Salaisen tiedonhankinnan valvonta kuului OA Petri Jääskeläiselle. Pääesittelijänä toimi esittelijä-neuvos Mikko Eteläpää. Salaisen tiedonhankinnan asioita esittelivät myös vanhempi oikeusasiamie-hensihteeri Minna Ketola ja esittelijäneuvos Juha Haapamäki.
Salaisella tiedonhankinnalla tarkoitetaan en-sinnäkin rikosten esitutkinnassa käytettyjä salaisia pakkokeinoja ja toisaalta vastaavia salaisia tiedon-hankintakeinoja rikosten estämisessä ja paljasta-misessa sekä vaaran torjupaljasta-misessa. Näitä keinoja ovat muun muassa telekuuntelu ja -valvonta, tek-ninen kuuntelu ja katselu sekä peitetoiminta ja va-leosto. Niitä käytetään kohteelta salassa ja joiltain osin ne voivat tuomioistuimen päätöksellä jäädä lopullisestikin salaan kohteeltaan.
Salaisessa tiedonhankinnassa laajimmat toimi-valtuudet on poliisilla, mutta myös tullilla salaisen tiedonhankinnan keinovalikoima on tullirikosten osalta laajasti käytössä. Rajavartiolaitoksen ja puo-lustusvoimien toimivaltuudet ovat rajatumpia.
Kertomuksen tässä jaksossa käsitellään myös todistajansuojeluohjelmasta oikeusasiamiehelle toimitettua kertomusta. Laki todistajansuojeluoh-jelmasta (88/2015) tuli voimaan 1.3.2015 ja lain mu-kaan sisäministeriön on annettava oikeusasiamie-helle vuosittain kertomus lain nojalla tehdyistä päätöksistä ja toimenpiteistä.
4.6.1
SALAISEN TIEDONHANKINNAN ERITYISLUONTEESTA
Salaisella tiedonhankinnalla puututaan salaa usei- den perusoikeuksien ydinalueeseen, erityisesti yk- sityiselämän, kotirauhan, luottamuksellisen vies-tin ja henkilötietojen suojaan. Sen käytöllä voi ol- la vaikutusta myös oikeudenmukaisen oikeuden-käynnin toteutumiseen. Ollakseen tehokkaita toi-menpiteiden tulee pysyä kohteelta salassa ainakin tutkinnan alkuvaiheessa. Näin ollen kohteiden
mahdollisuudet reagoida pakkokeinojen käyttöön ovat selvästi vähäisemmät kuin ”tavallisissa” pak- kokeinoissa, jotka tulevat käytännössä heti tai hyvin pian tietoon.
Oikeusturvakysymykset ovatkin salaisen tie-donhankinnan erityisluonteesta johtuen koroste-tun tärkeitä niin sen kohteiksi joutuvien kannalta kuin ylipäätään koko oikeudellisen järjestelmän le-gitimiteetin kannalta. Tällaisen tiedonhankinnan käyttöön väistämättä liittyvä salassapito altistaa toiminnan myös epäilyille toiminnan lainmukai-suudesta, olipa tähän aihetta tai ei. Oikeusturvaa onkin pyritty varmistamaan erityisjärjestelyillä sekä ennen tiedonhankintaa että sen jälkeen. Näis-tä keskeisiä ovat tuomioistuinten lupamenettely, viranomaisten sisäinen valvonta ja oikeusasiamie-hen laillisuusvalvonta.
4.6.2
SALAISEN TIEDONHANKINNAN VALVONTA
Tuomioistuimet
Oikeusturvasyistä on pidetty tärkeänä, että tele-kuuntelua ja pääosin myös televalvontaa voidaan käyttää ainoastaan tuomioistuimen luvalla. Nykyi-sin myös peitetoiminta esitutkinnassa edellyttää tuomioistuimen (Helsingin käräjäoikeuden) lu- paa. Teknistä tarkkailua voidaan kohdepaikasta riippuen tehdä myös viranomaisen omalla päätök-sellä ilman tuomioistuinkontrollia, kuten myös valtaosin muutakin salaista tiedonhankintaa. Lais- sa säädetyt päätöksentekokriteerit ovat osaksi var- sin väljiä, ja ne jättävät päätöksentekijälle paljon-kin harpaljon-kintavaltaa. Esimerkiksi telekuunteluluvan myöntämisen perusedellytyksenä oleva ”syytä epäillä rikosta” -kynnys on varsin matala.
