3.8.1 YLEISTÄ
Oikeusasiamiehen kanslian erityisenä vuotuisena teemana oli ensimmäistä kertaa kertomusvuonna
”Oikeus yksityisyyteen”. Vuositeema otetaan esille kaikilla tarkastuksilla tarkastuskohteen mukaan.
Lisäksi teema otetaan huomioon myös muussa toiminnassa, kuten harkittaessa omia aloitteita.
Teemaa jatketaan vuonna 2019. Aikaisempia tee- moja ovat olleet muiden muassa ”Oikeus tehok- kaisiin oikeussuojakeinoihin” vuosina 2016 ja 2017 sekä ”Vammaisten henkilöiden oikeuksien toteu-tuminen” vuosina 2014 ja 2015.
Yksityisyysteeman arvioinnin lähtökohtina olivat perustuslain 10 §, jossa säädetään yksityis-elämän suojasta sekä Euroopan ihmisoikeussopi-muksen 8 artikla, jossa säädetään yksityis- ja per-he-elämän suojasta. Perustuslaissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa käytetään ilmaisua yk-sityiselämä, joka kuitenkin usein samaistetaan yksityisyyteen. Oikeuskäytännössä yksityiselä- män käsite (private life) on muuttunut koske-maan laajemmin yksityisyyttä (privacy).
Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artik- lan mukaan jokaisella on oikeus siihen, että hänen yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiaan sekä vieste-jään kunnioitetaan. Perusoikeuskirjan 8 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus henkilötie- tojensa suojaan. Oikeudesta yksityisyyteen on säädetty myös YK:n keskeisissä ihmisoikeussopi-muksissa, kuten kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopi-muksessa eli KP-sopiyleissopi-muksessa (17 artikla), Lap- sen oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa (16 artikla) sekä vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa (22 artikla). Myös YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa ju- listuksessa on säädetty yksityiselämän suojasta (12 artikla).
3.8.2
NÄKÖKULMIA ERITYISTEEMAAN LAILLISUUSVALVONNASSA
Yksilön arvokas kohteleminen ja itsemääräämis- oikeuden toteutuminen edellyttävät yksityisyy- den toteutumista riittävällä tavalla. Yksityisyyttä tulee tarkastella itsemääräämisoikeuteen liittyväs- sä suhteessa. Henkilöllä on lähtökohtaisesti oi- keus olla yhteiskunnassa yksin suhteessa johon- kin (julkinen valta, työnantaja ym.) lainsäädän- nön mahdollistamin tavoin tai yksityisyyttä voi-daan lainsäädännöllä rajoittaa.
Erityistä huomiota yksityisyyteen on kiin- nitettävä erityisryhmien kohtelussa tai kun hen- kilö on haavoittuvassa tai alisteisessa asemassa (esim. lapset, vanhukset, vammaiset, ulkomaalai-set, terveydenhoito, sosiaalipalvelut, vapauden- menetys). Yksityisyyteen liittyviä kysymyksiä voi liittyä myös esimerkiksi kyseessä olevien hen-kilöiden huoltajiin, edunvalvojiin, avustajiin (ml.
tulkit) ja hoitajiin.
Seuraavassa esitetään kootusti yksittäisiä, lä-hinnä tarkastuksilla tehtyjä havaintoja yksityisyy-den toteutumista edistävistä ja haittaavista käy- tännöistä.
Viranomaisen tai laitoksen toimitilat Tarkastuksilla on kiinnitetty huomiota viran-omaisten käytössä olevien toimitilojen asianmu-kaisuuteen erityisesti tiloissa asioivan tai sijoitet-tuna olevan henkilön yksityisyyden toteutumisek-si. Viranomaisten tulee järjestää asiakaspalvelunsa niin, ettei asiakkaan perusoikeutena turvattu yk- sityiselämän suoja vaarannu. Toimitilojen asioin-titilojen tulee soveltua luottamuksellisten tietojen käsittelyyn ja luottamuksellisten keskustelujen perus- ja ihmisoikeudet
�.� vuoden 201� erityisteema: oikeus yksityisyyteen
132
käymiseen ilman muiden läsnäoloa. Jos toimitilo- ja käytetään henkilöiden säilyttämiseen tai asutta- miseen, kuten esimerkiksi vapautensa menettä- neet tai tahdosta riippumattomassa hoidossa ole- vat, huomiota kiinnitetään edellä mainitun lisäksi muun muassa asuinhuoneiden riittävyyteen, nii- den varusteluun sekä valvontaan. Omat ongelman- sa tilojen toiminnallisuudessa aiheutuvat niiden heikosta kunnosta. Esimerkiksi poliisilaitosten ra-kennuskanta on suurelta osin peräisin 1960–80-lu-vuilta ja tulossa käyttöiässä tiensä päähän.
