Oikeusasiamiehen havainnot ja huomiot laillisuus- valvonnan yhteydessä antavat usein aiheen viran-omaisille osoitettuihin esityksiin tai käsityksiin siitä, miten ne voisivat toiminnassaan edistää tai parantaa perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista.
Useimmiten näillä esityksillä tai käsityksillä on ollut vaikutusta viranomaisten toimintaan, mutta aina OA:n toimenpiteet eivät ole saaneet aikaan toivottua parannusta. Tiettyjen epäkohtien toistu-vuus osoittaa, että julkisen vallan reagointi esille nostettuihin puutteisiin perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisessa ei aina ole ollut riittävää.
Oikeusasiamiehen toimintakertomuksessa on ollut vuodesta 2009 lähtien perustuslakivaliokun-nan ehdotuksesta (PeVM 10/2009 vp) jakso, jossa on selostettu havaintoja eräistä tyypillisistä tai pit-kään jatkuneista puutteista perus- ja ihmisoikeuk-sien toteutumisessa. Perustuslakivaliokunnan toi-vomuksesta (PeVM 13/2010 vp) tällainen jakso on vakiintunut osaksi OA:n toimintakertomusta.
Vuodesta 2013 lähtien tämä jakso on esitetty listana kymmenestä keskeisestä suomalaisesta pe-rus- ja ihmisoikeusongelmasta. Tämä lista kytkey-tyy Suomen kansalliseen perus- ja ihmisoikeustoi- mintaohjelmaan sikäli, että OA esitti listan ensim-mäisen kerran vuonna 2013 pidetyssä Suomen en-simmäisen kansallisen perus- ja ihmisoikeustoi-mintaohjelman evaluaatioon liittyvässä asiantun-tijaseminaarissa. Kun pääosin samat kymmenen ongelmaa ovat olleet edelleen ajankohtaisia, lista on toistettu seuraavina vuosina siten, että tapahtu-neet muutokset ja mahdollinen kehitys on otettu siinä huomioon.
Listaa arvioitaessa on muistettava, että siihen on nostettu sellaisia tyypillisiä tai pitkään jatku-neita ongelmia, jotka on koottu nimenomaan oi-keusasiamiehen toiminnassa tehtyjen havaintojen perusteella. Oikeusasiamies saa tietoa epäkohdista ja puutteista lähinnä kanteluiden, tarkastusten ja omien aloitteiden kautta. Kaikki perus- ja ihmisoi-keusongelmat eivät kuitenkaan tule esiin oikeus-asiamiehen toiminnassa.
Laillisuusvalvonta perustuu suurelta osin kan-teluihin, jotka koskevat yleensä yksittäisiä asioita.
Tämän vuoksi laajemmat ilmiöt (esimerkiksi ra-sismi ja vihapuhe) eivät näy selvästi oikeusasia-miehen toiminnassa. Lisäksi osa ongelmia ilmen-tävistä asioista ohjautuu muille valvontaelimille, kuten erityisvaltuutetuille (esimerkiksi yhdenver-taisuusvaltuutetulle). Jotkut ongelmat taas esiin-tyvät oikeusasiamiehen toiminnassa niin harvoin, ettei niitä ole otettu puheena olevalle listalle (esi-merkiksi saamelaisten oikeudet).
Listan ulkopuolelle voi jäädä selvästi todettu-jakin perus- ja ihmisoikeusongelmia, jos ne eivät ole esiintyneet oikeusasiamiehen toiminnassa (esimerkiksi EIT:n yksityiselämän suojaa loukkaa-vaksi toteama lisääntymiskyvyttömyysvaatimus oikeudellisessa sukupuolen vahvistamisessa). Jot-kut ongelmat voivat jäädä listan ulkopuolelle sen vuoksi, että niissä on ainakin osittain kysymys oi-keusasiamiehen toimivallan ulkopuolelle jäävästä yksityissektorilla tapahtuvasta tai yksityisten ih-misten toiminnasta (esimerkiksi naisiin kohdis- tuva väkivalta).
Näistä syistä lista ei ole tyhjentävä esitys siitä, mitä perus- ja ihmisoikeusongelmia Suomessa on.
Mahdolliset puutteet tai viiveet oikeustilan korjaamisessa voivat johtua monista eri syistä.
Yleisesti voidaan todeta, että OA:n kannanottoja ja esityksiä noudatetaan varsin hyvin. Silloin kun näin ei tapahdu, kysymys on yleensä joko voima-varojen puutteesta tai puutteista lainsäädännössä.