Pakkokeinokäsittely on toimitettava vaati-muksen tekijän läsnä ollessa tai videoneuvottelu- yhteydellä, eikä kirjallinen menettely ole mahdol-laillisuusvalvonta asiaryhmittäin
�.� salainen tiedonhankinta
174
linen kuin rajoitetusti lupia uudistettaessa. Tuo-mioistuin on pakkokeinon edellytyksiä harkites-saan esitutkintaviranomaiselta saamansa tiedon varassa, eikä ”vastapuolikaan” ole läsnä istunnos-sa. Vain asuntokuuntelussa pakkokeinon kohteen etuja (luonnollisesti tämän tietämättä) valvoo jul-kinen asiamies, tyypillisesti asianajaja tai yleinen oikeusavustaja.
Käräjäoikeuden salaista tiedonhankintaa kos-kevasta päätöksestä saa lain mukaan kannella il-man määräaikaa hovioikeuteen. Epäilty voi siten vielä vuosien jälkeenkin saattaa päätöksen lailli-suuden hovioikeuden arvioitavaksi ja näin jotkut epäillyt ovat tehneetkin. Tätä kautta salaisesta tie-donhankinnasta syntyy oikeuskäytäntöä myös ylemmistä oikeusasteista. Tuomioistuinten tehtä- vää huolehtia epäillyn oikeusturvasta ja pakkokei-novaatimuksen perusteiden selvittämisestä on ko-rostettu muun muassa korkeimman oikeuden rat-kaisuissa KKO:2007:7 ja KKO:2009:54.
Tuomioistuimilla on tärkeä rooli myös salaisen tiedonhankinnan asianosaisjulkisuuden kannalta.
Lähtökohtaisesti salaisesta tiedonhankinnasta on viimeistään vuoden kuluttua sen lopettamisesta ilmoitettava kohdehenkilölle. Tuomioistuin voi laissa säädetyin perustein antaa luvan ilmoittami-sen lykkäämiselle tai sille, että tiedonhankinnasta ei tarvitse lainkaan ilmoittaa. On tärkeää, että var-sinkin kokonaan ilmoittamatta jättämistä käyte-tään vain silloin kun se on välttämätöntä. Oikeus-valtiossa voi olla vain hyvin rajoitetusti kokonaan salaan jäävää perusoikeuksiin puuttumista. Kor-kein oikeus on ottanut kantaa asianosaisjulkisuu-teen peitetoiminnassa ratkaisussaan KKO:2011:27, joka koski tiedotusvälineissäkin paljon käsiteltyä Ulvilan henkirikostapausta.
Korkein hallinto-oikeus antoi 28.9.2016 kaksi päätöstä poliisin salaista tiedonhankintaa koske-van asiakirjan julkisuudesta (4077, 62/1/15 ja 4078, 2216/1/15). Päätöksissä oli kysymys tietopyynnöstä poliisin tietolähdetoimintaan liittyvästä määräyk-sestä ja ns. SALPA-määräykmääräyk-sestä. KHO katsoi pää- töksissään, että määräysten tiedot tietolähdetoi-minnasta ja sen turvajärjestelyistä sekä tiedonhan- kinnan suojauksen järjestämisestä ovat salassa pi-dettäviä, koska tiedot yksityiskohtaisuudessaan voisivat julkisiksi tullessaan aiheuttaa riskin tieto-lähteiden ja toimintaan osallistuvien poliisimies-ten henkilöllisyyden paljastumisesta.
Viranomaisten sisäinen valvonta
Salaisen tiedonhankinnan käytön valvontaan kuu- luu ensinnäkin normaali esimiesvalvonta. Sen li-säksi säännöksissä on erikseen korostettu salaisen tiedonhankinnan valvontaa.
Poliisissa näiden keinojen käyttöä valvovat lain mukaan Poliisihallitus (Suojelupoliisia lukuun ot-tamatta) ja salaista tiedonhankintaa käyttävien yk- siköiden päälliköt. Suojelupoliisin käyttämän sa-laisen tiedonhankinnan valvonta siirtyi vuoden 2016 alusta alkaen sisäministeriölle (SM). Rajavar-tiolaitoksessa tämä erityisvalvonta kuuluu Raja-vartiolaitoksen esikunnalle ja sen alaisille hallin-toyksiköille. Tullin ja sen salaista tiedonhankintaa käyttävien yksiköiden esimiehet valvovat näiden keinojen käyttöä omalla hallinnonalallaan. Puo-lustusvoimissa salaisen tiedonhankinnan käytöstä laaditut pöytäkirjat on toimitettava puolustusmi-nisteriölle.