Kehitysvammaisten hoitokotiin kohdistuvan tar- kastuksen yhteydessä tarkastajat pitivät kodin-omaisen asumisen järjestämisen ja yksityisyyden suojan turvaamisen näkökulmasta puutteena sitä, että kaikkien asukkaiden henkilökohtaisissa asun- noissa ei ollut omia wc- ja suihkutiloja. Oikeus-asiamies esitti yleisellä tasolla käsityksenään, että tavoitteena on YK:n vammaissopimuksen lähtö- kohdista ja yksityisyyden suojan kannalta, että jo-kaisella asumispalveluyksikössä asuvalla vammai-sella henkilöllä olisi käytettävissään oma huone saniteettitiloineen (1376/2018*).
Säilöön otettujen ulkomaalaisten kohtelusta ja säilöönottoyksiköstä annetun lain 4 luvun 20 a §:n mukaan säilöönottoyksikön kaikkia tiloja saa val- voa kameran välityksellä. Millään muulla hallin-nonalalla, jossa on vapautensa menettäneiden säi-lytystiloja, ei ole lakiin perustuvaa oikeutta käyt-tää teknistä valvontaa samassa laajuudessa kuin säilöönottolaissa. Tietyissä säilöönottoyksikön ti-loissa – kuten majoitus- sekä wc- ja suihkutiti-loissa – ei kuitenkaan saa olla tallentavaa kameraa. Tästä poikkeuksena on tila, johon henkilö sijoitetaan erillään säilyttämisen ajaksi eli tätä tilaa ei katsota majoitustilaksi ja tilassa saa olla myös tallentava kamera.
Säilöönottoyksikön tarkastushavaintojen pe-rusteella voidaan pitää kyseenalaisena, että eristys-tilan suihkutilaa olisi välttämätöntä valvoa kame-ran välityksellä. Jos yksittäistapauksessa pidetään välttämättömänä henkilön jatkuvaa valvontaa esimerkiksi hänen itsetuhoisuutensa vuoksi, olisi parempi vaihtoehto suorittaa valvonta suihkuti-lanteessa henkilökohtaisesti. OA piti vallitsevaa tilannetta erittäin ongelmallisena erityisesti
säi-löönottoyksikköön sijoitettujen ulkomaalaisten yksityisyyden kannalta.
Lisäksi oli huomattava, että eristystilan wc- ja suihkutilaa voivat käyttää sekä nais- että miespuo-liset säilöön otetut, jotka on sijoitettu erillään säi-lytettäväksi. Valvontaan osallistuu niin ikään nais- tai miespuolisia säilöönottoyksikön työntekijöitä eikä oikeusasiamiehen käsityksen mukaan valvon-taa suorittavan sukupuoli määräydy valvottavan mukaan vaan esim. miespuolinen ohjaaja voi val-voa naispuolista säilöön otettua. Valvottava ei ole tietoinen, kuka häntä valvoo eikä hän voi tietää, onko valvomossa useita henkilöitä valvomassa.
Tietoisuus siitä, että häntä valvotaan myös suih- kutilassa, voi vaikuttaa siihen, haluaako hän lain-kaan peseytyä (5145/2018).
Poliisivankiloiden tarkastuksilla kiinnitettiin huo- miota siihen, että henkilötietolain mukaan kame-ravalvonnasta tulee ilmoittaa näkyvästi. Vapau-tensa menettäneen ja hänen asiamiehensä tapaa-minen on lähtökohtaisesti luottamuksellinen. Jos asiamiestapaaminen toteutetaan huoneessa, jossa on kamera, kamera pitää peittää tai siitä, ettei ka-mera ole päällä, pitää selvästi ilmoittaa, ellei kyse ole valvotusta tapaamisesta (2485*, 2486*, 2487*, 2489* ja 2490/2018*).
