisen potilaan lääkkeet. En ollut kysynyt erikseen potilaan nimeä, sillä hän oli muistisairas eikä osastolla olevilla potilailla ollut aina ranneketta.” (3)

”Työskentelen sairaalassa. Yön ensimmäiselle kierrolle mennessäni löysin yhden potilaan syvästi tajuttomana mutta elossa. Potilaan VS oli mittaamattoman matalalla, potilas jou- duttiin siirtämään erikoisaloille. Sieltä sisätautilääkäri soitti ja kertoi potilaaseen pistetyn insuliinia vaikkei hänellä diabetestä olekaan. Insuliinin oli pistänyt iltatyöntekijä. Hän oli vahingossa, huolimattomuuttaan pistäny väärälle potilaalle insuliinia.” (15)

”Annoin potilaalle kaksinkertaisen annoksen morfiinia. Otin epähuomiossa vahvempaa Mo ja kirjatessani huomasin että näin kävi.” (1)

”Annoin virheellisesti ohjeen pistää nopeavaikutteista insuliinia myöhään illalla. Taus- talla leipiintyminen ja yksinkertaisesti huolimattomuus.” (5)

”Olin tehnyt pitkän putken töitä johon sisältyi aamu ilta sekä yövuoroja.” (11)

(33)

Kommunikointiin ja tiedonkulkuun myötävaikuttavat tapaukset liittyivät heikkoon ja puutteelliseen suulliseen raportointiin, tiedonkulun katkokseen, huonoon ohjeistukseen sekä puutteelliseen kir- jalliseen dokumentointiin. Tiedonkulun katkokseen liittyi myös lääkkeen kaksoisvarmistuksen puuttuminen. Huonossa ohjeistuksessa oli myös myötävaikuttavana tekijänä tapa tehdä jotain, vetää koko lääkeampulli ruiskuun, jonka seurauksena vaaratapahtuma pääsi tapahtumaan.

”Olin ensimmäistä päivää kotihoidossa kotisairaanhoitajana töissä. ---. Kollega kertoi, kuinka edelline ksh oli tehnyt paljon työtä ja selvitellyt kyseisen lääkkeen pistoa asiak- kaalle.Asiasta ei kuitenkaan löytynyt kirjauksia. Pistos annettiin ---eikä sitä olisi saanut uudestaan pistää. ” (7)

”Tiedon kulun katkos, tupla varmistuksen puuttuminen.” (19)

”Työkaverini antoi huonoista ohjeistani johtuen koko ampullan, sillä ensihoidossa ruis- kuun on tapana vetää koko ampulla, jos lääkettä tarvitsee antaa lisää.” (26)

Koulutukseen, perehdytykseen ja osaamiseen myötävaikuttavat tapaukset käsittelivät työtehtäviä, joita hoitotyöntekijät eivät hallinneet osaamattomuuden, kokemattomuuden tai puutteellisen perehdytyksen vuoksi. Osaamattomuus kipupumpun käytössä aiheutti vaaratapahtuman, jonka seurauksena potilas sai liikaa lääkettä, kun edellisen potilaan tiedot olivat jääneet asetuksiin. Toi- sessa tapauksessa hoitotyöntekijän osaamattomuus lääkkeenannossa aiheutti potilaalle vaarata- pahtuman. Hoitotyöntekijä sekoitti millilitrat (ml) ja milligrammat (mg) puhelimessa saadulla määräyksellä. Lisäksi kokemattomuus ja puutteellinen perehdytys aiheuttivat ensimmäistä päi- vää uudessa työpaikassa työskentelevälle hoitotyöntekijälle lääkkeenannon haittatapahtuman.

Ohjeiden lukemattomuus ja kiire hoitotyössä ilmeni myötävaikuttavana tekijänä osaamattomuu- den rinnalla.