Eri lakien lisäksi on annettu valtioneuvoston asetus esitutkinnasta, pakkokeinoista ja salaisesta tiedonhankinnasta (122/2014), jossa on säädetty esimerkiksi eri keinojen pöytäkirjaamisesta ja sa-laisesta tiedonhankinnasta annettavista selvityk-sistä. Viranomaiset ovat myös antaneet salaista tiedonhankintaa koskevia sisäisiä määräyksiä.
SM, Rajavartiolaitoksen esikunta (joka on SM:n osasto), valtiovarainministeriö (jonka alai-nen Tulli on) ja puolustusministeriö raportoivat vuosittain 15.3. mennessä oikeusasiamiehelle sa- laisen tiedonhankinnan käytöstä ja valvonnasta kukin omalta hallinnonalaltaan.
Oikeusasiamiehelle raportoivat viranomaiset saavat olennaisen osan tiedoistaan salaisen tiedon-hankinnan käytöstä SALPA-asiankäsittelyjärjes-telmästä. Tosin puolustusvoimat ei ainakaan vielä käytä SALPAa. SALPAn avulla on saatavissa luo-tettavaa tilastotietoa. Kaikki salainen tiedonhan-kinta ei kuitenkaan ole SALPAssa, kuten esimer-kiksi peitetoiminta, valeostot ja tietolähdetoimin-ta. Esimiesvirastot saavat tietoja toiminnasta myös omilla tarkastuksillaan ja muulla yhteydenpidolla tutkinnanjohtajiin.
Poliisin tiedonhankinta teleyrityksiltä on kes-kitetty tapahtuvaksi keskusrikospoliisin ylläpitä-män SALPAn kautta. Keskusrikospoliisin televies-tintäyksikkö valvoo toiminnan laatua ja tarvittaes-laillisuusvalvonta asiaryhmittäin
�.� salainen tiedonhankinta
sa myös opastaa tutkinnanjohtajia. Toimintojen keskittäminen keskusrikospoliisiin on parantanut toiminnan laatua.
Poliisihallinnossa on laillisuusvalvontaa var-ten annettu useille virkamiehille SALPAn valvo-jaoikeuksia pääasiassa oikeusyksikköihin. Heidän tehtävänään on suorittaa valvontaa yksikön lailli-suustarkastussuunnitelman mukaan ja myös pis-tokokein.
Poliisilaitosten sisäisen valvonnan lisäksi myös Poliisihallitus valvoo alaisiaan yksiköitä sekä SAL-PAn kautta että erillisin tarkastuksin.
Poliisihallitus on edellä mainitun asetuksen perusteella asettanut salaisten pakkokeinojen ja salaisten tiedonhankintakeinojen käyttöä seuraa-maan ryhmän, jonka jäseniksi voidaan määrätä Poliisihallituksen, keskusrikospoliisin, suojelupo- liisin ja poliisilaitoksien edustajat. Ryhmän jäse- neksi kutsutaan lisäksi edustajat SM:stä, Rajavar- tiolaitoksesta, puolustusvoimista ja Tullista. Ryh-män tehtävänä on toiminnan, yhteistyön ja kou- lutuksen seuranta, toiminnassa ja yhteistyössä havaittujen tai laillisuusvalvonnan kannalta tär-keiden seikkojen käsitteleminen ja raportoiminen Poliisihallitukselle, kehittämisehdotusten teke- minen ja eduskunnan oikeusasiamiehelle annet- tavien kertomusten valmistelun yhteensovitta- minen.
Oikeusasiamiehen laillisuusvalvonta Salaisen tiedonhankinnan valvonta on vuodesta 1995 lähtien ollut yksi oikeusasiamiehen erityis-tehtävistä. Tuolloin säädettiin, että SM antaa po- liisin osalta oikeusasiamiehelle vuosittain kerto- muksen telekuuntelun ja televalvonnan sekä tek- nisen kuuntelun käytöstä samoin kuin teknisen tarkkailun käytöstä rangaistuslaitoksissa. Tullihal- litus puolestaan antoi selvityksensä näiden keino- jen käytöstä Tullissa. Puolustusministeriöltä ja Rajavartiolaitokselta saatiin vastaavat selvitykset niiden käytössä olleiden keinojen osalta. Vuonna 2001 oikeusasiamiehen erityisvalvonnan ala laajeni peitetoimintaan ja vuonna 2005 valeostoon, jotka olivat vain poliisin käytössä.
Vasta vuoden 2014 alusta oikeusasiamiehen erityisvalvonta laajeni kaikkeen salaiseen
tiedon-hankintaan. Salaisen tiedonhankinnan toimival-tuuksien laajenemisen lisäksi myös sen käyttö-määrät ovat vuosien saatossa kasvaneet huomat-tavasti.