Vankilatarkastuksilla kiinnitettiin huomiota van- kien käytössä olevien tilojen valvontaan. Tarkas- tajat havaitsivat erään vankilan tarkastuksen yh- teydessä, että sellien huoltotilan katossa on val- vontakamera. Tarkastajat kävivät vankilan osasto- valvomossa katsomassa valvontakameran anta-maa näkymään selliin. Kameran näkymää wc:n kohdalla ei ollut kamerassa tai näyttöruuduissa peitetty. Wc:tä käyttävän vapautensa menettäneen oikeus yksityisyyteen ei tältä osin toteutunut (2338/2018*).
Erään vankilatarkastuksen yhteydessä ilmeni, että vankilan eristystilassa eli eristyssellissä on ka-meravalvonta koko ajan päällä vangin siellä olles-sa. Vankilassa ei ollut kiinnitetty huomiota siihen, että vankia voidaan tarkkailla kameravalvonnalla sellissä ainoastaan silloin, kun vanki on määrätty tarkkailuun tai eristämistarkkailuun, eikä se ole mahdollista muissa tilanteissa (2339/2018*).
perus- ja ihmisoikeudet
�.� vuoden 201� erityisteema: oikeus yksityisyyteen
AOA totesi suorittamansa vankilatarkastuksen yh- teydessä, että vankien käyttöön osoitettu puhelin tulee sijoittaa tai suojata niin, ettei normaaliääni- nen puhelinkeskustelu kuulu ulkopuolisille. Puhe- limen ympärille lattiaan teipillä merkitty puhelu- alue ei turvaa puhelun yksityisyyttä. Vankila oli ryhtynyt toimenpiteisiin varastokomerojen muut-tamiseksi puhelinkopeiksi (4065/2017).
Vankien kuljettamisessa käytetyn junan ns.
vankivaunun tarkastuksen yhteydessä pidettiin ihmisarvoisen kohtelua ja yksityisyyden suojaa loukkaavana menettelyä, jossa vankien tulee hoi-taa wc-asiointinsa muiden vankien läsnä ollessa.
Tilanne on halventava paitsi wc:tä käyttävän van-gin myös muiden sellissä olevien vankien kannal-ta. Minkäänlainen näkösuoja ei muuta tilannetta muuksi. Vankien tulee olla mahdollista käyttää erillistä wc-tilaa muiden henkilöiden läsnä olemat- ta ja heillä tulee olla tieto tästä mahdollisuudesta.
Sinällään tarkastajilla ei ollut perusteita epäillä vartijoiden kertomaa, että vanki pääsee pyynnös- tä käyttämään wc:tä yksin mutta tilanne, jossa vangit eivät tiedä tästä mahdollisuudesta, vastaa kuitenkin kutakuinkin sitä, ettei mahdollisuutta ole. Asiasta tulee tiedottaa riittävän selvästi ja ot-taen huomioon myös suomen kieltä taitamatto-mat vangit (2648/2018*).
Toimitilojen asianmukaisuutta yksityisyyden to- teutumisen kannalta koskevat kysymykset ovat nousseet esille myös varuskuntatarkastuksilla.
Maanalaisissa tiloissa sijaitsevassa esikunnassa so- tilaspastorin ja varusmiesten mahdollisuus hen-kilökohtaiseen keskusteluun ei toteutunut tarkoi-tuksenmukaisten tilojen puuttumisesta johtuen.
Myös kynnys yhteydenottoon kasvaa. Joitain soti- laspastorin kanssa käytyjä keskusteluja oli joudut- tu hoitamaan kasarmirakennuksen käytävillä, mi- tä ei voitu pitää yksityisyyden toteutumisen kan-nalta tyydyttävänä menettelynä. Joissain tapauk-sissa sotilaspastori oli esimerkiksi käynyt lenkillä varusmiehen kanssa tai kutsunut hänet varuskun-nan ulkopuoliseen tilaan keskustelemaan yksityi-syyden turvaamiseksi (5300/2018).
Terveydenhuoltoa koskevissa kanteluissa on kiin- nitetty huomiota siihen, että toimintayksikössä työskentelevät henkilöt, jotka eivät osallistu kysei- sen potilaan hoitoon tai siihen liittyviin tehtäviin, ovat hänen hoidossaan sivullisen asemassa. Poti- laan yksityisyyttä on suojattava myös heihin näh- den. Salassa pidettävien tietojen paljastuminen si-vullisille tulee estää tilaratkaisuin tai muilla tavoin (249/2018).