Myös lainsäädäntötoimenpiteiden viivästyminen näyttää usein johtuvan voimavarojen puutteesta lainvalmistelussa.
Jotkut listalla olevista ongelmista ovat luon-teeltaan sellaisia, että niitä tulee jossakin määrin aina esiintymään (esimerkiksi puutteet vanhusten oloissa ja kohtelussa). Tämä ei kuitenkaan tarkoi- ta sitä, etteikö ongelmien poistamiseksi olisi jatku-vasti ponnisteltava. Useimmat listan ongelmista on poistettavissa kohdentamalla niihin riittävästi voimavaroja tai kehittämällä lainsäädäntöä. Eräi-den puutteiEräi-den poistamisessa onkin tapahtunut myönteistä kehitystä. Toisaalta joitakin puutteita ilmenee aikaisempaa useammin.
perus- ja ihmisoikeudet
�.� puutteita perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisessa
3.6.1
KYMMENEN KESKEISTÄ SUOMALAISTA PERUS- JA IHMISOIKEUSONGELMAA Puutteet vanhusten oloissa ja kohtelussa Laitoshoidossa ja palveluasumisen yksiköissä asuu kymmeniä tuhansia vanhusasiakkaita. Jatkuvasti tulee ilmi ravinnon, hygienian, vaippojen vaihdon, kuntoutuksen ja ulkoilun puutteita. Puutteita on havaittu myös lääkärin käyntien tiheydessä, lääke-hoidossa ja hammaslääke-hoidossa. Puutteet johtuvat usein henkilökunnan riittämättömästä määrästä.
Vanhustenhoidossa käytettävien itsemäärää-misoikeuden rajoittamistoimenpiteiden tulisi pe-rustua lakiin. Vaadittava säädöspohja puuttuu kui-tenkin edelleen kokonaan. Rajoitustoimenpiteitä koskeva päätöksenteko ei aina ole asianmukaista.
Kotona asuvien vanhusten palvelujen riittä-vyydessä ja laadussa, turvallisuudessa, ulkoilun mahdollistamisessa ja asiointipalveluissa on puut-teita.
Lisääntyneestä palvelujen tarpeesta huolimat- ta viranomainen ei aina tee päätöstä kotiin annet-tavien palvelujen lisäämisestä tai hoivan järjestä-misestä palveluasumisyksikössä tai vanhainkodis-sa. Kun viranomainen ei tee päätöksiä palvelujen järjestämisestä, ei toteudu myöskään oikeus saat-taa kunnan järjestämisvelvollisuuden laajuutta koskeva kysymys hallintotuomioistuimen tutkit-tavaksi.
Valvonnassa ei ole riittävästi voimavaroja.
Aluehallintovirastoilla ei ole ollut tosiasiallisia mahdollisuuksia toiminnan valvontaan. Asiak-kaan kotona annettavien palvelujen riittävyyden ja laadun omavalvonta ja jälkikäteisvalvonta ei ole riittävää vaan tarvittaisiin uusia valvontame-netelmiä.
Viranomaisten palvelujen muuttuminen säh-köiseksi vaarantaa ikääntyneiden henkilöiden palvelujen saatavuutta.
Lastensuojelun puutteet
Kuntien lastensuojelun yleinen voimavarojen puute ja erityisesti pätevien sosiaalityöntekijöiden huono saatavuus ja työntekijöiden suuri vaihtu-vuus heikentävät lastensuojelupalveluiden laatua.
Lastensuojelun sijaishuollon valvonta on riittämä- töntä. Kuntien lastensuojeluviranomaiset eivät ehdi riittävästi käydä sijaishuoltopaikoissa eivätkä tunne riittävän hyvin lasten olosuhteita ja kohte-lua. Aluehallintovirastoilla ei ole riittävästi voima-varoja tarkastuksiin.
Kuntien vastuulle kuuluva perhehoidon val-vonta on puutteellista. Aluehallintovirastoilla ei ole riittäviä toimivaltuuksia kotona tapahtuvaan perhehoidon valvontaan.
Toistuvat sijaishuoltopaikan muutokset johta-vat siihen, että sijoitetuille lapsille erityisen tärkeät vakaat olosuhteet ja pysyvät ihmissuhteet eivät ai-na toteudu. Lastensuojelussa ei ole saatavilla kaik-kein huonoimmin voiville ja vaikeimmin hoidet-taville lapsille oikeanlaisia sijaishuoltopaikkoja.