Eri viranomaisilta saadut vuosiraportit paran-tavat oikeusasiamiehen mahdollisuuksia seurata salaisen tiedonhankinnan käyttöä yleisellä tasolla.
Konkreettisissa yksittäistapauksissa oikeusasia-miehen erityisvalvonta voi jo resurssisyistä olla vain pistokoeluontoista. Nyt ja tulevaisuudessa oi-keusasiamiehen valvonta lähinnä vain täydentää viranomaisten omaa sisäistä laillisuusvalvontaa ja sitä voidaankin pitkälti luonnehtia valvonnan val-vonnaksi.
Kanteluita salaisesta tiedonhankinnasta on tullut vähän, vuosittain enintään kymmenkunta.
Tämä johtunee ainakin osin toiminnan salaisesta luonteesta. Tosin on huomattava, että vain hyvin harvoissa poikkeustapauksissa salainen tiedon-hankinta jää kokonaan lopullisesti salaan sen koh-teelta. Oikeusasiamies on pyrkinyt tarkastuksilla ja muutenkin oma-aloitteisesti kartoittamaan on-gelmakohtia lainsäädännössä ja käytännön toi-minnassa. Tapauksia on tutkittu esimerkiksi saa-tujen kertomusten tai tarkastusten perusteella.
Mahdollisuudet tällaiseen oma-aloitteiseen tut-kintaan ovat kuitenkin rajalliset.
4.6.3
LAINSÄÄDÄNTÖUUDISTUKSIA
Vuoden 2014 alusta pakkokeinolaki ja poliisilaki uudistettiin kokonaan mukaan lukien salaista tiedonhankintaa koskeva sääntely, joka laajentui huomattavasti. Samalla jo aiemmin käytössä ol- leiden keinojen sääntelyä täydennettiin ja täsmen-nettiin (uudistuksesta enemmän ks. OA:n kerto-mus 2013 s. 157–158).
Puolustusvoimien osalta tuli 1.5.2014 voimaan laki sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puo-lustusvoimissa. Sen mukaan puolustusvoimien toimittaessa esitutkintaa sen käytössä ovat pak- kokeinolain mukaisista salaisista pakkokeinoista tietyt, erikseen säädetyt keinot, esimerkiksi suun-nitelmallinen tarkkailu sekä tekninen katselu ja kuuntelu. Rikosten ennalta estämisessä ja paljas- tamisessa ovat samoin käytössä vain tietyt salai- laillisuusvalvonta asiaryhmittäin
�.� salainen tiedonhankinta
176
set tiedonhankintakeinot, joita on hiukan enem-män kuin esitutkinnassa. Puolustusvoimilla ei kuitenkaan ole käytössään esimerkiksi telekuun-telua, televalvontaa, peitetoimintaa tai valeostoa.
Mikäli tällaisia toimenpiteitä tarvittaisiin, ne te- kee poliisi.
Laki rikostorjunnasta Tullissa tuli voimaan 1.6.2015. Tullin toimivaltuuksia säädettiin vastaa-maan uutta esitutkintalakia, pakkokeinolakia ja poliisilakia. Merkittävä muutos oli, että Tulli sai toimivaltuuden peitetoiminnan ja valeoston käyt-töön, vaikkakin niiden käytännön toteutuksesta vastaa poliisi Tullin esittämän pyynnön perusteel-la. Lisäksi esimerkiksi tietolähteiden käyttö tulli- rikostorjunnassa yhdenmukaistettiin poliisilakiin ja pakkokeinolakiin nähden.
Rajavartiolaitoksen rikostorjunnasta annettu laki tuli voimaan 1.4.2018. Uuteen lakiin siirtyi-vät rajavartiolaissa olevat rikostorjuntaa koskevat säännökset. Rajavartiolaitoksen toimivaltuuksiin entisten lisäksi lisättiin oikeus suorittaa perus-muotoista tietolähdetoimintaa.
Salaisen tiedonhankinnan kannalta merkittä-viä tiedustelutoimivaltuuksia koskevia hallituk-sen esityksiä käsiteltiin eduskunnassa kertomus-vuoden ajan ja kertomus-vuoden 2019 valtiopäivien lopuksi eduskunta hyväksyi siviilitiedustelua ja sotilastie-dustelua koskevan lainsäädäntökokonaisuuden.
Tiedustelun valvontaa koskevat lait oli hyväksyt- ty ja tulleet voimaan jo 1.2.2019.