Vankien tekemät kantelut, joissa on kiinnitetty huomiota yksityisyyden toteutumiseen, ovat kos- keneet usein vankiin kohdistettavia lääketieteelli-siä toimenpiteitä tai tarkastustoimenpiteitä. Yh- teistä näissä asioissa on se, että toimenpidettä on ollut tarpeettomasti tai perusteettomasti seuraa-massa sivulliseksi katsottavia valvontahenkilö-kuntaan kuuluvia henkilöitä. Pääsääntönä tulisi olla, että terveydenhuollon ammattihenkilö tapaa potilaansa ilman, että hoitotilanteessa ulkopuoli-sella – eli tässä tapauksessa vartijalla – olisi näkö- tai kuuloyhteyttä tilanteessa. Silloin kun turval-lisuusseikat niin edellyttävät, tulisi tilanne pyrkiä järjestämään yhteistyössä hoitohenkilökunnan kanssa siten, että potilaan yksityisyyden suojaan puututtaisiin mahdollisimman vähän (esim.
5072/2017 ja 951/2018).
Oikeusasiamiehelle tehdyssä kantelussa arvostel- tiin Työ- ja elinkeinotoimiston (TE-toimisto) erään toimipisteen asiakkaiden yksityisyyden suo-jan toteutumista. Asiakkaiden piti aulassa selvittää asiansa TE-toimiston aulatilassa. AOA:n sijainen totesi, että asiakaspalvelun tulee olla järjestetty niin, että yksityisyyden suojan piiriin kuuluvan asiakastiedon paljastuminen ulkopuoliselle ei ole mahdollista. Kun asiakas toimiston aulatiloissa oma-aloitteisesti ryhtyy kertomaan arkaluonteisia tietoja, asiakkaalle olisi hallintolain 8 §:n mukaisen neuvontavelvoitteen puitteissa perusteltua tuoda esiin, ettei sellaisten tietojen esittäminen ole tar- peen ja ettei asiakkaan yksityisyyden suojaa voida aulatilassa täysin taata, mikäli asiakas tällaisia ar- kaluonteisia asioita siellä oma-aloitteisesti kuiten- kin haluaa virkailijalle kertoa. Tällaisin viranomai-sen toimenpitein olisi mahdollista turvata asiak-kaiden yksityisyyden suojaa (686/2018*).
perus- ja ihmisoikeudet
�.� vuoden 201� erityisteema: oikeus yksityisyyteen
134
Viranomaisen menettelytavat
Viranomaisen henkilöstö on avainasemassa yksi-tyisyyden konkreettisessa toteutumisessa. Viran-omaisessa työskentelevien edellytetään tietävän toimenpiteen kohteena olevan henkilön toiminta-vapautta rajoittavien toimenpiteiden käyttämisen perusteet, toteuttamistavat sekä vaihtoehtoiset toimintamallit, jotta toimenpiteen kohteena ole- vaan henkilöön kohdistuva yksityisyyden ja kos-kemattomuuden loukkaus jäisi mahdollisimman vähäiseksi. Viranomaisessa työskentelevien tulee olla tietoisia oman hallinnonalansa vaitiolo- ja salassapitosäännöksistä sekä salassa pidettävien tietojen käsittelytavoista. Tarkastuksilla tehdään mahdollisuuksien mukaan havaintoja liittyen viranomaisessa työskentelevien henkilöiden ylei-seen asenteeylei-seen, käytökylei-seen, asiakkaiden kohte-luun sekä ammatilliseen osaamiseen.
Lastensuojelulaitosten tarkastuksissa on ilmen-nyt, ettei lastensuojelulaitoksissa aina tehdä rajoi- tustoimenpiteiden käytöstä lain edellyttämiä pää-töksiä, erityisesti liikkumisvapauteen ja yhteyden-pito-oikeuteen sekä omaisuuden hallussapitoon liittyvissä asioissa eikä lapsille anneta asianosaise-na päätöksiä tiedoksi hallintolain tarkoittamalla tavalla. Lasten kertoman mukaan heitä myös rii-sutetaan lainvastaisesti heidän tarkastamisekseen luvattomien aineiden ja esineiden löytämiseksi (1116 ja 1353/2018).