”Olin toisen vastavalmistuneen työparina, eikä meillä ollut yhtään kokemusta kipupum- pusta. ---. Potilas oli saanut huomattavasti suuremman annoksen lääkettä, koska pum- pussa oli edellisen asiakkaan lääkemääräys.” (27)

”Puhelin resepti kovaa kipulääkettä akuuttiin tilanteeseen. Kollega sekoitti ml ja mg ja potilas sai 10 kertaisen määrän lääkettä.” (30)

”En ollut aiemmin tehnyt ko. paikassa iltavuoroa eikä kunnon perehdytystä ollut. Asiak- kaat olivat kyllä tuttuja, mutta kaiken uuden hallitseminen tuntui vaikealta. Oli muutakin

(34)

muistettavaa ja ajateltavaa kuin ne lääkkeet. Ja toisaalta hoitotyöstäkään ei ollut kovin paljon kokemusta.” (32)

”Oletan että taustalla tietämättömyyttä, ei ole luettu ohjeita huolellisesti. Lisäksi meillä on aina todella kova kiire.” (12)

Työympäristöön ja resursseihin liittyvissä myötävaikuttavissa tekijöissä keskiössä olivat yksikön toi- minta ja sen käytännöt. Kolmessa tapauksessa resursseihin liittyvä kiire oli nimetty myötävaikut- tavaksi tekijäksi. Terveyskeskuksessa ajat ovat lyhyitä ja kova kiire, eikä ehtinyt lukea reseptiä en- nen lääkkeenantoa. Seurauksena asiakas sai kaksinkertaisen annoksen lääkettä. Toisessa ta- pauksessa potilas ei saanut liuoslääkettä, kiireen ja siitä seuranneen unohduksen vuoksi. Kol- mannessa tapauksessa asiakas sai toisen asiakkaan lääkkeet, taustalla kiire ja ainoa lääkeluvalli- nen vuorossa, lisäksi työparina uusi työntekijä. Prosessiin liittyvässä vaaratapahtumassa oli va- hingossa laitettu apteekin annosjakeluun asiakkaalle lääke menemään kaksi kertaa vuorokau- dessa yhden kerran sijaan. Virhettä ei huomattu prosessin missään vaiheessa apteekissa edes resepteistä.

”Terveysasemalla kävi lääkeaineinjektiolla iäkäs rouva. Hänen pienen kokonsa takia hä- nelle menikin vain puoli ampullia lääkettä, kun normaaliannos oli koko ampulli. Koska terveysasemalla ajat ovat lyhyitä ja kiire kova, en ehtinyt lukea reseptiä ennen lääk- keenantoa.” (2)

”Unohdin antaa tarjottimelle jaetun liuos lääkkeen hoivakodin asukkaalle. Iltavuorossa 2 hoitajaa vastaa 15 asukkaan hoidosta, joista yli puolet syötettäviä petipotilaita. Virheeni taustalla oli kiire.” (16)

”Toisen asiakkaan lääkkeet toiselle henkilölle. Taustalla kiire ja ainoa lääkeluvallinen vuorossa. (4 ryhmäkodin lääkkeet, asiakkaita n. 30.) Työparina itsellä kouluttamaton ka- veri, joten jo hänen jättämisensä ryhmäkotiin lääkkeiden jaon ajaksi riski.” (21)

Tiimin/ ryhmän toimintaa koskevat kaksi tapausta käsittelivät ryhmän sisäistä viestintää, joka ei toiminut riittävästi tiedonkulun kannalta. Asiakkaan kotiin ei ollut toimitettu ajantasaista lääkelis- taa, jonka seurauksena asiakkaalle pistettiin insuliinia liikaa. Myötävaikuttavana tekijänä lisäksi kesäaika, jolloin kiirettä, paljon poissaoloja ja uusia hoitotyöntekijöitä. Toisessa tapauksessa lää- kettä antanut hoitotyöntekijä ei saanut rauhassa tarkistaa lääkkeen annosta, kun toinen hoito- työntekijä ei antanut työrauhaa ja potilas sai epähuomiossa 10 kertaisen annoksen lääkettä.