4.6.4
OIKEUSASIAMIEHELLE ANNETUT KERTOMUKSET
Seuraavassa esitetään SM:ltä, Rajavartiolaitoksen esikunnalta, valtiovarainministeriöltä ja puolus-tusministeriöltä saatujen kertomusten perusteel- la eräitä tietoja salaisen tiedonhankinnan käytöstä ja valvonnasta. Tarkat lukumäärätiedot ovat osin salassa pidettäviä. Muun muassa suojelupoliisin salainen tiedonhankinta ei sisälly jäljempänä esi-tettyihin lukuihin.
Salaisen tiedonhankinnan käyttö 2018 Pakkokeinolakiperusteiset telepakkokeinot Poliisille myönnettiin rikoksen selvittämistä var- ten telekuuntelu- ja valvontalupia 2 867 (2 412 vuonna 2017). Salaisten pakkokeinojen tilastolli- sessa arvioinnissa merkittävin tunnusluku kui- tenkin lienee pakkokeinojen käytön kohteena ol-leiden henkilöiden lukumäärä. Poliisin pakkokei- nolain mukaisen telekuuntelun ja -valvonnan kohteena vuonna 2018 oli 450 (450) epäiltyä, jois- ta tuntemattomia oli 37. Televalvonnan kohtee- na oli 1 380 (1 426) epäiltyä.
Tullissa telekuuntelun ja -valvonnan kohtee- na oli 91 (89) henkilöä vuonna 2018 ja lupia oli 421 (218). Tullin mukaan lupien määrän kasvua selittää kohteena olleiden telepäätelaitteiden mää- rän kasvu ja jonkin verran myös se, että aiempaa useammin telepäätelaitteissa on kaksi sim-kortti-paikkaa, jolloin yhteen fyysiseen laitteeseen koh-distunut lupa saattaa tilastoitua kahtena lupana.
Televalvonnan määrä Tullissa oli pienoisessa kasvussa. Sen kohteena oli 200 (171) henkilöä ja lupia myönnettiin 630 (476).
Poliisissa yhtäaikaisen telekuuntelun ja -val-vonnan perusteena olivat yleisimmin törkeät huumausainerikokset (75 %) ja väkivaltarikokset (9 %). Tullissa perusterikoksina olivat törkeät huumausainerikokset (92 %) ja törkeät verope- tokset (8 %).
Rajavartiolaitoksessa telekuuntelun ja televal- vonnan käyttö oli hyvin paljon vähäisempää kuin poliisissa ja tullissa. Näin jo senkin vuoksi, että lain mukaan Rajavartiolaitos saa käyttää telepak-kokeinoja vain muutamien rikostyyppien tutkin-nassa (lähinnä törkeä laittoman maahantulon jär-jestäminen ja siihen liittyvä ihmiskaupparikos).
Rajavartiolaitokselle myönnettiin telekuunteluun, televalvontaan ja tukiasematietojen hankintaan yhteensä 77 lupaa (92).
Puolustusvoimissa salaisen tiedonhankinnan käyttö on vielä vähäisempää.
laillisuusvalvonta asiaryhmittäin
�.� salainen tiedonhankinta
Poliisilain mukainen telekuuntelu ja -valvonta Poliisilain mukaisen telekuuntelun ja -valvonnan kohteena oli neljä henkilöä. Pelkän televalvonnan kohteena oli 104 (74) henkilöä. Sitä käytettiin eni-ten henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran torju- miseksi ja kuolemansyyn selvittämiseksi.
Rikostorjunnasta Tullissa annetun lain mukainen televalvonta
Televalvontalupia tullirikosten estämiseksi ja pal- jastamiseksi myönnettiin kahdeksan (16), yleisim-min törkeän veropetoksen tai törkeän huumaus- ainerikoksen perusteella.
Tekninen tarkkailu
Vuonna 2018 poliisi käytti pakkokeinolain mukais- ta teknistä katselua kotirauhan suojaamaan paik-kaan 28 kertaa, vankilakatselua 4 kertaa, vankila-kuuntelua 18 kertaa, teknistä katselua 157 kertaa, teknistä kuuntelua 162 kertaa ja teknistä seurantaa 321 kertaa. Asuntokuuntelua käytettiin kaksi ker-taa. Teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöinti-tietojen hankkimista käytettiin 58 kertaa. Kaikis- sa näissä tarkkailukeinoissa yleisin perusterikos oli törkeä huumausainerikos.
Poliisilain mukaista teknistä katselua käytet-tiin 33 kertaa, teknistä kuuntelua 15 kertaa ja tek-nistä seurantaa 48 kertaa.