Yksi osa yksityisyyden suojaa on henkilötietojen suoja ja tietoturvallisuus. Poliisilaitoksen tarkas-tuksen yhteydessä voitiin pitää ongelmallisena erityisesti henkilökunnan esiin tuomaa huolta siitä, että remonttiyritysten työntekijät ovat polii-silaitoksen tiloissa. Vaikka kaikille sisätiloissa työs-kenteleville on ilmeisesti tehty turvallisuusselvi-tys, henkilökunta koki epämiellyttävänä sen, että poliisilaitoksen tiloissa koko ajan liikkuu jatkuvas-ti vaihtuvia ulkopuolisia henkilöitä, joita ei tun-neta. Muun muassa työhuoneiden lukitsemiseen ja muuhun erityiseen tarkkuuteen salassapidon suhteen jouduttiin kiinnittämään erityishuomiota.
Ongelmallisena pidettiin myös sitä, että poliisita-lon ulkopuolen remonttitöissä oleville henkilöille ei ollut tehty turvallisuusselvitystä (1610/2018).
Ulkomaalaispoliisin tarkastuksen yhteydessä kes-kusteltiin ulkomaalaisten palautuksista. Poliisin mukaan suuri osa palautuksista toteutetaan niin, että muut lentokoneessa olevat matkustajat eivät huomaa tapahtumaa. Saattopartio menee konee-seen ensin ja he ovat siviilivaatteissa. Palautettava saa käydä yksin vessassa. Kauttakulkumaissa hen-kilöä ei kuljeteta julkisissa tiloissa vaan huomiota herättämättä muita reittejä. Vastaanottavalle vi-ranomaiselle kerrotaan vain välttämättömät asiat.
Muut matkustajat eivät saa kuvata palautettavaa, vain omaa seuruetta saa kuvata (tämä perustuu lentoyhtiöiden sääntöihin). Näillä kaikilla toimen-piteillä poliisi pyrkii turvaamaan oikeutta yksityi-syyteen (1658/2018).
Laitoksissa on huolehdittava siitä, että vapauten- sa menettäneen ei tarvitse ilmoittaa säilytystilan vartijalle syytä, minkä vuoksi haluaa tavata lääkä-rin. Vartija merkitsee nimen listalle, joka päätyy lääkärille (1488/2018).
perus- ja ihmisoikeudet
�.� vuoden 201� erityisteema: oikeus yksityisyyteen
3.9
Perusoikeuskannanottoja
Seuraavassa selostetaan eräitä OA:n laillisuusval-vonnassa tehtyjä perusoikeuskannanottoja. Jak-sossa selostetaan vain yksittäisiä ratkaisuja, joissa on jossakin suhteessa uudenlainen tai periaatteel-lisesti merkittävä perusoikeuskannanotto. Niitä sisältyy myös jaksoon 3.7, jossa on selostettu OA:n hyvitysesitykseen johtaneita ratkaisuja. Tiettyä hallinnonalaa tai asiaryhmää koskevat perusoi-keuskannanotot löytyvät jaksosta 4.
Yläikärajan asettaminen taiteen perusopetuksessa oli syrjintää
Taiteen perusopetusta antavat oppilaitokset olivat asettaneet yläikärajoja oppilasvalinnoissa. Tätä oli perusteltu muun muassa sillä, että muuten oppi-laat eivät ehtisi saattaa opintojaan loppuun ennen nuorisolaissa säädetyn 29 vuoden täyttymistä.
Taiteen perusopetuksesta annetun lain mu-kaan taiteen perusopetusta järjestetään ensisijai- sesti lapsille ja nuorille ja hakijoihin on sovelletta-va yhdenvertaisia sovelletta-valintaperusteita. Yhdenvertai-suuslain mukaan ketään ei saa syrjiä iän perusteel-la. Erilainen kohtelu ei ole syrjintää, jos kohtelu perustuu lakiin ja sillä muutoin on hyväksyttävä tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat oikeasuhtaisia. Erilainen kohtelu on kuitenkin keutettua siinäkin tapauksessa, että kohtelun oi-keuttamisperusteista ei ole säädetty, jos kohtelul- la on perus- ja ihmisoikeuksien kannalta hyväksyt- tävä tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat oikeasuhtaisia. Tätä säännöstä ei kuitenkaan sovelleta, kun kyse on julkisen vallan käytöstä tai julkisen hallintotehtävän hoidosta, eikä silloin, kun kyse on koulutuksen saamisesta.
