Hoitotyöntekijöiden selviytyminen lääkehoidon vaaratapahtumasta

Lääkehoidon vaaratapahtuman selviytymiseen vaikuttavat tekijät jakautuivat kahteen yläluok-kaan, edistäviin ja estäviin tekijöihin. Hoitotyöntekijöiden vastausmäärät vaihtelivat edistävien tekijöiden (n = 32) ja estävien tekijöiden (n = 29) välillä. Vastausten perusteella molempiin ylä-luokkiin, edistäviin ja estäviin tekijöihin, muodostui seitsemän omaa alaluokkaa (kuvio 5).

Kuvio 5. Hoitotyöntekijöiden lääkehoidon vaaratapahtumasta selviytymiseen vaikuttavat tekijät.

Edistäviä tekijöitä olivat työyhteisön ja läheisten tuki, potilaan/asiakkaan selviytyminen, aika ja ar-jen jatkuminen, lääkehoidossa onnistuminen ja lääkehoidon kehittäminen, hoitotyöntekijän oma kyky käsitellä asiaa, omaisten ja asiakkaiden/potilaiden myönteinen palaute, ja syyllistämätön kulttuuri.

Suurin osan vastaajista (n = 21) piti tärkeimpänä selviytymisen voimavarana työyhteisön ja

läheis-Selviytymiseen vaikuttavat tekijät

Edistävät tekijät

Työyhteisön ja läheisten tuki

Potilaan/ asiakkaan selviytyminen Aika ja arjen jatkuminen

Lääkehoidossa onnistuminen ja lääkehoidon kehittäminen

Hoitotyöntekijän oma kyky käsitellä asiaa Omaisten ja asiakkaiden/

potilaiden myönteinen palaute

Syyllistämätön kulttuuri

Estävät tekijät

Hoitotyöntekijän herkkyys

Työn kuormitus

Tuen puute lähijohtajilta

Huono työilmapiiri

Vaaratapahtuman käsittelemättömyys

Omaisten asiaton palaute

Ei mikään estänyt

ten tukea vaaratapahtuman jälkeen. Tukea saatiin lähijohtajilta, kollegoilta, työyhteisöltä, lääkä-reiltä, läheisiltä ja omaisilta. Hyvän tuen koettiin olevan rauhallista, keskustelevaa, ymmärtä-väistä ja objektiivista keskustelua lääkehoidon vaaratapahtuman tilanteen läpikäymisestä.

”Hyvä ryhmähenki: työporukan kanssa pystyttiin puhumaan asiasta.” (4)

”Esimiehen ja kollegojen tuki. ---. Työn jatkaminen. Asiakkaan kohtaaminen ja asiasta keskusteleminen.” (31)

”Puoliso, ystävä ja kollegat eli keskustelu ja tilanteen purkaminen.” (18)

”Tilanteen läpi käyminen ja inhimillisen virheen mahdollisuuden hyväksyminen. ---. ” (17)

Yksi merkittävimmistä selviytymiseen vaikuttavista tekijöistä oli potilaan/asiakkaan selviytyminen vaaratapahtumasta. Hoitotyöntekijät kokivat helpotusta, kun vaaratapahtumasta ei syntynyt py-syvää haittaa asiakkaille/potilaille tai haitat eivät olleen luonteeltaan pysyviä.

”Helpotus siitä että virheestä ei koitunut haittaa asukkaalle.” (20)

”Se helpotus kun mitään vaaraa ei ollut asukkaalla joka sai väärät lääkkeet.” (34)

”Se ettei tilanne aiheuttanut lopulta vaaraa tai potilasta ei pitänyt esim. siirtää keskussai-raalaan.” (18)

”Asiassa tietenkin auttoi valtavasti, että potilaalle ei syntynyt pysyvää haittaa.” (24)

Aika ja arjen jatkuminen koettiin merkityksellisenä asiana selviytymisen kannalta. Lääkehoidon vaaratapahtuman jälkeen ajan kuluminen, normaali arki ja töiden jatkuminen edesauttoivat hoi-totyöntekijöitä asiasta selviytymisessä. Toisaalta arjen jatkuminen toisessa työpaikassa koettiin edesauttavan selviytymisessä. Kuvattiin, että lääkehoidossa onnistuminen ja kehittäminen antoivat luottamusta tilanteesta selviytymiseen ja menetetty itseluottamus palautui helpommin. Useampi onnistunut lääkkeenanto toi kokemusta ja varmuutta. Lisäksi haluttiin osallistua tulevaisuudessa vaaratapahtumien ehkäisyyn yhdessä miettimällä, miten jatkossa ehkäistään vastaavanlaiset ta-paukset. Tähän kuului osana myös jälkiselvitys, jonka katsottiin edesauttavat vaaratapahtumasta selviytymisessä.

”Töiden normaali jatkuminen.” (19)

”Aika ja useampi onnistunut lääkkeenanto palauttivat uskoni itseeni.” (11)

”Työpaikan vaihto, ajan kuluminen, onnistuneet lääkeinjektioiden antotilanteet jatkossa.”