Lasten tiedollisista oikeuksista ei huolehdita riittävästi. Sijoitetut lapset ovat usein tietämättö-miä omista oikeuksistaan, laitoksen oikeuksista ja velvollisuuksista sekä heille nimetyn lapsen asiois-ta vasasiois-taavan sosiaalityöntekijän velvollisuuksisasiois-ta ja tehtävistä.
Laitokseen sijoitettujen lasten oikeus tavata so-siaalityöntekijäänsä henkilökohtaisesti ei toteudu lastensuojelulain mukaisesti. Lapset jäävät usein vaille sitä sosiaalityöntekijän antamaa tukea, jo-hon heillä on oikeus lain mukaan.
Rajoittamistoimenpiteitä tehdään lastensuoje-lulain vastaisesti. Rajoitustoimenpiteitä käytetään sellaisissa tilanteissa tai sellaisilla tavoilla, joita la-ki ei salli. Päätöksiä rajoittamistoimenpiteistä ei tehdä lastensuojelulain edellyttämällä tavalla. Si-jaishuoltoa antavat yksiköt ja usein myös lapsen sijoittaneen kunnan sosiaalityöntekijät ovat pitä-neet mahdollisena rajoittaa lapsen perusoikeuksia kasvatuksellisilla säännöillä. Sen erottaminen, mi-kä on tavanomaista ja hyväksyttävää kasvatuksel-listen rajojen asettamista, ja milloin on kysymys lain tarkoittamasta lapsen perusoikeuksien rajoit-tamisesta, on hämärtynyt.
Asiakassuunnitelmissa on puutteita, vaikka niillä on keskeinen merkitys sosiaalihuollon palve-lujen järjestämisessä, päätöksenteossa ja päätösten toimeenpanossa. Sijoitetun lapsen vanhemmille ei aina tehdä vanhemmuutta tukevia asiakassuun-nitelmia.
Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut ovat riittämättömiä. Lastensuojelun ja lasten psykiat-risen hoidon palvelujärjestelmien yhteensovitta-perus- ja ihmisoikeudet
�.� puutteita perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisessa
120
misessa on ongelmia. Palvelurakenteesta puuttuu sopivia sijoituspaikkoja ja palveluita vaikeasti käy-töshäiriöisille lapsille, joiden tarvitsemia palveluja ei ole saatavilla lastenkodissa eikä psykiatrisessa sairaalassa.
Vammaisten henkilöiden
oikeuksien toteutumisen puutteet
Vammaisten henkilöiden yhdenvertaiset osallis- tumismahdollisuudet eivät toteudu. Puutteita on toimitilojen esteettömyydessä, asioinnin saa-vutettavuudessa ja kohtuullisten mukautusten toteuttamisessa.
Laitoshoidossa itsemääräämisoikeuden rajoit-tamiskäytännöt vaihtelevat. Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain rajoitustoimenpitei-tä koskenut muutos (381/2016) on parantanut ti-lannetta, mutta lain käytännön soveltamisessa on epätietoisuutta, puutteita ja laiminlyöntejä.
Lainmukaisia palvelusuunnitelmia ja erityis-huolto-ohjelmia ei aina laadita, ne laaditaan puut-teellisesti tai niiden laatiminen viivästyy. Myös palveluja koskeva päätöksenteko ja päätösten toi-meenpano usein viivästyy aiheettomasti.
Kuntien vammaispalveluja koskevat sovelta-miskäytännöt ovat epäyhtenäisiä ja soveltamisoh-jeet saattavat rajoittaa lakisääteisten palvelujen saamista.
Vammaisille henkilöille tarkoitettujen palve-lujen tuottamisen kilpailutus on voinut vaarantaa oikeutta yksilöllisten erityistarpeiden mukaisiin palveluihin.
Laitoksissa olevien itsemääräämisoikeut-ta loukkaavat rajoititsemääräämisoikeut-tamiskäytännöt Rajoitustoimet voivat olla kokonaan perusteetto- mia, esimerkiksi ns. ”laitosvaltaan” nojautuvia il-man lainsäädännöllistä perustetta. Rajoitustoimet voivat olla liiallisia tai epäyhtenäisiä. Rajoittamis-käytäntöjen valvonta on riittämätöntä ja toimen-piteiden kontrolloitavuus puutteellista varsinkin niissä tapauksissa, joissa menettelylliset oikeustur-vatakeet ovat sääntelemättä.
Vaadittava säädösperusta puuttuu edelleen koko-naan muun muassa vanhustenhoidosta ja somaat-tisesta terveydenhuollosta.