AOA:n mukaan yläikärajojen asettaminen ei ollut mahdollista koulutuksen järjestäjän tai oppi- laitoksen omilla päätöksillä. Jos jokin yläikäraja haluttaisiin taiteen perusopetuksessa asettaa, tu- lisi siitä säätää lailla.
AOA katsoi, että kyseessä oli yhdenvertaisuus-laissa tarkoitettu syrjintä, jos henkilöltä ilman lain
nimenomaista tukea evättiin oikeus taiteen perus- opetukseen hänen ikänsä perusteella. AOA piti si-nänsä ymmärrettävänä, että oppilaitokset olivat oikeudellisesti tulkinnanvaraisessa tilanteessa pyr- kineet omaksumaan sellaisen käytännön, joka kohtelisi samaan ikäryhmään kuuluvia opiskeli- joita yhdenmukaisesti ja ennakoitavalla tavalla.
Tämä käytäntö oli yhdenvertainen kuitenkin vain näennäisesti ja asetti opiskelijat tosiasiallisesti eri-laiseen asemaan heidän ikänsä perusteella ilman lain tukea (6832/2017*).
Kohtuulliset mukautukset opiskelijoiden aterioinnissa
OA arvioi yhdenvertaisuuden näkökulmasta am- mattikorkeakoulun menettelyä asiassa, joka kos- ki opiskelijan terveydentilan mahdollisesti edel-lyttämiä kohtuullisia mukautuksia aterioinnin järjestämisessä.
Ruokatauko sinänsä oli olemassa kaikille opis-kelijoille samanpituisena. Tästä näkökulmasta kaikkia kohdeltiin näennäisesti yhdenvertaisella tavalla. Ruokatauon pituus tai muu järjestämisen tapa saattoi kuitenkin tosiasiallisesti johtaa opis-kelijan kohdalla epäedulliseen lopputulokseen, koska hänen terveydentilansa edellytti tietynlaista ruokailumahdollisuutta. Tämän perusteella kyse saattoi OA:n mukaan olla välillisestä syrjinnästä.
OA:n käsityksen mukaan opiskelijalla saattoi olla yhdenvertaisuuslain 15 §:ssä ja YK:n vammai-syleissopimuksen 24 artiklassa tarkoitettu vam-maisuus tai vamma, jonka perusteella asiassa oli- si aiheellista arvioida kohtuullisten mukautusten toteuttamista. Merkityksellistä arvioinnissa oli se, oliko vamma sellainen, että se voi estää henkilön täysimääräisen ja tehokkaan osallistumisen yh-teiskuntaan – tässä tapauksessa koulutukseen ja opiskelijayhteisöön – yhdenvertaisesti muiden kanssa.
Koska kohtuullisten mukautusten epääminen on yhdenvertaisuuslaissa kiellettyä syrjintää, OA perus- ja ihmisoikeudet
�.� perusoikeuskannanottoja
136
esitti, että ammattikorkeakoulu arvioisi asiaa edel-lä esitetyistä edel-lähtökohdista ja pyrkisi yhteistyössä opiskelijan kanssa pääsemään sellaiseen ateriointia koskevaan ratkaisuun, joka mahdollistaisi hänen opintoihin osallistumisen hänen terveydentilan-sa tapauskohtaisesti huomioon ottavalla tavalla (6270/2017*).
Kotihoidossa käytettävä kieli ja yhdenvertaisuus
Kotihoito on tärkeä osa sosiaalihuoltoa ja tervey-denhoitoa ja kielelliset oikeudet ovat erittäin tär-keitä etenkin iäkkäille ja muistisairaille ihmisille.
Ruotsinkieliseen palveluun tyytyväisten asiakkai-den osuus oli alhainen. Asiakaskyselyn tulosten perusteella voitiin päätellä, että tilanne ei ollut asiaa koskevan sääntelyn mukainen. Asiakkaalla on oikeus saada palvelua valitsemallaan kielellä, suomeksi tai ruotsiksi.