(2)

”Potilastietojärjestelmistä tullut tarkempia ja lääkehoitoa tarkkaillaan enemmän. Se hel-pottaa.” (15)

”Tapahtuman läpikäyminen työparin kanssa ja miettiminen, että miten se vältetään jat-kossa.” (26)

”Jälkiselvitys, mm. haipro ilmoitus. Haluan uskoa, että oma virheeni on myös edesautta-nut muita olemaan tarkempia lääkehoidon toteutuksessa.” (23)

Hoitotyöntekijän oma kyky käsitellä asiaa vei eteenpäin selviytymisessä. Vastaajat kuvasivat käy-neensä läpi vaaratapahtuman ja sen hyväksyminen edesauttoi selviytymisessä. Oma ajatustyö, periksiantamattomuus ja inhimillisen virheen hyväksyminen koettiin selviytymistä edistävänä te-kijänä.

”Oma ajatustyö.” (16)

”Selvitin tapahtuman kulun itselleni ja mietin paljon, miten voin ehkäistä vastaavan tule-vaisuudessa.” (24)

”Periksiantamattomuus ja halu tehdä oikein.” (35)

Omaisten ja asiakkaiden/potilaiden myönteinen palaute koettiin edistävänä tekijänä selviytymisen kannalta. Myönteinen palaute omaisilta ja asiakkailta/potilailta auttaa jaksamaan työssä.

”… ja omaisen ilo hyvästä kivunhoidosta.” (27)

”Oma kyky käsitellä asiaa, asiakkailta ja potilailta saamani myönteinen palaute työs-täni.” (1)

Yksi edistävä tekijä selviytymisen kannalta oli syyllistämätön kulttuuri. Koetiin tärkeänä, ettei vaa-ratapahtumasta syytetty tapahtumaan osallistuneita hoitotyöntekijöitä.

”Osastonhoitajan rauhallisuus ja se että ei syytetty virheestä.” (28)

”---. Virhe ei henkilöitynyt minuun, vaan siitä voitiin keskustella kaikkien kanssa objektiivi-sesti.” (31).

Hoitotyöntekijöiden selviytymistä estävät tekijät pitivät sisällään hoitotyöntekijän herkkyyden, työn kuormituksen, tuen puutteen lähijohtajilta, huonon työilmapiirin, vaaratapahtuman käsittelemät-tömyyden, omaisten asiattoman palautteen ja sen ettei mikään haitannut. Suurimpana estävänä te-kijänä nousi hoitotyöntekijän herkkyys lääkehoidon vaaratapahtumasta selviytymisessä. Vastaajat kokivat häpeää, olivat epävarmoja ja syyllistivät itseään vaaratapahtumasta. Oma kokematto-muus ja täydellisyyteen tavoittelu tuovat omat haasteensa selviytymiseen. Lisäksi aikaisemmilla huonoilla kokemuksilla virheistä, oli osuutta toipumisessa. Myös hoitotyön kuormitus tuotiin esille estävänä tekijänä. Hoitotyö koetaan stressaavana, kiireisenä ja yhdellä ihmisellä voi olla paljon vastuuta.

”Oma herkkyys, ei niin avoin ilmapiiri ja stressaava kiireinen työ jossa paljon vastuuta yhdellä ihmisellä.” (34)

”Häpeä virheestä. Tunne, että asiasta ei oikein voinut edes puhua kenenkään kanssa.”

(24)

”Epävarmuus ja itsensä syyllistäminen.” (19)

”Aiemmat kokemukset virheiden tekemisestä. Edellisessä työpaikassani syyllistettiin ran-kasti virheistä ja oltiin helposti puhuttelussa. On jäänyt pelko, että joutuu esimiehen sil-mätikuksi töissä.” (23)

Tuen puute lähijohtajilta ja huono työilmapiiri vaikeutti vaaratapahtumasta selviytymisestä. Lähi-johtajien tuen puute ilmeni, etteivät tarjonneet tukea tai haukkuivat työntekijöitä. Huonoon työil-mapiiriin liittyi ahdasmielinen ilmapiiri, kiusaaminen, perättömät väitteet ja juorujen kiertämi-nen.

”Työilmapiiri ja huono esimiestyö. Johtaminen epäammattimaista. Kiusaamista.” (35)

”Tuen puute esimieheltä.” (6)

”Osastonhoitajan haukkuminen siis haukkui kaikki vuorossa olleet työntekijät tapahtu-neen vuoksi.” (30)

”En minkäänlaista [tukea]. Ylihoitaja käski olla puhumatta asiasta kenellekään.” (15)

”Syyttely, täysin perättömät väitteet.” (29)

”Työkavereista osa kiusoitteli tapahtuneen jälkeen.” (9)

Lääkehoidon vaaratapahtuman käsittelemättömyys muodostui estäväksi tekijäksi, kun asiaa ei kunnolla käsitelty ja hoitotyöntekijöiden omia ajatuksia asiassa ei kuunneltu. Vaaratapahtumaa koetettiin esimerkiksi salata potilaan omaisilta. Lisäksi omaisten asiaton palaute vaikutti selviyty-miseen haittaavasti.

”Asian [vaaratapahtuman] peittely. Potilaan omaisellekaan ei olisi saanut kertoa.” (15)

”Asiaa ei käsitelty ja alkoi kiertää juoru, että vastavalmistuneet melkein tappoivat poti-laan.” (27)

”Se, että ajatuksiani asiasta ei kuultu.” (16)

”Omaisen kohtaaminen ja asiaton palaute.” (31)

Vastauksista käy ilmi, että osa (n = 12) ei kokenut estäviä tekijöitä selviytymisen suhteen. Vastauk-set olivat joko tyhjiä tai sitten oli ilmaistu, ettei mikä haitannut selviytymistä.

”En ole kokenut, että mikään olisi haitannut.” (28)