Tullissa pakkokeinolain mukaista teknistä seu-rantaa toteutettiin 40 (38) kertaa. Teknistä kuun-telua käytettiin 23 (19) kertaa ja teknistä katselua 25 (22) kertaa.
Rikostorjunnasta Tullissa annetun lain mu-kaista teknistä seurantaa käytettiin kymmenen (9) kertaa. Teknisestä kuuntelusta ei tehty yh- tään päätöstä ja teknistä katselua käytettiin 12 (6) kertaa.
Rajavartiolaitoksessa tehtiin teknisen tarkkai- lun ja suunnitelmallisen tarkkailun päätöksiä ri-koksen selvittämiseksi yhteensä 26 (25) ja rikok-sen estämiseksi kuusi.
Suunnitelmallinen tarkkailu
Suunnitelmallisella tarkkailulla tarkoitetaan ri- koksesta epäiltyyn tai henkilöön, jonka voidaan perustellusti olettaa syyllistyvän rikokseen, koh-distuvaa muuta kuin lyhytaikaista tarkkailua. Po- liisihallitus on linjannut tällä tarkoitettavan useita yksittäisiä toistuvia tarkkailukertoja (n. viisi ker-taa) tai yhtä noin vuorokauden mittaista yhtäjak-soista tarkkailua.
SM:n oikeusasiamiehelle antaman kertomuk-sen mukaan vuonna 2018 poliisissa tehtiin noin 250 päätöstä suunnitelmallisesta tarkkailusta. Tul-lissa päätöksiä oli 59 (39).
Erityiset salaiset pakkokeinot
Vuonna 2018 tehtiin muutamia uusia peitetoimin- tapäätöksiä ja aikaisempien peitetoimintapäätös- ten jatkopäätöksiä. Tietoverkossa tapahtuva pei- tetoiminta on reaalimaailmassa tapahtuvaa käytet-ympi. Valeostoa on käytetty pääasiassa törkeiden huumausainerikosten paljastamiseen ja selvittä-miseen.
Valvotun läpilaskun edellytykset ovat tiukat, mikä käytännössä on rajoittanut keinon käyttä-mistä. Poliisi on tehnyt muutaman valvotun lä-pilaskun lain voimassa olon aikana. Tulli ilmoitti tehneensä kolme (6) valvottua läpilaskua vuon- na 2018.
Hylätyt vaatimukset
Hylättyjen telepakkokeinovaatimusten määrässä ei tapahtunut mainittavaa muutosta. Vuonna 2018 tuomioistuimet hylkäsivät 15 poliisin telepakko-keinovaatimusta. Rajavartiolaitoksen vaatimuksia ei hylätty.
laillisuusvalvonta asiaryhmittäin
�.� salainen tiedonhankinta
178
Ilmoittaminen pakkokeinon käytöstä
Salaisen tiedonhankinnan käytöstä tulee pääsään- töisesti ilmoittaa sen kohteelle viimeistään vuo-den kuluessa tiedonhankinnan lopettamisesta.
Tuomioistuin voi tietyin edellytyksin antaa luvan ilmoituksen siirtämiseen tai tekemättä jättämi-seen.
Kertomusvuonna tuli poliisissa ilmi parisen-kymmentä tapausta, joissa ilmoitus salaisen tie-donhankinnan käytöstä oli tehty myöhässä. Lu- pia ilmoituksen siirtämiseen ja sen kokonaan te- kemättä jättämiseen myönnettiin varsin vähän, viimeksi mainittuja ei vuonna 2018 ilmeisesti lainkaan.
Sisäinen laillisuusvalvonta
Poliisihallituksen laillisuusvalvonnan vastuualue suoritti laillisuustarkastukset kaikkiin poliisiyk-siköihin. Tarkastuksissa kiinnitettiin huomioita yksiköiden oman valvonnan järjestelyihin ja val- vonnan kattavuuteen. Tarkastuksia varten polii-siyksiköitä pyydettiin selvittämään salaisten tie-donhankintakeinojen valvontaan, menettelyihin, kirjauksiin, määräaikojen noudattamisiin ja perus-teisiin sekä ilmoittamisiin liittyvät käytäntönsä;
tarkastussuunnitelma, tarkastuskohteet ja –ha-vainnot sekä näistä aiheutuneet toimenpiteet.
Lisäksi Poliisihallitus valvoi salaisten tiedon-hankintakeinojen käyttöä erillisen suunnitel- man mukaisesti tarkastamalla SALPA-järjestel-mään kirjattuja tiedonhankintapäätöksiä ja -vaa- timuksia.