(35)

”Pitkävaikutteista insuliinia pistettiin liian paljon, koska asiakkaan kotona ei ollut ajanta- sainen lääkelista. ---. Kesäaika oli myös kiireinen aika töissä: paljon poissaoloja ja uusia hoitajia/asiakkaita.” (6)

”En antanut tarvittavaa työrauhaa kun kollega tarkista i.v listalta annettavia lääkkeitä.

Lääkehoitaja antoi hetkeä myöhemmin 10 kertaisen annoksen rauhoittavaa potilaalle epähuomiossa johtuen osaksi varmasti siitä ettei saanut rauhassa tarkistaa annettavaa annosmäärää.” (17)

5.2.3 Lääkehoidon vaaratapahtuman aiheuttamat haitat asiakkaille/potilaille

Tutkimukseen osallistuneilla oli mahdollisuus kertoa, oliko lääkehoidon vaaratapahtumasta ai- heutunut potilaalle haittaa heidän mielestään. Vastausten (n = 35) perusteella asiakkaille/poti- laille ei ollut aiheutunut haittaa (n = 13), oli aiheutunut lievää haittaa (n = 13), aiheuttanut kohta- laista haittaa (n = 5) ja ei vastausta (n = 4) tapauksessa. Lääkehoidon vaaratapahtumien haitta- luokitukset on esitetty taulukossa 5.

Taulukko. 5. Lääkehoidon vaaratapahtumien (n = 35) haittaluokitus (n, %).

Haittaluokitus n %

Ei haittaa 13 37

Lievä haitta 13 37

Kohtalainen haitta 5 14

Ei vastausta 4 12

Yhteensä 35 100

Ei haittaa (n = 13) tapauksista yhdessä potilas söi tuhdimman iltapalan, kun oli saanut toisen po- tilaan iltalääkkeet ja toisessa tapauksessa lääkeainepitoisuus oli useamman viikon koholla, kun potilas oli saanut kaksikertaisen annoksen lääkettä. Lopuissa tapauksissa oli ilmaistu, ettei poti- laalle ollut ilmaantunut haittaa.

(36)

Lievää haittaa (n = 13) tapauksissa kahdelta potilaalta seurattiin verikokeita, kolmessa tapauk- sessa potilaan vointia seurattiin tiheämmin, kaksi potilasta olivat tokkuraisia ja väsyneitä ja yksi potilas joutui jäämään sairaalaan seurantaan. Lisäksi yhdelle potilaalle jouduttiin aloittamaan sil- tahoitona klexane, toiselle aloitettiin glukoosi-infuusio, yhdelle potilaalle tuli ripuli, yhden asiak- kaan vointia seurattiin uusintakäynneillä ja söi enemmän väärän insuliinin seurauksena ja yksi potilas ei saanut seuraavan päivän aamulääkkeitä pitkän lääkeainepitoisuuden vuoksi.

Kohtalaisen haitan (n = 5) seurauksena yksi potilas joutui kotihoidosta sairaalaan tajuttomuuden ja verenpaineiden laskun vuoksi. Sairaalahoidossa oleva potilas joutui vaihtamaan osastoa tajut- tomuuden vuoksi, kun oli saanut toisen potilaan insuliinit. Kolmannen potilaan jatkohoitoon siir- tymistä jouduttiin siirtämään ja potilaalle aloittamaan glukoosi-infuusio ja verensokerin tiheän seurannan väärän insuliinin piston jälkeen. Neljäs potilas vaipui syvään uneen ja oli pitkään pois- saoleva kipupumpun virheellisen annostuksen seurauksena. Viidennen potilaan kohdalla seu- rauksena vaaratapahtumasta oli sairaalareissu, hänen saatuaan kymmenenkertainen annos lää- kettä.

5.3 Lääkehoidon vaaratapahtuman aiheuttamat fyysiset ja psyykkiset oireet hoi- totyöntekijöihin

Lääkehoidon vaaratapahtuma aiheutti hoitotyöntekijöille fyysisiä oireita 77 % (n = 27) ja psyyk- kisiä oireita 97 % (n = 34) vastaajista. Varsinkin oireita koettiin, jos lääkehoidon vaaratapahtuma oli ensimmäinen työuralla. Fyysiset ja psyykkiset oireet on esitelty kuviossa 2.