Ulkomaalaisten oikeusavun puutteet ja ns. paperittomien turvattomuus Aikaisempaa suurempi turvapaikanhakijoiden määrä ja oikeusavun rajoittaminen ovat johtaneet siihen, että yhä harvempi turvapaikanhakija saa oikeusapua ensi vaiheessa. Tämä voi johtaa oikeus-turvaongelmiin ja vaikeuttaa asian selvittämistä, myös muutoksenhakuvaiheessa.
Säilöön otetut ulkomaalaiset ovat oikeudelli-sen neuvonnan puutteiden takia usein epätietoisia oikeuksistaan ja omasta tilanteestaan.
Ns. paperittomien perustarpeiden kuten riittä-vien sosiaali- ja terveyspalveluiden täyttämisessä on puutteita. Vuoden 2014 valtiopäiville annettiin hallituksen esitys (HE 343/2014 vp), jolla eräiden ns. paperittomien (muun muassa raskaana olevien ja alaikäisten) oikeutta terveyspalveluihin olisi pa-rannettu, mutta esitys raukesi. Päätökset vastaan-ottopalveluiden lakkauttamisesta tulevat todennä- köisesti lisääntymään, koska kielteisiä päätöksiä on tehty aikaisempaa enemmän sellaisille turva-paikanhakijoille, joiden lähtömaihin käännyttämi-nen vasten tahtoa ei onnistu. Kunnissa on erilaisia käytäntöjä siinä, minkälaisia sosiaali- ja terveyspal-veluita annetaan henkilöille, joiden vastaanotto-palvelut ovat lakanneet.
Perhesiteeseen perustuvien oleskelulupahake-musten käsittelyaika viivästyy usein laissa sääde-tystä yhdeksän kuukauden määräajasta, joka voi-daan ylittää vain poikkeuksellisissa olosuhteissa.
Maahanmuuttovirastossa oli helmikuussa 2019 yhteensä 855 perhesidehakemusta, joiden vireille tulosta oli jo kulunut yli yhdeksän kuukautta.
Myös työnteon perusteella tehtyjen oleskelu-lupahakemusten käsittely kestää usein liian kauan.
Työperäiset oleskelulupahakemukset tulisi lain mukaan ratkaista neljän kuukauden määräajassa, jollei asiaan liity poikkeuksellisia olosuhteita, mut-ta usein hakemusten käsittely kestää pidempään.
perus- ja ihmisoikeudet
�.� puutteita perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisessa
Vankien ja tutkintavankien olojen ja kohtelun epäkohdat
Monien vankien kohdalla ongelmana on toimin-tojen vähäisyys. Euroopan Neuvoston kidutuksen vastaisen komitean CPT:n suositusten mukaan vangeilla tulisi olla sellin ulkopuolista aikaa vähin-tään kahdeksan tuntia vuorokaudessa. Suljetuilla osastoilla sellin ulkopuolinen aika jää monissa tapauksissa alle kahdeksan tunnin.
Usein osastosijoittelussa ei toteuteta lain läh-tökohtaa tutkintavankien ja rangaistusta suoritta-vien vankien sijoittamisesta erilleen. Yhdessäkään tarkastetussa vankilassa ei ole havaittu noudatetun lain lähtökohtaa siitä, että alaikäisiä ei tule asuttaa aikuisten osastoille.
Tutkintavankeja säilytetään edelleen liiallisesti poliisivankiloissa. Vankeinhoidon kansainvälisten standardien mukaan rikoksesta epäiltyjä tulisi säi-lyttää tutkintavankiloissa eikä poliisin tiloissa, joi-den olosuhteet soveltuvat vain lyhytaikaiseen säi- lytykseen ja joihin liittyy tutkintavangin painosta-misen vaara. CPT on arvostellut Suomea tästä jo yli 20 vuoden ajan, viimeksi vuonna 2016, CPT:n Suomeen vuonna 2014 tekemän tarkastuskäynnin perusteella. Tilanteeseen on odotettavissa paran-nusta. Tutkintavankeuslakia muutettiin 1.1.2019 voimaan tulleella lailla (103/2018) siten, että tutkin- tavankia ei saa ilman poikkeuksellisen painavaa syytä säilyttää poliisin ylläpitämässä säilytystilas- sa seitsemää vuorokautta pidempää aikaa.
Vankien asuttamiseen käytettävät ns. paljusel-lit ovat vankeinhoidon kansainvälisten standardi-en vastaisia ja voivat loukata vankistandardi-en ihmisarvoa.