Poliisihallitus toteaa, että poliisin salaisten tie-donhankintakeinojen käytössä tehtyjen päätösten ja vaatimusten yleinen taso on hyvä. Yleisin ha-vaittu virhe on edellisen vuosien tapaan pöytäkir- jaamisen viivästyminen asetuksessa säädetystä määräajasta, mutta Poliisihallituksen mukaan vii-västysten määrä ei ole merkittävä. Pöytäkirjaamis-ta sääntelevää asetusPöytäkirjaamis-ta muutettiin 1.10.2016 alkaen niin, että pöytäkirjan laatimisen ehdoton takara- ja on 30 päivän sijasta 90 päivää keinon käytön lo-pettamisesta. Tältä osin OA totesi jo asetusluon-noksesta antamassaan lausunnossa, että asetuksen mukaan pöytäkirja on laadittava ilman aiheetonta
viivytystä eikä säädetty 90 päivää saa muodostua pääsääntöiseksi pöytäkirjan laatimisajankohdaksi.
Erityisesti voidaan mainita, että vuosi 2018 oli ensimmäinen kokonainen kalenterivuosi, jolloin tietoverkoissa tapahtuvaa peitetoimintaa ja yksin-omaan yleisön saataville toimitetuista myyntitar-jouksesta tehtävää valeostoa koskevat päätökset tehtiin Salpa-järjestelmässä. Poliisihallituksen ha-vaintojen mukaan Salpa-järjestelmän asiakirjapoh- jissa on hyvin huomioitu pakkokeino- ja poliisi-laissa säädetyt peitetoimintaa ja valeostoa koske-vat menettelyt ja päätöksiltä vaadittava tietosisäl-tö. Poliisihallituksen mukaan kyseisissä päätöksis-sä ei ole ollut huomautettavaa.
Tullin salaisten tiedonhankintakeinojen käy-tön päivittäisvalvonnasta vastaavat kahdeksan alu-eellista SALPA-valvojaa, jotka laativat havainnois-taan vuosittain raportin Tullin valtakunnallisesta salaisen tiedonhankinnan laillisuusvalvonnasta vastaavalle Tullin virkamiehelle. Tulli on lisäksi suorittanut säännöllistä valvontaa tarkastamalla SALPA-järjestelmään tehtyjä kirjauksia ja siihen tallennettuja asiakirjoja. Tämän on tehnyt tutki-vien yksiköiden ulkopuolinen määrätty tullimies.
Tullin laillisuusvalvonnan mukaan vakavia puut-teita ei ilmennyt ja salaisten pakkokeinojen ja sa-laisen tiedonhankinnan laatu on parantunut.
Rajavartiolaitoksessa valvontaa suorittavat Ra-javartiolaitoksen esikunta ja toimivaltuuksia käyt-tävät hallintoyksiköt. Rajavartiolaitoksen rikos-torjunnasta annetun pysyväismääräyksen mukaan vartioston SALPA-valvonnasta vastaa virkamies, joka ei itse osallistu operatiiviseen rikostorjuntaan.
Rajavartiolaitoksen esikunnassa valvonnasta vas-taa oikeudellisen osaston rikostorjuntayksikkö, jonka vastuulle kuuluu myös rikostorjunnan ylei-nen ohjaus.
Puolustusministeriö ei ole havainnut lain-vastaista menettelyä Puolustusvoimien salaisten pakkokeinojen ja salaisten tiedonhankintakeino-jen käytössä. Tarkastuksen piiriin kuuluivat kaik-ki vuodelle 2018 päivätyt päätökset ja pöytäkaik-kirjat.
Sen sijaan teknisiin ja tulkinnanvaraisiin seikkoi-hin liittyviä kehityskohteita on havaittu.
laillisuusvalvonta asiaryhmittäin
�.� salainen tiedonhankinta
4.6.5
OIKEUSASIAMIEHEN LAILLISUUSVALVONTA
Kertomusvuonna Länsi-Suomen poliisilaitoksen tarkastuksella salaisista pakkokeinoista tarkastuk-sen kohteena olivat telepakkokeinovaatimukset ja teknisen tarkkailun päätökset. Tätä varten käytiin lävitse ”otanta” näitä koskevia vaatimus- ja päätös- asiakirjoja.
Tarkastajat totesivat, että joissakin telepakko-keinovaatimuksissa perustelut olivat varsin sup-peita ja epäselväksi jäi esimerkiksi se, miten jokin liittymä liittyy kohdehenkilöön. Tuomioistuin oli tällaisissakin tapauksissa kuitenkin myöntä- nyt luvan.