Sosiaalihuolto ei ole laadultaan hyvää, jos pal-velua ei ole halukkaille tarjolla ruotsiksi. Kieli on kotihoidon laadun keskeinen tekijä. OA piti tilan-netta ongelmallisena myös perusoikeutena turva-tun yhdenvertaisuuden näkökulmasta, kun koti-hoitoa tarvitsevia asiakkaita kohdeltiin kielellisin perustein eri tavoin. Kyse ei nyt tosin ollut siitä, että ruotsinkieliset eivät olisi saaneet lainkaan ko-tihoidon palveluja, vaan kyse oli palvelun kielestä ja siten laadusta ja sen eroista. Yhdenvertaisuuspe-riaate sisältää paitsi syrjintäkiellon myös ajatuksen tosiasiallisesta yhdenvertaisuudesta (724/2017*).
Vangin tarkastaminen peilin avulla loukkasi henkilökohtaista koskemattomuutta
Vankilassa suoritettiin vankien henkilöntarkas-tuksia lattialle sijoitetun peilin avulla. Vangin tuli seistä alastomana peilin päällä, jotta hänen intii-mialueensa voitiin tarkastaa. Vankilan mukaan tällaisen henkilöntarkastuksen tarkoituksena oli varmistaa, ettei vangin genitaalialueelle ole ulkoi- sesti piilotettuna esimerkiksi teippiä hyväksi käyt- täen huumausaineita. Tarkoitus ei ollut tutkia ke- hon onteloita, koska tällöin kyseessä olisi ollut henkilönkatsastus.
AOA:n mukaan vangin edellyttäminen seistä alas- tomana lattialle asetetun peilin päällä puuttuu henkilökohtaiseen koskemattomuuteen yleispiir-teistä tarkastelua merkittävämmin ja tarkastelu peilin avulla kätkettyjen huumausaineiden löytä-miseksi on oikeudellisesti arvioituna lähempänä henkilönkatsastusta kuin -tarkastusta. Perusoi-keutena turvattu henkilökohtainen koskematto-muus edellyttää, että henkilöntarkastusta ja hen-kilönkatsastusta koskevia säännöksiä tulkitaan pikemminkin supistavasti kuin laajentavasti.
Asiassa oli menetelty lainvastaisesti. Vankila ei ollut kiinnittänyt riittävää huomiota henkilön-tarkastuksen ja henkilönkatsastuksen väliseen rajanvetoon ja henkilöntarkastuksen lainmukai-seen suorittamilainmukai-seen (509/2018*).
Henkilökohtaisen koskemattomuuden ja liikkumisvapauden loukkaus
Pohjanmaan poliisilaitoksella oli laadittu toimin-tasuunnitelma sen varalta, että jalkapallojoukkuei-den kannattajaryhmät suunnittelisivat Vaasassa pelattavan ottelun yhteydessä joukkotappelua. Po- liisilla ei kuitenkaan ollut siitä mitään konkreet- tista tietoa. Poliisi pysäytti Ilmajoen kohdalla Hel-singistä Vaasaan matkalla olleet kaksi linja-autoa, joissa oli henkilöitä, joilla oli tarkoitus mennä kat- somaan peliä. Kaikilta matkustajilta tarkastettiin henkilöllisyys ja mukana olleet tavarat. Myös lin- ja-autot tutkittiin sen selvittämiseksi, mitä tava- roita autoissa oli. Toimenpiteiden jälkeen linja-au- tot matkustajineen käännytettiin takaisin Helsin-kiin.
AOA katsoi, että linja-autojen pysäyttäminen tilanteessa ei ollut välttämätöntä ja hyväksyttävää perusoikeutena olevan liikkumisvapauden näkö-kulmasta.
Turvallisuustarkastuksen toimittaminen mer-kitsi puuttumista perustuslaissa suojattuun hen-kilökohtaiseen koskemattomuuteen, eikä tilan-teessa ollut sellaisia konkreettisia seikkoja, joiden perusteella olisi ollut perusteltua aihetta epäillä matkalla olleilla henkilöillä olevan hallussaan vaa-rallisia esineitä tai aineita. AOA:n mukaan suorite- tuille turvallisuustarkastuksille ei ollut esitetty lainmukaista perustetta.
perus- ja ihmisoikeudet
�.� perusoikeuskannanottoja
Linja-auton käännyttäminen takaisin Helsinkiin varsin kaukana oletetusta tapahtumapaikasta si-sälsi AOA:n mukaan tosiasiallisen kiellon pelipaik-kakunnalle saapumisesta. Menettely oli selvästi lainvastainen ja merkitsi puuttumista perustus-laissa taattuun liikkumisvapauteen (3230/2017*).