Paljusellejä oli kertomusvuonna vielä käytössä Hämeenlinnan vankilassa. Loppuvuonna 2018 Hämeenlinnan vankila suljettiin ilmenneiden si-säilmaongelmien vuoksi, joten viimeiset paljusel- lit poistuivat käytöstä.
Terveyspalveluiden saatavuuden ja lainsäädännön puutteet
Lakisääteisten terveyspalveluiden järjestämisessä on puutteita. Esimerkiksi hoitotarvikkeiden jake-lussa ja lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälinei-den luovuttamisessa on ongelmia. Tarvikkeita ja apuvälineitä ei aina anneta riittävästi taloudellisis-ta syistä.
Erityisryhmien, esimerkiksi vankien ja ns. pape- rittomien terveydenhoidossa on puutteita.
Päivystävien terveydenhuollon toimintayksi- köiden yhteydessä on ns. turvahuoneita, joihin suljetaan aggressiivisesti käyttäytyviä tai päihty-neitä potilaita. Turvahuoneista ja niiden käytöstä ei ole mitään lainsäädäntöä. Vapaudenriiston edel-lytyksistä, kestosta, päätöksentekijästä ja päätök-sentekomenettelystä sekä oikeusturvakeinoista tulisi säätää perusoikeuksien rajoitusedellytykset täyttävällä tavalla.
Mielenterveyslaissa ei ole säännöksiä siitä, et- tä hoitohenkilökunta voisi käyttää voimakeinoja potilaan liikkumisvapauden rajoittamiseksi sairaa-lan alueen ulkopuolella tai potilaan noutamiseksi sairaalaan sen alueen ulkopuolelta. Laissa ei ole myöskään säännöksiä psykiatrisen potilaan kuljet-tamisesta muualle kuin terveydenhuollon toimin-tayksiköihin, esimerkiksi oikeuden istuntoon, ei- kä laissa ole säännöksiä potilaan kohtelusta ja olo-suhteista kuljetuksen aikana, eikä saattajien toi- mivaltuuksista. Lainsäädännön puutteellisuus ai-heuttaa käytännössä jatkuvasti ongelma- ja mah-dollisesti vaaratilanteita.
Psykiatrisissa sairaaloissa saatetaan käyttää yksityisten vartiointiliikkeiden vartijoita tehtä- viin, joihin heillä ei ole toimivaltuuksia.
Oikeuslääketieteellinen kuolemansyyn selvit-täminen viivästyy jatkuvasti asiakirjojen laatimi-selle säädetystä kolmen kuukauden määräajasta, jopa yli vuoteen. Oikeusasiamies on kiinnittänyt viivästyksiin huomiota jo yli 10 vuoden ajan.
Perusopetuksen opiskeluympäristössä ja päätöksenteossa puutteita
Oppilaiden oikeus turvalliseen opiskeluympäris-töön ei aina toteudu. Kiusaaminen koulussa on yhä yleistä. Koulujen keinot havaita ja puuttua kiusaa-miseen eivät aina ole riittäviä. Kouluissa esiintyy jatkuvasti sisäilmaongelmia, jotka voivat aiheuttaa merkittäviä terveyshaittoja ja vaarantaa oppilaiden yhdenvertaisen oikeuden opetukseen.
Kuntien opetustoimen ja koulujen oikeudelli-sessa osaamioikeudelli-sessa, hallinnollioikeudelli-sessa menettelyssä ja päätöksenteossa on oikeussuojaongelmia aiheutta-via puutteita. Esimerkiksi muutoksenhakukelpoi-sia hallintopäätöksiä ei aina tehdä, ne eivät perustu lakiin tai täytä hallintolain vaatimuksia.
perus- ja ihmisoikeudet
�.� puutteita perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisessa
122
Oikeusasiamiehen kansliassa ja Ihmisoikeuskes-kuksessa on valmisteltu yhteinen koulutushan- ke opetustoimen perus- ja ihmisoikeuskoulutuk-sen ja hallinnolliihmisoikeuskoulutuk-sen osaamiihmisoikeuskoulutuk-sen vahvistamiseksi.
Hankkeen koulutustilaisuudet ja verkkomateriaa- li tavoittavat suuren osan kuntien sivistystoimen johtajia ja oppilaitosten rehtoreita.