Tarkastuksesta saamiensa tietojen perusteella OA katsoi, että tiedonhankintakeinoja koskevien kirjallisten vaatimusten sisältöön ja perusteluiden kattavuuteen on syytä kiinnittää huomiota. Vaik-ka käräjäoikeuden istunnossa vaatimusta on mah-dollista suullisesti täydentää, tulee vaatimuksen jo lähtökohtaisesti sisältää luvan myöntämisen arvioinnin kannalta riittävät perustelut.
Oikeusasiamies pitää epätyydyttävänä sitä, että tiedonhankintakeinon käytön määräajan määrittämisessä on ainakin kahta erilaista käytän-töä. Tämä osoittaa, että voimassa oleva lainsää- däntö ei ole yksiselitteinen ja selkeä, mikä oli yk- si lainsäädännön uudistamisen tavoitteista ja mi-kä olisi myös omiaan helpottamaan lainsovelta-jan työtä.
Keskusrikospoliisin tarkastuksella tutustut-tiin tietoverkoissa tapahtuvaa peitetoimintaa (ns.
nettipeitetoiminta) koskeviin päätöksiin ja yksin-omaan yleisön saataville toimitetusta myyntitar-jouksesta tehtävää valeostoa (ns. rajoitettu vale- osto) koskeviin päätöksiin.
4.6.6 ARVIOINTIA
Lainsäädännön mahdollisia ongelmakohtia
Ilmoittamisvelvollisuus
Salaisesta tiedonhankinnasta on pääsääntöisesti viipymättä ilmoitettava epäillylle kirjallisesti sen jälkeen, kun asia on saatettu syyttäjän harkittavak-si, taikka esitutkinta on muuten päätetty tai se on keskeytetty taikka viimeistään vuoden kuluttua sen käytön lopettamisesta. Ilmoitusvelvollisuu- den toteuttaminen riippuu osin käytetystä keinos-ta. Ilmoittamisesta säädetään nyt aiempaa tarkem-min ja ilmoitusvelvollisuus on laajempi.
Tuomioistuin voi pidättämiseen oikeutetun virkamiehen vaatimuksesta tietyin edellytyksin päättää, että ilmoitusta epäillylle saadaan lykätä enintään kaksi vuotta kerrallaan. Ilmoitus saadaan tuomioistuimen päätöksellä jättää kokonaan teke-mättä, jos se on välttämätöntä valtion turvallisuu-den varmistamiseksi taikka hengen tai terveyturvallisuu-den suojaamiseksi.
On siis mahdollista, että käytetty keino ei kos-kaan tule kohteen tietoon, vaikka lain perusteella ilmoittaminen onkin pääsääntö ja ilmoittamatta jättäminen poikkeus pääsäännöstä. Tärkeää on, että kohteelta kokonaan salaiseksi jääviä tapauksia on mahdollisimman vähän.
Käsiteltäessä vuonna 2013 muutoksia uusiin pakkokeino-, esitutkinta- ja poliisilakeihin valio-kuntakäsittelyssä asiantuntijakuulemisissa tuotiin erityisesti esitutkintaviranomaisten taholta ilmi huoli peitehenkilön ja tietolähteen paljastumis-riskistä ja kyseisten henkilöiden turvallisuudesta (LaVM 17/2013 vp – HE 14/2013 vp).
Poliisihallituksen mukaan tutkinnanjohtajilta saadun palautteen perusteella kirjallinen ilmoitus-velvollisuus on haitannut tiedonhankintakeinojen käyttöä. Jo vuonna 2014 havaitun tietolähteiden saatavuusongelman lisäksi vuonna 2015 vankila-kuunteluiden määrä laski huomattavasti, koska pakkokeinoa ei pidetä enää yhtä toimivana vaka-van rikollisuuden torjumisessa. Poliisihallituksen mukaan ilmoittamisvelvollisuus on asettunut ko-ko tietolähdetoiminnan esteeksi, minkä johdosta laillisuusvalvonta asiaryhmittäin
�.� salainen tiedonhankinta
180
Suomessa pidättäydytään ”passiivisessa tietoläh-detoiminnassa”, mikä puolestaan vähentää keinon tehokkuutta. Myös peitetoiminnasta ilmoittami-nen tiedonhankinnan kohteelle lopettaa pahim-millaan kyseisen poliisimiehen mahdollisuuden toimia jatkossa peitetehtävissä.
Suomessa pidättäydytään ”passiivisessa tietoläh-detoiminnassa”, mikä puolestaan vähentää keinon tehokkuutta. Myös peitetoiminnasta ilmoittami-nen tiedonhankinnan kohteelle lopettaa pahim-millaan kyseisen poliisimiehen mahdollisuuden toimia jatkossa peitetehtävissä.