(37)

Kuvio 2. Hoitotyöntekijöiden kokemat fyysiset ja psyykkiset oireet.

Hoitotyöntekijöiden kokemat fyysiset oireet olivat sydämentykytys (n = 11), unettomuus ja pai- najaiset (n = 9), pahoinvointi ja ruokahaluttomuus (n = 8), käsien tärinä (n = 7), hikoilu (n = 6), ah- distus (n = 3), stressi (n = 3), säikähdys (n = 1), punastuminen (n = 1), jännitys (n = 1), hengitystaa- juuden nousu (n = 1), voimattomuus (n = 1), ärsyyntyminen (n = 1), pysähtyneisyys (n = 1) ja itku (n = 1). Osa vastaajista (n = 8) ei kokenut mitään fyysisiä oireita, näistä vastaajista (n = 5) ei tullut mitään fyysisiä oireita ja vastauksista (n = 3) oli tyhjiä.

Fyysiset oireet

Sydämentykytys

Unettomuus ja painajaiset

Pahoinvointi ja ruokahaluttomuus

Käsien tärinä

Hikoilu

Ahdistus

Stressi

Säikähdys

Punastuminen

Jännitys

Hengitystaajuuden nousu

Voimattomuus

Ärsyyntyminen

Pysähtyneisyys

Itku

Psyykkiset oireet

•Itsetunnon aleneminen

•Ahdistus

•Stressi

•Harmitus

•Tapahtuman muistaminen edelleen

•Huono omatunto

•Pelko

•Lääkehoidon varmistelu

•Unettomuus

•Syyllisyys

•Vaaratapahtuman vaivaaminen pitkään

•Ärtymys

•Säikähdys

•Paniikki

•Häpeä

•Jännitys

•Viha

•Hermostuneisuus

•Levottomuus

•Nolostuminen

•Henkinen pahaolo

•Epäonnistumisen tunne

•Epävarmuus

•Surullisuus

•Pettymys

•Väsymys

•Huoli asiakkaan voinnista

•Harkitsi alan vaihtoa

•Halusi jäädä sairaslomalle

•Luuli olevan uran loppu

Viittaukset

LIITTYVÄT TIEDOSTOT

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata hoitotyöntekijöiden näkemyksiä siitä, mikä nykyisessä lääkehoidon hallintajärjestelmässä tukee turvallista ja

Tutkielman tarkoituk- sena on selvittää, miten asumissosiaalityö tukee vankilasta asunnottomaksi vapautu- neita ja miten asunto vaikuttaa vapautuneen elämänkulkuun..

Vaikka varsinaisista lääkeluvista ei uudessa oppaassa puhutakaan muutoin kuin vaativan lääkehoidon, kuten suonensisäisen neste- ja lääkehoidon osalta, on lääkehoidon

Portfolio pohjautuu Apteekkien ammatillisen toiminnan edistämisen ryhmän (AATE) määrittelemiin osaamistavoitteisiin (Dosis 33: 199–209, 2017).. LHA-koulutuspakettiin kuuluu

Lääkehoidon seuranta uudistamisen yhteydessä näyttäisi toteutuvan apteekeissa, mutta lääkehoidon seurannasta uudistamisen yhteydessä ei ole sovittu apteekkien ja terve-

Sittig ja Singhin (2011) mukaan laitteet ja ohjelmistot dimension vaaratapahtumat liittyvät laitteisiin, sähköverkkoon ja varavirtaan. Sähköverkkoon ja varavirtaan liittyvät

Tutkielman tulokset kuvaavat IMAGINE-peli-interventioon osallistuneiden sairaanhoitajien koke- muksia lääkehoidon osaamista tukevasta pelistä ja sen hyödynnettävyydestä

Käytännön osaaminen koostuu tässä tutkimuksessa seuraavista osa-alueista eli lääkkeiden hankinta ja käsittely, lääkehoidon toteuttaminen, laskimoon annettavan (iv)