Oikeusprosessien pitkät käsittelyajat ja tuomioistuinten rakenteellisen riippumattomuuden puutteet
Oikeudenkäyntien viivästyminen on pitkään ol- lut ongelma Suomessa. Tämä on tullut esille niin kansallisessa laillisuusvalvonnassa kuin aikaisem-min EIT:n oikeuskäytännössä. Eräistä tilannetta parantaneista lakiuudistuksista huolimatta oikeu-denkäynnit voivat edelleen kestää kohtuuttoman kauan. Tämä voi olla vakava ongelma etenkin kiireellistä käsittelyä vaativissa asioissa.
Rikosasioissa asian käsittelyn kokonaiskestoon vaikuttaa esitutkinta, joka monissa laajoissa rikos-kokonaisuuksissa – esimerkiksi talousrikoksissa – kestää usein pitkään. Poikkeuksellisen laajojen juttukokonaisuuksien määrä on kasvanut. On ol-lut havaittavissa, ettei nykyistä rikosprosessia ja muutoksenhakujärjestelmää ole luotu tällaisia jut-tuja varten. Rikosasioiden käsittelyn viivästymi-seen vaikuttaa koko rikosprosessiketjun – poliisin, syyttäjien ja tuomioistuinten – aliresursointi.
Oikeudenkäynnin kustannusten ja oikeuden-käyntimaksujen suuruus voi estää oikeusturvan toteutumista.
Tuomioistuinten rakenteellisen riippumatto-muuden kannalta ongelmallista on ollut oikeus-laitoksen ministeriöjohtoisuus. Esitys Tuomiois-tuinvirastoa koskevaksi lainsäädännöksi annettiin eduskunnalle 20.9.2018. Eduskunta hyväksyi tam-mikuussa 2019 lain, jonka mukaan Tuomioistuin-virasto huolehtii pääosasta aiemmin oikeusminis-teriölle kuuluvista tuomioistuinlaitoksen keskus-hallintoviranomaisen tehtävistä. Muun muassa virka- ja palvelussuhdeasiat sekä tuomarin viroista päättämiseen liittyviä tehtäviä siirretään oikeus-ministeriöstä uudelle virastolle. Laki tulee voi-maan 1.1.2020. Tämä osaltaan parantaa tuomiois-tuinten rakenteellista riippumattomuutta.
Määräaikaisten tuomareiden suuri määrä ja se, että kunnanvaltuustot valitsevat käräjäoikeuksien lautamiehet käytännössä poliittisten kiintiöiden perusteella, vaarantavat kuitenkin edelleen riippu-mattomuutta.
Perus- ja ihmisoikeusloukkausten ennalta-ehkäisyssä ja hyvittämisessä puutteita Tietoisuus perus- ja ihmisoikeuksista on puutteel-lista eikä niiden toteutumiseen ja edistämiseen aina kiinnitetä riittävästi huomiota viranomaisten toiminnassa. Perus- ja ihmisoikeuksia koskevaa koulutusta ja kasvatusta ei järjestetä riittävästi, vaikka myönteistäkin kehitystä on tapahtunut.
Perus- ja ihmisoikeusloukkausten hyvittämi-sen säädöspohja on vajavainen. Vahingonkorvaus-lain aineelliseen muuttamiseen (julkisen vallan vahingonkorvausvelvollisuus perus- ja ihmisoi- keusloukkauksissa) ei ole ryhdytty.
3.6.2
ESIMERKKEJÄ HYVÄSTÄ KEHITYKSESTÄ OA:n kertomuksissa vuosilta 2009–2014 on tässä jaksossa esitetty hallinnonaloittain eräitä esimerk-kejä tapauksista, joissa OA:n kannanoton tai siinä tehdyn esityksen johdosta taikka muutoin on pe-rus- ja ihmisoikeuksien näkökulmasta tapahtunut myönteistä kehitystä. Esimerkit ovat kuvanneet myös OA:n toiminnan vaikuttavuutta. Kertomuk-sen tähän jaksoon ei enää ole sisällytetty näitä ta- pauksia, koska ne löytyvät kertomuksen jaksosta 4 ”Laillisuusvalvonta asiaryhmittäin”.
Oikeusasiamiehen esityksiä virheiden tai louk-kausten hyvittämiseksi ja toimenpiteitä asioiden sovinnolliseksi ratkaisemiseksi on koottu jaksoon 3.7. Myös nämä esitykset ja toimenpiteet ovat useimmiten johtaneet myönteiseen lopputulok-seen.
perus- ja ihmisoikeudet
�.� puutteita perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisessa
perus- ja ihmisoikeudet