Pyydettyjen tietojen hävittäminen kesken oikeudenkäynnin loukkasi julkisuusperiaatetta
OA katsoi eduskunnan turvallisuusosaston mene-telleen virheellisesti, kun pyydetyt vierailijatiedot oli hävitetty ennen kuin korkein hallinto-oikeus oli lopullisesti ottanut kantaa niiden julkisuuteen.
OA totesi, että perustuslain 21 §:ssä turvattuun hyvään hallintoon ja hallintolaissa täsmennettyi-hin hyvän hallinnon perusteisiin kuuluu luotta-muksensuojan periaate. Sen mukaan viranomai-sen toimien on suojattava oikeusjärjestykviranomai-sen pe-rusteella oikeutettuja odotuksia. Tiedon pyytäjällä on perustellusti oikeus odottaa, että viranomainen ei tee valitusta hyödyttämäksi hävittämällä sen kohteena olevia asiakirjoja muutoksenhaun aika-na. Tällainen menettely loukkaisi tosiasiassa myös perustuslain 21 §:ssä turvattua oikeutta hakea muutosta ja säännöksessä taattua oikeutta oikeu-denmukaiseen oikeudenkäyntiin.
Perustuslain 12 §:n 2 momentin mukaan jokai- sella on oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjas-ta, joka on julkinen. Muutoksenhaun aikana eli kun kysymys asiakirjojen julkisuudesta tai salassa- pidosta on vielä kiistanalainen, julkisuusperiaat-teen tapauskohtainen sisältö on vielä lopullises- ti määrittelemättä. Tietopyynnön tekemisen jäl-keen, mutta ennen valituksen lainvoimaista rat-kaisemista tapahtuva asiakirjan hävittäminen joh-taa tosiasiassa perustuslain 12 §:n 2 momentin vas-taiseen lopputulokseen, jos tuomioistuin päätyy pitämään asiakirjaa julkisena.
Julkiselle vallalle on perustuslain 22 §:ssä ase-tettu velvoite turvata perusoikeuksien kuten julki-suuden toteutuminen. Asiakirjojen hävittäminen kesken niiden julkisuutta koskevan oikeudenkäyn-nin vaarantaisi julkisuusperiaatteen toteutumisen ja olisi siten myös perusoikeuksien turvaamisvel-vollisuuden vastaista.
Viranomaisen rekisterinpitäjänä tai arkistonmuo-dostajana itse määrittelemät tietojen säilytysajat ja vastaavasti hävitysajat eivät voineet esillä ole-vassa tilanteessa syrjäyttää perustuslaissa taattua jokaisen oikeutta saada tieto julkisesta asiakirjasta (4566/2017*).
No drone zone -kyltti loukkasi kansalliskielten asemaa
OA arvioi kauko-ohjattavan (kamera)lennokin (drone) lentokieltoalueita (”No drone zone”) osoittavien kylttien kieltä, kun niiden teksti oli vain englanniksi. Asiaa voitiin tarkastella monis- ta perusoikeuksiin liittyvistä näkökulmista.
Kielellisestä näkökulmasta kyse oli kielilain tarkoittamista kilvistä, joiden tulee olla kaksikie- lisessä kunnassa molemmilla kansalliskielillä. Pel-kästään vieraan kielen käyttäminen on mahdollis- ta vain poikkeuksellisesti, jos se perustuu kansain-väliseen käytäntöön. Kansalliskielten perustus-laissa turvattu asema huomioon ottaen niiden syr-jäyttäminen vaatisi OA:n mielestä hyvin vahvan
Kielellisestä näkökulmasta kyse oli kielilain tarkoittamista kilvistä, joiden tulee olla kaksikie- lisessä kunnassa molemmilla kansalliskielillä. Pel-kästään vieraan kielen käyttäminen on mahdollis- ta vain poikkeuksellisesti, jos se perustuu kansain-väliseen käytäntöön. Kansalliskielten perustus-laissa turvattu asema huomioon ottaen niiden syr-jäyttäminen vaatisi OA:n mielestä hyvin vahvan